Talven uhri

Metsään vapautettu puutarhatonttu ei selvinnyt talvesta. Tonttu ei ollut kauneimpia, mutta minkäs tonttukaan ulkonäölleen tekee. Sain aikoinaan kierrätyskeskuksesta kovapuisen kansituolin ilmaiseksi sillä ehdolla, että vien myös tontun pois. Tonttu tuli meille, mutta kuten kuka tahansa kunnon ihminen vapautin sen metsään suuren kiven taakse. Siellä se saattoi pelotella satunnaisia kulkijoita. Viime talvena se kuitenkin menehtyi, mutta vaikuttaa siltä, että se kuoli onnellisena naurussa suin.

Sain Periferian Riikalta tämän herkän tunnustuksen, olen varsin otettu. Lämmin kiitos, Riikka!




I love your blog-tunnustuksen pelisäännöt:
1. Kopioi post it-lappu blogiisi
2. Kiitä linkin kera bloggaajaa joka tunnustuksen myönsi.
3. Annan tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro siitä heille kommentilla.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it-lapulla ja toivo että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Haluan jakaa tämän kaikille lukijoilleni, ottakaa mukaan, pliis ja laittakaa eteenpäin! Teitä on enemmän kuin viisi, mutta jokainen kaveriblogisti on tämän ansainnut.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon,
Anna Huoneella ja Stiina!
Welcome to join Autuas olo Afieromeno Afieromeno!
Kaikille kauniita kevätpäiviä ja kasvun ihmeitä!

Rehellisiä vastauksia

Kiitos Pepille piristävistä kysymyksistä, joihin yritän vastata parhaan kykyni mukaan:

Aika herätä talviunilta

1. Jos voisit valita minkä tahansa lemmikin, niin mikä se olisi?
Nykyisen lisäksi voisin ottaa alpakan, ne ovat mielenkiintoisia eläimiä ja niiden villa on pehmoista ja lämmintä.
2. Luottoleipomuksesi, joka onnistuu aina?
En ole jauhopeukalo, mutta omena- sieni- ja marjapiirakat onnistuvat, en tosin mene vannomaan, että aina.
3. Ensimmäisen autonne merkki?
Ensimmäinen ikioma autoni oli klassikko, Tipparellu (Renault 4). Moottori oli niin yksinkertainen, että pystyin tekemään pieniä korjauksia itsekin. Kun opin korjaamaan kärryni usein toistuvia vikoja, osasin auttaa muitakin tielle jääneitä.
4. Suosikkiurheilulaji?
Lenkit metsissä ja maalaistalon pakollinen hyötyliikunta pitää minut kuosissa. Talvella hiihtelen, mutta muutoin en varsinaisesti urheile.
5. Ehdoton herkkusi?
En ole erityisen ehdoton ihminen, mutta herkkuihini kuuluvat mantelit, pähkinät ja hedelmät ja marjat. Syön kyllä mielelläni suklaatakin, mutta tulen toimeen ilmankin.
6. Onko sinulla paheita, joita et mainosta blogissasi?
En mainosta mitään paheitani blogissani :) nytkään.
7. Paras päähänpisto tällä viikolla?
Mikään ei pistänyt päähän.
8. Oletko saavuttanut elämässäsi ne joita pienenä halusit?
En, luojankiitos.
9. Mikä on riittävä määrä unta sinulle?
Talvella nukun mieluusti 7-8 tuntia, kesällä pärjään vähemmällä, olen aika hyvä nukkumaan.
10. Pidätkö talvella hattua?
En pidä hattua, mutta päähinettä kyllä.
11. Lempparituunauksesi/tekeleesi alltime?
Olen koko ikäni askarrellut yhtä ja toista. Mieleenpainuvin on lapsena tekemäni yritelmä mäkiautoksi. Kasasin sitä pihan romukasasta löytyvistä osista, mutta pyörät olivat ongelma. Minua ei kehuttu kun rikoin lastenrattaat saadakseni automateriaalia. Mäkiauto ei koskaan toiminut niin kuin suunnittelin ja siitä taisi jäädän jonkinnäköinen trauma :)

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Kissa kermakupilla, Niina ja Birgitta!
Kaikille mukavaa  k e v ä i s t ä  viikkoa!

Väsyttää

Lumi on viimein alkanut selvästi sulaa.
Talvi on ollut pitkä ja rankka. Se alkoi tavallista aiemmin ja päättyy tavallista myöhemmin. Tuntuu, että voimavarat on käytetty eikä reserviä enää ole. Olen tankannut vitamiineja ja hivenaineita vaikka syönkin terveellisesti, mutta silti sekä keho että mieli ovat uupuneita.
Nerolla sen sijaan tuntuu riittävän virtaa, se on katsonut kalenterista, että nyt on kevät eikä ole välittänyt hangista tai pakkasista. Aamulla pitää lähteä töihin jo viiden maissa ja henkilökunta raahautuu puoliunessa avaamaan ovea.

