Vaiteliaat vankkurit

Aurinko on ollut vähän kortilla, mutta yöllä sai ihailla kuutamoa.

Kasvimaalle on noussut vankkurileiri. Kylmien öiden vuoksi melkein kaikki taimet saivat harsoteltan suojakseen. Vankistukoot vankkureissaan lämpimiä säitä odotellessa.

Ihmisten ja kissan suojassa on valoa ja lämpöä.

Aika pimeää keskikesän yöksi. Tuo musta möykky polulla on Nero, joka odottelee kuunkuvaajaa palaavaksi kotiin.

Hyvää juhannusta ja ihania kesäöitä kaikille!

Itku pitkästä ilosta

Sunnuntaina skoolasimme puutarhassa komealle rhodolle. Aurinko paistoi ja pöytään oli katettu raparperipiiraakkaa. Tunnelma oli kepeä, puutarhahaaveilua ja kesäsuunnitelmia. Ihailimme rhodoa läheltä ja kaukaa.

Maanantaina oli kylmä ja satoi rakeita. Tiistaina oli kylmempi, tuuli yltyi myrskyksi, satoi vuoroin lunta ja vuoroin rakeita. Rhodon alusta on täynnä varisseita kukkia.
Kylällä kerrottiin, että aamuyöstä oli ollut vain yksi lämpöaste mittarissa. Basilika paleltui vaikka se oli korkealla seinän vieressä. Kasvimaalle nousi taas telttakylä, toivottavasti mikään ei ehtinyt vilustua liikaa ja taimet selviytyvät harsojen alla. Kasvu on minimaalista näissä lämpötiloissa. Eläinten poikaset säälittävät, pienokaisilla on märkää ja kylmää. Vaikuttaa ihan siltä, että juhannusta vietetään sisätiloissa takkatulen loisteessa.

Sotatantereella

Kesken kitkemispuuhien aloin tarkkailla muurahaisten outoa liikehdintää purjopenkissä. Suuri joukko kantoi munia jostakin kaukaa purjopenkin kulmaan maankoloon. Seurasin karavaania, ne tulivat toisesta pesästä vanhasta kompostista.

Ajattelin, että on muutto käynnissä.

Vähän aikaa touhuja seurattuani huomasin, että murkuilla oli sota käynnissä. Niillä ei ollut pelipaitoja, joten minun oli vaikea erottaa joukkueita, mutta selvästi yhdet hyökkäsivät toisten kimppuun ja ottivat ne hengiltä. Hurjaa menoa. Murkut ovat minimaalisia ja areenana toimi kasvilavan reunalauta. Mikäli oikein tunnistin niin kyseessä on siloviholainen. Näitä häärii usein kirvojen kimpussa kasvimaalla.

Minimaailmassa ympärillämme tapahtuu kaikenlaista jännittävää vaikka aina emme kiinnitä siihen huomiota.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Luppakorvakissa

Itikat kiusaavat, Nero ravisti päätään. Tuli jännä otos kun vasen silmä näyttää olevan paikoillaan ja pää pyörii ympäri. Korvakin lurputtaa. Tuntuu, että sateen jälkeen itikat ovat liikkeellä sankoin joukoin.

Sankka joukko

Minä en päässyt tietokoneella (iPadilla onnistui) mihinkään blogiin, en edes omaani vähään aikaan. Sen sijaan avautui sivu, jossa kerrottiin, että ip-osoitteestani on havaittu epäilyttävää liikennettä ja siksi sivut on blokattu. Minun piti todistaa, etten ole robotti captcha-kuviolla, mutta sekään ei toiminut vaan uusi chaptcha ilmestyi jatkuvasti. Kauhea paikka, olinko muuttunut robotiksi? Vaihdoin varmuuden vuoksi salasanani. Otin yhteyttä kuukleen ja sieltä vastattiinkin nopeasti, onneksi sivut aukenivat pian, ei ehtinyt tulla vierotusoireita.
Olen kyllä huomannut epäilyttävää liikennettä omassa blogissani, tiettyjä vanhoja postauksia luetaan jatkuvasti, niitä joihin ennen anonyymi-estoa tuli paljon roskakommentteja.
Minua harmittaa sekin, että kun olen kirjoittanut johonkin blogiin kommentin ja lähetän sen, niin ilmestyy rikkoutunut blogger-logo, joka sanoo "hups" ja kommentti on kadonnut. En voi välttyä tunteelta, että minut yritetään vaientaa :)
Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua kaikille!
Toivottavasti itikat antavat iltarauhan.

