5.11.2012

A niinkuin Elanto

Kun asuin Helsingissä, kotitaloni alakerrassa oli Elanto. Sieltä käytiin ostamassa päivittäiset ruoka-aineet. Kun Elanto lakkasi olemasta poistettiin seinältä keraamiset kirjaimet, E L A N T O. Teksti oli talon kadella sivulla. Osuin paikalle ja pyysin saada kirjaimet joita viskeltiin roskalavalle. Ei käy! Pitkään ja hartaasti vongattuani sain yhden A:n. Kaikki muut kirjaimet rikottiin, jotta niistä ei olisi enää koskaan iloa kenellekään. Tälläiset tapahtumat nostavat verenpainettani. Olinhan todistamassa rikosta.

Toinen vielä kamalampi tapaus sattui samassa talossa. Asuntoni alapuolella oli sivukirjasto. Olin vakioasiakas ja minulla oli lupa tarvittaessa palauttaa kirjat mihin vuorokaudenaikaan tahansa rapussani olevan kirjaston takaoven postiluukusta. Kirjasto sai kaupunginosaan uuden rakennuksen ja muutti pois. Uuteen rakennukseen tuli tietysti uudet kalusteet ja vanhat kannettiin roskalavalle. Upeat tammiset arkistolaatikostot muiden mukana. Kärppänä olin paikalla ja pyysin saada ottaa ne talteen. Ei käy! Ne ovat kaupungin omaisuutta, niihin ei saa koskea.
Kun kysyin mikä on niiden kohtalo sain tietää, että ne viedään kaatopaikalle. Houkuttelin muitakin asukkaita paikalle pelastusyritykseen. Tuloksena lavan viereen asetettiin yksi mies vahtimaan, ettei kukaan vain ota mitään kuormasta. Mieluummin kaatopaikalle kuin kenenkään iloksi. Vieläkin nousee verenpaine vaikka tapauksesta on jo kauan.

Tervetuloa mukaan Pia!
Kaikille oikein mukavaa viikkoa!

57 kommenttia:

  1. Onpas kaunis A, vaikka tarina onkin melko traaginen :/ Ja ne arkistolaatikot... Eiiiiih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain ikuisen trauman niistä arkistolaatikoista :)

      Poista
  2. Voi moro! Minullakin alkoi sappi kiehumaan moisesta toiminnasta. Onneksi sait edes yhden A:n pelastettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että jos nykyisin poistettaisiin tuollaisia kirjaimia ne vietäisiin museoon.

      Poista
  3. Olipas kauheaa tuo kaatopaikalle vienti. Siellä määräykset on varmaan antanut joku vanhojen tavaroiden arvosta ymmärtämätön. Onneksi sait edes tuon pelastettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä oliko olemassa mitään määräystä vai johtuiko kaikki vaan siitä hämmennyksestä, ettei tiedetty voisiko tavaroita antaa kiertoon.

      Poista
  4. Tuo on kerrassaan kamalaa ja sitä tapahtuu nykyäänkin paljon. Ei järjen häivää. Mutta ihanaa, että sait edes aan, en voi käsittää, mikset saanut kaikkia kirjaimia. Jos olisi sattunut olemaan toisenlainen ihminen niitä purkamassa, olisit saattanut saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos näkisin tuollaista nykyään, niin soittaisin varmaankin välittömästi Museovirastoon tai jollekin korkealle virkamiehelle enkä tyytyisi katsomaan hävitystä.

      Poista
  5. Tälä lukijalla alkoi keittää tekstiäsi lukiessaan. Se on just niin tuollaista. Kuinkahan paljon oikeasti tavaraa viedään tuolla periaatteella kaatopaikalle. Kun antaminen ja myyminen on tehty ilmeisesti byrokraattisesti niin vaikeaksi, että se on mahdotonta. Ihan järjetöntä.

    Hyvää viikkoa joka tapauksessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kyllä vaikka kierrätyksestä puhutaan paljon ja tavaroiden kulttuuri- ja muu arvo on paremmin tiedossa otetaan usein helpoin reitti ja viedään kaatopaikalle.

      Poista
  6. On se niin järjetöntä kaikki kaatopaikalle mitään ei saa antaa toiselle,ettei hyödy siitä.
    Sitä kyllä on nykypäivänäkin tälläistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työntekijät varmaankin pelkäsivät tekevänsä jotakin väärin, jos antavat tavarat pois. Heille oli annettu määräys viedä kaikki kaatopaikalle. Ikävä kyllä tälläistä tapahtuu vieläkin.

