26.10.2014

Peura puri Neroa

Viileä sää ajoi Neronkin viihtymään sisätiloissa. Ulkoilua ei silti kokonaan laistettu, vaan prinssi lähti aamuvarhain töihin kuten yleensäkin. Partiointiretket ovat tarpeen, sillä kaikenlaista skismaa on taas ilmennyt.

Iltapäivälehtimäinen otsikko saattoi antaa vääriä odotuksia, sillä peuran uhriksi joutunut Nero on kukkapenkissä komeileva Nero di Toscana. Peuraperhe oli ohimennessään maistellut sitä, mutta kaikki muut kasvit oli jätetty rauhaan. Kukkivan jouluruusun riipimisestä olisi seurannut sakot ja kostoksi olisin jättänyt viemättä puutarhan ylijäämät pellonreunaan. Peurat olivat myös livahtaneet kasvimaalle raolleen jääneestä portista, kaalin tuoksu on vastustamaton. Onneksi satoa jäi vielä minullekin ja suuret ruusukaalit sietävätkin mennä parempiin suihin, sillä "kaalit" lehtihangoissa ovat pikkurillin pään kokoisia. Ei ehtinyt ruusukaali tänä kesänä valmistaa satoa. Punaiset kasvit ovat kuitenkin syksyisen kasvimaan kaunistus.

Tähänkö on tultu? Sensaationkäryisillä lööpeillä houkutellaan lukijoita Autuaaseen oloon.

Tässä toisessakin Nerossa on puremajälkiä. Olen huomannut, että prinssi hengailee taas ladolla, siellä on ilmeisesti käyty kissataisteluita. Vasemmassa lavassa ja toisessa takareidessä on suurempi puremajälki, mutta haavat eivät ole tulehtuneet. Pienempiä naarmuja oli paljon kaulassa ja päässä, eli rajalinjoilla ollaan oltu lähikontaktissa. Toivottavasti tunkeilija otti opikseen.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Erja!
Hyvää sunnuntaita kaikille!

56 kommenttia:

  1. moi:) Hauskan näköinen tuo toinenkin Nero :)) Ja lööpit on hei muotia ja trendikästä, hyväksytään :))). Terkkuja oikealle Nerolle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero kiittää! Kukkapenkin Nero alkoi kukoistaa vasta loppukesästä, sillä alkukesän se kärsi ötökkävaurioista koska ei ollut harson alla kuten kasvimaan kaalit. Hienoa, että mekin olemme joskus trendikkäitä :)

      Poista
  2. Onpa teilla kriittiset tilanteet rajalla! Vaan aika hieno valokuvamalli tämä rajavartija on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kulkija ei ole taas joku hylätty kesäkissa. Olen pari kertaa nähnyt pihan laidalla mustavalkoisen nuoren katin, saattaa olla myös Neron sukulainen, paikallista villikissakantaa. Kamera tykkää prinssistä :)

      Poista
  3. Ylitit uutiskynnyksen: Mää iha pelläästyi... Hyvä ettei peura sentään Neroa purrut, mutta on nuo toisetkin purijat ikäviä, toivotaan että heidät on häädetty ja Nero saa jäädä rauhaan.
    Onkos tuo peuran puremaksi joutunut Nero jokin lehtikaalilajike, vai mikä? Minun lehtikaalini olivat hiukan tuollaisia mutta myös aika erinäköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero on tarkka rajoistaan, sillä on huonoja kokemuksia vieraista kissoista ja tappeluilta ei vältytä. Onneksi ei tarvitse partioda öisin rintamalinjoilla, tilanne on ehkä ohi. Toinen Nero on lehtikaali, kutsutaan myös palmukaaliksi ja mustakaaliksi. Minulla on ollut tuota monena vuonna kasvimaalla, nyt laitoin komistuksen kukkapenkkiin ja yksi kasvoi ruukussa kukka-asetelmassa.

      Poista
    2. Minulla oli lehtikaalia ensimmäistä kertaa tänä eli viime kesänä. En ensin oikein osannyt käyttää sitä, paitsi salaattiin, jossa se oli hankalaa ja kiharaa, nousi aina salaatin pinnalle ja muut ainekset painuivat pohjalle. Loppusyksyn lehtikaalista tein uunissa sipsejä, joita napostelen vieläkin. Panin myös sellaisenaan pakastimeen.

