Illanviettoa

Vasta illalla, auringon jo laskiessa, ehdin tarttua kameraan. Blogitapaamisessa lahjaksi saatu ruusuherukka aivan hehkui viimeisessä valossa.

Sailan tapaamisessa antamasta vinkistä pikku pensas löysi paikkansa tarhavarjohiipan vierestä. Ne kukkivat samoihin aikoihin.

Hentoinen varjohiippa on hurmaava.

Nukkumaan käydessään Toronto tulppaanit näyttävät leimuavilta liekeiltä. Näiden piti olla hyvin matalia, vain 25 cm korkeita, mutta venähtivät kuitenkin ainakin 35 senttisiksi.

Pienet orvokit ovat kukkineet pääsiäisestä lähtien.

Peppermint Stickit nousevat lemmikkien seasta. Ne kukkivat nyt toista kevättään ja muuttuvat avauduttuaan kokonaan valkoisiksi.

Persian kaunotar alkaa avautua. Korkeutta se ei ole saavuttanut kuin rapiat puoli metriä.

Aurinko laski ja kaunis sirppi ripustettiin koivun oksaan.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Autuasta

Kuvat ovat meidän kylän puutarhalta

Sain haasteen Lady of the mess -blogista jo jokin aika sitten, kiitos paljon.

1. Mistä blogisi nimi tulee?
Vallitsevasta olotilasta.

2. Kaikista kirjoittamistasi postauksistasi,
mikä on lempparisi?
Ei noista 879 osaa valita, mutta tietysti ensimmäinen on aina tärkeä.

3. Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee?
Tärkeää vuorovaikutusta ja kuvallisia muistiinpanoja.

4. Kallein aarteesi?
Onnellisuus

5. Mikä on mieleisin huonekalu kodissasi?
Sängyn lisäksi käytän eniten rautasängystä rustaamaani sohvaa, joten sanotaan vaikka se.

6. Millä päiväsi alkaa?
Päiväni alkaa kahvikupillisella ja meditaatiolla.

7. Teetkö unelmatyötäsi?
Olen erittäin tyytyväinen ammattiini ja nautin työstäni, kyllä tämä taitaa olla unelmatyöni.

8. Mikä on voimanlähteesi?
Puutarhanhoito kaikkine lonkeroineen.

9. Kuvaile yhdellä sanalla parasta ystävääsi?
Luotettava

10. Mikä on tärkeintä, mitä olet oppinut vanhemmiltasi?
Kaikesta nauttii enemmän kun sen jakaa jonkun kanssa.

11. Mitä toivot tulevalta kesältä?
Lämpimiä, kiireettömiä päiviä ja kohtaamisia puutarhassa.

En jaa haastetta edelleen, dead linea pukkaa ja aika on kortilla.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Jezzieh ja Neitiräsymatto!

Hei, me kylvetään!

Multakylpy tekee hyvää turkille.

Tämä juuristo kaipaa hoitoa. Tähän laitan kissankäpälää.

Kyllä puutarhanhoito on ihanaa!

Paitsi viljelystä Nero osaa ilmaista mielipiteensä myös vierailijoista. Eilen kävi ystävä kylässä, Nero kiehnäsi hänen jaloissaan ja kehräsi äänekkäästi kun kiertelimme puutarhassa. Ei ihme olihan kyseessä vanha tuttu naisystävä.
Mutta edellispäivänä vierailulla kävi vanha tuttu mieshenkilö. Istuimme keittiössä kahvittelemassa. Nero oli tulossa sisään, se raotti luukkuaan ja kuunteli hetken. Miehen äänen kuultuaan se läimäytti luukun kiinni ja palasi ulos. Tälle kyseiselle miehelle Nero on ilmeisesti pysyvästi loukkaantunut, mies toi kerran sisälle ylivilkkaan koiranpennun ja sitä ei anneta anteeksi.

Kauniisti pakattu tuliaisviini. Eilen nautimme pitsaa ja kauden ensimmäisen raparperipiirakan.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kuka on juonut pikaristani?

Aamukierroksellani kävin ihailemassa juuri auenneita kirjopikarililjoja. Liljakukko jäi kiinni itse teosta, se oli tarttunut väärään pikariin ja nautti viimeisen kulauksensa.

Monta pikarillista ja taustalla valkovuokkojen kuohut.

Fritillaria Acmopetala

Persian kaunotar, Fritillaria Persica, jatkaa jännitysnäytelmää. Jos ei vahinkoa tapahdu niin saamme todennäköisesti nähdä kukintaa.

Kevätkaihonkukat hehkuvat iltahämärissä.

Palloesikoita

Ja kaikenkirjavia esikoita.

Kasvimaan laajennus on edistynyt vähitellen. Tein pari isompaa viljelylaatikkoa. Lavakaulukset ovat kivoja ja käteviä, mutta joskus haluaa viljellä vähän runsaammalla käsialalla. Nyt nuo on jo asennettu paikoilleen ja väliin laitoin lavakauluslaatikoita. Mustien muovisuikaleiden aidan aukossa on tarkoitus karkottaa peuroja, vaikkei kasvimaalla vielä mitään houkutuksia olekaan. Parempi, että oppivat pysymään poissa kunnes saan kaiken viljelyvalmiiksi ja suljen aidan.

