2.11.2013

Dia de los Muertos

Meksikolainen la Catrina figuuri on löytynyt suomalaiselta kirpputorilta
Meillä vietetään pyhäinpäivää, kristillisten pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivää. Halloween on rantautunut meille amerikkalaisessa muodossaan ja syrjäyttämässä oman pyhämme. Tosin miksei voisi viettää molempia.

Sätkynukkeluuranko on tuliainen Meksikosta, se vartioi pihaa.
Meksikossa vietetään Kuolleiden päivää, jonka olisin suonut yleistyvän meillä mieluummin kuin Halloweenin. Vaikka se onkin kaukaisempaa perinnettä ja pakanallista alkuperää, on se mielestäni lähempänä pyhäinpäiväämme, siinä muistellaan vainajia, käydään kirkoissa ja hautausmailla.

Vaikka aihe on surullinen, on meksikolainen  juhla riehakas ja iloinen, haudoille kokoonnutaan eväiden kanssa muistelemaan poistuneita läheisiä.

Kävin eilen haudalla viemässä kynttilöitä ja kukkia. Hautausmaalla oli kaunis ja harras tunnelma, ihmiset kulkivat hiljaisina koristelemassa hautoja ja muistelemassa kuolleita läheisiään.
Ennen oli tapana kuvata vainaja hautajaisissa. Omista sukukuvistani olen löytänyt sellaisia. Tämän kauniin ja hartaan kuvan nuoresta naisesta ja hänen surevasta perheestään olen löytänyt kirpputorilta.

Aiempia mietteitäni kuolemasta löytyy täältä.
Hyvää pyhäinpäivää kaikille!

40 kommenttia:

  1. No nYT halloweenina sun blogis pääsee kyllä oikeuksiinsa :) !!! Vain sulla on niiiin cool kuvia että !
    Ja kyllä meksikolaiset osaa, luonne on nähtävästi aika valoisa ja iloinen.
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on aina vähän halloween-tunnelma :) Meksikolaiset yrittävät kesyttää kuoleman juhlimalla, suomalaiselle kansanluonteelle sopii enemmän hiljainen mietiskely ja muistelu. Aion kuunnella tänään Requiemia ja nauttia lasin viiniä ja herkkuja herkistellen.

      Poista
    2. Aivan. Piti vielä tulla tiiraamaan kuvia ja katoin linkin siihen toiseen kuolema-jutskaan. hyvä kirjoitus, antoi ajattelemisen aihetta. Itse olen pyytänyt, että JOS kuolen, niin värikkäät vaatteet ja iloinen meininki..(heh, ei taida suomessa onnistua)

      Poista
    3. Eikös se ole niin, että vainajan tahtoa pitää noudattaa hautajaisissa, eivät ilo ja värit ole kiellettyjä, niitä vain ei pidetä sopivana, mutta ajat muuttuvat. Iloisessakin meiningissä voi surra lähtenyttä.

      Poista
  2. Minäkin luulisin olevani sielunelämältäni lähempänä tuota Kuoleman juhlaa, kun amerikkalaistunuttu Halloweenia. Mutta lapset tykkää, joten ei auta kuin sopeutua;). Tai keksiä joku oma välimuoto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halloween onkin enemmän lasten juhla ja he ovat siitä kovin innoissaan. Jokaiselle sallittakoon omanlaisensa tapa viettää pyhäinpäivää.

      Poista
  3. Hieno figuuri ja upea asetelma myös kirja kalloineen on mahtava !
    Herkkää pyhämiestenpäivää .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kallo on lahja ystävältä, hän uskoi, että se saa täällä hyvän kodin.

      Poista
  4. Päinvastoin!

    Halloween ei ole syrjäyttämässä meiltä omaa pyhäämme vaan se on tuomassa sen takaisin. Kirjoitin tästä juuri omassa blogissani.

    Halloweenin perinteet kuten karkki&keppostelu, naamiaisasuihin pukeutuminen ja pelottavat ruoat kuuluvat kaikki suomen alkuperäiseen juhlaan jonka taas vierasmaalainen kristinusko tuhosi suomesta välillä isojakin rangaistuksia käyttäen!

    On hyvä että nyt nuo suomen alkuperäiset juhlat ja alkuperäinen perinne on taas pikkuhiljaa saamassa jalansijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielestäni amerikkalainen halloween on aika kaukana alkuperäisestä kelttiläisestä perinteestään ja myös meidän kekristämme. Mutta on ihan lunnollista, että rituaalit muuttuvat, kulttuurikin muuttuu. En vastusta mitään tradiotiota, jokainen viettäköön juhlaa parhaaksi katsomallaan tavalla.

