Kohti uusia haasteita

Elämä on ollut viime päivinä haastavaa, 33 kysymyksen maratonilla kertyi jo rutiinia, joten innolla seuraavien kimpuun.
Kiitos My life -blogiin uudesta haasteesta, jossa pitäisi listata kuvin ja sanoin kymmenen lempiasiaansa.
Tässä yksi näkökulma, asiat eivät ole arvojärjestyksessä.

1. Kotikoivu

2. Kotieläin

3. Kotipiha

4. Kotipuutarha

5. Kotiruoka

6. Kotimetsä

7. Kotiranta

8. Kotiliesi

 9. Kotirauha

10. Koti-ikävä

Sain vielä yhden 11 kysymyksen haasteen, mutta säästän sen seuraavaan kertaan.
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Talvisota

Kissojen kevätkarkelot ovat käyneet tutuksi vuosien varrella, mutta nyt ne ovat muuttuneet talvisodaksi. Ladolla käydään tiukkaa asemasotaa. Pakkasesta huolimatta sisukas sissi päivystää tarvittaessa tuntitolkulla suojaamassa rajalinjoja. Onneksi ajoittain on rauhallisempaa ja sotamarsalkka voi käydä kotona paikkuuttamassa haavojaan, ruokailemassa ja lepäämässä. Pitkiä aikoja ei voi pysyä pois rintamalinjoilta vaan ne on käytävä tarkistamassa säännöllisesti mahdollisten rajaloukkauksien takia. Henkilökunta on rauhoittunut ja ottanut huoltojoukon roolin, enää ei mene pasmat sekaisin vaikka marsalkka viipyykin vähän kauemmin retkillään. Onneksi yöt sentään vietetään kotilieden lämmössä.

Elämää juoksuhaudoissa

Jokus on ihan pakko käydä tarkastamassa rajoja vielä yömyöhällä ja silloin henkilökunta lähtee mukaan aseenkantajaksi (varmistamaan kotiinpaluun), marsalkka Nero kulkee valjaissa. Vaikka kömpelö aseenkantaja ei osaa liikkua äänettömästi, onnistuu rajamerkkien tarkastaminen kuitenkin ja tarvittaessa merkit uusitaan. On myös tutkittava viestikeskusten tiedotteita, kuka kulki milloin ja mihin suuntaan. Onneksi on vältytty suuremmilta sotavammoilta eivätkä haavat ole tulehtuneet. Voisikohan kissalle askarrella jonkinlaisen suojaavan sotisovan, esimerkiksi osahaarniskan?

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Marietta!
Kaikille mukavia talvipäiviä!

Lucy tuli takaisin!

Muistatteko vielä Lucy Blackin klik ? Olin melko varma, että Lucy oli menehtynyt ja jättänyt minut lopullisesti. Sen lehdet kuolivat ja lähtivät irti nyppäisemällä aivan kuin kasvi olisi mädäntynyt. Olin päättänyt haudata Lucyn ja viimeiset toivon rippeeni lumihankeen. Ruukku unohtui kuitenkin kuistin nurkkaan, mistä ennen pakkasia siirsin sen eteisen nurkkaan, mistä siivotessani siirsin sen keittiöön ja kun seuraavan kerran tartuin ruukkuun miettien jatkotoimenpiteitä minut kohtasi ihana näky. Lucy oli elossa! Voi onnen päivää! Ja nyt sanon kaikille kuten Leena Lumi: Jouluruusun kanssa ei pidä hätiköidä, sitä ei kannata heittää pois silloinkaan kun elonmerkkejä ei enää ole, mullan alla elää toivo. Yritän nyt kaikin keinoin vaalia Lucyn kevääseen.


Lisää kasvuvoimaa näkyy maljakossa, johon olen jättänyt syksyllä poimitut jättimaksaruohot. Ne versovat innokkaina ja taimet pääsevät puutarhaan keväällä.