Kylän kaunein ja kiertävä puutarhuri

Meidän Rhodo on varmasti kylän komein, sillä se on suuri ja niin täynnä kukintoja kuin mahtuu. Siirsin tuolin mittakaavaksi kun ei ollut muuta mallia saatavilla. Kun muutin tänne ei pihassa ollut juurikaan kukkia, hylätyn oloinen, ränsistynyt rhodo kärvisteli nurkassa. Se sai lähes jakamattoman huomioni, kitkin sen alustan, lisäsin sille runsaasti rhodomultaa, lannoitin sitä, lastoitin sen murtumia talven jälkeen ja tässä kiitos. Enempää ei voisi toivoa. Vähän jännitti miten se sopeutuu kun takaa kaadettiin kuusia ja melkein kokonainen metsä, erityisesti pelkäsin kevätauringon porotusta. Kuvassa ei ole vielä ihan täydellinen kukinta menossa, mutta en malttanut olla julkaisematta tätä ylpeyden aihettani.
Uusi huoli ilmaantui kun huomasin, että kekomuurahaiset kyhäävät pesää sen juurelle, en usko, että se tekee hyvää kasville. Mitä teen?
Murkkuparat ovat varmaan menettäneet komeat kotinsa metsänkaadon yhteydessä, sillä tänä keväänä ne ovat ilmestyneet sankoin joukoin pihapiiriini.

Minusta on näköjään tullut kiertävä puutarhuri. Kävin istuttamassa perennoja ja kylvämässä vähän kukkia ystäväni postimerkin kokoiseen puutarhaan. Hän ei liikuntarajoitteisena voi itse tehdä puutarhatöitä. Piha on pitkään ollut oman onnensa nojassa sairastelun vuoksi eikä vyötäröön asti ulottuva nokkos-vuohenputkikasvusto ilahduta kenenkään silmää. Vaikka vain peitin osan pihasta jatkaakseni myöhemmin, tuli alueeseen jo paljon ryhtiä ja ennen kaikkea tilaa. Vielä vähän kesäkukkia ja pihasta tulee oikein viihtyisä.
Nyt aion taas keskittyä oman puutarhan hoitoon ja suorittaa kasvimaan kylvöt loppuun.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Seija!

Kesäyö

Yön ja päivän lämpötilavaihtelut saavat usvan nousemaan pelloille. Pihan reunalta voi tarkkailla naapurin kesävieraita. Näen ne aina ensimmäiseksi kun astun ovesta ja riipputuolissa istuskellessa voin kuunnella hevosen korskuntaa.

Usva tihenee, taivaalla loistaa kuu. On hiljaista, linnut eivät enää laula öisin. Rastaan pesä on tyhjä, lapset lähtivät maailmalle.

Akileijakin valvoo.

 Kauniita kesäöitä kaikille!

Vieraissa

Naapurissa näyttää siistille, mitenkäs tämä oma nurmikko?

Lauantai sujui naapurissa talkoissa. Kitkin kukkapenkkejä ja istutin kesäkukkia ja puuhastelin muutenkin lapion ja talikon kanssa. Villiintyneeseen pihaan tuli taas vähän ryhtiä kun suuri joukko ihmisiä kääri hihansa. Yhdessä tekeminen on mukavaa ja on ihanaa istua valmiiseen pöytään kun keittiötiimi loihtii herkkuja.

Nero taisi vetää lonkkaa koko päivän, se on tehnyt yövuoroa. Kyllä minuakin ramasi illalla eikä tarvinnut paljon unta houkutella.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Katja!
Heleää helluntaita kaikille!

Puhetta puutarhasta

Minusta on tullut varsinainen seurapiirihai, olin taas blogitapaamisessa. Tällä kertaa Kotipuutarha-lehden järjestämässä bloggaajaillassa tapaamassa vanhoja ja uusia puutarhablogituttuja sekä toimituksen väkeä. Saimme vähän valokuvausohjaustakin. Hanna Marttinen valaisi sekä kuvan sisällöllisiä että teknisiä asioita. Jalustat, heijastimet, varjostimet, syvyysterävyys ja mittakaava tulivat tutuiksi.

Minulla oli kamerakin mukana, mutta muistikortin olin jättänyt lukijaan ja hyvä niin, sillä yritän unohtaa paikan missä tapasimme. Mosa Interiorsin tiloissa oli valtavasti kauniita tavaroita, joita en ollut tiennyt tarvitsevani ja nyt en saa niitä ihanuuksia mielestäni.

Tilaisuudessa oli mahdollisuus saada myös neuvoja ja vinkkejä. Suunnitteluhortonomi ja tehopakkaus Kati Jukaraiselta, sekä kasviasiantuntija Ella Rätyltä.
Tunnelma oli kotoisa ja mutkaton, puutarhureiltahan eivät jutunaiheet lopu. Sain monta varteenotettavaa vinkkiä keskustelun lomassa. Ensi keväänä pitää löytää kardonin siemeniä :)

Parasta antia olivat lehdet, jotka saimme mukaamme. Luin niitä myöhään yöhon, löysin paljon hyödyllistä tietoa ja vastauksia kysymyksiin. Pidän lehden maanläheisestä tavasta esitellä laajasti puutarhuroinnin eri alueita, uudistunut ulkoasu on raikas, kaunis ja selkeä. Ainakin yksi tilaaja tuli nyt lisää.
Kiitos antoisasta illasta toimitukselle ja blogiystäville!

