16.1.2013

Talvisota

Kissojen kevätkarkelot ovat käyneet tutuksi vuosien varrella, mutta nyt ne ovat muuttuneet talvisodaksi. Ladolla käydään tiukkaa asemasotaa. Pakkasesta huolimatta sisukas sissi päivystää tarvittaessa tuntitolkulla suojaamassa rajalinjoja. Onneksi ajoittain on rauhallisempaa ja sotamarsalkka voi käydä kotona paikkuuttamassa haavojaan, ruokailemassa ja lepäämässä. Pitkiä aikoja ei voi pysyä pois rintamalinjoilta vaan ne on käytävä tarkistamassa säännöllisesti mahdollisten rajaloukkauksien takia. Henkilökunta on rauhoittunut ja ottanut huoltojoukon roolin, enää ei mene pasmat sekaisin vaikka marsalkka viipyykin vähän kauemmin retkillään. Onneksi yöt sentään vietetään kotilieden lämmössä.

Elämää juoksuhaudoissa
Jokus on ihan pakko käydä tarkastamassa rajoja vielä yömyöhällä ja silloin henkilökunta lähtee mukaan aseenkantajaksi (varmistamaan kotiinpaluun), marsalkka Nero kulkee valjaissa. Vaikka kömpelö aseenkantaja ei osaa liikkua äänettömästi, onnistuu rajamerkkien tarkastaminen kuitenkin ja tarvittaessa merkit uusitaan. On myös tutkittava viestikeskusten tiedotteita, kuka kulki milloin ja mihin suuntaan. Onneksi on vältytty suuremmilta sotavammoilta eivätkä haavat ole tulehtuneet. Voisikohan kissalle askarrella jonkinlaisen suojaavan sotisovan, esimerkiksi osahaarniskan?

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Marietta!
Kaikille mukavia talvipäiviä!

48 kommenttia:

  1. Rajalinjoista pitää pitää hyvä huoli. Hyvä, että henkilökuntakin lähtee tarkastamaan rajalinjoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perääntyminen ei tule kysymykseen, rajalinjat pidetään. Henkilökunta haluaa pitää huolta omista yöunistaan.

      Poista
  2. Tämä mainio kuvakertomus antoi hyvän startin ja suunnan päivälle: hyvää mieltä kehräten päivän taistoon! Papy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa päivää, Papy! Meillä sataa hiljalleen lunta ja sissi on vielä aamukieroksella.

      Poista
  3. Sissi tarvitsee tietysti sissimuonaa. Täällä on siniharmaa hetki, lumisateella höystettynä. Papy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muonitusyksikkö on täydessä toiminnassa ja odottaa sissiä aterialle :) Ihanaa, taidan päästä lumitöihin pitkästä aikaa.

      Poista
  4. Hauska postaus!

    Hyvät sotamarsakka ja huoltojoukko pianhan on kait tulitauon aika ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulitaukoa minäkin toivon, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää niin taistelut vain kiihtyvät kevättä kohti. Ellei sitten saada karkotettua vihollista lopullisesti.

      Poista
  5. Voi, miten mainio postaus näin aamutuimaan, tuli hyvälle mielelle vaikka sotajutuista en tavallissti tykkää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa jos sait hyvänmielen startin. Rauhallista rinnakkaineloa toivon minäkin, mutta sotilas on sotilas ja kotikontua on puolustettava.

      Poista
  6. Haluaisn minä nähdä sen kun yrität herra marsalkalle pukea minkäänlaisen sotisovan, puolipanssarin tai vastaavan :D
    Taitais mennä samaan sarjaan kuin se vanha tarina "näin annat kissalle lääkettä" !

    Hyvä kun rajoista pidetään joukolla huolta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erimielisyyksiä sotisovan pukemisesta saattaisi syntyä. Marsalkan värin huomioonottaen lumipuku voisi kuitenkin olla paikallaan. Rajat pidetään!

      Poista
  7. Kiitos raportista sieltä linjojen takaa. Helppoa ei ole elo rintamalla. Onneksi on kuitenkin se lämmin kotiliesi ja lämmin syli mihin pääsee pakoon kovaa ja kylmää todellisuutta. Toivokaamme että kevätaurinko tulisi pian ja sulattaisi juoksuhaudat ja toisi sen sovun.
    Rohkeutta ja voimia teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. En ole onnistunut kertaakaan näkemään vihollista, ainoastaan poispäin johtavat jäljet. Luultavasti eristevillapesä ladossa olikin jonkun toisen talvipesä, joka oli valloitettava takaisin. Toivottavasti vihollisuudet laantuvat pian, mutta jostain syystä lato on muodostunut kissoille kovin tärkeäksi :)

      Poista
  8. Menisiköhän lampaantalja talviturkista?... Meillä kissat ovat aivan hulluina taljojen perään, että ehkä se niihin kääriytyminen tulisi luonnostaan?

