Kahden varjon prinssi

Viimein saimme sadetta. Neron päivälepopaikka suuren koivun juurella on yleensä aika suojaisa sateellakin. Pieni päivänvarjo ja puun lehvistö ovat suojanneet prinssiä ihan hyvin sekä paahteelta, että pisaroilta.
Kunnon sateen saavuttua aurinkotuoli kuitenkin alkoi kastua ja prinssi oli hyvin hämmästynyt tilanteesta. Henkilökunta kipaisi oitis hankkimaan parempaa suojaa ja uusi suuri varjo löytyi nopeasti alesta. Kuvassa sataa ihan reippaasti, mutta Nero voi jatkaa rauhassa uniaan. Vain kuvaajan outo hiipparointi havahdutti ruhtinaan päivätorkuilta, jotka tämän jälkeen jatkuivat myöhään iltaan asti.

Juuri ennen sateita alkoi unikkoniittyni kukoistaa. Suunnitelma ja alkutoteutus löytyvät täältä.

Onneksi suurin osa kukista on vielä nupulla, joten ne toivottavasti selviytyvät hyvin sateesta.
Nautin joka tapauksessa siitä, että joku muu kastelee välillä, sillä veden juoksuttaminen alkoi jo väsyttää.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Kesä jatkuu ensi viikolla entistä rehevämpänä kunnon kastelun jälkeen ja ehkä sienilläkin on nyt mahdollisuus.

Kuin silloin ennen

Käväisin Hämeenlinnassa vierailulla. Taidemuseossa on nostalginen näyttely: Kuin silloin ennen - Lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana.

Koivun kuvat ovat ikoneja suomalaisesta elämästä 1920-1950 luvuilta.
Monipuolinen taiteilija oli äärimmäisen tuottelias kuvittaja.

Kuvien lapset ovat kilttejä ja puhtoisia. Voisi kuvitella, että ennen oli kaikki paremmin ja elämä auvoista.
Itse pidän eniten Koivun satukuvituksista, joihin liittyy paljon muistoja lapsuudesta.
Näyttelyssä on esillä myös aikakausiin kuuluvaa esineistöä. Varsinainen nostalgiapläjäys, käykää katsomassa.

Hämeenlinnan Taidemuseo
Rudolf Koivu - Kuin silloin ennen
24.5.-27.10.2013

Aukioloajat
ti-to 11-18
pe-su 11-17

Pääsin tapaamaan myös Myrsky-koiraa. Musta koiranpentu, joka ei ole hetkeäkään paikallaan on vaikea kuvauskohde, mutta jotain sentään onnistuin nappaamaan.

Torstai on toivoa täynnä!
Leppoisaa päivää kaikille!

Rehevöityvää

Kasvimaalla tapahtuu kaiken aikaa. Runsas pari viikkoa sitten näytti tältä. Ja tuolta löytyy linkit aiempiin versioihin. Etualalla kukkii virmajuuren lisäksi suopayrtti, väriminttuja, päivänkakkara ja siankärsämö.
Olen jo paljon karsinutkin kasvustoja, jättimäisen lipstikan leikkasin alas ja kuritin harmaaminttua reilulla kädellä.

Sisääntulo, humala on kiivennyt porttiin ja ihan taustalla maa-artisokka kohoaa tiheänä kasvustona jo parin metrin korkeudessa.
Paratiisi tarjoaa jo paljon satoakin, kuten salaatteja, persiljaa, tilliä ja muita yrttejä, sipuleita, kaaleja....

Vaaleanpunainen väriminttu on perhosten ja pörriäisten suosiossa. Tätä on jaettu paljon uusiin koteihin ja huomenna lähtee taas jakopala ystävälle.

Värimintut kasvattavat kukkansa hauskasti kerroksiin.

Ruiskaunokki tuo myös väriä kasvimaalle. Se on mielestäni kaunis yhdistelmä kehäkukan kanssa.

Salaattifenkolit pulskistuvat.