      Poista
    3. Minä käytän lehtikaalia tuoreena patoihin, keittoihin ja kaikenlaisiin kasvisruokiin. Loput kuivaan ja käytän talven mittaan sämpylöihin, kaikenlaisiin muihinkin suolaisiin leipomuksiin, patoihin keittoihin ja smoothieihinkin. Varsin kätevää vihreää lisättäväksi melkein mihin vain. Pakastaminen on myös ihan hyvä tapa säilöä kaalia, minulla vain pakastin on niin täynnä, että pitää kuivata mahdollisimman paljon.

      Poista
    4. Täytyy nähtävästi viljellä lehtikaalia myös ensi kesänä, vähän viisastuneena.
      Minulla oli muutamia "ongelma-" tai jopa "inhokkikasvista", jotka koin hankalaksi hyödyntää ruuaksi tai ruokiin: lehtikaali, maa-artisokka, kurpitsa ja chili. Maa-artisokka, lehtikaali ja kurpitsa ovat kauniita ja reheviä kasveja, silmänruokaa siis ainakin. Chili tuoksui kasvihuoneessa taivaalliselta, sitä voisi viljellä vain "nenänruuaksi", tuon ihanan miedon ja raikkaan kukkaistuoksun vuoksi.

      Poista
    5. Maa-artisokka on monelle hankalaa ravintoa sen runsaan inuliinin vuoksi. Luin jostakin, että sitä pitäsi syödä useammin, että elimistö tottuisi. Senkin keksin kuivata ja jauhaa, nyt käytän sitä pieniä määriä makeutusaineena smootieihin ja yhteen jos toiseenkin keitokseen sitä on on kätevä lisätä. Kurpitsa on kaunis ja herkullinen, sain pari chilin tainta ystävältä, itse en ole sitä paljon kasvatellut vaikka käytänkin paljon chiliä ruoanlaitossa. Purkillinen luomuchilipulveria riittää pitkään :)

      Poista
  4. Heh mikä otsikko! Siihen olisi voinut lisätä tekstin "katso myös kuvat" :D Toivottavasti Neron rajaselkkaukset ovat jo historiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi voinut lisätä vielä, ettei herkimmille katsojille :) Rajoilla partioidaan ahkerasti, mutta uusia vammoja ei ole ollut, ehkä vihollinen perääntyi tai on menossa jonkinlainen välirauha.

      Poista
  5. Hyvä otsikko, mutta onneksi sentään oli eri Nerosta kyse! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi peurat eivät ole aggressiivisia :)

      Poista
  6. Olipa tuo lööppi tosiaan. Harhaajohtavaa. Mutta onneksi ei Nerolle kuitenkaan ollut sattunut mitään. Toivottavasti tunkeilija otti opikseen eikä uusia kissatappeluitakaan tulisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi tahallisesta harhaanjohtamisesta, en voinut vastustaa kiusausta :)
      Jotkut kissat selvästi kaipaavat tappeluita, muuten en voi käsittää miksi tänne syrjään aina hakeutuu joku tappelupukari onneaan koettamaan.

      Poista
  7. Kieltämättö "lööppi" hämäsi:)))
    Kissaherra Nero taitaa kestää kumminkin pienet kärhämät yllättävän hyvin.

    Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sunnuntaijekku :)
      Nero ei tunnu isommin stressaavan kärhämistä, ylpeänä se esittelee minulle haavojaan ja tykkää kun hoidan niitä. Onneksi pahemmilta vammoilta on vältytty.

      Poista
  8. Voi pikkuista Neroa ♥ onneksi ei pahoja puremia. Meidän jäpiköillä on nyt naarmuja siellä sun täällä, kun ottavat yhteen. Yhtenä päivänä Kaapon levotonta käyttäytymistä pidempään seurattuani ymmärsin hänen etsivän Onnia. Onnihan oli Kaapon hovipesijä ja yhdeksän vuotta yhdessä eläneenä minusta teoria voisi pitää paikkansa. Edellisen isoveljen kuoltua käyttäytyminen oli samankaltaista, yhteistä elämää tosin oli vain vuoden verran. Voi , kun osaisi kissojen kieltä ! Nyt on vaan annettava tosi paljon hellyyttä ja huomenna pääsen juttelemaan poikien lääkärin kanssa.
    Vieläkö sinulla on kukkivia kasveja ? Mites amppelimansikka, eikös marjoja tullut vielä joulukuussa viime vuonna ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neron käytöksestä päättelen, että tämänkertainen tunkeilija on helppo nakki. Voi Kaapoa, toki kissakin ystäväänsä kaipaa. Teidän pojilla alkoi valtapeli kun Onni lähti, se kuuluu kissojen maailmaan. Viikon pakkasjakso teki aika hyvin selvää kukkijoista, mutta ainakin jouluruusu kukoistaa edelleen. Amppelimansikka on unohtunut ulos, täytyykin käydä laittamassa se maahan. Viime talven se vietti sisätiloissa ja siksi jaksoi yrittää mansikoita vielä joulukuussa.