Haastenaisia oli liikkeellä ja otin vastaan kolmekin haastetta.

Kiitos My life kysymyksistä, tässä satelee vastauksia:
1. Harrastatko puutarhanhoitoa?
Kyllä
2. Lempi- ja inhokkikasvisi?
Vaikea määritellä suosikkia perheessä, jossa on monta lasta. Tällä hetkellä hoitelen noita jouluruusuja ja ne ovat suosikkilistan kärjessä. Inhokkikasvini on jättiputki, jota ei onneksi kasva puutarhassani.
3. Mistä haaveilet?
Yhä enenevästä mielentyyneydestä
4. Missä olet matkustellut?
Olen matkustellut jokapuolella Euroopassa ja aika paljon muuallakin.
5. Mikä on ollut paras matkasi?
Tiibetin retki
6. Horoskooppimerkkisi? Vastaako luonteesi horoskooppisi luonnekuvausta?
Jousimies, kyllä luonnekuvauksessa on aika paljon tuttuja piirteitä.
7. Lempitaiteilijasi? 
Tällä hetkellä Michelangelo, koska hän liittyy nyt yhteen työprojektiini.
8. Millaisesta musiikista pidät?
Klassisesta musiikista, mutta muitakin suosikkeja löytyy.
9. Lempiruokasi?
Terveellinen, kaunis ja maukas kasvisruoka.
10. Onko sinulla lemmikkejä? Millaisia?
Minulla on kissa.Tai ehkä kissalla on minut :)
11. Toteutunut unelmasi?
Yksi niistä on, että saan asua maalla ja hoitaa puutarhaa. 

Kiitos Tiinalle Villa Namuun toisesta haasteesta ja tässä vastaukset kiperiin kysymyksiin: 
1. Missä huoneessa mieluiten oleilet kotona?
Aika tasapuolisesti tulee oleiltua kaikkialla, eniten kuitenkin työhuoneessa.
2. Oletko koskaan käynyt oopperassa? Tykkäsitkö?
Olen käynyt ja pidän oopparasta sekä livenä, että laitteesta kuunnellen.
3. Onko paikkakunnallasi jokin paikka/kauppa tms., missä erityisesti tykkäät käydä tai oleilla?
Kauppoja on vähän, parhaiten viihdyn kirppiksen asiamiespostissa ja puutarhoilla.
4. Mikä sinusta piti tulla isona?
Karjakko tai salainen agentti
5. Uskaltaisitko hypätä benji-hypyn?
En, en kaipaa senkaltaista jännitystä
6. Uskaltaisitko/haluaisitko syödä pallokalaa?
En, olen kasvissyöjä :)
7. Onko sinulla jokin rakas esine ylitse muiden? Mikä?
Agnes on aika rakas
8. Katsotko mieluummin televisiota vai kuunteletko radiota?
Kuuntelen aika vähän radiota, melkein vain autolla ajellessa, koska haluan työskennellä hiljaisuudessa. Joten katson mieluummin televisiota.
9. Kuunteletko radiosta Kansanradio-ohjelmaa? ☺
Mikä se on? Varmaankin kansalaisten foorumi, en ole kuunnellut.
10. Katsotko televisiosta joka päivä uutiset?
Melkein päivittäin tulee katsottua, kesällä ei aina ehdi avata telkkaria joka päivä.
11. Viihdytkö mieluummin hameessa vai housuissa?
Molemmat käy, kotona peuhaan enimmäkseen housuissa, muualla hameessa. 