Hauska yllätys löytyi postilaatikosta. Satuin olemaan Mantelilaakson sadas lukija ja Susanna muisti minua suloisella paketilla. Lämmin kiitos!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Puutarhurit sateessa

Komeat keisarinpikarililjat kukkivat naisenkorkuisina Marketanpuistossa, jonne puutarhabloggaajia kokoontui Kotipuutarhalehden kutsumina. Olen pohtinut miksi minun keisarinpikarililjani eivät kuki ja sainkin heti puutarhaetsivä Tanja Niemiseltä vinkin, että niitä pitää lannoittaa reilusti.
Tämä kasvusto kyllä lemusi niin voimakkaasti, etten suosittele pieneen pihaan. Ei ihme, että myyrätkin inhoavat.

Myös magnoliat kukkivat.

Kukkiva puu ja Kati turkoosissa takissaan oli herkullinen väriyhdistelmä.

Jouluruusukasvustot saivat sydämeni läpättämään.

Illan aikana oli paljon ohjelmaa, mm. Ruduksen ja Kekkilän edustajat antoivat vinkkejä ja kertoivat uutuuksista.
Tanja Nieminen antoi oikeaoppisen puunistutusnäytöksen. Opin mm., että puun aivot ovat juurten ja rungon yhtymäkohdassa, ne on jätettävä maan pinnalle.

Puutarha Tahvoset antoivat vinkkejä kasveihin ja kasvivalintoihin sekä kaikille osallistujille suloisesti kukkivat ruusuherukat.

Oli kiva ilta eikä sadekaan haitannut. Blogikavereita on aina mukava tavata, taas muutama tuttu blogi sai kasvot.
Marketanpuistossa liikkui toinenkin ryhmä, lehtokotilot olivat treffeillä ja nauttivat sateisesta säästä.
Yksi lähti salamatkustajana mukaani ruusuherukan pussissa. Onneksi vein kasvin autosta suoraan kuistille ja pari tuntia kotiintulon jälkeen tajusin, että paketti on tarkastettava. Toivottavasti kukaan muu ei saanut kutsumattomia vieraita.

Sokka irti

Nimittäin artisokka.
"Katsoen maa-arttisokan mainioon kestävyyteen, vaatimattomuuteen maan ja kasvupaikan suhteen sekä viljelemisen helppouteen olisi sille suotava sijansa jokaisessa maamme puutarhassa, ja sitäkin suuremmalla syyllä, kun arttisokan mukuloita tuodaan maahamme suuret määrät ulkomailta."
Löysin kierrätyskeskuksesta vuonna 1919 painetun kirjan M. Hyvönen: Kotipuutarhuri, ote on sen sivulta.  Kirjassa on 260 sivua, yksi sivu on uhrattu luvulle Kaunistekasvien viljeleminen. Ihan kuin meillä; ensin hyöty, sitten huvi.
Kaivoin ylös maa-artisokat ja niitähän löytyi. Ne odottavat nyt uudelleenistutusta kellarissa. Suurimman osan saaliista jätin syksyllä maahan, siellä ne säilyvät parhaiten. Viime keväänä siirsin artisokat uuteen kohtaan, niiden kasvupaikkaa pitäisi vaihtaa noin kolmen vuoden välein. Onnistuin kätkemään artisokat niin hyvin myyriltä, ettei yhtään ollut syöty. Yleensä niistä katoaa talven aikana ainakin neljännes. Tuosta kuormasta istuttaisi jo koko pellon, sillä artisokan voi pilkkoa istuttaessa, jokaisesta silmusta lähtee uusi kasvi. Tänä keväänä laitan niitä puolet pienemmälle alueelle, osaan artisokkamaata kylvin jo härkäpapua.

Lummetulppaanin myötä, aurinkoista äitienpäivää kaikille!

Pehtoori päissään

Kun minä raadan kasvimaalla lojuu pehtoori usein kanttuvei virmajuurihuppelissaan.

Ihan taju pois.

Persian kaunotar on kehittänyt jo nuppuja, lupaavaa.

Valkovuokot ovat täyttäneet kaikki tienoot. Nurmikolla ne tanssivat skillojen kanssa.

Palloesikot kukkivat sävy sävyyn takana näkyvien balkaninvuokkojen kanssa.

Kevätkukaksi muuttunut joulukukka.

Welcome to follow Autuas olo, Xandra48!
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Apua tarvitaan

Kuvat olen napannut netistä

Olen ollut kovin huolissani nepalilaisesta ystävästäni, kerroin hänestä aiemmin täällä. Ruotsista sain joitakin tietoja, että Bhaktupurin tilanne ei olisi kovin vaikea. Mutta Internetiä selaillessani olen ymmärtänyt, että järistys koetteli pahoin myös ystäväni kotikaupunkia. Eilen sain häneltä puhlimesta lähetetyn sähköpostiviestin, siinä ei oikeastaan sanottu mitään muuta kuin terve, mutta hän halusi ilmoittaa, että on elossa.