      Poista
  7. Minullakin verenpaine nousi. Olen kuullut tapauksista, joissa jotain hylättyä on saanut ottaa ihan mieluusti, kun joku on vain keksinyt pyytää. Siitähän on vain hyötyä ja helpotusta, jos ei tarvitse ajaa niin paljon tavaraa kaatopaikalle. Kuulostaa ihan kiusanteolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin ajattelin, että kaikki johtui vain ilkeydestä, mutta nyt ajattelen, että epävarmuus ja pelko olivat ehkä suuremmassa roolissa. Mene tiedä.

      Poista
  8. samoin, mulla alko heti kans korvissa humista!, että oikein ukko vartioon, ettei vaan kukaan dyykkaa , siihenhän ne valtion rahat mennee, tarpeettoimiin palkkoihin ja kaatopaikkamaksuihin. miksi ei voi suoda veronmaksajille edes noinkin pientä iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin niistä arkistokaapeista olisi saanut enemmän kuin kuljetus kaatopaikalle olisi maksanut. Nehän olisi voinut myydä paikan päällä. Mutta varmaan liian monimutkaista byrokratian kannalta. Nuo kirjaimet taas ovat minusta kulttuuri- ja rakennushistoriaa ja niiden rikkominen oli rikollista.

      Poista
  9. Suututtaa näin matkanpäästäkin. Tuo on sitä herrojen kotkotusta, jota ei ole tarkoitettukaan ymmärrettäväksi. Vai oikein vahti paikalle, ettei kukaan vaan saa pelastettua mitään :/ Onneksi edes A:n sait talteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A jäi muistuttamaan ikävästä tapauksesta.

      Poista
  10. Ei ole todellista! Tai siis on kun sen kerrot, mutta on se uskomatonta. Mitä ihmettä siinä pelätään? Kateuttako.
    Iloinen olen kyllä upeasta kirjaimestasi. Ihan paras aakkosista =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain armollisesti valita yhden kirjaimen ja päädyin A:han sehän on eka ja siis paras aakkosista :)

      Poista
  11. Ja vastaavaa tapahtuu tänäpäivänäkin, sääli.
    Mutta onni että sait edes tuon aarteen, hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin tälläisiä asioita tapahtuu edelleen, mutta haluaisin uskoa, että ihmiset ovat vähän valveentuneempia ja tavaraa menee enemmän kiertoon.

      Poista
  12. Murrrrr.
    Äitini kertoi joskus, että kun eräs heidän tuttunsa aikoinaan vei kaatopaikalle tavaraa, hän aina rikkoi kaiken, ettei vaan kukaan enää ottaisi käyttöön - se oli sitä aikaa, kun kaatopaikoille vielä pääsi vapaasti "katselemaan".

    Poikani lähetti minulle viime viikolla (ilman sarvia ja hampaita:)seuraavanlaisen tekstarin:
    The only difference between genius and stupidity is that genius has its limits.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitisi tuttava oli varmaan nähnyt minut kaatopaikalla :) Meillä oli ennen kesämökki Savossa pienellä paikkakunnalla ja muutaman kilometrin päässä oli pieni kunnan kaatopaikka. Kävin siellä dyykaamassa uskomattomia löytöjä. Siihen aikaan ihmiset kuskasivat aitoista arkuittain aarteita kaatopaikalle.

      Poista
  13. Pääsispä vieläkin kaatikselle. Meillä on sieltä vanha pulpetti (kohta tytön käytössä) ja mökillä korituoli. Muita juttuja en muista, mutta kyllä niitä varmaan enemmänkin on.

    En tiedä, kuinka niiden kaappien sitten kävi, koska ihan aina ne eivät mene kaatopaikalle, vaikka niin väitetään. Kaupungeilla on aika paljon erilaisia työntekijöitä, kuten monissa työpaikoissakin. Minun on vaikea uskoa, että hyviä ja tammisia huonekaluja päätyisi oikeasti roskiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoisin, että arkistolaatikostot ovat jossakin käytössä, mutta samalle lavalle ne menivät ilmiselvän kaatopaikkajätteen kanssa ja on vaikea uskoa, että auto olisi kierrellyt jossakin jakamassa lavan sisältöä. Ehkä joku löysi ne kaatopaikalta, ehkä kaatopaikkatyöntekijä korjasi ne talteen :)

      Poista
  14. Hyvin surullinen tarina. Onneksi on tallella edes yksi upea A. Sama meno taitaa jatkua vieläkin. Aarteiden metsästys on tehty vaikeaksi. Muistan, kuinka ihanaa oli päästä isän mukana kaatopaikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että jos jostakin myöhemmin on poistettu noita Elanto-tekstejä, kirjaimet on otettu talteen. Aarteiden metsästys on tosiaan tullut vaikeammaksi, mutta lajittelu on kuitenkin tehostunut. Kirkonkylästä purettiin vasta komea kunnan omistama hirsirakennus uudisrakennusten tieltä. Sen sijaan että suuren talon hirsikehikko olisi myyty, sehän on sentään melkein valmis talo, se rikottiin kauhakuormaajilla ja vietiin kai kaatopaikalle. Sitä moni täällä päivittelee.