Luojan kiitos alamme viimein päästä voiton puolelle. Eilen huomasin, että maasta nousee kasvua nopeasti sitä mukaa kun lumiraja väistyy. Kohta voi jo tarttua haravaan.

Tuntuu siltä ettei olisi tarvittu enää pitkää aikaa kun voimat olisivat ehtyneet ja alakulo ottanut vallan.
Kevät tuli yhdennellätoista hetkellä!

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Hilma!
Welcome to join Autuas olo, Maria!
Kaikille ihanan keväistä ja toiveikasta viikonloppua!

Leikitään sitten sisällä

Huomatkaa lumikasa ikkunan takana.

Puutarhakuume on kohonnut sellaisiin lukemiin, että on pakko etsiä lievitystä. Lähikaupungin puutarhalla pääsee katselemaan kukkia ja haistelemaan kasvua. Siellä myytiin "keskeneräisiä" pelakuita kahden ja puolen euron hintaan, oli ihan pakko napata muutama. Muitakin kuumeen kourissa kärvisteleviä oli liikkeellä. Eräs rouva pyysi apua, hän ei osannut valita tummanpunaisen ja vaaleanpunaisen ruukkuruusun välillä. Keskustelumme eteni puutarhanhoitoon, kukkiin, terveysasioihin ja lopulta kissoihin. Seuraan liittyi vielä kolmaskin nainen, joka nähtyään pelakuuni tuli kyselemään niiden talvetuksesta. Puutarhaterapiaa puutarhalla.

Halpojen kamojen tavaratalosta kävin ostamassa lisää pieniä istutusruukkuja ja siellä oli myytävänä perennoiden juurakoita hintaan yks ysi ysi. Ostin pari pionia, neidonkurjenpolvia, Barlow Blue lehtoakileijaa ja syysloimun Lavendelwolke (laventelipilvi). Paljon ei ollut lajeja jäljellä, mutta pääsin leikkimään puutarhaleikkejä sisällä kun laitoin nämä ruukkuihin esikasvamaan.

Yksi kellarissa talvehtineista hortensioista on täynnä nuppuja.

Toinen kellarin asukki, marketta kehittelee myös jo nuppuja.
En yleensä ole talvettanut marketoita, mutta viskasin ruukun syksyllä kellariin muiden mukana.

Lisää lääkettä puutarhakuumeeseen. Voitin Pirkon blogiarvonnassa lukemista: Country Living -lehden ja Royal Horticultural Societyn kirjan, Easy-care Garden, simple steps to success. Paketti tuli eilen perille paljon kiitoksia, Pirkko!

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Between!
Kaikille mukavaa loppuviikkoa!

Vielä ehtii osallistua synttäriarpajaisiinkin, linkki oikealla ylhäällä ja tuossa vieressä oikealla parit hienot kirja-arvonnat.

Oravan baari

Viikonloppuna kierreltiin Neron kanssa metsätuhoalueella.
Yksi alue kiinnosti prinssiä erityisesti, jokainen havu oli nuuhkittava tarkkaan.

Alueella oli paljon tälläisiä kekoja. Oravalla taitaa olla kissanpäivät kun suuret käpykuuset on pantu nurin ja metsänpohjalla loikkimalla löytää tarpeeksi ravintoa.
Nero on viettänyt pari yötäkin ulkona, miten se tarkenee.
Ehkä reviirillä on taas häiriöitä vai notkuuko se  oravabaarien liepeillä vaanimassa perivihollistaan. Ryteikköinen metsän pohja antaa oravalle hyvän suojan, se on saalistajille vaikeakulkuista ja viisaasti kurre kuljettaa kävyt puunjuurelle, että pääsee tarvittaessa kiipeämään pakoon.

Varastoa riittää pitkäksi aikaa.

Nam, herkullista!

Puita on kaadettu laajemmalta alueelta kuin ensin luulin, liito-orava saa levittää ihopoimunsa äärimmilleen päästäkseen liikkumaan alueellaan. Onneksi ei kuitenkaan tehty avohakkuuta vaan aluetta voi edelleen kutsua metsäksi. Pieni lämpäre on jätettu koskematta ja se lienee se suojelumetsä.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Suvi!
Kaikille oikein mukavaa viikkoa!

PS. Vielä ehtii osallistua arvontaan, linkki ylhäällä oikealla.

Ensimmäinen

Kukkapenkki seinustalla on jo lähes lumeton.
Ensimmäinen kevään airut on noussut! Kasvua pukkaa!

Olen myös aloitellut taimikasvatusta sisällä. Mullan syliin on päässyt mm. ruusupavut ja hyasinttipavut, latva-artisokka, viherkaali ja kaikenlaisia kukkakokeiluja.

Yöt ovat olleet niin kylmiä, että laitoin ruukkukrookukset minikasvihuoneeseen, niillä on vähän suojaa yöllä, mutta päivällä liian kuuma jos ovi on kiinni. Toisessa lyhdyssä oleilevat narsissit, hyvin ovat molemmat tarjenneet yöpakkasista huolimatta.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Pelaguu!
Welcome to join Autuas olo PríncipeTito Blog!
Kaikille aurinkoista sunnuntaita!