Jossain sanottiin, että 40 % kaupungista on tuhoutunut. Bhaktapur on Unescon maailmanperintökohde, nyt monet arvokkaat rakennukset kivikasoina. Uskon, että historialliset rakennukset rakennetaan uudestaan, mutta se tulee kestämään vuosikausia.

Köyhiltä ihmisiltä on viety vähäinenkin. Monenlaisia keräyksiä on järjestetty avun saamiseksi Nepaliin, auttakaa tekin jos voitte.
Esimerkiksi Planin, Punaisen Ristin, Kirkon ulkomaanavun ja Worldvisionin kautta kerätään varoja. Suomalaiset ovatkin ymmärtäneet lähimmäisen hädän ja availleet kukkaron nyörejä.

Toivon että saan vielä yhteyden Bipiniin ja lahjoitustilien lisäksi voisin jotenkin auttaa suoraan hänen perhettään.

Bhaktapurin jälleenrakentaminen tulee olemaan vaikeaa, sillä koska kyse on maailmanperintökohteesta ihmiset eivät saa korjata ja rakentaa talojaan oman mielensä mukaan vaan viranomaiset sanelevat kaupungin luonteen säilyttävän rakennustavan ja se on kallista. Köyhä maa tuskin pystyy paljonkaan tukemaan suurkatastrofin uhreja. Pystyvätkö kaiken maanjäristyksessä menettäneet jälleenrakentamaan kotinsa ja palaamaan kaupunkiin? Avun tarve tulee jatkumaan hyvin pitkään.

Osallistutaan rakennustalkoisiinkin kiitollisina omasta rauhaisasta olotilastamme.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Tuulikki ja Kurjenkello!
Kevään iloja kaikille!

Edit:
Sain juuri tietää, että Bipin ja perhe ovat kunnossa, mutta koti ei. Viestin mukana tuli kuva nuoren perheen tyttärestä, Nirvikasta.

Kuuleeko maa?

Aamulla västäräkki tepasteli kuuraisella nurmikolla kun astuin kahvikuppini kanssa suloiseen kevätaamuun. Yöllä oli ollut miinusta ja jouluruusut makoilivat velttoina ja kohmeisina. Katselin miten ne auringon lämmössä nostivat päänsä pystyyn.
Viime aikoina on tullut seurusteltua maan kanssa, on muokattu, myllerretty, kasattu, tasoitettu, kylvetty ja istutettu. Nenä maassa on tutkittu kaikkea mullasta nousevaa. Sateen sattuessa on hoidettu sisäkylvöksiä; kylvetty, kasteltu, koulittu ja latvottu.
Tähän aikaan eilen otetut kuvat ovat jo vanhoja, sillä kasvu on kiihkeää puutarha alati muuttuva.

21.4. huomasin maasta nousevan valtavan suomun. Onneksi olin laittanut sille nimilapun.

Eilen tämä kaikkien pikarililjonen äiti, Fritillaria Persica, oli päässyt tähän pisteeseen. Tämä jätti kasvaa melkein metrin mittaiseksi.
Valitessani syksyllä sipuleita tämän komeus ja taikasanat: karkottaa myyriä, houkuttelivat. Muistaakseni sipuleita oli enemmän kuin yksi, mutta vain tämän ainokaisen olen löytänyt kukkapenkistä. Ehkä myyrät ovat popsineet muut :)

Ilokseni myös balkaninvuokot ovat kukassa, näistä ei koskaan tiedä.

Lisää iloisia uutisia: Sailan syksyllä lähettämä kultapallo nousee maasta terhakkaana. Laitoin oikein kunnon nimilapun, etten vahingossa kitke uutta tulokasta keväthuumassani.
Kiitos Saila!

Aurinko on saanut ujon Lucy Blackinkin viimein avautumaan.

Aurinkoista kevätviikkoa kaikille!

Vappuklassikko

Vappuun kuuluu punainen pallo. Myrskyllä se tosin kuuluu jokaiseen päivään. Väsymättä pallo kuljeteaan yhä uudelleen heitettäväksi. Useimmiten Myrsky nappaa kopin singahtaen tyylikkäästi ilmaan.

Mutta kuten punaisille palloille tapaa käydä, se tarkertui puunoksaan saavuttamattomiin.

Sen pituinen se.

Myrsky on virtaviivainen belgianpaimenkoira.
Jos on mustan kissan kuvaaminen vaikeaa, niin vielä vaikeampaa on mustan, tummasilmäisen koiran kuvaaminen. Varsinkin kun kohde on koko ajan liikkeessä.
Kiitos hauskoista leikeistä Myrskylle ja kestityksestä Myrskyn väelle!