      Poista
  5. Mahtava asetelma pääkalloineen. Meillä on siivottu kuolema kokonaan jonnekin syrjään. Ei kaiketi kuulu tähän hektiseen it-meininkiin, jossa on tärkeintä näyttää hyvältä ja nuorelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini kuoli joitakin vuosia sitten ja otin myös hänestä mielestäni kauniin kuvan kun jätin viimeisiä hyvästejä. Olen kuullut, että jotkut eivät edes halua nähdä läheisiään kuolleena. Varmasti on monenlaisia tapauksia, mutta kun ihminen tulee vanheten tiensä päähän on se minusta aivan luonnollinen tapahtuma. Surullinen ja raskaskin, mutta luonnollinen.

      Poista
  6. Todella hieno tuo ensimmäisen kuvan figuuri. Upea!
    Tuo meksikon malli muistella poismenneitä, kuulostaa hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me muistelemme kuolleitamme omalla tavallamme, kansanluoneteissa lienee melkoinen ero meksikolaisiin verrattuna. Olen huomannut, että hautajaisissa nykyisin osataan olla hieman kevyemmin kuin ennen, muistellaan oikeasti vainajaa ja nauraminenkin on sallittua.

      Poista
  7. Upeat kuvat ja tähän päivään sopiva fiilis. Kaikkea erikoista kirpputorilta etsivä voi löytää. Tunnelmallista iltaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kirppiksillä voi tosiaan tulla uskomattomia yllätyksiä eteen.

      Poista
  8. Ompa hieno tuo figuuri.Rauhallista pyhäipäivän iltaa.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samoin sinulle, mukavaa iltaa.

      Poista
  9. Ihana kirjoitus! Minä tykkään kovasti meksikolaisesta kulttuurista ja kansantaiteesta. Varsinkin Kuolleiden päivään liittyvistä sugar skulleista ja iloisesta juhlintatavasta, jolla muistellaan menneitä rakkaita. Haluaisin joskus matkustaa sinne tuon juhlan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meksikolainen Kuolleiden päivä on kiehtova juhla kaikkine rekvisiittoineen, olisi joskus hienoa kokea se paikan päällä.

      Poista
  10. Halloween on toinen niistä jutuista, joista en välitä. Toinen on Ystävänpäivä. Ei sillä, etteikö ystäviä olis mukava muistaa, mutta parempi muistaa 365 päivänä vuodessa kuin yhtenä. Ja silloinkin jotenkin teennäisin sydämin. Taidan tosin kuulua vähemmistöön tässä(kin) asiassa :)

    Hyvää Pyhäinpäivän loppuiltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aivan sama halloween ja ystävänpäivä tuntuvat vierailta juuri pinnallisuuden ja pakonomaisuuden vuoksi. Mutta suon nuo juhlat kaikille, jotka löytävät niistä iloa elämäänsä. Juhlat eivät ole koskaan pahitteeksi.

      Poista
  11. Hyvää Pyhäinpäivän loppua!
    ihana figuuri, kauniit kuvat.
    jäin oikein miettimään asiaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maija! Samoin sinulle mukavaa pyhäinpäivän ehtoota.

      Poista
  12. Voisikohan asian ilmaista näin; minä sitten rakastan näitä sinun esineitäsi :D No tottakai voi, kun ne kerran ovat hienoja ja tykkään niistä.
    Onneksi meidän poika on jo niin iso, ettei tarvitse enää läträtä minkäänlaisten halloween juttujen kanssa.

    Mikä muuten on tuo paksu kirja kallon alla? Näyttää mielenkiintoiselta ja kauniilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoo hautaristin omistaja :) Lapsille soisin mielelläni niin paljon juhlia kuin mahdollista, pukeutuminen rooliasuun on aina jännittävää ja hauskaa.
      Kallon alla on vanha puukantinen (puu on päällystetty paksulla nahalla) Raamattu, ruotsinkielinen, hieno kuvitus ja paksut lumppupaperisivut. Vuosiluku on 1862, eli ei niin kauhean vanha.