Myrkytön puunsuoja

Sain tilaisuuden ostaa kasvimaan laajennusalueelle viljelylaatikoiksi lavakauluksia viiden euron kappalehintaan. Hinta on sellainen, ettei enää kannata itse rakennella lootia. Tuumin, että olisi hyvä suojata ne jotenkin lahoamista vastaan ja aloin tutkia onko olemassa myrkytöntä puunsuojaa. Lähtökohtani oli, että aineella pitää voida käsitellä elintarvikelaatikko.

Löysin Sioo-menetelmän, se on myrkytön, ympäristöystävällinen ja vesiohenteinen tuote. Suhtauduin aluksi vähän epäluuloisesti, mutta mitä enemmän tietoa hankin sitä vakuuttuneemmaksi tulin.
Olen aivan innoissani tästä aineesta ja kyselin lisätietoja Rakennuskemia Oy:stä. Sain blogiyhteistyönä puunsuoja-aineet testattavaksi.
Käsittely on kaksivaiheinen, puu sivellään kahteen kertaan pohjustusaineella, pinnan on välillä kuivuttava vähintään kaksi tuntia. Toisessa vaiheessa puu käsitellään suojausaineella. Aineet ovat tuoksuttomia eikä niistä lähde mitään höyryjä, käsittely on helppoa ja miellyttävää, välineet voi pestä vedellä.

Osa laatikoista oli kuin uusia, käytetyt laatikot pesin harjalla ja annoin kuivua ennen käsittelyä. Aineilla voi käsitellä kaikkea puuta, uutta ja vanhaa, myös kestopuuta. Hyviä kohteita ovat esimerkiksi terassit ja laiturit. Toimenpidettä ei suositella tehtäväksi suorassa auringonpaisteessa eikä käsiteltävä alue saa kastua ykkös ja kakkosvaiheen välissä. Suojauksen luvataan olevan lähes huoltovapaa 10 vuotta, vaatii vain vähäistä ylläpitoa.

Kuva tuotteen sivulta

Sioo Puunkäsittely on ruotsalaisen Herje Boströmin keksintö, teknologia perustuu piihin, joka on maankuoren toiseksi yleisin alkuaine. Käsittelyssä puu ikään kuin fossiloituu. Laatikkoni muuttuivat kovin erivärisiksi, osa kullanruskeiksi, kuten öljytty puu, mutta uusi puu muuttui keltaiseksi. Kosteuden vaikutuksesta käsitelty pinta vaalenee niin, että 3-8 viikon kuluttua siinä pitäisi olla hyvin kaunis tasainen hopeanharmaa värisävy, joka syvenee vähitellen ja muuttuu yhä kauniimmaksi kovettumisprosessin myötä. Voitte käydä katsomassa lisää kuvia käyttökohteista täältä. Minusta aineet olivat hyvin riittoisia ja jos ajattelee, että käsittely kestää 10 vuotta ja on lähes huoltovapaa, niin hintakaan ei tunnu pahalta. Keksin aineelle jo monia käyttökohteita.

Ensimmäiset laatikot on nyt asennettu kasvimaalle. Jännittävää nähdä miten väri muuttuu, laitan siitä kuvia kun jotain tapahtuu. Etummaista laatikkoa en voinut vielä täyttää kokonaan mullalla, koska tälläinen tavarantarkastaja oli ihailemassa käsiteltyä sisäpintaa. Taitaa olla nopsasiipiin kuuluva kangasperhonen.

Uudemman päivityksen heinäkuun lopulta voit lukea täältä.

Yökonsertti ja kyllästys

Ihanaa kun on taas aurinkoa ja lämpöäkin. Vielä saamme ihailla tulppaanien komeaa kukintaa.
Nero herätti minut yöllä kovalla uikutuksella. Se tuli saaliineen, pieni metsämyyrä, sisään ja suorastaan kiljui saalis suussaan. Olin aivan unessa ja jaksoin vaivoin kuitata: hyvä, hyvä. Se ei tainnut riittää prinssille. Se meni saaliineen sängyn alle ja piti sen päiväisen konsertin, jos en olisi kokenut tätä aiemmin olisin ollut varma, että kissa on haavoittunut tai sairas. Äänirepertuaari oli melkoinen. Mikähän tässä saaliissa oli niin merkityksellistä? Onneksi laulusessiot eivät toistu joka yö. 

Viileä jakso pidensi tulppaanien kukintaa ja joukkoon on noussut uusia sävyjä.

Tulikellukka on nimensä veroinen huikean intensiivisen oranssi ja hento kaunotar.

Tarhakalliokieloja.
Viikonloppu on ollut juhlien aikaa, mutta olen ehtinyt
uurastaa myös viljelylaatikoiden kyllästyksen ja kasvimaan parissa. Seuraavassa postauksessa kerron uudesta ympäristöystävällisestä ja myrkyttömästä kyllästyskeksinnöstä ja kokemuksistani sen käytöstä.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Rouva Rentukka! Mukavaa kesäviikkoa kaikille.