Ja vielä kerran, kiitos myös Karolinalle haasteesta ja kysymyksistä!
1. Mikä on puutarhasi lempipaikka?
Lempipaikka on aurinkotuolissa, puiden varjossa aamukahvia juoden.
2. Miten hankit puutarhaasi kasveja (ostamalla/jakamalla/kylvämällä/taimenvaihdosta)?
Käytän kaikkia noita keinoja, kasvini ovat enimmäkseen vaihdettuja tai saatuja.
3. Millä puutarhasi kasvilla on eniten tunnearvoa?
Lemmikeillä, olen siirtänyt ne lapsuudenkotini pihasta ja sinne olen istuttanut ne lapsena mummuni kanssa tyhjältä tontilta löytämistämme taimista.
4. Mikä on seuraava projekti puutarhassasi?
Kevään ensimmäinen projekti on kasvun ihastelu, sen jälkeen viikot kuluvat kasvimaalla.
5. Miten kuvaisit puutarhaasi ? Romanttinen -, moderni -, perinne- , muu puutarha?
Puolivilli salainen puutarha
6. Mikä on puutarhasi riesa?
Vuohenputken kanssa käymme taistelua jatkuvasti.
7.Millainen on paras puutarhapäiväsi?
Lämmin, pitkä ja iloisia yllätyksiä täynnä.
8.Kuinka monta tuntia viikossa käytät aikaa puutarhan hoitoon parhaana puutarha-aikana?
Lähes kaiken aikani, työnteko vähän haittaa harrastusta.
9. Parhain puutarhakirjasi?
Suomalainen piha ja puutarha
10. Mikä sai sinut tänään hymyilemään?
Olin ystävän luona kahvilla ja mustikkapiirakalla, jutustelimme mukavia ja haaveilimme puutarhan tulevasta kasvukaudesta.
11. Mitkä ovat parhaat puutarhavinkkisi?
Ei kannata yrittää kaikkea kerralla, puutarha rakentuu vähitellen eikä tule koskaan valmiiksi. 

Nyt vastasin jo 33 kysymykseen, haasteellisimman osuuden, eli uusien kysymysten keksimisen ja haasteen edelleen ohjaamisen jätän tällä kertaa pois. On ehdittävä töiden pariin :) 

Haasteiden lisäksi blogiin tupsahti myös tunnustus, lämmin kiitos tästä Lady of The Mess
Tämän tunnustuksen haluan ojentaa kaikille uusille lukijoilleni! Olkaa hyvä!
Kaikille oikein mukavaa viikkoa!

Potretteja

Yksi viime kesän puutarhaprojektejani oli ottaa muotokuva mahdollisimman monesta kukkijasta.  klik 
Nyt on aika muistella kesää ja katsella joitakin muotokuvia.

Varjolilja

Mårbacka

Akileija

Clematis Jackmanii

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Puutarhakuumeeseen

Kävin maanantaina pikimiten pääkaupungissa ja ostos- keskuksen läpi kulkiessani jokin outo voima tuuppasi minut kirjakauppaan, vaikka aikomuksena ei ollut ostaa uusia kirjoja. Johdatus kuljetti minut puutarhaosastolle ja silmiini osui Saaripalstan Saila Roution Oman pihan suunnittelu, jonka olin luullut jo loppuunmyydyksi. Sattuman kautta minusta tuli kirjan onnellinen omistaja. Jotkut muutkin ovat haikailleet kirjan perään, kannattaa siis kysellä kirjakaupoista. Teoksen avulla aion lievittää puutarhakuumetta, joka on koko ajan nousemaan päin. Sailalta on ensi kuussa ilmestymässä uusi mielen- kiintoinen teos, Puutarha laatikoissa. Sitäkin odottelen innolla.

