Tappelussa on oltu, ilmeisesti kissan kanssa. Puremajälkiä löytyy kaulasta ja rinnasta. Täytyy vielä tutkia tarkemmin vammoja. Ruoka maittoi ja kehräyskin toimii. Heti tekisi mieli takaisin ulos vartiotehtäviin, mutta nyt vietetään rauhallista koti-iltaa, minä olen sen ansainnut.
Kiitos teille kaikille lohduttavista ja toivoa antavista kommenteista! Luulen, etten koskaan totu näihin yllättäviin katoamisiin. Nuorukaisena Nero on kerran joutunut rannalla lojuvaan katiskaan ja pelastui kuin ihmeen kaupalla, kerran se on ollut ilmeisesti supiloukussa. Mietin aina kun Nero viipyy yli normiajan poissa, että se on jossakin pulassa enkä pääse sitä auttamaan. Vaikka kovasti odotan aikaista kevättä niin en kuitenkaan haluaisi näitä kissojen kevättouhuja näin varhain.
Hauskaa iltaa kaikille!
Päivitys: Kävin yöllä taskulampun kanssa katsomassa mistä Nero on palannut kotiin, uudessa lumessa näkyi selvät jäljet. Arvatkaa mitä, jäljet johtivat suoraan ladolle, mistä olin käynyt etsimässä prinssiä monta kertaa. Se ei ollut vanhassa villapesässään parvella vaan on ilmeisesti etsinyt uuden piilon. Olin yrittänyt kurkkia joka rakoon, mutta jossain se piileskeli eikä vastannut epätoivoisiin kutsuihini. Kismittää.
Voi, voi pientä seikkailijaa... Onneksi tuli kotiin ;)
VastaaPoistaMikä helpotus. Ei kissojenkaan elämä ole niin yksinkertaista kun on vartioitava valtakunnan rajoja.
PoistaNiinpä, eihän sitä nyt ketä tahansa voi päästää tontille ;)
PoistaKissasta ei taida saada pasifistia vaikka kuinka agitoisi :)
PoistaHyvä kun palasi, on se kovaa, kun täytyy pitää rajat kunnossa.
VastaaPoistaihanaa kun palasi kunnossa, kevät voi olla ulkokissoille jatkuvaa sotatilaa. Voi myös olla, että joku kuljeskeleva kolli on ajanut Neron pois kotoa, niinkin on joskus käynyt.
PoistaIhana kun palasi! Mun piti ihan tulla sitä varten kurkkaamaan tänne että näen onko Nero jo tullut takaisin. Onneksi vakavammilta vammoilta vältyttiin!
VastaaPoistaSiinä on toisella puuhaa, jos haluaa pitää kaikki muut kissat poissa. Pitäisköhän sun hommata Nerolle kaveri jakamaan vartiointivuoroja:)
Ihana helpotus, kiva kun kävit kurkkaamassa. Täytyy tarkkailla, etteivät haavat pääse tulehtumaan. Pääasia, että ruoka maittaa, silloin kissa on yleensä melko terve. Mielelläni ottaisin kaverin Nerolle, mutta kun hän ei voi sietää muita kissoja huonojen kokemusten takia niin se saattaisi olla jatkuvaa sotatilaa.
PoistaJee! Jee! JEEEEEE! Täällä tuuletetaan tuhlaajapojan paluuta :)
VastaaPoistaJee jee ja taas pyydetään ulos, mutta kohta me köllähdämme lempisarjamme pariin ja nautitaan kodin lämmöstä.
PoistaTaitaa olla sama sarja jota ryhdymme katsomaan! Rapsutuksia Nerolle!
PoistaSama sarja, jonka pariin olemme päätyneet Naukulan suosituksesta. Rapsutukset toimitetaan perille!
PoistaOnneksi tuli seikailuista kotia:)
VastaaPoistaTäällä iloitaan!
PoistaKiva, kun sait prinssisi viimein kotiin. Toivottavasti ei tule enää näin pitkiä retkiä! Rapsutuksia! :)
VastaaPoistaKiitämme rapsutuksista ja myötäelämisestä.
PoistaHienoa, että Nero löytyi! Oletko koskaan ajatellut ulkoiluhäkkiä Nerolle, tosin ei varmaan tottuisi siihen, kun on tottunut vapauteen...? Sinun mielenrauhallesi se voisi olla hyvä. Itse en kestäisi tuota epätietoisuutta...