      Poista
  9. Olisihan se ollut maankuulu uutinen jos peura olisi Neroa purrut!!
    Tuo kaalipeura on tosi koristeellisen näköinen ja sopii hyvin vaikka juuri kukkapenkkiin.
    Siellä missä on kissoja ilmestyy sinne jostain kauenpaa muita kissoja ja usein juuri niitä onnettomia kodittomia. Nimimerkillä kokemusta on......
    Lempeitä rapsutuksia kissoille.......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ehkä päässyt isompiinkin lööppeihin. Palmukaalit sopivat hyvin kukkaistutuksiin, viime kesänä minulla oli punaista lehtikaalia kukkien seassa ja se oli myös oikein kaunis syyskasvi. Pari koditonta olen vienyt eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin, mutta aika usein en edes tapaa niitä. Rapsutellaan :)

      Poista
  10. Perhana, älä säikyttele :D
    Vaan saispa nuo muutkin purijat jättää Oikean Neron rauhaan! Kummallisia tyyppejä kun toisen reviirille pitää tuupata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin vähän herätellä talviaikaan :)
      Mikä vimma lienee tunkea toisen reviirille, ehkä ne huomaavat, että täällä elelee hyvinsyönyt kissa ja toivovat löytävänsä sen ruoanlähteen.

      Poista
  11. Huh sentään, mikä skandaaliotsikko :D Ehkä seuraavalla kerralla on pantteri kaalimaan vartijana valmiina haukkaamaan peuraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero kyllä pitää peurat kurissa, se murisee kuuluvasti kun peuraperhe ilmestyy pihapiiriin. Peura voi hyvinkin ajatella, että suuri kissapeto vaanii heinikossa :) Mutta kun talonväki nukkuu käyvät peurat kaalien kimppuun.

      Poista
  12. No johan ehdit säikäyttää! Ja toivottavasti on Nero antanyt kyytiä niille ladon lurjuksille - ja toivottavasti älyävät pysyä poissa ettei tarvitse prinssin itseänsä uudemman kerran teloa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että reviiriloukkaukset eivät lisäänny talven mittaan. Kissatappelut eivät aina ole ihan vaarattomia, mutta onneksi Nero on jo kokenut soturi, se tietää, että haavat voivat olla tuskallisiakin ja yrittänee välttää haavoittumista.

      Poista
  13. Neron emäntä osaa pelata nykyajan mediapeliä, ihan selvästi:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen suorittanut työuraani muutaman vuoden myös iltapäivälehdessä :)

      Poista
  14. Hui kauhistus, mikä järkytys! Huoh. Onneksi asia ei yhtä paha lopulta ollutkaan, vaikka tokihan ne peurojen kasvinatustelut on tylsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tämä olikin vain tälläinen yhden palstan uutinen :)
      Siihen nähden, että peurat kiertävät pihaa kaiken aikaa ovat niiden aiheuttamat vahingot pieniä. Syksyisin vain kaalin tuoksu käy vastuttamattomaksi, ymmärtäähän tuon.

      Poista
  15. No huhhuh! Ehdin jo kummastella, että onpas erikoinen tilanne, kun peura puree kissaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan se varmasti ainutkertainen tapaus. Peura tuskin onnistuisi saamaan kiinni vikkelää kissaa ja harvemmin saaliseläin puree petoa :)

      Poista
  16. Olen blogissasi jo pitemmän aikaa hiippaillut kuvia katselemassa ja Neroa ihastelemassa mutta nyt vasta uskaltaudun tulla pois kaapistani eli kommentoida! :) Lööppi oli mielenkiintoa herättävä! Luonnossa voi kyllä ihan oikeastikin tapahtua aika kummallisiakin asioita mutta tuo olisi ollut jo sensaatiomaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun uskaltauduit avaamaan "suusi", on aina mukava tutustua blogin vierailijoihin ja kommenttiosasto on se väylä :) Jos otsikko kertoisi siitä mitä moni olettaa, olisi se tosiaan sensaatiomaista vaikka luonto on ihmeellinen.

