Kevätkimara

Aiemmin keväällä kun siivoilin kuistia, tulin kurkanneeksi käytöstä poistettuun linnunpönttöön, joka on saanut jatkoelämän koristeena. Pöntössä nukkui kolme perhosta, luultavasti nokkosperhosia tai neitoperhosia. Ei siis ollutkaan käytöstä poistettu asunto. Myöhemmin pelastin kuistin ikkunasta yhden nokkosperhosen vapauteen ja lämpimillä säillä pidin ovea auki.

Olen siirtänyt sisäkasvit kuistille taimikasvatuksen tieltä. Toivottavasti pärjäävät vaikka ilmat nyt viilenevätkin. Oliivipuu on viettänyt kevättä ulkoportailla.

Ensimmäinen yrttivati on menestynyt viileällä kuistilla.

Muutamia orvokkeja tuomassa väriä luukokoelmaan ulosistutusta odotellessaan.

Ruukullinen pikkuorvokkeja.

Puutarhan puolella skopoliat kurkkivat jo lehtiruusukkeista.

Lehtoimikät ovat aloittaneet varjoisammassa osassa puutarhaa kun aikaiset iirikset ja krookukset jo lopettavat kukintaansa.

Vaaleanpunaiset kevättähdet ovat täydessä kukassa.

Sama sinisenä

Kiurunkannukset ovat päättäneet valloittaa maan. Näitä kevätkukkijoita olisi kiva saada lisää eri väreissä.

Tämä esikko taitaa olla luonnonvaraista kantaa, sillä olen siirtänyt niitä pihan reunalta koivuangervon kurituksen jäljiltä jääneeseen tilaan. Pikkukäenrieskat valloittivat nopeasti vapautunutta maa-alaa.

Viimeinkin! Yksi keisarinpikarililja on päättänyt vääntää kukinnon ja heti siellä liljakukot lemmenpuuhissa.
Heidän elämänsä päättyi nautinnollisena hetkenä.

Tarhajouluruusu on päässyt hyvään vauhtiin.

Julkista tunnustusta

Kasvimaamme pääsi taas printtiin, kun juuri ilmestyneessä Kotilieden puutarhanumerossa (8/21) julkaistiin yhdeksän sivun juttu potagerista.
Kuvassa pehtoori tarkastaa pdf:stä, että kaikki tiedot ovat oikein ennen painoon menoa.
– Piika tuolla näkyy, mutta missä on pehtoori?

Kun kerroin tuttavalle isännälle, että lehdessä on juttu hänen ihailemastaan kasvimaasta, vastasi hän: "On jo aikakin sen saada julkista tunnustusta."
Se oli minusta niin hieno ja mahtipontinen lause, että lainasin otsikkoon.

Jutun tekijät, kuvaaja Teija Tuisku ja kirjoittaja Heidi Haapalahti. He ovat tehneet yhdessä myös puutarhakirjoja, joista yksi suosikkini on Makutarhuri, jossa on paljon vihannesten makuun vaikuttavia viljelyvinkkejä. Tarpeellinen teos hyötyviljelijälle.
Juttu tehtiin heinäkuun lopussa. Koko viikon oli satanut ja edellisenä päivänä satoi ihan kaatamalla. Huolestuneena katselin sateen kaatamia kasveja, mutta kuvauspäivänä paistoi aurinko ja kasvit olivat illalla jo jonkinlaisessa ryhdissä.

Tekee niin hyvää nähdä tämä vehreys ja värikkyys nyt kun potager on juuri päässyt lumen alta ja rehevyydestä ei ole tietoakaan.

Tänä aamuna näky oli tälläinen.

Vain valkosipulit nostavat päätään. Ne ovat ahkeroineet jo lumen alla.

Minua ei edes mainittu jutussa.

Viihdekeskus

Näinkin sievästi voi tulppaani alkaa. En yhtään muista lajiketta, sillä viime keväänä täällä eivät tulppaanit kukkineet, vaan ne joutuivat kauriiden kitaan. Siksi ilahduinkin kovasti sorkkien jäljistä kukkapenkissä, Trico Gardenilla käsitellyt tulput eivät olleet kelvanneet hirvieläimille.

