Aurinko nousee sankarille

Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta 
kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.
Kari Rydman

Paljon onnea rakkaalle Nerolle ♥
jolla on juhannuksen tienoilla syntymäpäivä, 6 vuotta tulee täyteen. Vuonna 2006 nautimme ystävien kanssa juhannusjuomia puutarhassa kun huomasin, että mustavalkoinen mirri lukahti kissanluukusta yläaittaan.
Oli helteinen päivä ja ajattelin, että kissa etsii vilpoisaa nukkumispaikkaa. Lähiaikoina kerron, miten minusta yllättäen ja pyytämättä tuli kissaihminen.

Minulla alkoi kesäloma ja tänään lähden perennanvaihtoon, kottikärryllinen taimia odottaa auton vieressä.

Tukevaa

Viime syksynä ystäväni kysyi haluaisinko köynnöshortensiaa, heidän taloyhtiönsä aitaa maalattiin ja köynnöstä jouduttiin poistamaan. Odottelin pientä tainta, mutta sain upean, suuren yksilön. Sille löytyi paikka vanhan lipputangon juurelta ja kasvi kotiutui heti mainiosti.
Lipputankoa ei voi käyttää alkuperäiseen tarkoitukseensa, koska se on jättimäisen koivun kainalossa.

Hortensialle piti etsiä jonkinlainen tukirakennelma. Löysin keväällä kirpputorilta metalliset sängynpäädyt, jotka kiinnitin lipputankoon. Niistä tuli hyvä tukijoukko hortensialle.

PhotoJanna welcome to follow Autuas olo!

Muotokuvagalleriasta

Herukkaperhosen vähän resuisen näköinen olemus
ukkolaukan kukassa.

Huh, miten kaikki kasvaa nopeasti. Varsinkin vuohenputki ja nokkonen. Niitin eilen marjapensaiden ympäriltä, kasvusto oli melkein yhtä korkeaa kuin niittäjä.

Muutkin ovat kiinnostuneita laukasta.

Kukkuu! Mitäs taas tiirailet sen laatikon läpi?
Olen jatkanut muotokuvaprojektiani.
Joskus linssin eteen osuu eläimiäkin.

Pihan luonnonvaraisessa osassa kukkii metsäkurjenpolvia.

Yksi suosikeistani on niittykellukka.

Nurmitädyke on saanut levitä myös perennapenkkeihin. Se on hyvin kaunis runsaina kasvustoina, mutta kukittuaan vähän ränsistyneen näköinen, aluskasvina se toimii hyvin.

Tuoksuva maailmani

Syreenien kukinta alkaa olla monin paikoin jo ohi, mutta meillä ne ovat nyt parhaassa kukassa. Ihana tuoksu sisällä ja ulkona.

Kun muutin tänne kasvoi pellon reunassa läpitunkematon pöpelikkö roskapuita, joukossa muutamia ränsistyneitä sireenejä. Voin kuvitella, että joskus pellonviertä on reunustanut kaunis syreenipensaikko. Kun pöpelikkö raivattiin pois, pelastin muutamia syreenin juurakoita ja istuttelin eri puolille pihaa.

Kotitalossani oli ihana  syreenimaja saunan edustalla, mummuni oli sen kasvattanut. Tapahtui hirveä katastrofi: isäni kaatoi neuvottelematta syreenimajan ja -aidan (ne olivat hänen mielestään ränsistyneitä). Olimme kaikki kokoontuneet katsomaan tuhoa ja itkimme. Tilalle laitettiin miehekäs, muotoonleikattu orapihlaja-aita. Siitä lähtien olen inhonnut orapihlajaa.

Toisaalla pihassani unkarinsyreenit ovat vielä tiukassa nupussa.

Tervetuloa autuaaseen oloon M.Metrossa!

Neron lemmikki

Nero toi sisälle hiiren. Ei siinä mitään outoa ole, mutta hiiri oli elävä ja nopea. Nero varmaan ajatteli vähän leikkiä sen kanssa salissa, mutta siimahäntä teki katoamistempun ja lopulta kissa kyllästyi moiseen leikkikaveriin ja lähti ulos. Kokemuksesta tiedän, että ihmiselle hiiren pyydystäminen ilman loukkua on mahdotonta, joten en edes yrittänyt.
Seuraavana iltana katselin telkkaria nukkuva kissa sylissäni ja näin kun soma, suurisilmäinen hiiri kipitti piirongin alta.
Outo tilanne, kissa sylissä ja hiiri parin metrin päässä. 
Heilautin kättäni ja hiiri katosi salamannopeasti.
Mikäs sillä, se kävi aterioimassa Neron raksukupilla ja suunnitteli varmaan jo lokoisaa kesää täysihoidolla. Ehkä se pohti kutsuvansa koko sukunsa kylään ja panevansa kestit pystyyn.
Mutta ammattitaitoinen kissa on ovelampi, eräänä iltana Nero tuli sanomaan, että vien tämän nyt ulos ja kiikutti hiiren pihalle. En tiedä pääsikö hiiri pakoon täydellä vatsalla, mutta hurjan vikkeliä ne ovat.
Olen uurastanut kasvimaalla ja kaikki kylvöt on nyt tehty,
taimet istutettu joten eikun palkkaa odottamaan.