VastaaPoistaOlen ajatellut vaihtoehtoja, mutta täällä syrjässä on niin paljon eläinkulkijoita, että kissa ei varmaan tuntisi oloaan turvalliseksi häkissä. Enkä usko, että Nero enää tottuisi rajoitettuun elämään. Asioita pitää punnita joka kantilta.
PoistaHyvä uutinen!
VastaaPoistaNerolla on selvästi kulkurin sielu. Ikävää, että se koettelee sitten rakastavaa emäntää. Toivottavasti kulkuri nyt kuitenkin ymmärtäisi olla enemmän kotona!
Nero ei kuljeskele laajalla alueella, mutta kulkurit tunkevat hänen pieneen valtakuntaansa. Episodi on ohi kun tunkeilija on saatu karkoitettua.
PoistaVoi noita kulkureita!
VastaaPoistaOnneks nyt ollaan taas kotona ja saa kumpikin (?) edes vähän huokasta!
Onks ne nuo poijjaat semmosia, että veri vähän vetää maiilmalle, vaikkei nyt kauas, niin kumminkin!
Mammanpoika saisi aina juosta kotiin emännän helmoihin enemmin kuin käydä tappelemaan valtaoikeuksistaan.
PoistaVoi toista, onneksi tuli kotiin. Rahallista iltaa teille.
VastaaPoistaKiitos, nyt menen kuumaan rentouttavaan kylpyyn ja sitten nukkumaan. Nero on jo rentoutunut :)
PoistaIhana kuulla, että Nero tuli takaisin kotiin! Aikasmoinen kuljeskelija. Mitähän tarinoita Nerolla oikein olisikaan kerrottavanaan kokemuksistaan jos osaisi kertoilla.
VastaaPoistaOlisi kiva tietää missä ja miten se seikkailee ja kenen kanssa käy taisteluja. Toivottavasti joku vieras kissa eikä naapureiden mirrit.
PoistaHyvä että tuhlaja poika tuli kotiin suuremmilta vammoilta välttyen. Rapsutuksia Nerolle
VastaaPoistaKiitän ja välitän rapsutukset Nerolle.
PoistaKaikki TLC, mitä löytyy!
VastaaPoistaLoppu hyvin, kaikki hyvin :)
VastaaPoistaSanopa muuta, kun aina vain jaksaisi uskoa, että kyllä se sieltä tulee. Kissan alkuvuodet olivat niin hankalia, että olen vähän yliherkkä katoamisille ja sairastumisille.
Poistamie en niin niistä kissoista välitä, kuten jo tiedätkin;) mutta hieno kuva, kuunsirpit Neron silmissä :)
VastaaPoistaEivät kaikki ole kissaihmisiä :) Jännä miten erinäköinen kissa on kun sen pupillit ovat hämärässä suuret ja pyöreät. Kuunsirpit tosiaa :)
PoistaVoi puremajälkiä, voi Neroa! Onneksi on kotona kumminkin ja mamman hellässä huomassa. Vaikka Nero ei ehkä sitä aina osaakaan arvostaa, kun olisi tärkeämpää tekemistä kuin nössöily ;-)
VastaaPoistaKauniita ja sikeitä unia sinne nyt!
Kiitos, nyt ollaan rauhoituttu viettämään rentoa iltaa. Olen tarkkaillut Neroa, sillä saattaa olla vähän kipuja. Nyt hän nukkuu kuitenkin rentona parin tunnin sylittelyn jälkeen. Jotkut arvostavat kotilieden lämpöä, jotkut taistelutantereita :)
PoistaOlipas helpotus, että palasi kotiin. Aina, kun mä kuulen/luen näistä karkulaisista, olen helpottunut, että meidän Viiru on sisäkissa, joka vain ulkoilee Isännän kanssa sään niin salliessa;) Toivottavasti ei Nerolla mitään pahempaa kuin naarmuja ole♥
VastaaPoistaSisäkissoissa on puolensa, karkulaisen odottelu on raastavaa. Varsinkin kun olen melko varma, että kissa voi olla ihan lähistöllä, muttei vastaa huuteluihini. Tarkkailen haavoja ja tarvittaessa lähdemme eläinlääkäriä tapaamaan, mutta tätä ei kerrota Nerolle.
PoistaOlipa täällä hyviä uutisia! :)
VastaaPoistaToivottavasti kulkurin haavat paranevat hyvin eikä tule mitään ongelmaa.