Maanantaina oltiin pehtoorin kanssa lääkärissä, oli aika kontrolloida kilpirauhasarvot.
Muutaman tunnin aamu-ulkoilu tehtiin valjaissa, jotta kissa varmasti on paikalla kun on aika lähteä tohtoriin.
Ulkoilu sujui mukavasti viihteen merkeissä. Nero istui kuuntelemassa myyräradiota.
Olen karsinut pihan tiheää kuusikkoa ja kasannut oksat keoksi, ajattelin hakettaa ne rhodoille. Myyrät ovat löytäneet keosta oivan pesäpaikan ja pehtooria niiden touhut jaksavat kiinnostaa.
Tämä on kuin istuttaisi lapsen Muumi-videoiden ääreen, aika kului rattoisasti. Flexi pysyy paikallaan kitkentäraudalla, mikä vapautti piian touhuamaan kukkapenkissä.

Välillä ohjelman käänteet olivat niin mukaansatempaavia, että Nero yritti kaivautua tapahtumien keskipisteeseen.

Seuraavana iltana taas vapaasti liikkuva kisu istuskeli jälleen viihdekeskuksessa, aloittaen vähän etäämmältä. Jospa vaikka joku kuulokuvan tähdistä tulisi tauolle ja siihen pääsisi tutustumaan lähemmin.

Kurjet tepastelivat pellolla.

Orava askarteli rasvamakkaran kimpussa. Sen harmiksi se on ripustettu niin, että kurren on siihen vaikea päästä käsiksi. Nokkelana eläimenä se osaa katkaista kiinnitysnarun ja pudottaa makkaran maahan paremmin saataville. Nyt se harhautui nakertamaan pötkylän sisällä kulkevaa paksumpaa narua. Talvella laitoin aina ripustusnarun suojaksi mehupillin pätkän.

– Tuonne ei kannata mennä, siellä on kamalan hajuisia tulppaaneja.

Pörriäiset ovat ihan pöllyssä kevään ihanuudesta.

Viime vuonna kaikki seinustan sipulikukat, paitsi irikset tulivat syödyksi. Ehkä siitä suivaantuneena ne ovat lisääntyneet hurjasti ja kukkivat nyt runsaana petinä.

Puutarhakonsulentin mielestä kukat tulevat paremmin esille mustaa taustaa vasten.
Ja lääkärikäynnistä puheenollen, Neron verikokeiden arvot olivat erinomaiset, olemme viimein saavuttaneet hoitotasapainon kilpirauhasen suhteen. Myös hieman koholla ollut munuaisarvo oli normaali, Nero on siirtynyt munuaisruokavalioon. Hammaskivikin poistettiin taas samalla keikalla. Hyviä uutisia siis tällä kertaa, pehtoori pääsee viettämään kesää hyvässä iskussa.

Aurinkoista viikonloppua  kaikille!

Menneiden kaivelua

Moni on kertonut, että korona-aikana on mieleen tullut paljon vanhoja asioita ja jo unohtuneisiinkin ystäviin on etsitty yhteyttä.
Täällä kaiveltiin menneitä ihan kirjaimellisesti kun metallinetsijät pyysivät taas lupaa saada tutkia niemeäni.

Nyt oli hyvä tutkia myös peltoja kun kasvukausi ei ole vielä alkanut. Kaikenlaista löytyi taas. Ehkä merkittävin löytö oli kaareva rautaesine, joka arkeologin mukaan voisi olla osa kuontalopuikosta. Ikävä kyllä en ottanut siitä kuvaa.
Mitään kovinkaan vanhaa löytöä ei saatu, mutta potentiaalinen paikka, sanoivat etsijät. He ovat järven ympärillä tehneet hienojakin löytöjä ja ilmoittaneet paikat Museovirastolle mahdollisia jatkotutkimuksia varten.

Metallinetsintä on kyllä kiehtovaa puuhaa.

Minä bongasin metsässä ensimmäisen sinivuokon.

