Haavoittunut prinssi

Meillä on iltaisin tapana suorittaa turkin harjausta, korvien ja silmien puhdistusta ja muuta sukimista. Samalla tulee tarkistettua että kaikki on kunnossa. Nyt löytyi haavoja niskasta ja kaulasta. Selvät kissanpuremat, eli reviirillä liikkuu taas tunkeilija. Näinkin äskettäin vieraan kissan kun kurvasin pois pihasta, mutta luulin, että se on naapurin tyttökissa.
Nero tykkää haavojen tarkastelusta, se oikein tunkee päätään käsiini ja esittelee ansiomerkkejään.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Nainen Talossa!
Kaikille rauhallista sunnuntaita.

Viisi vastausta

Sain Tiinalta Villa Namusta Sunshine Award -haasteen ihanilla saatesanoilla. Suuret kiitokset mielihyvän aallosta itseni ja Neron puolesta.

Olisi vastattava viiteen kysymykseen:

1. Elämäsi parhain saavutus?
Ehkä se, että olen pystynyt kasvamaan ja kehittymään ihmisenä, kokoamaan hiukan viisautta matkan varrella ja onnistunut toteuttamaan unelmiani.

2. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?
Juuri nyt kaikken tärkeimmältä tuntuu terveys.
Ystävät ovat tärkeitä (Nero kuuluu näihin) ja hiljaisuus. 

3. Minkä näistä kaupungeista valitsisit matkakohteeksesi: Pariisi, Rooma, Lontoo vai New York?
Kaikissa olen käynyt, New Yorkissa viettänyt jopa pitempiä aikoja. Kaikki ovat hienoja paikkoja, mutta New York on ylitse muiden, se on se tunnelma ja helppous sekoittua joukkoon. 

4. Lempi liikuntamuotosi, kirjailijasi, musiikkisi ja taiteilijasi?
Hyötyliikunta. Minulla ei ole yhtä suosikkia, mutta extempore nimeän joitakin: Michel Tournier. Klassinen musiikki, Bach, Monteverdi, monta muutakin, tunnelman mukaan. Leonardo da Vinci.

5. Harrastuksesi?
Keräily, leikkiminen.

Luulen, että tämä on kiertänyt lähes kaikissa tuntemissani blogeissa, jos joku ei ole vielä saanut niin tästä voi napata mukaansa.

Tervetuloa Autuaan olon piiriin Domi ja Irene!
Kaikille oikein mukavaa viikonloppua!

Suvi

Lämmin kiitos Saraheinälle kivasta haasteesta, jossa pitäisi esitellä mennyttä kesää kuudella kuvalla. 
Tulipa vähän vilkaistua kesän kuvasaalista ja huomasin, että se on aika yksipuolista. Kukkia ja kissoja :)
Valkovuokot valtaavat pihan ensimmäisinä.

Kevään sensaatio oli punainen kerrottu jouluruusu. Se teki nuppuja jo joulun tienoilla, mutta talvehti hyvin paksun lumikerroksen alla. Riemullani ei ollut rajoja kun se pääsi täyteen kukkaan.

Ahomansikoita omasta pihasta.
Sen kesäisempää asiaa ei juuri ole.

Neron kanssa retkeiltiin rannalla.
Nero kalasti ja minä poimin mustikoita.

Satoi paljon, mielestäni ihan liikaa, mutta ötökät viihtyivät.
Ylen uutissivulla kerrottiin, että Etelä-Suomessa on nyt ennätysmäärä hiiriä johtuen juuri hyvästä hyönteiskesästä.

Yksi kesän kohokohtia oli Royn vierailu. Tässä pakkauksessa oli pentua kerrakseen. Nyt hän on jo puolivuotias, säkäkorkeutta on kertynyt 63 cm ja painoakin 30 kiloa. Ikävä juttu, että koirakaveri asuu niin kaukana, etten voi seurata sen kasvua läheltä.

Tässä olikin jo kuusi asiaa, kesä meni nopeasti.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja kunhan saadaan joulu vietettyä niin aletaan odottaa kevättä. Päiväthän pitenevät siitä pikkuhiljaa.

Tunnustan

Tunnustuksia sateli Autuaaseen oloon ja olen niistä kaikista kovin kiitollinen.

Ensimmäiseksi lämmin kiitos Liebster Blog -tunnustuksesta Kirsikkalle Pömpsälään, missä käyn usein kurkkimassa paitsi Kirsikan, myös Tinkan, Mion, Nekon ja Minnin touhuja.
Tunnustus pitäisi jakaa edelleen omille suosikeilleen, joilla on alle 200 lukijaa.
Haluan lähettää tunnustuksen edelleen näihin blogeihin:
Aneten aikaan
Kristiina K:lle
Sadun blogiin
Liisan kotona -blogiin
Memento Mori -blogiin

Palaan muihin tunnustuksiin ja tunnustan lisää tuonnempana.
Welcome to Autuas olo Tauros Foto a Foto!

