Ilmaistorilla

Kun olin saanut projektini valmiiksi lähdin oitis metsään rentoutumaan. Oli ihanaa liikkuaa syksyisessä metsässä ilman kiirettä. Ilmaistorilta poimin kanttarelleja, mustatorvisieniä ja puolukoita. Kuin ihmeen kaupalla löytyi vielä hyvä herkkutattikin ja pari ruskotattia. Ensimmäiset keltajalkaiset suppilovahverotkin olivat nousseet. Torvisienet ja kanttarellit menivät kuivuriin, paitsi pieni määrä kanttarelleja, joista tein herkullista kanttarellipastaa, Ohjeen löysin Nainen talossa blogista. On herkullista, tämä oli jo kolmas kerta kun valmistin tätä herkkua tänä syksynä. Tateista tein lämpimät tattileivät sipulin, valkosipulin, mustapippurin ja parmesaanin kanssa. Ajatella, että näitä gourmet-herkkuja jaetaan metsässä ihan ilmaiseksi. Lisäksi poimijoille annetaan hyvä mieli ja terve väsymys.

Kuivattuja sieniä menossa ruokakomeroon. Herkkutatteja tuossa on yli 15 litraa, lisäksi purkillinen mustatorvisieniä ja purkillinen kanttarelleja. Kanttarelleja en olisi kuivannut jos pakastimessa olisi yhtään tilaa. Komerossa on vielä vanhaakin varastoa, kuivatut sienethän säilyvät käyttökelpoisena vuosia. Investoin viime vuonna tehokkaaseen Orakas-hyötykasvikuivuriin, joka on hamsterille oiva apulainen. Jos mietin kuivatun herkkutatin markkinahintaa niin kuivuri on jo maksanut itsensä takaisin.

Lehtikaalia menossa kuivuriin. Näitä on poimittu monta kertaa ja vieläkin on kasvimaalla satoa. Kunnon kuivurissa on sekin hyvä puoli, että kerralla saa kuivattua paljon tavaraa.

Impi pulassa

Yleensä en osta kukkasipuleita säälistä, mutta nyt oli pakko. Market-käynnillä ohitin kukkasipulihyllyn osoittaen kiitettävää itsehillintää. Mutta sitten silmiini osui alahyllyllä apua huutava olmi. Alastonimpi oli alkanut kasvaa, se työntyi muovisen sipulipussin reiästä ja oli kuristua hengiltä. Se oli kalpea valon puutteessa. En voinut jättää impeä pulaan, vaan hellästi nostin kaksi olmia ostoskärryihin.

Leikkasin kuristavan muovin varovasti pois. Ensimmäisen yön impi vietti salin pöydällä ja heti seuraavana aamuna istutin sipulit maahan. Jo ensimmäisen ulkona vietetyn päivän jälkeen alastonimpi sai väriä poskiinsa. Kiitollinen impi kukoistaa nyt puutarhassani Vanille Fraisen alla. Alastonimpi eli syysmyrkkylilja (Colchicum autumnale) kukkii syksyllä juuri ennen talven tuloa.

Iloista syysviikkoa kaikille!

Verkottumista

Olen keskittynyt työprojektini loppuunsaattamiseen. Sillä välin oli syksy hiipinyt lähemmäksi. Hämmästyin kun aamulla nurmikko oli pudonneiden lehtien peitossa. Karvaherätyskello kyörää minut ylös kauneimpaan aikaan ja silloin pihakierros on paikallaan.

Varhaiset aamut ovat kosteita, aurinko nousee usvan takaa ja kestää jonkin aikaa, että maisema tulee näkyviin. Kasvimaa auringonnousun aikaan.

Koko puutarha on verkotettu huolellisesti. Päivällä näitä luomuksia tuskin huomaa, mutta kastepisarat paljastavat kudelmat.

En ole ainoa, joka on ahkeroinut.

Nyt vedän vähän henkeä ja sitten ahkerasti sadonkorjuupuuhiin.
Kaunista viikonloppua kaikille!

Veri pisaroi grillissä

Grillissä on veri tihkunut koko kesän. Kylän puutarhalta ostettu verenpisara on kukkinut erittäin ahkerasti ja grillikausi jatkuu edelleen.

Hajuherneet ovat myös panneet parastaan, olen poiminut kymmeniä kimppuja maljakoihin ja ihana tuoksu leviää kosteassa puutarhassa.

Sain viime vuonna kermesmarjan minitaimen ja nyt se on kukassa. Ehtiiköhän tehdä marjoja tänä syksynä?

Kurpitsat kypsyvät, kohta alan herkutella niillä.

Ehtiiköhän latva-artisokka kukkia tänä syksynä?

Työpuolella riittää kovia kiireitä vielä tämän viikon, sitten ryhdyn ahkerasti korjaamaan satoa.
Voikaa kaikki mitä parhaimmin!