Polttoainetta kevääseen

Kuva kirjasta Puutarha laatikoissa

Puutarhan voi perustaa mihin tahansa. Näin opetetaan Saila Roution (Saaripalstan Saila) uusimmassa kirjassa; Puutarha laatikoissa viljelylaatikot, ruukut, kasvihuoneet, kohopenkit. Kirja pursuaa ennakkoluulottomia ideoita kasvatuspaikoista; kahvikupista autonromuun ja kaikkea siltä väliltä.
Olen viihtynyt tämän kirjan parissa, siinä on puutarhaunelmien lisäksi paljon tarpeellista tietoa. Oivaa korviketta live- puutarhuroinnille kevättä odotellessa.
Hyötykasvimaatani viljelen kohopenkeissä, joita olen rakennellut kierrätysmateriaalista, viimeisimmät kattoremontista jääneistä tiilistä. Kirjasta löysin lisää innostavia esimerkkejä. Melkein mikä tahansa kelpaa kierrätettäväksi puutarhaan.

Pidän kirjan konstailemattomasta tyylistä, tässä touhutaan ja ollaan kosketuksissa mullan kanssa. Kasvihuoneesta unelmoivalle löytyy omat sivunsa ja paljon innostavia vinkkejä myös uusiin kasvikokeiluihin.
Tämä kuuluu puutarhakirjojen käsikirjasto-osastoon, jota selataan monta kertaa vuodessa.

Tervetuloa mukaan, Kiki! Mukavaa viikonloppua kaikille!
Kohta päästään puuhailemaan myös puutarhan puolella.

PS. Vielä ehtii osallistua arvontaan. Linkki tuossa sivupalkissa.

Lemmikit kukkivat

Jo varhain keväällä toin kellarista ruukun, jossa piti kasvaa pieniä iiriksiä. Iirikset eivät menestyneet, mutta lemmikki oli onnistunut siementämään multaan ja nämä suloisuudet ovat nyt puhjenneet kukkaan. Tekisi ihan mieli heittää kuperkeikkaa ilosta.

Kävin ystäväni luona vierailulla, nautimme iltapäiväkahvit auringon lämmössä terassilla. Piha oli vielä paksun lumivaipan alla. Muistelin millainen kukkameri edessä on parempina aikoina ja ystäväni esitteli muistinvirkistykseksi tekemäänsä valokuvakuvakirjaa kohteesta. Räystäiltä kuului lohdullista lotinaa, mutta lumi ei tuntunut vajenevan.

Nerolla on ollut vaikeaa. Metsätyöt aiheuttivat stressiä ja lisäksi reviirillä liikkuva tunkeilija pitää kissaa jännityksessä ja valppaana. Haavoja on paikkailtu, mutta onneksi vain pinta on kärsinyt. Kuvasta ei näy, mutta Nerolla on paljas laikku molempien silmien yläpuolella, haavaa ei kuitenkaan näy. Liekö kulmat hankautuneet ladon lattialautoihin painin tuoksinassa.
Vähitellen Nero alkaa uskoa, etteivät metsurit palaa ja se uskaltaa olla päivälläkin sisällä, tosin toistaiseksi ainoastaan jos saa torkkua sylissä.

Metsurit jättivät jälkeensä melkoisen sotkun. Paikat on tutkittava, maisemaan ja maastoon on orientoiduttava uudestaan.
Ensi kesänä ei taida löytyä sieniä ja mustikoita omasta metsiköstä, on lähdettävä merta edemmäs kalaan. Jäällä pääsee vielä kävelemään hankikannolla ja vaikka siellä ei ole latuja voi hiihdelläkin missä lystää.

Neron laulu

Liikkeellä on haaste miettiä kissalleen sopiva biisi.
Tässä paljon miettimistä ole, Nerollehan on tehty oma laulu :)  
Volevo un gatto Nero.
Antaa soida! Varokaa korvamatoa :)

Esitys on poistettu YouTubesta, mutta sen voi nähdä täällä.

Puuta kaatui

Ennen pääsiäistä kuluivat päivät kotoisassa moottorisahan pärinässä. Ympäristöstä ja pihapiiristä kaadettiin paljon puita. Maisema avartui ja aurinko pääsee paremmin paistamaan kasveille.

Metsurit osasivat hommansa. Kun sanoin, ettei alppiruususta saa katketa lehteäkään, siitä ei myös katkennut lehteäkään vaikka vierestä kaadettiin pari isoa puuta. Taidolla ja ilolla tehdyn työn seuraaminen tuottaa katsojallekin mielihyvää.

Ruokatauko työmaalla.

Nyt puusavotta on ohi ja minua odottaa pihapiirissä mittaamaton risusavotta.
Hetken kestää ennen kuin silmä tottuu uuteen maisemaan ja siihen, että aurinko pääsee paistamaan joka suunnasta.

Tervetuloa Autuaan olon piiriin Eeviregina!
Kaikille ihanaa huhtikuuta!