Neljä miestä jäi vielä haravoimaan alueita kun minun piti lähteä online-joogatunnille.
Illalla löysin portaalta viestin.
Hevosenkenkä ja pussillinen pikkulöytöjä.

 

Tälläisiä löytöjä. Jokin valjaiden osa luultavasti, 5 penniä vuodelta 1898, pari nappia ja jonkinlainen koru. 

Minusta se näyttää hevoselta, siinä on kaksi reikää, ollut ilmeisesti kiinnitetty johonkin. Vai onko se istuva aarnikotka? Jos joku tietää mikä tuo on niin kertokoon.
Oli mielenkiintoinen päivä ja opin paljon jutellessani etsijöiden kanssa.

Shokkihoitoa

Järkytyin kun herättyäni vilkaisin ikkunasta voisiko aamukahvit nauttia ulkona puutarhakierroksen merkeissä; maisema oli valkoinen.
Vaikka tietää, että kevät osaa kiusata keikunnallaan, menin taas halpaan ja ajattelin, että kauniit säät tulevat aina vain kauniimmiksi kesää kohden.

Krookukset sinertävät vilusta.

Pettymyksen voi lukea myös narskujen naamalta.

Illalla lähdettiin pehtoorin kanssa rantaretkelle lintuja bongailemaan. Jäällä kävikin jo kova kuhina ja sulapaikassa oli ruuhkaa. Näethän pehtoorin vasemmanpuolimmaisen kuusen juurella?

Siis tuolla. Metsän kätköstä tarkkailtiin suurta varispavea, joka selvästi kuhinoi ruuan kimpussa. Pelkäsin, että jokin eläin on pudonnut jäihin.

Jään reunalla oli suuri kuollut kala. Se oli käynyt rannallakin, paljasti suomukasa. Eilen näimme kalasääsken liitelevän rannassa, olisiko se pudottanut saaliinsa.

Bongaatko kissan?

Kotiin palatessa ihailtiin vielä seinustan kurjenmiekkoja, eikä tiedetty, että aamulla kaikki olisi toisin.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kohta lennetään ja pienoiskasvihuone

Kohta startataan, luuta on jo latauksessa saunan seinällä ja musta kissa valmiina hyppäämään kyytiin.
Jos sää suosii, niin meillä poltetaan myös pääsiäiskokkoa. Karsinnasta on jäänyt röykkiöittäin risuja.

Jo aikaisin pehtoori keksi itselleen lämpimän pienoiskasvihuoneen torkkupaikaksi. Tallin seinää vasten nojaavan lasin takana lämpötila  nousi kasvihuonelukemiin ja tuuletus toimi hyvin. Viime päivinä on tarjennut kölliä jo maakellarin katolla ja lämpimässä rinteessä, missä hyvässä lykyssä voi myyrä hypätä suuhun.

Noita on talven aikana värkännyt kaikenlaisia rituaaliesineitä.

Kevätkurjenmiekat ovat alkaneet avautua. Krookukset kukkivat jo ja tulppaanien lehtiäkin näkyy.
Varmuuden vuoksi suihkuttelin sipulikukat Trico Gardenilla, saa nähdä pelastuvatko ne syödyksi tulemiselta. Syksyllä sain aineesta hyviä kokemuksia kun herkulliset syysleimut ja kuunliljat saivat olla rauhassa.

Mehitähdet ihmetyttävät joka kevät, miten ne aina selviävät talvesta, vaikka taitavat olla enimmäkseen vettä.

Kaipailin kovasti orvokkeja, joita ei täällä ole ollut vielä näkynyt myynnissä, sitten löysinkin yhden itsekylväytyneen nupun kotipihasta. Tuli mieleeni, että voisiko orvokkeja kylvää syksyllä? Tai ainakin jo nyt voisi tehdä avomaakylvöjä.

Aamupalan on voinut jo nauttia seinustan terassikahvilassa, sylikkäin tietysti koska kuulumme samaan perhekuntaan, eikä turvaväleistä tarvitse huolehtia.
Toivotamme kaikille iloista pääsiäistä!