      Poista
  15. Upea kirjain! Minulle ei ole kokemusta huonekaluista, mutta tuli mieleen vanhan työpaikkani, joka romutti tietokoneita. Yksi salillinen jökötti pölyttymässä ja kun kysyin, voisinko ostaa yhden itselleni - se oli siihen aikaan kun kotitietsikka ei ollut vielä itsestään selvyys, mutta firman koneen uusittiin määrävälein. Romusta pyydettiin ihan tähtitieteellistä hintaa. Kaipa ne kaatopaikalle päätyivät nekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi kirjoitusvirheet.

      Poista
    2. Tietokoneromu on lisäksi ongelmajätettä, sitä ei saa viedä kaatopaikalle. Olen kyllä kuullut, että jossain työntekijät ovat saaneet lunastaa vanhoja tietokoneita nimelliseen hintaan. Niiden hävittäminenhän aiheuttaa vain kustannuksia.
      Kirjoitusvirheet eivät haittaa yhtään :)

      Poista
  16. Keittää täälläkin, ihan käsittämätöntä. Olisi ollut kiva kuulla perustelut moiseen toimintaan :/

    Mutta A on hieno ja hevonen myös ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että epätietoisuus siitä voiko tavaroita antaa eteenpäin jos on sanottu, että kaatopaikalle, aiheutti sen, että varmuuden vuoksi toimitaan käskyn mukaan. A ja tarina jäivät jäljelle :) Heppa on hyvin vanha aito lelu.

      Poista
  17. Voi ei, uskomattomia tarinoita maailmassa riittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se niin väärin jos joku vapaaehtoisesti ottaisi hylätyt tavarat talteen, niin ei onnistu :)

      Poista
  18. Kauheeta haaskausta, mutta onneksi sait A:n pelastettua!:)

    VastaaPoista
  19. Murr, mitä meininkiä. Sun A on kyllä superkaunis :) Aaah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aakkosista ken on kaunein? ... :)

      Poista
  20. Valtavan upea on tuo aasi;) Olet tehnyt kulttuuriteon.
    Ja täysin rikollista ja tyhmyyden huippu, tuo juttu ja veranpainekin alkoi pelkästä ajattelusta nousemaan !!;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä postaus taisi olla vaaraksi verenpaineelle :) Olisi pitänyt varoittaa heti alussa.

      Poista
  21. Noh,oishan se silti pitänyt lukea,vaikka verenpainevaroitus olisikin ollut alussa;) Edelliset kommentoijat on jo sanoneet kaiken mitä minäkin ajattelin.Iso voih...hohhoijaa,että mieluummin kaatopaikalle ja mielellään vielä rikottuna.Tuo hirsikehikkojuttu oli jo melkein liikaa...Voi itku,kun vanhaa,ihanaa tuhotaan...onneksi sä sait edes tuon elannon A:n pelastetuksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yltäkylläisyys mahdollistaa tuollaisia toimia. Hirsitalo on hyvää ja käyttökelpoista rakennusmateriaalia, ei uskoisi, että nykyään enäa toimitaan noin. Talossa oli toimintaa purkuhetkeen asti, joten se oli hyväkuntoinen. Onnistuin saamaan A:n varmaankin, jotta vaikenisin ja häipyisin häiritsemästä purkutyötä :)

      Poista
  22. Voi jestas sentään. Aivan otti kipeää sydänalasta. Siis tuolle hävityksenmäärälle! Onneksi sait muistoksi hävityksestä edes A:n. Ihastuin tuohon hevoseesi. Kävin katsomassa ikkunoitasi. Ihanaa...sinulla on ihana talo! Kertakaikkiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaan, että sinua vanhojen tavaroiden hellijänä satuttaa tämä kauhutarina. Olen vaalinut A:ta, se kantaa Elannon muistoa :) Minulla on muutama noita vanhoja leikkihevosia. Ihme, että ne ovat säilyneet ehjinä. Kiva kun kävit hiiviskelemässä ikkunoiden takana :)

      Poista
  23. On kyllä surullista moinen, ajattele, miten hyvät kalusteet joku olisi niistä saanut. Mutta siihen aikaan, ei kait niin kierrätystä ajateltu.
    Kaunis tosiaan tuo A-kirjain, onneksi nykyään saa tonkia roskalavoja ihan rauhassa.