Käsityö

Vierailen monissa blogeissa, joissa puikot kilkattavat, koukut heiluvat ja ompelukone surisee. Jossain elämäni vaiheessa neuloin valtavat määrät villapuseroita, pipoja, sukkia ja ties mitä. Virkkasin verhot ja ompelin itselleni paljon vaatteita. Nyt olen laiskistunut niin, että kudon tarpeeseen muutamat villasukat ja vaatteiden korjaaminenkin kestää luvattoman kauan. Mutta yritän pysyä trendissä mukana ja esittelen ompelutyön. En ole itse tehnyt tätä vaan poiminut sen joskus roskiksesta. Muistelen, että olisin tehnyt jotain vastaavaa koulussa.

Omasta maasta

Maljakossa kukoistaa vielä jättimaksararuoho ja koiruoho. Ehdin poimia kukat talteen ennen pakkasia. Maksaruohot kehittävät maljakossa juuret ja ne voi keväällä istuttaa takaisin puutarhaan.

Viikonloppu on kulunut työn merkeissä, ihanan rauhallista ja tehokasta aikaa. Minulle sopii huonosti sirpaleinen työaika.
Se, että sähköposti tai puhelin keskeyttävät ajatuksenjuoksun. Pystyn olemaan luova vain rennossa tilassa kun tiedän, että keskeytymätöntä aikaa on tarpeeksi päästä ajatuksen loppuun asti. Useimmiten saan työskennellä rauhallisissa merkeissä, mutta dead linen häämöttäessä tunnelma tihenee. Työskentelen mielelläni myös öisin jos olen päässyt nautinnolliseen flow-tilaan. Olen melko hyvä nukkumaan, joten unenpuutteesta en kuitenkaan kärsi. On valtavan hienoa, että voi työskennellä oman rytminsä mukaan, työ on silloin paljon nautinnollisempaa ja tehokkaampaa.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Hannamari!
Kaikille mukavaa isänpäivää!

Kirjankannet kiinni

Viisaus lukkojen takana

Lukeminen on yksi parhaita ajanvietteitä, hyvän kirjan mukana pääsee matkalle mitä kummallisimpiin paikkoihin ja elämiin.  Jostain syystä luen enemmän kesällä kuin talvella. Luulisi, että talvella on paremmin aikaa kun on pitkät pimeät illat eikä puutarhassakaan ole paljon tehtävissä. Luen toki talvellakin, koko ajan on kirja menossa. Mutta on niin paljon muitakin sisäleikkejä ja ajoittain työ nappaa yöt ja päivät.
Usein nukahdan vuoteessa kirja kädessä.

Käsikirjasto

Kirjahyllystä pilkistävä käsi onnistuu säpsäyttämään vieraita. Lapsista irtokäsi on hurjan hauska ja sillä voi leikkiä jänniä pelotusleikkejä. Minusta tuntuu, että kirjat sikiävät itsekseen hyllyssä. Hyllyt ovat tupaten täynnä ja vintillä on vielä suuria kasoja vaikka välillä yritän karsia kirjoja kiertoon.

Kävin kirpputorilla ja ostin kolme kirjaa. Margaret Atwoodin Ryövärimorsiamen, Atwood on lempikirjailijoitani.
En voinut vastustaa 1845 painettua Predikningar-kaunotarta. Ihailen sen patinoituneeseen nahkaan käärittyjä kansia ja lumppupaperia, johon kirjasimet painuvat kauniisti. Kirjan omistaja on kirjannut etusisäkanteen syntymiä ja kuolemia. Varhaisin vuosiluku on 1814 ja viimeinen kuolinpäivä 1892.

Kolmas kirja on Läsebok för folkskolan vuodelta 1899. Kirjassa on 1064 sivua ja kaunis gravyyrikuvitus. Pari iltaa vierähti kirjaa lueskellessa ja kuvia ihaillessa. Selailu kirvotti monta ideaa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ruoka-aitta

Hei siellä alhaalla!

Huonommilla keleillä Nero viihtyy aitanparvessa. Siellä on mukavaa köllötellä lämpöalustalla ja tarkkailla pihapiiriä. Usein käyn houkuttelemassa prinssin sieltä tuvan lämpöön yöksi.
Eilen tuiskutti räntää, eikä Neroa näkynyt illalla tähystyspaikallaan. Kutsuun ei vastattu ja ajatus siitä, että kissa viettäisi yön koiranilmassa tuntui pahalta. Kiipesin aitanparveen katsomaan löytyisikö Nero yläaitasta nukkumasta, sinne on kissanluukku ja se on myös Neron syntymäpaikka. Ei ollut kissaa, mutta mitä näinkään taskulampun valossa.

Täällä nautitaan kotiruokaa, ulkona herkutellaan gourmet-aterioilla.

