Nero herätti minut yöllä kovalla uikutuksella. Se tuli saaliineen, pieni metsämyyrä, sisään ja suorastaan kiljui saalis suussaan. Olin aivan unessa ja jaksoin vaivoin kuitata: hyvä, hyvä. Se ei tainnut riittää prinssille. Se meni saaliineen sängyn alle ja piti sen päiväisen konsertin, jos en olisi kokenut tätä aiemmin olisin ollut varma, että kissa on haavoittunut tai sairas. Äänirepertuaari oli melkoinen. Mikähän tässä saaliissa oli niin merkityksellistä? Onneksi laulusessiot eivät toistu joka yö.
Viikonloppu on ollut juhlien aikaa, mutta olen ehtinyt
uurastaa myös viljelylaatikoiden kyllästyksen ja kasvimaan parissa. Seuraavassa postauksessa kerron uudesta ympäristöystävällisestä ja myrkyttömästä kyllästyskeksinnöstä ja kokemuksistani sen käytöstä.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Rouva Rentukka! Mukavaa kesäviikkoa kaikille.
Oi oi miten kaunista. Naurattaa tuo Nero. Juuri noin pitää suuren saalistajan menetellä, että tulee huomatuksi.
VastaaPoistaAina ilmoitetaan saaliista, mutta nyt asiaa painotettiin harvinaisen kovaäänisesti :)
PoistaMinun uniani häiritsi se, kun ankat kävi vaakuttamassa makkarin ikkunan alla. Tyttöankoista etenkin lähtee hurja ääni, kun oikein innostuvat :)
VastaaPoistaUskon. Keväisin vesilinnut pitävät järvellä sellaista meteliä, että tarvitsee melkein kuulosuojaimet. Jos ihmiset mekastaisivat samalla volyymilla, puuttuisi virkavalta asiaan :)
PoistaVoi Nero ja kissojen aivoitukset. Ja upeat tulppaanit. Täällä menivät kyllä aika nopeasti ohi.
VastaaPoistaAurinkoisemmassa paikassa täälläkin kuihtuivat tulppaanit jo, mutta nämä myöhemmin aloittaneet ovat nyt parhaimmillaan.
PoistaIhanat kukkakuvat. Sinä osaat tuon kuvaamisen taidon.
VastaaPoistaKiitos. Välillä on ihan uurastuksen lomassa ihan pakko käydä hakemassa kamera kun kukat keikaroivat niin upeina.
PoistaKissat ovat...sullehan se tietenkin lahjaa toi :) Upeat kuvat!
VastaaPoistaLahjaa titenkin, pikkutunneilla ei vain jaksa kovasti innostua tuliaisista :) Ehkä saalistamisessa oli ollut jotain erityisen jännittävää, mistä piti kertoa.
PoistaNiin kauniita kukkakuvia!!
VastaaPoistaKiitos, nyt ilmestyy uutta kuvattavaa lähes päivittäin.
PoistaOliko viime yönä jotain mystistä? Meidän Lissekin meni tuulikaappiin joskus klo 01.00 maissa yöllä ja jollotti sellaisen serenadin, että ...:) Tosin ilman myyrää!
VastaaPoistaKissat ovat mystisiä olentoja, aivan maineensa veroisia. Aina tuntuu, että niillä on omiasalaisuuksiaan.
PoistaMeidänkin emäntä istutti kalliokieloja. Ne on nättejä. Nero, pitää olla hiljempaa :-)
VastaaPoistaNero on yleensä varsin vaitelias poika, mikä lie innosti lauluun. Kalliokielot ovat elegantteja kukkijoita.
PoistaEhkä vaan oli serenaadin aika? Ei voi tietää.
VastaaPoistaLahja serenadilla, mikäs sen ilahduttavampaa. Ajankohta vain oli hieman hankala.