Kissat ja tulppaanit

Parista tulppaanista oli katkennut kukka. Kevätpikkusydän oli myös vähän laonnut, ilmeisesti kissatappelun tuoksinassa. Silminnäkijöitä ei ole, mutta Nerolla on niskassa puremajälkiä, joten ihan lyhyellä matikalla päädyin tälläiseen yhtälön ratkaisuun.

Sainhan maljakkokukkia, muutoin en raatsisikaan poimia tulppaaneja. Viileän sään vuoksi tulppaanien kukinta on jatkunut pitkään.

Ei ole jäänyt nurmikko leikkaamatta vaan Nero vaanii heinäpellolla.

Tervetuloa lukijoiksi SnannanS ja Tiina!
Kaikille mukavaa sunnuntaita!

Kaunis kuin koru

Marmorikuoriainen (Liocola marmorata) on kaunis kuin jalokivi. Se lienee myös turhamainen, sillä se valitsee huolella paikkansa niin, että oma kauneus korostuu. Tässä esiintymisareenana on tulppaani Angelique. Keikari suosii myös juhannusruusua kuten täällä klik

Luin netistä, että marmorikuoriainen on hyvin harvinainen, jopa uhanalainen. Aloin epäillä, että tämä on kuitenkin tavallisempi kultakuoriainen (Cetonia aurata). Niitä on maallikon vaikea erottaa toisistaan.

Tervetuloa mukaan Marja-Leena!

Olohuone puutarhassa -arvonnassa on vielä arpoja jäljellä.

Ompelutaidot ruosteessa

Lanka ei luista ja tikki jumittaa.
Ihan näin huonosti en ole kohdellut konetta vaan olen löytänyt sen tässä kunnossa meren rannalta.
Se on kierrellyt muistomerkkinä puutarhassa. Ystävä kysyi voiko tulla tänne ompelemaan sohvanpäällisiä koneellani, laitoin tämän valmiiksi odottamaan portaanpieleen :D
Toki lainasin myös uudempaa, digitaalista mallia.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Karolina!

Vielä ehtii hyvin osallistua puutarhakirja-arvontaan.

Pata kattilaa…

Kylmän ja kostean sään vuoksi palaa hellassa tuli ja samalla kun saadaan suloista lämpöä sujuvat myös kokkailut kätevästi.
Paras ruoanlaittoastia ikinä on valurautainen wokkipannu. Hackman on ikävä kyllä lopettanut tämän valmistamisen. Tarkkasilmäinen ystäväni onnistui löytämään minulle yhden Napapiiriltä, kiitos Tarja! Olen kokkaillut tällä koko talven erinomaisin tuloksin, enkä nyt puhu painonnoususta vaan ruoan mausta.
Tällä kertaa tein näin: pilkoin sipulit ja kuullotin niitä voi- öljyseoksessa. Murskasin huhmaressa kuivattuja inkiväärin lastuja ja valkosipulia (kiitos niistäkin Tarja), jeeraa (juustokuminaa), yhden pienen chilin (itse kasvatettu) ja lisäsin sipulien joukkoon, kaadoin sekaan purkillisen luomutomaattimurskaa. Pilkoin mukaan viimeiset omat porkkanat, luomuvarsiselleriä, parsakaalin jämät, pakastimesta vielä pensaspapuja ja kanttarelleja.  Hauduttelin jonkin aikaa ja lisäsin vielä yhden pilkotun haloumi-juuston. Mausteeksi mustapippuria, ripaus suolaa ja vähän hunajaa. Todella herkullista ja miellyttävän al dente.
Tämä on sellainen ihmepannu, että kun vain laittaa sekaisin mitä kaapista löytyy niin aina tulee hyvää.

Jos liikutte Rovaniemen suunnalla niin poiketkaa Tarjan suositussa puodissa:  Vesalan luomu ja lähiruokakauppa
Siellä on herkkua jos jonkinmoista.

Lämpimästi tervetuloa joukkoon Jenni!

Älkää unohtako edellisen postauksen arvontaa!

Kesällä muutetaan puutarhaan

Juhlistan kesän alkua kirja-arvonnalla. Palkintona on Olohuone puutarhassa (Minerva 2012). Tekijät Ulrika Gönlund, Peter Carlsson, Gunnar Nydrén ja Helena Åkerson Liedberg innostavat perustamaan oleskelutiloja puutarhaan; ihania sopukoita, joissa voi viihtyä lukemassa, haaveilemassa tai seurustelemassa. Kirjassa esitellään 16 upeaa oleskelupaikkaa. Tyylejä on moneen makuun, halusi sitten japanilaistyylisen, pelkistetyn ja harmonisen oleskelutilan, vesipuutarhan, maisemaan istutetun hiljaisen puutaharhapyhätön tai keitaan kaupungissa.

Arvonta päättyy 24.6.2012 klo 22.00 
Arvonnan säännöt:
1 arpa jättämällä kommentti tähän postaukseen
2 arpaa kun kommentoit ja linkität blogiisi. Voit käyttää tämän postauksen kuvia linkissä.
Kerrothan kommentissasi monellako arvalla olet mukana.
Kaikki voivat osallistua,
anonyymit muistattehan jättää jokin nimen.
Onnea arvontaan!