Terveisiä Lahdesta

Sunnuntaina vierailin ystäväni kanssa Lahden Pihapiirimessuilla. Luultavasti enemmistö katsasti messut lauantaina, sillä sunnuntaina oli aika rauhallista vaikka väkeäkin oli liikkeellä.

Messujen yleisalueen koristelusta vastasi blogitapaamisista tuttu Eija Ojaranta ja se olikin messujen parasta antia. Alueelle oli loihdittu kokonainen puutarha, vajoineen, kompostinurkkauksineen, hyötytarhoineen ja ötökkämaailmoineen. Ihastuttava väriyhdistelmä tässä kukkaistutuksessa.

Nepalilaisen taiteilijan Milan Rain maailmanlaajuinen, yli 50 maahan levinnyt, projekti, White Butterflies toi tunnelmaa messujen keskelle.
Perhoset tuovat mukanaan iloa, onnellisuutta, kauneutta, lupaa olla juuri sellainen kuin olet.
Vierailijoita kehotettiin ottamaan kuva perhosparven alla ja tägäämään se osaksi projektia.

Minusta kasveja, varsinkin perennoita oli vähemmän myynnissä kuin aiempina vuosina. Pionit ja pelakuut, sekä yrtit olivat kuitenkin monilukuisina paikalla.

Ostin kokeiluun wasabin taimen ja pari muutakin yrttiä. Harmikseni huomasin kotona, että latva-artisokan taimessa oli kirvatkin valmiina. Niitä minulla olisi ihan omasta takaa. Koska sisällä kasvaa paljon taimia, jouduin laittamaan artisokan karanteeniin.

Messujen ilopilkkuja oli myös Nura Leinon hurmaavat vihanneskimput.

Messuilla oli tietysti myös paljon puutarhakalusteita ja -koneita, piharakennuksia, kasvihuoneita ja monenmoisia oheistuotteita.
Kivat ja sopivan kokoiset messut.
Pari blogituttuakin tapasin, mikä on aina ilahduttavaa.

Messukatsauksen myötä toivotan kaikille Iloista Vappua!

Mistä näitä valkosipuleita oikein tulee?

Kevät on edennyt hurjaa vauhtia. Torstaina koivuihin puhkesi hiirenkorvat ja tällä menolla vappusaunassa vihdotaan tuoreella vastalla.
Kevääseen ei kuitenkaan ole luottamista, se voi olla oikullinen.
Vähensin katteita valkosipuleilta, ne ovat hyvässä kasvussa. Alter egoni oli myös tutkimassa valkosipulitilannetta.

Hämmästyin kun huomasin valkosipuleita pukkaavan maasta vähän sieltä ja täältä. Olin ilmeisesti korjannut satoa huolimattomasti ja maahan oli jäänyt muutama sipuli kasvamaan. Irroitin kynnet ja istutin ne uudelleen, olen joskus ennenkin tehnyt tämän, joten tiedän, että sipuli ei siirrosta piittaa. Valkosipulisato-odotus on nyt tuplaantunut.

Tässä syksyllä istutetut kynnet hyvässä kasvussa. Kohtapuoliin annan niille lisää lannoitusta.
Kylvin jo retiisit ja peittelin hyvin, toiveissa aikaisia herkkupaloja.

Toissavuotiset jouluhyasintit ovat heränneet kukkimaan. Syksyllä aion laittaa maahan tarhahyasintteja jos vain löydän muun värisiä kuin keltaisia.

Kevätkaihonkukat ja esikot kukkivat uudessa penkissä, josta syksyllä poistin hurjasti levinnyttä mustialanruusupuskaa. Se on harvoja täällä tullessani kasvaneita koristekasveja. Samalla tuli poistettua rikkakasvit ruusupuskan alta.
Kevään hurja eteneminen on aiheuttanut puutarhurille tunteen,  että olen pahasti myöhässä kaiken kanssa. On koko ajan muistutettava itseään, että ollaan vasta huhtikuussa.
Sunnuntaina olen Lahdessa Pihapiirimessuilla, tavataanko siellä?

Pääsiäiskissa

Pääsiäisenä on totuttu näkemään pupuja ja tipuja, mutta meille ilmestyi pääsiäiskissa. Valkoinen jättiläinen, joka ei kärsinyt ainakaan itsetunnon puutteesta. Se tepasteli arvokkaasti pihalla ja kun ystävällisesti kehotin sitä poistumaan Neron reviiriltä se sähähteli tuimasti.