Pensaspapu kukkii ja pieniä papujakin on alkanut jo kehittyä.

Krassi kuuluu kasvimaalle.

Samoin kuin samettikukat

ja kehäkukat.

Meillä tuulee reippaasti ja ilma on raikastunut hellepäivistä. Kaivattua sadetta ei ole kuulunut ja iltaisin vierähtää aika tovi kastelukannun kanssa. Perjantaina näkyy sääkartalla pisaroita, ehkä silloin saa taivaallista kastelua.

Mukavaa kesäviikkoa kaikille!

Luuranko huussissa

Olimme Neron kanssa illalla mustikoita poimimassa.

Katsoimme mitä vesimittari näyttää. Olen kuullut, että jokaiseen kerrostaloasuntoon haluttaisiin asentaa oma vesimittari. Mitenkähän ne siellä viihtyvät?

Nero pyysi avaamaan rantasaunan huussin oven. Ei siksi, että hätä olisi yllättänyt, vaan hän halusi näyttää jotakin.
Pitkään käyttämättömänä olleen huussin lattialla oli sulkakasa, jonka sisällä oli linnun luuranko.

Huussin ovi on painunut niin, että oven yläpuolelle on tullut rako, josta lintu ilmeisesti oli keplotellut itsensä sisään. Ulos se ei enää osannut tulla samaa reittiä. Ovessa on pieni ikkuna ja lintu parka oli varmaankin yrittänyt vapauteen sitä kautta ja ehkä pökertynyt.

Taitaa olla jokin rastas. Linulla on hennot luut, ne eivät paina juuri mitään ja otteen täytyy olla hyvin kevyt, ettei rusenna olemattoman ohuita luita kasaan. Rastas lepää nyt luonnonhistoriallisella osastolla lasiarkussa kuin Lumikki.

Mustikoitakin löytyi muutama litra, illalla ei ollut edes hyttysiä kiusana, rannalla kävi vilvoittava tuuli.

Lämpimästi tervetuloa mukaan Pioni!
Kaikille mukavaa sunnuntaita!

Mansikkaähky

Kävin eilen luomumansikkatilalla poimimassa punaista herkkua. Poimijoita kehoitettiin maistelemaan ahkerasti marjoja, ja onhan se hyvä maistella, että voi olla varma mitä laatikkoonsa poimii.
Mansikan satokausi päättyi tällä tilalla tähän. Sanoivat, etteivät muista koskaan poiminnan päättyneen näin aikaisin.
Kotona valmistin marjat nopeasti säilytykseen ja samalla vähän maistelin niitä vakuuttuakseni, että ovat hyviä. Mansikoita voi syödä liikaa, se tuli todistettua. Aikamoinen mansikkaähky.

Tämän kesän mansikkainnostus johtuu tästä Leena Lumin postauksesta, jossa hän arvioi Sinikka Piipon kirjan Puhdasta ravintoa.

Harjaneilikoita kasvaa siellä täällä. Niissä on kiehtovia väriyhdistelmiä ja sävyjä. Kukka on kestävä ja kaunis, leviää hyvin itsekseen.

Mietin miksi kasvia kutsutaan harjaneilikaksi? Ehkä siksi, että nuput muodostavat tälläisen harjan.

Vaaleanpunaisen harjaneilikan takana näkyy viime vuonna saamani pehmytmesiheinä. Se on suloisen pehmeä kirjavalehtinen, melko matalana kasvava heinä. Jos minulla olisi kuupuutarha, laittaisin tätä sinne. Se loistaa salaperäistä valoa illan hämärässä.

On taas perjantai, toivottelen hyvää viikonloppua kaikille!

Varaudu vitsauksiin!

Mustialan ruusu kukoistaa tälläisenä sateettomana kesänä.