      Poista
  17. Nyt ymmärrän, miksi et oikein näistä kavioelämistä välitä - muistan nimittäin jonkun aiemman kommenttisi blogissani :). Itse en ole joutunut onneksi luovuttamaan mitään ihmiselle kelpaavaa syötävää peuroille, kauriille tai jänöille, sillä ilmeisesti juuri meidän valitsemat yrtit, sipulit ja tomaatit eivät niitä kiinnosta. Meillähän ei mitään suuria plantaaseja olekaan. Saisiko noita kaaleja suojattua millään...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska minusta piti ensin tulla biologi niin on pakko korjata, että peura (nykyisin kauris) on sorkkaeläin :) Ravintokaalit kasvavat aidatulla kasvimaalla harson alla, joten ne saavat olla kesän rauhassa peuroilta. Kukkapenkissä ne eivät yleensä vieraile, mutta nyt kävi Nero-kaali vastustamattomaksi. Syksyllä en enää viitsi suojata kaaleja, sillä satohan on suurimmaksi osaksi korjattu.

      Poista
  18. Otsikkoa paremmin tehoaa nämä kuvat Nerosta ;) Niitä minä ainakin tulen aina ihailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, sillä harvemmin meiltä lohkeaa vetäviä otsikoita, mutta Nero on aina kuvauksellinen :)

      Poista
  19. Oi voi Neroa! Vaikka Toskanankin Nero on komea, ei se silti ole niin kallisarvoinen kuin aito Nero The Original. Neroa ei saa purra! Hus pois kiusanhenget ladosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toskanan Nerot tulevat ja menevät, ne eivät ole niin ainutkertaisia. Pääasia, että The Original voi hyvin. Juuri vein vähän pihatuoleja aittaan ja siellä prinssi torkkui kaikessa rauhassa talvipesässään :)

      Poista
  20. Huh, mää jo luulin että tuota kissaneroa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sentään, Prinssi Nero pärjää kyllä peuralle :)

      Poista
  21. Toivottavasti Nero tosiaan antoi tunkeilijalle köniin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tunkeilija on karkoitettu toistaiseksi. Nerolla on onneksi kotikenttäetu.

      Poista
  22. Heh, otsikoinnin jalo taito, mainiota! - Toivottavasti kissat saivat reviirinsä selville, ettei tulisi jatkotappeluita? Sinänsä tärkeä asiahan se oman reviirin sopiminen on.

    Tirrellä oli alkusyksystä sama tilanne, että uuden naapurin kanssa piti pitää reviirikeskustelut, mutta todennäköisesti niillä yksillä kynsimisillä selvittiin.

    Pipsun ja Miirun Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän vast'edes olla johtamatta tahallisesti harhaan :) Toivottavasti reviiriasiat pysyvät kunnossa jonkin aikaa. Kai kissojen on neuvoteltava aluerajat yhä uudestaan, meille ihmisille on selvää, ettei toisen kotiin mennä riehumaan :)

      Poista
  23. Hih, minäkin ehdin jo säikähtää että Neron valppaus ei ole entisellään jos kömpelö, ryskien kulkeva peura ehtii puraista Nero-ressukkaa :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sentään, Neron valppaus on entisellään, Nero di Toscana ei kuitenkaan pääse karkuun peuran hampaita.

      Poista
  24. Onneksi kissa on kunnossa! Ja hyvä, että sitä toista Neroa jäi sullekin vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero on ok, mutta nytkin piti lähteä sateeseen päivystämään :) Minulla on kaalia purkissa jo niin paljon, että peuroillekin riittää pikkupala.

      Poista
  25. Hiukan kieltämättä kummastelin, että onpas peurat käyttäytyneet luonnolleen epätyypillisellä tavalla :) Teidän Nero taitaa hoitaa työtään aika tunnollisesti, toisin kuin meidän Sulo, joka ei näillä keleillä jaksaisi ulos mennä ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi peurat eivät ole rohkaistuneet jahtaamaan kissoja, kaalit riittävät niille :) Nero on kyllä ahkera poika. Tänäänkin se on käynyt kaksi kertaa sisällä haukkaamassa, mutta ulos on taas mentävä vaikka turkki on märkä, velvollisuudet kutsuvat.

      Poista
  26. Vastaukset
    1. Jos se tuosta vielä komistuu, se on pilalla :)

      Poista

Kiitos kommentista