PoistaKauniita kukkasia,joko on serenaadin aika:)
VastaaPoistaEhkä kesän alkamisen kunniaksi piti luikauttaa laulu :)
PoistaNerolla oli ollut tietysti joku huippu-upea metsästyssessio ja sinä kuittaat sen vaan muutamalla sanalla :-)
VastaaPoistaJotain tuollaista epäilen, sillä yleensä Nero konsertoi vain jos saalis on erityisen suuri tai harvinainen.
PoistaNyt olisi ollut paikallaan Prinssi - Piika tulkki/äänisanakirja!
VastaaPoistaEhkä olit vain liian väsynyt puutarhatöistä :)
Terkut ja kehupuskut Nerolle.
Simultaanitulkki olisi ollut paikallaan, jotain olennaista jäi varmaankin ymmärtämättä. Nero kiittää kehuista.
PoistaVoi ihana Nero! Sitä ei aina myyräpäissään kissakaan tule katsoneeksi kelloa, kun laulattaa :)
VastaaPoistaTuo oli hauskasti sanottu ja varmasti aivan totta :)
PoistaOmpas ollut erikoinen kokemus, en tuollaisesta tiennytkään. Kaunista sinulla puutarhassasi, katsoin edellisiäkin postauksiasi. Mukavaa kesän jatkoa
VastaaPoistaKiitos! Nyt puutarhassa tapahtuu kaikenlaista ja puuhaa riittää kasvimaalla.
PoistaNero on kyllä aivan meidän Watin näköinen, ja laulaminen on näköjään myös yhdistävä harrastus. Watti ei ole ulkokissa, mutta joka ilta tuo sängyn viereen lempihiirilelunsa ja laulaa hiiri suussaan ''MAUUFFTFT!''. Eikä laulu lopu ennenkuin ollaan hiirilahjasta kauniisti kiitetty.
VastaaPoistaMinun pihalle tupsahti viikonloppuna kirkkaan oranssi mysteerikukka, sain tästä blogikirjoituksestasi sille nimen, tulikellukka. Ihana kukka :). Ensin luulimme että se on lakka, lehdet on nimittäin aika samantyyliset.
Piti käydä kurkkaamassa Wattia ja toden totta nehän ovat kuin kaksi marjaa :) Sinulla ei ollut minkäänlaista seuranta-gadgetia blogissasi, olisin kirjautaunut lukijaksi.
PoistaTulikellukan lehti muistuttaa vähän lakkaa ja se säilyy vihreänä talvellakin.
Juu, täytyypä tutkailla miten saan sen seuraaja-napin toimimaan, olen varsinainen tekniikan ihmelapsi :). Mainitsin muuten tuolla uusimmassa kirjoituksessani että sain nimen tulikellukalle täältä.
PoistaLukijat nappula löytyy > ulkoasu > lisää gadget > vas. muita laajennuksia > lukijat. Lisäksi perusasetuksista löytyy google + seuraajat mm. Hienoa, mysteerikukka sai nimen :)
PoistaVoi mitä kukkakuvia! Ehkä Nero yritti houkutella sinua ihastelemaan sen yöllistä kauneutta. ;)
VastaaPoistaNero nukkui koko päivän kun minä puuhastelin pihalla, kun oli minun vuoroni nukkua, olikin kissassa virtaa. Tosin se köllähti viereeni kun sai saalisasian hoidettua.
PoistaUpeita kuiva ja ihanaa kukkaloistoa!
VastaaPoistaKukkaloisto lisääntyy, jokainen nuppu pannaan merkille :)
PoistaIhalin tarhakalliokieloja eilen Viherlandiassa, jossa kävimme lounaalla. Ihme: Tulin ulos ilman mitään ostosta, mutta toki tein yhden tilauksen;)
VastaaPoistaNeroa pukevat pnkit tulppaanit....
Yöllä oli ilmeisesti kauris yöpynyt yhdessä isossa iirispehkossa. Sen hänelle toki suon, sillä iiriksiä riittää.