Tutkittuaan joka paikan talon alustaa myöten se viimein poistui korvat luimussa. Mistä lie tullut, ehkä jonkun kesäasukkaan lemmikki. Kissa on ainakin kaksi kertaa Neron kokoinen jätti ja pitkä turkki on hyvin hoidettu, joten kulkurista ei ole kysymys. Nero on tietysti hermostunut ja partioi ahkerasti reviirillään.

Bambiperhe on lähtenyt kesälaitumille. Tässä vielä perhekuva: Vasemmalla äiti, keskellä pikkupojat ja oikealla  isäpukki.
Äidin ja isän lähdettyä, pikkupojat jäivät tänne vähäksi aikaa orpona haahuilemaan, mutta nyt nekin ovat lähteneet. Isäpukin näin pari päivää sitten ohittavan pihapiirin. Tilalle on tullut valkohäntäpeuraemo, sillä on vielä viimevuotiset kaksoset mukanaan.

Myös viimevuotinen kandanhanhipariskunta on palannut. Ne nautiskelevat heinää pihan reunalla, kun minun piti ohittaa  ne saunapolulla, otin varmuuden vuoksi kättä pitempää mukaan, sillä en oikein luota hanhiin. Nämä jättivät minut täysin huomiotta, tuskin väistivät.

Nero ei hanhia pelkää vaikka ne ovat paljon suurempia, on saalistajan ja saaliseläimen roolit selvillä.

Hanhet vaivalloisesti väistävät vaanivaa kissaa, mutta onneksi Nero ymmärtää pitää sopivan turvavälin isoihin lintuihin.
Pehtoorin kevätkiireisiin kuuluu reviirin rajojen suojelu. Hyvä niin, sillä talven massiivinen lumimäärä kaatoi kasvimaan aitaa ja se pitää korjata ennen kuin viljelykausi pääsee alkamaan.

Perjantain saunailtana sain ihailla täysikuuta.

Kaunista viikkoa kaikille!

Lähdetään Lahteen! pika-arvonta

Kevät ottaa kukonaskelia ja puutarhurilla on kiire pysytellä perässä. Hyvä näin, sillä kokemusta on myös kevään epätoivoisesta odottelusta.
Kevätkurjenpolvet ovat mainioita, sillä ne eivät maistu kauriillekaan.
Myyrä käy kaivelemassa tulppaanin sipuleita ja aiemmin se keräsi lumikelloista nuput ja kukat omaan varastoonsa.

Hyvän lähdön puutarhakauteen tarjoaa Lahden Pihapiirimessut 27.–28.4. Tavataanko siellä?
Kokemukseni mukaan nämä ovat oikeat puutarhamessut ja mukavan kokoiset. Tarkempi ohjelma löytyy messujen linkistä. Myös paljon pienempiä yrittäjiä on osallistunut näille messuille ja se tekee tarjonnasta mielenkiintoisen ja antoisan. Odotan innolla.
Arvon tässä yhden kahden vapaalipun paketin. Pika-arvonta päättyy huomenna, keskiviikkona, klo 14. Liput ovat fyysisessä muodossa, joten lähetän ne voittajalle postin välityksellä. Kaikki voivat osallistua, mutta anonyymit ja blogittomat jättäkää sähköpostiosoite, jotta saan tarvittaessa yhteyden.
Iloista kevätpäivää!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT.

Koska osallistujia oli vähäinen määrä käytin lappuarvontaa ja voittoarvassa luki Tillariina.

Onnea voittajalle! Laitapa blogin sähköpostiin osoitteesi niin tipautan liput postilaatikkoon. 

Toivottavasti tapaan muutkin osallistujat Lahdessa, inspiroivaa messuilua!

Neron veri

Viikko sitten oltiin Neron kanssa eläinlääkärissä. Oli aika hoitaa hampaat ja samoilla tainnutuksilla pyysin tekemään terveystarkastuksen ja perusverikokeet.
Eläinlääkäriasemalla oli taas uusi kasvo, joka valmisteli Neroa hoitokuntoon, ennen omalääkärin saapumista.
Uusi lääkäri pyysi nostamaan Neron kopasta punnitusta varten ja kun asettelin pehtooria hoitopöydälle totesi lääkäri: Ai, se on noin iso.