      Poista
  13. Jännittäviä kuvia.
    Hautuumaalla eilen oikein kaunista ja vaikuttavaa kävellä, vaikka omat poisnukkuneet ovatkin toisaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hautausmaat ovat rauhoittavia paikkoja, nykyisin yhä enemmän siellä palaa kynttilöitä läpi pimeän ajan ja tälläisina juhlapyhinä ne ovat erityisen kauniita. On lohduttavaa käydä muistelemassa poisnukkuneita.

      Poista
  14. Satuin olemaan Kolumbiassa näihin aikoihin ja siellä oli hotellin aulassa komea luuranko tuolilla istumassa. Suomessa ei olisi tullut kuuloonkaan sellainen. Täällä, kuten sanoit, on otettu joko hassutteluasenne tai sitten vakava muistelu. Ihmiset haluavat vältellä kuolema-ajatusta. Minusta siitä pitäisi puhua luontevasti. Olen valitettavasti tutustunut kuolemaan kovin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli rakas, vanha ystävä, joka lähestyessään viimeistä virstanpylvästään halusi puhua kuolemasta. Olin ainoa, joka hänen kanssaan pohti asiaa. Muut läheiset halusivat väistää asian: "Ethän sinä kuole vielä pitkään aikaan", tai muuta vastaavaa, vaikka yhdeksänkymppisenä kuolema alkaa väistämättä olla lähellä. Minusta oli jotenkin julmaa, että hänen halunsa keskustella vakavasta asiasta ohitettiin olankohautuksella. Aihe oli ilmeisesti liian vaikea, siitä ei ole totuttu puhumaan. Minäkin olen tutustunut aika paljon kuolemaan, mutta se on väistämätön osa elämää.

      Poista
  15. Hienoja kuvia. Ortodoksihautajaisissa on arkku auki ja vainaja nähtävillä. Isovanhempani olivat ortodokseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joissakin uskontokunnissa arkku on auki hautajaisissa. Minusta se on hyvä tapa, kuolema todentuu paremmin kun sen näkee ja vainaja on enemmän läsnä. En ole itse koskaan ollut hautajisissa, joissa vainaja olisi ollut näkyvillä. Olen kyllä käynyt jättämässä hyvästejä kuolleille ennen kuin heidät on laitettu arkkuun.

      Poista
  16. Sinä näköjään onnistut tekemään toinen toistaan hienompia löytöjä kirpputorilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus törmää mitä kummallisimpiin esineisiin. Juuri siinä piilee kirpputorien viehätys, koskaan ei tiedä mitä on tarjolla.

      Poista
  17. Sinulla on erinomaisesti pyhäinpäivään sopivaa rekvisiittaa ;-D Ihan totta, kukin viettäköön sitä mitä haluaa ja millä tyylillä haluaa. Kuolleiden muistopäivä soveltuu Suomessa täydellisesti tähän vuodenaikaan, kun luontokin on kuolemassa. Tässä on muutenkin sellaista luopumisen tuntua.
    Rauhaisaa sunnuntaiehtoota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On tämä helppoa, ei tarvitse kuin vähän pyyhkiä pölyjä tavaroista ja pyhäinpäivärekvisiitta on valmis :) Jokaiselle suotakoon oma tapansa juhlia tätä ajankohtaa.

      Poista
  18. Missä vaiheessa oikein kekri muuttui pyhäinpäiväksi ja vainajien muisteloiksi?
    Kyllä nämä vanhat juhlat aina liittyvät jotenkin vuodenkiertoon ja maatalousyhteiskunnan töiden rytmittymiseen. Kekrinä rengit ja piiat saivat parin viikon loman ja jotkut lähtivät kiertelemään taloja ja pyytämään antimia taloista. Ehkä siinä on joku häivähdys hallowiinia, jossa lapset kerjäävät karkkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkollinen pyhäinpäivä osui samoihin aikoihin kekrin kanssa ja vähitellen syrjäytti sen. Kirkko ei tainnut kovin suotuisasti katsoa pakanallisperäistä kekriä. Kekrin perinteitä siirtyi myös jouluun. Ehkä kekri vielä joskus saa uuden tulemisen jossain muodossa.

      Poista
  19. En voi kuin toistaa itseäni sanomalla, että sinulla on siellä kyllä varsinainen aarreaitta! Minä jotenkin vähän vierastan Halloweenia, mutta se sopii varmasti oikein hyvin vaikkapa lapsiperheille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aarreaitta tai romuluola :) Halloween kuulunee nykyään itsestäänselvyytenä lasten kulttuuriin.

      Poista

Kiitos kommentista