Useampi kaveri on kertonut blogin oudosta katoamisesta. Kannattaa tehdä varmuuskopio blogista omalle kovalevylle. Netissä on paljon ohjeita, yksi tuore löytyy täältä.
Varmuuskopio sisältää siis kaiken senhetkisen blogin sisällön (kuvista linkit). Oman varmuuskopioni koko on vähän yli 23 MB, postauksia 570.
Varmuuskopio ei kuitenkaan tallenna blogin ulkoasua, joka on hyvä tallentaa erikseen. Tuolta samalta sivulta löytyy linkki ohjeeseen.
Jos ei ole varmuuskopiota kannattaa ottaa yhteyttä Bloggerin tukeen.

Olen viime aikoina saanut yllättävän paljon roskapostikommentteja. Tiedättehän, niitä englanninkielisiä, joissa ylistetään kirjoittamaasi artikkelia erittäin mielenkiintoiseksi jne. Ne sisältävät yleensä linkin jollekin sivulle. Blogger on osannut ohjata ne kaikki roskapostiin. Jostain syystä myös omat vastakommenttini menivät yhdessä vaiheessa roskapostiksi, mistä sitten poimin ne takaisin. Eli kannattaa joskus käydä kurkkaamassa roskapostilaatikkokin.

Oltiin illalla Neron kanssa rantaretkellä. Poimin vähän mustikoita ja kirottua, kotiin tultua löysin paidan alta ensimmäisen hirvikärpäsen. Nekin ovat aikaisessa. Koskaan aiemmin en ole näillä kotikulmilla tavannut hirvikärpästä. Tuolla kauempana metsässä niitä sen sijaan ropisee anorakille syksyn sienisaalistuksessa.

Nero oli vähän vetämättömän oloinen, se kävi halkopinon päälle lepäilemään kun poimin mustikoita. Yleensä se touhuaa kovasti omissa puuhissaan retkillämme. Ruokakaan ei oikein maittanut, ehkä helle oli vienyt mehut prinssistä. Yöllä ruoat olivat kyllä kadonneet kupista ja kissa on vetäytynyt jonnekin sateensuojaan torkuille.

Sade on tähän mennessä ollut aika onnetonta, toivoisin kunnon kastelua.

Leppoisia kesäpäviä kaikille!

Kesätyö

Otin kevyen kesätyön, lupasin testata riipputuolia. Kunnollinen riippumatto on ollut haaveissani jo pitkään. Yksi täysin kelvoton tekele sai minut varovaiseksi, enkä ole uskaltanut hankkia uutta, pitäisi saada testata käytännössä.
Suhtauduin riipputuoliin vähän varauksella, saisinko kiinnitettyä sen kunnolla, voiko siinä rentoutua vai onko se kiikkerä, ahdas?
Sopivan varjoinen paikka löytyi lehmuksen siimeksestä. Kiinnittäminen oksanhaaraan kävi minulta helposti, kiinnitystarpeet tulivat tuolin mukana. Tarpeisiin kuuluu myös erittäin tukeva koukku, jonka voi ruuvata rakenteeseen ja ripustaa tuolin siihen.

Mäkin haluun tälläisen!

Tuolivalintani oli säänkestävä ja jättikokoinen Domingo, koska se tulee viettämään kesän ulkona. Tuoli on kyllä helppo irrottaakin lukkokoukusta ja viedä suojaan sateelta.
Riipputuoli on osoittautunut täydellisen ihanaksi kesäpesäksi. Se on niin suuri, että pystyn oikaisemaan itseni sen sylissä ja vaikka vaipumaan uneen. Kangas tukee kehoa täydellisesti, jokainen asento tuntuu hyvältä ja miellyttävä painottomuuden tunne rentouttaa. Ainoa huono puoli on se, että kun kirjan kanssa köllähdän tuonne, rentoudun niin, että usein nukahdan. Helteelläkään ei hiosta kun selän alla on vain ohut kangas.
Jokainen täällä tuolia kokeillut on ihastunut siihen, tässä ystävättereni tyylinäyte. Minusta tuntuu, että tämä saattaakin olla parempi valinta kuin haikailemani riippumatto. Ja koska arinkotuoli on aina varattu, on minulla nyt oma paikka kesähaaveiluun. Nero kyllä tulee syliin kun köllöttelen tuolla (vähän epäluuloisena aluksi), mutta itsekseen se ei riipputuoliin hakeudu.