Toisenkin tropin löysin ihan sattumalta kierrätyskeskuksen kirjahyllystä: Joan Marble, Puutarha Italiassa. Roomalaisesta parvekepuutarhasta alkunsa saanut puutarhainnostus sai perheen ostamaan palan maata vanhalta etruskien asuinalueelta Rooman lähistöltä. Olen lukenut kirjan puoleen väliin asti ja uskallan suositella kaikille puutarhasta haaveileville tai harrastuksen jo nielaisemille. Tarina on täynnä omituisia ja herkullisia käänteitä hulvattoman ja hullun kyläyhteisön keskellä. Koko ajan lukiessa pohjavireenä on hykertelevä nauru. Monia keinoja käytetään jotta saataisiin eksoottisia siemeniä itämään.
"Jos taimi ei ala ilmestyä näkyviin siemenen oltua maassa viikon, ryhdyn kaivamaan ja etsimään sitä, ja jos se on menossa väärään suuntaan, käännän sen ympäri. Robert valittaa, että tämä jatkuva asioihin puuttuminen ei tee taimille lainkaan hyvää, mutta minä vastaan, että teen vain sen, minkä kuka tahansa hyvä kätilö tekisi."
Pionikuvausten kohdalla koin lähes ekstaattisia tiloja: "Kun tämä pioni on avautunut, se näyttää tärkätyltä alushameelta, joka on valmistettu keisarillisen Kiinan parhaiden silkinkutojien kutomasta šantungista. Kun viitisentoista tällaista sanomattoman kaunista kukkaa avautuu kutakuinkin samanaikaisesti ja niiden värit säihkyvät auringonpaisteessa, ei voi muuta kuin vetää tuolin lähemmäksi ja istahtaa ihailemaan niitä."
Kirja etenee rönsyillen tammikuusta joulukuuhun, mutta ei sisällä yhtä vuotta vaan monia vuosia. Mukana on rakentamista, puutarhanhoitoa, kissoja, ruokaa, viiniä, taidetta, lukemattomia kyläyhteisön persoonallisuuksia... koko elämän kirjo.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Annika!
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Tuhlaajapojan paluu

Prinssi palasi kotiin!!!
Tappelussa on oltu, ilmeisesti kissan kanssa. Puremajälkiä löytyy kaulasta ja rinnasta. Täytyy vielä tutkia tarkemmin vammoja. Ruoka maittoi ja kehräyskin toimii. Heti tekisi mieli takaisin ulos vartiotehtäviin, mutta nyt vietetään rauhallista koti-iltaa, minä olen sen ansainnut.
Kiitos teille kaikille lohduttavista ja toivoa antavista kommenteista! Luulen, etten koskaan totu näihin yllättäviin katoamisiin. Nuorukaisena Nero on kerran joutunut rannalla lojuvaan katiskaan ja pelastui kuin ihmeen kaupalla, kerran se on ollut ilmeisesti supiloukussa. Mietin aina kun Nero viipyy yli normiajan poissa, että se on jossakin pulassa enkä pääse sitä auttamaan. Vaikka kovasti odotan aikaista kevättä niin en kuitenkaan haluaisi näitä kissojen kevättouhuja näin varhain.
Hauskaa iltaa kaikille!

Päivitys: Kävin yöllä taskulampun kanssa katsomassa mistä Nero on palannut kotiin, uudessa lumessa näkyi selvät jäljet. Arvatkaa mitä, jäljet johtivat suoraan ladolle, mistä olin käynyt etsimässä prinssiä monta kertaa. Se ei ollut vanhassa villapesässään parvella vaan on ilmeisesti etsinyt uuden piilon. Olin yrittänyt kurkkia joka rakoon, mutta jossain se piileskeli eikä vastannut epätoivoisiin kutsuihini. Kismittää.