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle. Muuten kun olet hesalainen, niin oletkos käyt Nurmijärvellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä kirjaston arkistolaatikoita oli paljon, niistä olisi riittänyt monelle kalusteita ja iloa. Aika oli tosiaan toisenlainen. Olen x-hesalainen, mutten asu kaukana Nurmijärveltä nytkään ja käyn siellä aina joskus ihanaa Riittaa moikkaamassa ja fiilistelemässä hänen puodissaan.

      Poista
  24. On kyllä kumma, kun kierrätystä ei hyväksytä! Tahtoisin minäkin kaikkea ottaa, mutta menee yöhiipailuksi, kun ei saa suoraan, pkle! Meilläkin päin keskussairaalan kalustusta modernisoidaan ja vanhat kalusteet menee kaatopaikalle. Laittaisivat päiväksi pihalle, niin kaatopaikka kuormat pienenee. Sielläkin olisi upeita puisia kaappeja ja tuoleja, valaisimista puhumattakaan, 50-60-luvulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta tulikin mieleeni kun lähikaupungin vanhusten palvelukeskusta modernisoitiin. Upeita yöpöytiä ja pyörillä kulkevia terästarjoiluvaunuja vietiin kaatopaikalle. En yhtään käsitä, ettei niitä saa ottaa kun niille ei kuitenkaan ole mitään käyttöä. Eihän tuossa tarvitsisi kuin jättää lava pihalle ja kääntää päänsä pois. Nopeasti katoaisivat aarteet.

      Poista
  25. Uskomatonta. Niin raivostuttavaa, että sanat eivät riitä! Kotipaikkakunnallani oli kierrätyskeskus, jonne sai viedä tavaraa ja jos löytyi jotain itselle tarpeellista, niin sai viedä mukanaan, ilmaiseksi. Yhtäkkiä toimintaa muutettiinkin niin, että huonekaluja ei saa enää viedä kierrätykseen, koska niistä on ruvettu kuulemma tappelemaan. Vaihtoehdoksi oli tarjottu kaatopaikkaa! Oikein sapettaa, miten paljon kaatopaikalle päätyy tosi hienoja, täysin kunnossa olevia huonekaluja ja tavaroita.

    Ekaa kertaa blogissasi, jään lueskelemaan!

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa tänne Anu! Meillä päin kierrätyskeskukset myyvät sinne vietyjä tavaroita, jotain saa ilmaiseksikin. Joissakin on sohvarajoite, niitä tulee kuulemma niin paljon, etteivät mahdu minnekään. Kun vain oppisimme oikein jakamaan tavaroita, kaatopaikat eivät olisi niin suuri ongelma.

      Poista
  26. Tyypillistä, että ennemmin roskiin kuin kenenkään iloksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikkialla ei ole noin järjetöntä. Luulisi olevan edullista jakaa mahdollisimman paljon pois ennen kaatopaikalle menoa, jätemaksu kai määräytyy lastin painon mukaan.

      Poista
  27. Voi mahdoton, totuus on tarua ihmeellisempää... Tuota lukiessani taisi minunkin pulssi kohota - milloinkahan byrokratian koukerot voivat oikaistua uusiokäytön ja kierrätyksen yksinkertaisuuteen? Tämmöiset taistelut eivät turhia ole, sinä, Cheri olet jättänyt sormenjälkesi puuttuessasi tapahtumien kulkuun, A niinkuin Elanto on siitä hyvänä todistuksena - Monet pienet jutut voivat aloittaa suurenkin muutoksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin eilen kierrätyskeskuksessa ja juttelin vetäjän kanssa aiheesta. Hän sanoi, että tavaroiden jakaminen/myyminen on vaikeaa kun siihen ei ole ohjeita eikä henkilöitä toteuttamaan tavaroiden luovutusta. Minusta tuntuu, että tavarat kyllä löytävät uuden kodin jos ne jättää jonnekin mistä niitä voi vapaasti ottaa. Kaikki on vaikeaa jos se nähdään vaikeana. Vaikea on myös täysien kaatopaikkojen tilanne. Mutta parempaan päin ollaan menossa, uskon minä.

      Poista

Kiitos kommentista