5,2 kiloa. Minusta aika pieni.
Nämä eläinlääkärikäynnit ovat minulle yhtä rankkoja kuin Nerolle, tosin minua ei tarvinnut tainnuttaa, vaan lähdin operaation ajaksi kirjastoon.

Meillä on vielä paikoin näin paljon lunta. Tässä ollaan palaamassa iltalenkiltä kotiin.

Hammaskivi tuli poistettua ja Neron lääkäri kehui prinssiä erittäin hyväkuntoiseksi ikäisekseen (juhannuksena tulee 13 vuotta) ja epäili salaisuudeksi luonnonmukaista (myyrä)ravintoa ja runsasta liikuntaa.

Rantaretkellämme pehtoori tarkasteli tyytyväisenä piian kaatamien rankojen pinoja.

– Hei piika, kaadetaanko vielä tämä petäjä?
Rantatöyräät ovat jo sulat ja jääkin heikkoa. Kuitenkin eilen illalla katselimme kun joku rohkelikko viiletti hämärissä luistimilla pitkin selkää.

Lääkäristä palattuamme oli puolitokkurainen kissa hankala pitää sisällä. Se hoippui aina lukitulle kissanluukulle ja rämpytti sitä päästäkseen ulos, leukapielistä roikkui tuhdit kuolavanat aivan kuin lerppahuulikoiralla.
Seuraavina päivinä ja vähän öinäkin pehtoori viihtyi paljon ulkona. Liekö varmistanut, ettei uutta lääkärireissua tule ihan äkkiä vai halusiko se ehkä väläytellä valkoista hymyään täysikuun loisteessa.
Vaikka ei ollut pakkasta huolestutti kissan tarkeneminen, semminkin kun kahdessa sukassa oli iso reikä. Molempiin etusääriin oli ajeltu tuollainen paljas kohta verinäytteen ottoa varten.
Verikokeiden tulokset olivat hyvät, vain maksa-arvot olivat aavistuksen koholla, mutta lääkärin mukaan ei ole syytä huoleen.
Olemme nyt siirtyneet hyvälaatuiseen senioriruokaan ja onneksi se tuntuu alkutotuttelun jälkeen maistuvan hyvin.

Talon seinustalla näkyy jo piippo poikineen ja ensimmäinen lumikello puhkeaa kukkaan tänään.

Ihanaa kevätviikkoa ja aurinkoa kaikille!

Lumen kiroja

Tänä talvena meitä on siunattu lumella, ihan liikaakin. Muutaman kerran Nerokin on suostunut käyttämään sisävessaa, lumiesteet olivat ylivoimaiset. Nyt pehtoori on tyytyväinen kun hanki kantaa hyvin kissan painon ja hän voi poiketa luoduilta poluilta.

Metsäkauriita lumi on koetellut. Anteeksi epätarkka otos, mutta tässä näkyy hyvin, miten vaikeaa pienen kauriin on edetä pehmeässä hangessa vaikka tuossa onkin niiden polku.

Olen ruokkinut bambeja säännöllisesti. Riistarehu, kaura, porkkanat ja omenat ovat maistuneet, sillä ruokaa ei saa hangen alta ja oksat eivät ole kovin ravinteikkaita. Lauha jakso onneksi sulatti jo rantatöyräitä ja kaikenlaista varpua tuli näkyviin.
Pukille alkoi kasvaa sarvet.

Nyt sarvet ovat jo näin isot.

Seuraava kuvasarja näyttää miten vesisateiden paksuunnuttamassa lumessa eteneminen oli kauriille todella vaikeaa. Pienet sorkat upposivat syvälle lumeen.

Siksi kauriit kokivat olonsa turvallisemmaksi jäällä, mistä aurinko ja sade oli sulattanut lumikerroksen. Siellä ne makoilivat auringossa ja tarkkailivat touhujani saunamökillä. Välillä vain pistäytyivät ruokintapaikalla tankkaamassa.

Nero löysi polulta mielenkiintoisia tuoksuja, joihin oli hangattava omat merkkinsä viestiksi. Taustalla kauriit aterioivat katajan juurella. Iltaisin siellä puputtaa jänis.