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Neron pakkasraja on muuttunut. Jo viikon verran kissa on ollut ulkona kaiket päivät. Sunnuntaina ulkona oli n. -7. Nero lähti aamulla töihin puoli kuuden maissa aamulla, kotiin se palasi puoli kuusi illalla. Mitä se oikein touhuaa? Tai missä se ottaa torkkuja? Aitan talvipesässä sitä ei ole näkynyt. Eikä ladon eristevilloissa :) Eilisaamuna oli n. -10 kun herra lähti töihin, pakkanen lauhtui päivän mittaan, kissaa ei näkynyt koko päivänä. Lauhaa jaksoa seurannut pakkanen kovetti hangen kissankantavaksi, varmaan on ihanaa päästä liikkumaan laajemmin. Luulen, että muutkin kissat ovat liikkeellä, sillä Nero on ollut jotenkin rauhaton ja jännittynyt sisätiloissakin. Jotain tuolla ulkona on tekeillä. Kettua suuremman pedon jälkiä en ole nähnyt pihapiirissä, mutta silti on taas kova huoli kun kissa luuhaa ulkona kylmässä, luulisi olevan jo kova nälkä. Olen taas etsinyt kaikki paikat, ei löytynyt ladon eristevillakasastakaan. En ole nähnyt Neroa yli vuorokauteen. Huokaus, harmaannun huolesta ja unettomista öistä.

Roylta tuli kuvaterveisiä, hän on saavuttanut jo 44 kilon rajan ja kasvu jatkuu. Voi pikkuista :)

Terveisiä kaukaa

Sain yllätyspostia. Ystävä kaukaa, monin tavoin kaukaa, lähes parinkymmenen vuoden ja tuhansien kilometrien takaa lähetti kirjeen.

Kirje oli seikkaillut jonkin aikaa, mutta löysi kuitenkin perille. Olen usein ajatellut  mitä ystävälleni Bipinille mahtaa kuulua.

Kohtaamisemme oli pimeä, taisi olla syksy 1994. Olin ollut pitkään Tiibetissä ja paluumatkalla vietin muutamia päiviä Bhaktapurissa, Nepalissa. Kaupunki on itseasiassa elävä museo, sinne ei pääse autolla ja muilta kuin kaupungissa asuvilta peritään portilla pääsymaksu. Matkustin ruotsalaisen retkikunnan mukana ja majoituimme pieneen majataloon. Sovimme, että lähdemme illalla yhdessä syömään jonnekin. Muut jäivät lepäämään, minä halusin katsella kaupunkia.

Illansuussa tuli pimeää ja sattui olemaan juuri se päivä viikosta kun kaupungissa ei jaeta sähköä kello kuuden jälkeen. Humps, kello 18 putosin täydelliseen pimeyteen vieraassa kaupungissa. En nähnyt mitään, seisoin jäkyttyneenä paikallani. Hetken kuluttua kuulin pimeydestä ystävällisen äänen: Can I help you? Yes, please! Kun silmäni vähän tottuivat pimeyteen erotin hämärästi edessäni valkoisen paidan. Sen sisällä oli Bipin, 14-vuotias nuorimies, joka ilmeisesti oli nähnyt tilanteeni jo ennen valojen sammumista.

En muistanut majatalon nimeä, mutta Bipin tiesi minne viedä minut. Käsikopelolla hän löysi rakennuksen seinästä oven, josta pääsin turvaan. Kysyin häneltä ruokailumahdollisuuksista myöhemmin illalla, hän kertoi tietävänsä ruokapaikan ja vievänsä retkikuntamme sinne. Niin kävikin.