Moi!

Hei kaikki, täällä on herätty talviunilta.
Ei vaiskiskaan ollaan touhuttu koko talvi, mutta vältelty sosiaalisia kontakteja. Sitten kuultiin, että sosiaalinen media on kuitenkin sallittu ja uskaltauduttiin tänne. Varmuuden vuoksi maskin kanssa.

Kevät tuli ja lumikellot työntyvät hangen alta, mikä ihana tunne. Paras aika on edessä.
Meillä oli vähän hankala kesä ja syksy kun Nero sairasti, eikä millään meinattu löytää hoitotasapainoa.
Talvi on mennyt ihan mukavasti ja Nero on ollut entisensä, eikä lääkkeen antaminenkaa enää rassaa välejämme.

 

Putsattiin ja kunnostettiin linnunpöntöt sekä ripustettiin taas muutama uudisasuntokin, että riittäisi koteja vakiasukkaille ja kesävieraillekin.

Linnuista puheenollen, meille sattui talvella jännä juttu. Piika ja pehtoori köllivät vielä autuaassa unessa eräänä aamuna kun yhtäkkiä jotain pamahti makuuhuoneen ikkunaan.
Rynnättiin molemmat katsomaan ja näimme ikkunan alla aika suuren pökertyneen linnun.
Oitis piti lähteä lintua pelastamaan, otin mukaan pahvilaatikon ja pyyhkeen.
Leuka loksahti kun pääsin linnun luo (harmi kun ei ollut kameraa käsillä). Näin kaksi lintua, pikkuinen varpuspöllö oli äkännyt monta kertaa itseään isomman saaliin. Se katsoi minua maasta tuimana; "Minä näin tämän ensin." Ajattelin kuitenkin auttaa avutonta, nostin oudon linnun pahvilaatikkoon ja toin sisälle, jospa se virkoaisi lämpimässä.
Nautin aamiaista ja etsin linnulle lajin, se oli isolepinkäinen. Miten lie jäänyt tänne talvehtimaan ja miksi se lensi ainoaan ikkunaan jossa on verhot edessä.
Syötyäni nostin pyyhettä kurkatakseni onko lintu vironnut. Viuh, se oli odottanut tilaisuutta ja lennähti saliin. Onneksi sain sen kuitenkin aika helposti napattua oliivipuusta. Otin nopsasti puhelimella kuvan ja päästin linnun ulos.

Varpuspöllö on söpöin näkemäni lintu, pikkuruinen, mutta tomera. Silläkin on varmasti ollut tekemistä saaliin löytämisen kanssa ja minä sotkin oivan tilaisuuden saada ateria. 

 

Orava sisustaa, se kävi keräämässä valkoisia höyheniä sivuovessamme riippuvan enkelin siivistä. Tilanne oli hieman hankala, sillä parin metrin päässä oravan edessä tuijotti Nero ja minä osuin tuohon vierelle. Ketterä kurre viuhahti kuitekin hetken pohtimisen jälkeen matkaan kohti pihaa reunustavia ikikuusia.

Iloista pääsiäisen odotusta teille kaikille!

Muinaista etsimässä

Sain taannoin puhelinsoiton, jossa tiedusteltiin mahdollisuutta tulla mailleni tutkimaan maastoa metallinetsimen kanssa.
Järven ympäristössä on tehty muinaislöytöjä ja suojelualueen mäet kiinnostivat etsijöitä.

Metallia löytyi. Vanhoja taottuja nauloja ja hevosenkenkiä sekä piikkilankaa, jota pitää käydä poistamassa piakkoin.

Etsintä on kiehtovaa puuhaa. Ikävä kyllä ei löytynyt rahaa tai muinaisia koruja. Maasto piti salaisuutensa.

Hevoset ovat ilmeisesti olleet töissä metsäalueella ja osa maista on ollut varmasti laitumenakin, koska se on ollut aidattu piikkilangalla.
Oli mielenkiintoinen retki vaikka aarteita ei löytynytkään.

Mukavaa viikkoa kaikille!