Joululahja

Kierrellessäni kukkapenkkejä kevätsuunnitelmia pohtien, silmiini osui jotakin odottamatonta. Jouluruusut olivat salaa aloittaneet uuden kukinnan.

Hyvää joulua, totesin ruusuille. Ja kiitos tästä aikaisesta joululahjasta. Jouluruusut toivat niin paljon iloa keväällä, nyt ne ilahduttavat vielä toisen kerran.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Maria!
Kaunista sunnuntaita kaikille!

Ajankohtaista asiaa

Vaikka syksykään ei ole vielä saanut kunnolla jalkaansa oven väliin on aika ajatella kevättä. Kohta pitää istuttaa keväällä kukkivat sipulikukat. Erinomainen opas siihen puuhaan on Saaripalstan Saila Roution laaja ja tarpeellinen Kukkia sipuleista -kirja.

Itse olen laittanut sipulit syksyllä multaan mahdollisimman myöhään, etteivät vaan ala kasvaa ennen aikojaan ja toivonut parasta. Jos olen pettynyt keväällä, olen ajatellut, että sipuleissa oli vikaa. Tieto on näissäkin asioissa valttia. Kaikki kukkasipulit eivät tarvitse pitkää lepoaikaa vaan ne on saatava maahan melko tuoreena ja joidenkin on päästävä kasvun alkuun jo syksyllä.

Olen innokkaasti selannut kirjaa, sillä ensi keväänäkin aion onnistua ja iloita laukoista, tulppaaneista, narsisseista, pikarililjoista ja muista, jotka niin suloisesti lohduttavat talven puutarhakaipauksen jälkeen.

 Jos käy niin, että keväällä ei muista mitä tuli syksyllä tehtyä ja pohtii, että mitä kummaa maasta nouseekaan, niin voi turvautua kirjan lopussa olevaan Tunnista maasta nousevat versot -osioon.

Kirjakauppojen lisäksi Kukkia sipuleista -kirjaa voi tilata ainakin Elsan lempituolista. Oikein ihania kevätsuunnitelmia kaikille, toteutatte ne sitten tuurilla tai tiedolla!

On pimeä korpi ei kotia näy

Lauantaina lähdin illansuussa sieneen. Aurinko paistoi ja sieniä löytyi ihan mukavasti. Äkkiä minua vastaan juosi kaksi hirveä, miten niin suuret eläimet voivatkin liikkua niin hiljaa. Pienempi ohitti minut ja jatkoi matkaansa, mutta suurempi sarvipää jäi eteeni seisomaan, tuijotti ja haisteli minua. Siirryin varmuuden vuoksi puun taakse vaikken tiedä kumpi meistä pelkäsi enemmän. Puhelin hirvelle rauhoittavasti mistä se päätteli, että olen vaarallinen, kääntyi ja lähti jolkottamaan takaisin tulosuuntaansa.

Kävelin aika kauas enkä pitänyt kiirettä takaisin. Kun en enää pystynyt kunnolla näkemään sieniä ajattelin, että on aika palata kotiin. Kuu oli jo korkealla ja metsässä sellainen hämärä, jossa pensaat ja kivet alkavat helposti liikkua silmissä. Polku oli kuitenkin tuttu ja suunta kotiin selvillä.

Kun ylitin maantietä näin auringonlaskun valaisemaa taivaanrantaa vasten kissan silhuetin istumassa keskellä tietä. Vähän kauhuissani ajattelin, että Nero on lähtenyt tielle asti. Mutta prinssi odotteli minua pihan reunalla omalla reviirillään. Siirryimme sisälle ruokakippojemme ääreen.

Sunnuntai-iltana olin rantametsikössä, sienikori oli taas mukana. Pelästytin haikaran lentoon rannasta. Äkkiä kuulin läheltä puhetta, kaislikossa aivan vieressäni oli kaksi miestä veneessä haulikot ojossa. Huusin hädissäni, että älkää ampuko minua. Liukenin paikalta ja kiersin katsomaan mitä jättipalsamikasvustoille kuuluu, olen kitkenyt niitä kesän mittaan ja aina vain löytyy pieniä kukkivia taimia. Hiljaisessa syysyössä kajahti viisi laukausta. Lähdin kotiin.
Rauhallista viikkoa kaikkille!

Suuri munahuijaus

Kanalasuunnitelma on jo niin pitkällä, että kanalan ovessa on kyltti. Ostin hienon kanareliefin Avoimien puutahojen -päivänä Villipihasta.
Oma kanala -idea alkoi taas kypsyä kun kävin munakaupoilla. Yleensä käyn ostamassa munat läheiseltä luomutilalta, tuttujen kanojen munia. Mutta nyt iski äkillinen munapula ja poikkesin paluumatkalla pääkaupungista K-liikkeeseen ja nappasin mukaani paketin luomumunia.