Olen ollut tyytyväinen kun Neron ruokahalu on hieman tasaantunut, mutta ei ihme, aitassa oli varsinainen gourmet-ravintola. Keittiö oli jo suljettu, mutta jätteistä huomasi, että ainakin lintua ja oravaa oli nautittu, eturuokana ilmeisesti pienempää jyrsijää. Lisäksi oli varastoitu, mutta ei nautittu, salakaadettua, rauhoitettua riistaa: kontiainen. Vai olisiko se sittenkin löydetty/ostettu/vaihdettu jostakin, onnistuuko kissa pyydystämään maan alla viihtyvän kontiaisen? Kaikkein kummallisin löytö oli keskellä lattiaa lillivä ehjä muna. Ei pieni eikä suuri, sellainen kyyhkynmunan kokoinen. ????

Kissaa ei näkynyt eikä huuteluihini vastattu, mutta löysin prinssin lopulta ala-aitasta nukkumassa untuvin vuoratussa talvipesässään. Olimme molemmat sitä mieltä, että sisällä on paljon mukavampi nukkua, yhdessä.

A niinkuin Elanto

Kun asuin Helsingissä, kotitaloni alakerrassa oli Elanto. Sieltä käytiin ostamassa päivittäiset ruoka-aineet. Kun Elanto lakkasi olemasta poistettiin seinältä keraamiset kirjaimet, E L A N T O. Teksti oli talon kadella sivulla. Osuin paikalle ja pyysin saada kirjaimet joita viskeltiin roskalavalle. Ei käy! Pitkään ja hartaasti vongattuani sain yhden A:n. Kaikki muut kirjaimet rikottiin, jotta niistä ei olisi enää koskaan iloa kenellekään. Tälläiset tapahtumat nostavat verenpainettani. Olinhan todistamassa rikosta.

Toinen vielä kamalampi tapaus sattui samassa talossa. Asuntoni alapuolella oli sivukirjasto. Olin vakioasiakas ja minulla oli lupa tarvittaessa palauttaa kirjat mihin vuorokaudenaikaan tahansa rapussani olevan kirjaston takaoven postiluukusta. Kirjasto sai kaupunginosaan uuden rakennuksen ja muutti pois. Uuteen rakennukseen tuli tietysti uudet kalusteet ja vanhat kannettiin roskalavalle. Upeat tammiset arkistolaatikostot muiden mukana. Kärppänä olin paikalla ja pyysin saada ottaa ne talteen. Ei käy! Ne ovat kaupungin omaisuutta, niihin ei saa koskea.
Kun kysyin mikä on niiden kohtalo sain tietää, että ne viedään kaatopaikalle. Houkuttelin muitakin asukkaita paikalle pelastusyritykseen. Tuloksena lavan viereen asetettiin yksi mies vahtimaan, ettei kukaan vain ota mitään kuormasta. Mieluummin kaatopaikalle kuin kenenkään iloksi. Vieläkin nousee verenpaine vaikka tapauksesta on jo kauan.

Tervetuloa mukaan Pia!
Kaikille oikein mukavaa viikkoa!

Tirkistelyä

Sain Inkalta jännittävän haasteen tirkistellä ikkunoitteni takana kuin tontut ikään.Täällä on öisin pilkkopimeää, lähin katuvalo taitaa olla kuuden kilometrin päässä isommalla kylällä. Tälläiset ikkunarivistöt näkyvät talon yhdellä ja toisella sivulla.

Kulmalta, puskan takaa. Näkyykö siellä kilttejä lapsia?

Kurkkaus kuistille.

Työhuoneessa on paperiset salusiinit, ahkeroiko siellä joku vielä yöaikaan? Seinällä oven yläpuolella komeilee Tiibetistä asti roudaamani jakin kallo komeine sarvineen. Otsaluuhun on kaiverrettu tiibetiksi myötätunnon Bodhisattvan mantra:
om mani padme hum.

Tässä kaksi näkymää kylpyhuoneeseen, siis yksi ikkuna kaksi kurkkausta.
Yläikkunassa on verhona seitinohut sisäkön essu.

Agnes ainakin näyttää olevan kotona.

Lisää tirkistelyä:
Sain Pirkolta Elämää ja elämyksiä -blogista ja Mamma N:ltä Muistikirja-blogista  kauniin tunnustuksen, lämmin kiitos molemmille!


Tunnustus edellyttää 7 asian kertomista itsestäni:
1. Olen saita, mutta antelias
2. Olen ahkera, mutta hyvä laiskottelemaan
3. Pidän matkustamisesta, mutta pysyttelen enimmäkseen kotona
4. Olen vähään tyytyväinen, mutta haaveeni ovat suuria
5. Olen rauhallinen, mutta tempperamenttinen
6. Kuljen mielelläni kinttupolkuja, mutten karttele Avenueitakaan
7. Viihdyn hyvin yksikseni, mutta en voi elää ilman muita ihmisiä

Hyvää pyhäinpäivää kaikille!