Ystäväni antoi minulle tarhakalliokieloja työpaikkansa pihasta. Nyt koko alue on hävitetty uusien rakennusten tieltä, mutta kalliokieloja pelastui. Olet osoittanut melkoista mielenlujuutta :) Oih, mielikuva kauriista irispehkosta on kaunis, suotakoon hänelle lepohetki kauneuden keskellä.
PoistaAika mainio tapaus tuo Nero;)
VastaaPoistaHurmaava kuva tulppaaneista, aivan ihana, ja lemmikitkin mukana!
Lemmikit sopivat mielestäni hyvin tulppaanien kanssa, kukkivat samaan aikaan.
PoistaKissat! Se on melkoinen taito sanoa asiansa ääneen suu täynnä saalista. Kaikista ei siihen olekaan.
VastaaPoistaEi ole kaikista ja kun pitää vielä toistaa kun toinen ei kerralla ymmärrä.
PoistaNukahdin autuaasti :)
VastaaPoistaErikoinen laulaja-metsästäjä, oli selvästi hirmuisen ylpeä pikkusaaliistaan.
VastaaPoistaHuikean kauniit tulppaanit! Jotain iloa siis tästäkin viileydestä.
Jotain erityistä oli tuossa pikku saaliissa, en vain ymmärtänyt mitä. Viileydessä oli puolensa :) noin voi ajatella kun se on viimein ohi.
PoistaVautsi, miten upea tuo tulppaanikuva! Rapsutukset Nerolle. <3
VastaaPoistaNero kiittää ja kumartaa! Onneksi kuvasin tulppaanit, tänään on satanut ja voi olla, että ne ovat kohta mennyttä.
PoistaKiitos tervetulotoivotuksesta, kiva blogi sinulla. Meillä kaivattaisiin kotiloiden metsästäjää, mutta löytyisi nurkista Nerollekin saalistettavaa!
VastaaPoistaKiitos ja kiva kun löysit tänne! Siilit ovat parhaita kotiloiden metsästäjiä, mutta eivät ikävä kyllä tunnu viihtyvän maalla, meillä ei ainakaan ole niitä.
PoistaKylläpäs prinssi oli tohkeissaan saaliistaan.
VastaaPoistaJuuri nyt haluaisin seuraavaksi tuollaisia kallionkieloja. Ihania.
Ehkä prinssi ei ollut saanut saalista pitkään aikaan. Tarhakalliokielot ova näyttäviä kaveja. Toivon että omani leviävät pian, voin sitten jakaa sitä muillekin.
PoistaNero olisi varmasti halunnut jakaa saaliin kanssasi :)
VastaaPoistaTotta kai, mutta minulle ei noin myöhäinen yöpala maistunut :)
PoistaKerrassaan upeita tulppaaneja ja keltainen sopii hyvin joukkoon, minä kun olen vähän keltaisenkarttaja. Tai olen ollut;)
VastaaPoistaKevätkukissa on usein niin paljon keltaista, että minäkin olen vältellyt keltaisia tulppaaneja, mutta nyt kun ne yllättäen ja pyytämättä tuonne tupsahtivat niin olen oikein iloinen niistä.
PoistaOlispa kiva ymmärtää, mitä nämä karvaiset ystävät yrittää kertoa. Usein ajatuksen aavistaa, mutta ei vaan sanatarkasti tajua. ; ) Omassa jutussa kerroinkin, miten nämä tyypit taas oppivat paremmin meitä ymmärtämään. Mitä se älykkyys onkaan, missä me ihmiset luullaan itsestämme niin suuria ; )
VastaaPoistaSanopa muuta, eläimet osaavat ennakoida, arvata, aavistaa ja ymmärtää ajatustemme liikkeitä todella hyvin. Mutta me vain heijastelemme omaa mieltämme ja se taitaa olla esteenä oikeasti ymmärtää karvaisia kavereitamme. Pitävätköhän ne meitä tyhminä? Luulatavasti ainakin säälittävän vajavaisina :)
Poista