Oli tulossa vieraita ja ajattelin tehdä tapaksia, yhtenä osana perunafrittata. Hämmästykseni oli suuri kun kotona avasin paketin ja kuuden pakkauksessa oli vain viisi munaa.
Kun äskettäin osuin samaan myymälään, muistin kassan jälkeen munajutun ja ajattelin mainita siitä asiakaspalveluun.
Asiakaspalvelija selvästi närkästyi asiasta ja sanoi, etteivät he voi korvata munia jos minulla ei ole näyttää kuittia ja vajaata pakettia???? En edes ajatellut korvausta, mutta nyt terrieri sisälläni haukahti. Kun palvelija lisäksi sanoi, ettei asia heille kuulu ja kehotti ottamaan yhteyttä tuottajaan, alkoi terrieri murista.
Koko keskustelu oli jotenkin järjetön ja rivien välissä luki, että yritän huijata itselleni munan. Sanoin tarkoin huolimattomasti harkiten mitä mieltä olen saamastani vastauksesta.

Lähdin ostoksineni autolle ja kuinka ollakaan vanha kuitti munaostoksista vilkutti tavaratilan ostoskorista. Vuff, sanoi terrieri ja palasin asiakaspalvelijan luo. Pystyin todistamaan, että olen ostanut munapaketin, 2,90 €. Terrieri taisi jo näyttää hampaitaan ja asiakaspalvelija soitti osastolle ja kysyi miten toimitaan, kohta minulle kiikutettiin uusi munapaketti anteeksipyynnön kera. Terrieri heilutti häntäänsä. Velvollisuudentuntoinen asiakaspalvelija merkitsi huolellisesti kuittiin, että munapaketti on hyvitetty. Ties vaikka olisin muuten yrittänyt samaa kikkaa uudestaan.
Suloista syyssunnuntaita kaikille!

Villitomaatteja

Tsinnioiden lisäksi esikasvatin astereita, nekin kukkivat nyt parissa paikassa. Herkullisia värejä.

Myös kasvimaan aidan vieressä kukoistaa.

Tein keväällä uuden kukkapenkin, johon laitoin pohjalle kompostia ja pinnalle säkkimultaa. Istutin penkkiin ruipeloita tsinnian taimia ja kastelin tietysti ahkerasti. Yhdestä kohdasta nousi yllättäen noin sata pientä ja nopeakasvuista tainta, harmissani ajattelin, että pussimullassa oli rikkakasvin siemeniä. Jotenkin taimet näyttivät tutuilta, mutten tunnistanut kasvia. Kitkin ne pois tsinnioiden tieltä, mutta siirsin muutamia taimia kasvimaan reunaan, jotta näen mitä niistä kehittyy. Taimista kasvoi tomaatteja. Olin joskus laittanut kompostiin ilmeisesti kokonaisen tomaatin, sen siemenet olivat säilyneet elinkelpoisina koko prosessin läpi ja alkoivat itää.

Tässä on edellisen postauksen tattisaalis hieman kevennetyssä muodossa. Kävin taas metsässä ja päätin, että poimin vain kanttarelleja ja ohitan tatit.

Mutta eihän tälläisiä kaunottaria voi ohittaa, kannoin kotiin vähän kanttarelleja ja paljon herkkutatteja. Nyt täytyy pitää taukoa, että kuivuri saa levätä välillä. Puhdistan aina sienet jo poimiessa, mutta tämän pienen ja soman toin kotiin au naturel, sillä halusin kuvata sen, eikä metsässä ollut kamera mukana.

Welcome to Autuas olo, Jose Ramon Santana Vazquez!

Nuori ja kiinteälihainen

Kannatti keväällä esikasvattaa tsinnioita, niitä on nyt piha pullollaan. Ne ovat erittäin kestäviä maljakkokukkia, tässä ne keikistelevät huiskunauhusten kanssa.

Poikkesin sunnuntai-iltana metsään ja jouduin keskelle oranssia kanttarelliparvea. Ydestä paikasta poimin niitä muutaman litran. Maanantai-iltana metsä kutsui taas, ajattelin mennä kurkkaamaan vanhaan kanttarellipaikkaani. En kuitenkaan koskaan päässyt sinne asti, sillä matkalla oli valtavasti herkkutatteja ja poimin niitä niin paljon kuin jaksoin kantaa. Kori tuli nopeasti täyteen ja onneksi anorakin taskusta löytyi varakassi. Ihania nuoria ja kiinteälihaisia herkkutatteja niin pitkälle kuin silmä kantaa, mikä ihana näky. Jos mielitte tatteja menkää metsään, ne odottavat siellä.
Mukavaa viikkoa kaikille!