Herätä kun ruoka on valmista.

Miehinen näkökulma asiaan.

Olen jo miettinyt, miten saan tuolin viritettyä talveksi sisälle.
La Siestalla, joka näitä  tuoleja myy, näytti olevan myös kätevä teline, johon tuolin voisi ripustaa.
Putiikista löytyy paljon kauniita ja mukavia riippumatoja ja -tuoleja, minua alkoi kiinnostaa retkimatto, kevyt, helposti kiinnitettävä riippumatto saattaisi olla oivallinen vaelluksilla.

Näitä ja monia muita herkkuja löytyy täältä.
Suosittelen lämpimästi, rentouttavin löhöilypaikka ikinä.

Bienvenido a Autuas olo, Kique Ruiz!
Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Miss Marple!
Kaikille leppoisaa heinäkuun viikkoa!

Grillattua petuniaa

Kuusen juurelta löydetyssä vanhassa pallogrillissä on vapusta asti grillattu orvokkeja, ne leikattiin alas ja nyt herkutellaan petunialla.

Heräteostoksena alesta toin kotiin oudon värisen petunia. Se ei ole ihan elämänsä kunnossa, mutta kyllä se tästä virkistyy kun pääsee hyvään hoitoon.

Lämpimästi tervetuloa mukaan kaikki Bloglovinin kautta Autuasta oloa seuraavat lukijat!
Rattoisaa viikonloppua kaikille!

Uusi ystävä

Ystävä löytyi kirpputorilta ja toimii puutarhapöytänä.

Edellinen omistaja oli maalannut Ystävän pronssin kukertavaksi, sopii minulle. Pöytätasona on lasi, joka on löytynyt kierrätyskeskuksesta. Kelpaa tuossa siemailla kahvia ja nauttia mustikkapiirakkaa.

Tervetuloa Autuaaseen oloon Jori, oikeastaan jo vanha ystävä!
Leppoisia päiviä kaikille ystäville!

Rankka päivä

Käytiin eläinlääkärissä. En tiedä kummalle lääkärireissut ovat rasittavampia, kotiin päästyämme olemme molemmat uupuneita. Tuntui, ettei antamani loishäätö tehonnut, Nero sai köhimiskohtauksia, joten suuntasimme tohtorin puheille. Tilannetta ei helpottanut se, että viime käyntimme jälkeen vastaanotto oli muuttanut ja uusi lääkärikin oli puikoissa.
Meitä molempia jännitti, mutta Nero sai hyvää hoitoa ja järeämmän loishäädön.
Tänä vuonna punkkejakin tuntuu olevan tavallista runsaammin liikkeellä, punkkiliuoksesta huolimatta olen poiminut Nerosta kaksi punkkia ja omalta iholtanikin olen löytänyt yhden, joka ei onneksi ollut ehtinyt kiinnittyä. Koskaan aiemmin täällä asuessani en ole saanut punkkeja vaikka rymyän metsissä ja pöpelikössä.
Nero luikahti piiloon nukkumaan ja minäkin taidan köllähtää riipputuoliini kirjan kanssa.

Olen poiminut jo muutaman litran mustikoita, yritän ehtiä ennen kuin rastaat syövät kaiken. Vaikka luulin, ettei puunkaatoepisodin jälkeen voi toivoa mustikoita lähimetsiköstä, löytyi niitä kuitenkin ensihätään ihan tarpeeksi. Ei kuitenkaan entisajan saaliita. Viime kesänä pakastin 30 litraa ja kun vasta sulatin pakastimen, löytyi sieltä vielä sitäkin saalista vaikka olen syönyt talven aikana marjoja lähes joka aamu.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Saara!
Rentoa kesäilyä kaikille!