Pehtoori tykkää tarkkailla kauriiden touhuja ikkunasta tuvan lämmössä.
Minun selkäni vahingoittui massiivisissa lumitöissä ja olen muutaman viikon parannellut sitä. Lumi saa olla.
Nyt on kiusana liukkaus, voisin luistella postilaatikolle muutaman sadan metrin päähän. Ilman nastoja kengissä ei pysyisi hetkeäkään pystyssä.

Kasvimaa nukkuu vielä sikeää talviunta. Saa nähdä miten pian kevätaurinko jaksaa sulatella paksun lumipeitteen.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Talven sylissä

On ollut hyytävän kylmää. Maanantaiaamuna piti lähteä anivarhain katsomaan kuunpimennystä, Neronkin piti päästä katsomaan, mitä piika touhuaa pihalla aamupimeässä. Komea oli punainen kuu, mutta aika pian päätimme jatkaa sen ihailua keittiön ikkunasta puuhellan lämmössä.

Öitä valaisee täysikuu ja päivällä aurinko jaksaa nousta jo niin korkealle, että se hieman lämmittää poskea.
Eilen aamulla mittari näytti -27 °C, mutta onneksi kylmyys väheni nopeaan tahtiin päivän mittaan.
Kauriit olivat nälkäisiä, mutta saivat ateriansa ajallaan.

Lumitöitä on riittänyt, pihan kuntosalilla harjoitetaan lihaksia harva se päivä.

Liikenne on näillä kulmilla vilkasta. Monenlaiset menijät ovat jättäneet jälkensä lumeen.

Tätä jälkijonoa kummastelin, olisiko kulkija ollut näätä. Loikkivat parijäljet ja keskellä näkyy lunta viistävän mahan jälki. Tunnistaako joku? Näätä tuli mieleeni, koska olen sellaisen nähnyt liikkuvan rannassa.
Jäällä on pakkasista huolimatta märkä kerros heti lumen alla, eikä jää taida olla kovin vahvaa vieläkään.

Saunatuvan ikkunaan heijastui auringonlasku.

Päivänkorento on herännyt liian aikaisin. Keittiön ikkunassa se ihmetteli lumista maisemaa.

Neron täytyy nousta kahdelle jalalle, jos se mielii nähdä jotakin lumisista juoksuhaudoista. Enimmäkseen pehtoori kuitenkin tarkkailee maisemaa sisätiloista.

Mukavia talvipäiviä kaikille!

Talviruokinta

Meillä on paljon lunta. Se on monin tavoin hyvä asia; kasvit ovat turvassa pakkasilta, lunta voi lapioida kivijalkaan lisäeristeeksi ja valkoinen talvimaisema on kaunis katsella.
Vaikka lumi suojaa myös eläimiä, haittaa paksu hanki monien ruoan hankintaa.
Joulusta asti olen tarjonnut ruoka-apua metsäkauriille. Viime vuonna laumassa oli viisi yksilöä, tänä vuonna vain neljä.
Tarjoan sorkkajaloille porkkanoita ja riistaherkkua tai kauraa. Joskus lauma on tulee juoksujalkaa paikalle kun lähestyn ruokintapaikkaa.

Jos ruoka ei tule ajoissa, saapuu lähetystö pihalle hoputtamaan piikaa. Yhtenä aamuna portaillakin oli kauriin jäljet, ehkä ne kolkuttivat ovea. Portaan ruukusta oli syöty kanerva.

Kun vatsa on täynnä, voi käydä ruokalevolle tarkkailemaan piian luomistyötä, eli lumenkolausta.

Monta muutakin suuta on ruokittavana. Lintuja on lukematon joukko, niille tarjoan auringonkukansiemeniä, talipalloja ja rasvapotkylöitä.
Orava ottaa ruokinnasta osansa, samoin jänikset ja pikkujyrsijät.

Tältä näytti maisema kun palasin iltaruokinnasta. Siellä näkyy koti.

Ja vielä yksi suu odottamassa ilta-ateriaa.

Puuhaa riittää talvellakin ja iltaisin nukahdan usein siemenluoettelon selailuun, pehtoorin kehrätessä vieressä.
Mielessä viljelykausi on jo alkanut.

Lämpimästi tervetuloa kaikki uudet seuraajat!
Onnellista alkanutta vuotta kaikille!