    Kirjailenpa terveiset juoksuhautoihin, murrn, miau, mau vaan!

    ~ Piia Anneli / annelivia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen lammasturkki niin kuin eräällä toisellakin marsalkalla? Miksipäs ei. Meillä kissa käyttää lampaantaljaa vuoteenaan, sen enempää kiinnostusta sitä kohtaan ei heltiä. Välitän terveiset juoksuhaudan viestikeskukseen :)

      Poista
  9. Rajaa on vartioitava eikä kahakoilta välty siinä hommassa. Minulla on pitkä katuharja ihan sitä varten ovipielessä. Sillä on hyvä erotella taistelevia joukkoja, sillä sota näyttää joskus niin hurjalta ettei siitä hengissä selviä. Irrallisilla karvatupsuilla on kyllä selvitty aina ja pieniä korvavammoja, mutta niistä ei välitetä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen näkökulmasta on outoa, että pitää tunkea toisen syrjäiselle reviirille kun lääniä on ympärillä vaikka kuinka paljon. Sota on joskus äänekästä ja rajua, onneksi kissojen luonteeseen ei kuulu toisen eliminointi vaikka kahakointi tuntuukin olevan mieleistä.

      Poista
  10. Ihana kertomus! :D Ei oo helppoo olla kissa - eikä kissan palvelija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palvelijakin joutuu moneen rooliin sota-aikana :)

      Poista
  11. Ihan pakko oli nauraa ääneen, kun luin näitä talvisota- ja juoksuhautajuttuja ja ajattelin sotamarsalkka Neroa rajamerkkien tarkastuksellaan kömpelön aseenkantajansa kanssa. :) Nautittava lukuelämys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neroa selvästi vähän harmittaa kun askelluksestani lähtee niin kova meteli ja pusikossa en meinaa pärjätä ollenkaan :) Ainakin marsalkalla on komeat valjaat, mustaa nahkaa ja niittejä.

      Poista
    2. Mustaa nahkaa ja niittejä:D Niillähän tekee jo vaikutuksen!

      Poista
    3. Tietty tyyli pitää säilyttää ;)

      Poista
  12. Hieno sotakuvaus..Toivotaan, että Nero pitää pintansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään huomasin jäljistä, että rajalinjaa on siirretty kauemmaksi ja marsalkka on tehnyt aamulla melkoisen laajan tarkastuskierroksen.

      Poista
  13. Nauramaan tämä tarinasi laittoi mutta älä kerro sitä Nerolle,se on varmasti totista puuhaa tuo rajojen vartiointi:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totista ja vähän vaarallistakin puuhaa, mutta nyt pystyn suhtautumaan jo ihan vähän rennommin Neron seikkailuihin.

      Poista
  14. Hopeanvärinen silmukkahaarniska pukisi Neroa varmaan hienosti :). Eri asia sitten huolisiko yksinäinen sotilas sen päälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmukkapaita voisi olla ihan hyvä, oppisi tunkeilija pitämään hampaansa kurissa.

      Poista
  15. Me ollaan kyllä rauhan kannattajia, ja toivotaan talvisodan päättyvän pian! Mustan ritarin selkeään voittoon, toki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tunkeilija ymmärtää lähteä muihin maisemiin ja rauha palaa reviirille. Voi sitten musta ritarikin taas rentoutua.

      Poista
  16. No, eiköhän jo tehdä sovinto.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko sovintovaihtoehtoa olemassa. Ehkä kissatkin aikansa nahisteltuaan oppivat sietämään toisiaan.

      Poista
  17. Sotamarsalkka on niin söpö! ♥ Itse laskisin heti peitsen ja alkaisin hieroa sovintoa, tai kenties konkreettisemmin marsalkan karvaisia poskia!
    Sinulle olisi TAAS yksi 11 kysymyksen haaste, Saaripalstalla siis, mutta ei tarvi keksiä niitä jatkokysymyksiä... tai sitten voit yhdistää sen edellisten haasteiden kysymysten kanssa, niin niitä ei tarvitse keksiä jokaiselle erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhaa täälläkin toivotaan. Kiitos haasteesta, täytyypä käydä kurkkaamassa.

      Poista
  18. Neron seikkailuista on aina kiva lukea. Hyvä, että rajoja vartioidaan.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotirauha pitää säilyttää, siihen on kissallakin oikeus. Toisaalta kai reviirin vartiointi tuo väriä elämään, talvella kun on vähän tylsää.

      Poista
  19. Ihanaa Nero on kotiutunut! Kiitos puutarhakirjavinkistä. En omista puutarhaa, mutta aion lukea kirjan, uskon, että se on makuuni. (Oletko koskaan lukenut Maija Asunta-Johnstonin "punapukuisen naisen talo"? Suosittelen sitäkin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero on sisäistynyt, kiitos yhä kiristyvien pakkasten. Kiitos kirjavinkistä, täytyy etsiä tuo teos käsiinsä.

      Poista

Kiitos kommentista