Kaikki postauksen Bhaktapur-kuvat ovat netistä

Seuraavan aamuna Bipin odotti minua majatalon edustalla ja hänestä tuli oppaani Bhaktapurin päiviksi. Hän oli hyvin kohtelias ja vei minut kaikkiin paikkoihin mihin halusin ja myös moniin minne en ymmärtänyt haluta. Hänen mielestään olin erilainen kuin muut ulkomaalaiset, hänestä olin ujo (shy). Ihmettelin vähän, koska en pidä itseäni erityisen ujona ja ymmärsin hänen selityksestään etten ole hänen mielestään  ylimielinen kuten monet turistit. Viimeisenä päivänä hän halusi viedä minut kotiinsa tapaamaan perhettään. Annoin Bipinille palkaksi oppaana olemisesta pienen avustuksen hänen koulurahastoonsa ja myöhemmin kirjoittelimme silloin tällöin. Kerran lähetin hänelle pienen lahjan Nepaliin matkaavien ystävieni mukana. Vuosien saatossa yhteytemme hiipui, kunnes pari päivää sitten tuli kirje. Onneksi siinä oli myös sähköpostiosoite, on helppo ottaa yhteyttä. Vaikka ajattelen Bipiniä edelleen 14-vuotiaana, ymmärrän että hän on nyt aikuinen mies. Esittelisin mielelläni teille hänet ja hänen perheensä, mutta kuvani ovat dioja, enkä saa nyt niitä skannattua tähän.
Koskaan ei tiedä missä maailman kolkassa joku ajattelee sinua. Pienetkin kohtaamiset ovat saattaneet synnyttää tärkeitä muistoja.
Mukavaa sunnuntaita kaikille teille.

Talvi ei ole vielä ohi

Kuistilla on mehiläinen, tai pitäisikö sanoa entinen. Näyttää siltä kuin se olisi kuollut kesken puuhiensa ja näyttää elävältä pakkasessakin.

Toinen kesämuisto on säilötty pieneen hopearasiaan. Siemenluetteloita on tupsahdellut postilaatikkoon ja niiden parissa voi unelmoida iltaisin. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että puutarhaloma jatkuu vielä jonkin aikaa.

Nero taisi luulla, että kevät koitti jo. Se on ollut ilmojen lauhduttua kaiket päivä ulkona, käy vain pikaisesti haukkaamassa jotakin ja tulee nukkumaan vasta myöhään yöllä. Hankikin jo kantaa hiukan, mutta silti liikkuminen on kovin rajallista lumiesteiden vuoksi.

Sain asennettua uuden modeemin ja nyt on kaistoilla kurvailu taas ihanaa ja pääsen kommentoimaan blogeja eikä tarvitse katsella tuskaisen hidasta sivun päivittymistä. Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Eve ja Villa Bohemian sekä jossain vaiheessa huomaamattani mukaan hypännyt Jonna!

Kaikille oikein hyvää viikonloppua!

Juhlien jälkeen

Juhlat on juhlittu ja levätty oikein molemmin puolin. Uuden vuoden myötä alkaa uusi elämä ja valon lisääntyessä alan kömpiä talviunilta. Katja Rinkisen uudessa kirjassa Sormustin ja sorkkarauta (WSOY 2012) on 40 käsityö- ja ekohenkistä projektia Parolan asemalta.  Kirjassa kerrotaan vanhan vartiotuvan remontista ja lisäksi mukana on runsaasti kotiin liittyviä askarteluja ja tuunauksia. Esimerkiksi miten siirtää (pesunkestäviä) kuvia astioihin tai asetonin avulla kankaalle. Tuota aion kokeilla. Monenlaisia projekteja löytyy eteiseen, kylpyhuoneeseen, makuuhuoneeseen ja keittiöön. Lisäksi rakennellaan erilaisia valaisimia ja muokataan uusiokäyttöön mm. nahkatakit, vyöt, turkit ja farkut. Erikoisina tekniikoina kerrotaan miten vanhennetaan peili uuninpuhdistusaineen ja kananmunan avulla tai harmaannutetaan puu omenaviinietikalla. Erityisesti ihailen Katjan taitoa antaa lyhyet ja selkeät ohjeet projekteista materiaaleineen ja työvälineineen. Upeasti kuvitetun kirjan lopusta löytyy kuvallinen luettelo käytetyistä työkaluista ja lista materiaalien hankintapaikoista. Luulen, että tämä olisi varsin kiinnostava puuhakirja monellekin Autuaan olon ystävälle. Minulla ainakin alkoi sormia syyhyttää mukavasti kirjaa lukiessa. Pidin myös Katjan edellisestä Vintagen viemää -kirjasta. 

Ihanaa vuoden ensimmäistä viikkoa kaikille!