Ihanaa että Nero on taas kotona <3
Ihana ilta eiliseen verrattuna :) Nero on selvästi järkyttynyt, kun se on syönyt ja levännyt tarkastelen vammoja lähemmin. Nerolla on ihana omalääkäri, jolta saa myös puhelintukea kun jokin asia huolettaa.
PoistaHienoa että Nero on palannut! Nyt maistuu uni sekä hänelle että sinulle :)
VastaaPoistaSikeästi nukuimme molemmat! Elämä on tasaantunut.
PoistaPojat on aina poikia ja niillä on ne omat kompeensa =) Olipa sitten kyse kissoista tai ihmisistä :)
VastaaPoistaNäin taitaa olla, pitäisi aina vain uskoa, että kyllä se sieltä palaa. Vähän ollaan väsynyttä poikaa.
PoistaLuojan kiitos! (Minä jo eilen illalla luin ilouutisen sängyssä ollessani puhelimen avulla, en voinut tähän kommentoida.) Ihana että tuhlaajapoika otettiin avosylin vastaan. Iloitkaa ja riemuitkaa nyt!
VastaaPoista(Onko sinulla antaa kipulääkettä ensiavuksi? Toivottasti haavat eivät tulehdu.)
Nyt ollaan iloisia, ei ihan lammasta teurastettu, mutta ruokapöytä katettiin kuitenkin. Kipulääkettä on, mutta en antanut sitä koska Nero ei osoittanut erityisiä kivun merkkejä, oli vain järkyttynyt. Tarkkailen vielä tilannetta ja haavoja. Tänään aamu-ulkoilu suijui normaalisti aitanparvessa päivystäen ja nyt prinssi nukkuu päiväuniaan omassa vuoteessaan.
PoistaHyvä, että Nero palasi kotiin!
VastaaPoistaKissain elämässä välillä taistellaan ja otetaan yhteen. Ja mittelöissä ääni on kova.
Villikissasta ei niin vain saa kotikissaa, se jää siihen puoliväliin vaikka onkin kesy. Keväiset äänet ovat joskus aivan kamalia, siinä luulisi käyvän pahemminkin kuin yleensä on asianlaita.
PoistaKiva, että Nero on palannut suurin piirtein ehjänä. Toivottavasti haavat eivät tulehdu pahasti. Sama asia minuakin huolettaa tuossa keväässä. Muut kissat meillä eivät ole vuorokausitolkulla ulkona, kuin Omppu, se joka tarvii säännöllisen lääkityksen, josta olen kertonut blogissani. Siis se, jolle oli hommattava paikannin ;)
VastaaPoistaVoi Omppua! Säännöllinen lääkitys on melkoinen lisästressin aihe. Minun täytyy käydä katsomassa blogissasi miten paikannin on asennettu kissaan, se olisi kätevä tälläisissä tapauksissa.
PoistaMinäkin kiinnostuin tuosta paikantimesta, heti googlasinkin ostopaikkoja. (dx.com tarjoaa aika edullista) Heräsikin kysymys millainen kaulapanta olisi turvallinen itsenäisesti ulkoilevalle kissalle? Ilmeisesti joku joustava, mutta saako paikantimen siihen kiinni? (Ja ensimmäinen kynnys: Suostuuko kissa pitämään kaulapantaa?)
PoistaKissan kaulapannassa pitää aina olla joustovaraa, jotta se kiipeliin jäädessään saa vedettyä sen päänläpi pois. Nero tykkää kaulapannoista, koska pentuajan kesytysoperaatioon kuuluivat kaikenlaiset kaulaan kiedotut jutut kun totuteltiin valjaisiin. Olen kuitenkin kuullut niin kamalan tarinan miten kissa jäi kaulapannasta kiinni talon alle, etten uskalla laittaa pantaa puissa ja ladoissa luuhaavalle kissalle. Hirveä homma olisi purkaa talo, että saa kissan pelastettua. Tämä on se ongelma. Pitäisi olla ihonalle laitettava siru, joka lähettää signaalia.
PoistaSamankaltaisia mietteitä täälläkin on kissan kaulapannan suhteen. Taitaa vain olla tulevaisuuden juttuja tuo ihon alle laitettava signaalia lähettävä siru...
PoistaAika iso tuo gps-paikannin sijoitettavaksi ihon alle, lataaminenkin saattaisi olla vaikeaa, mutta varsin käyttökelpoinen joissakin ympäristöissä ja esimerkiksi Ompulla, joka ei halua tulla ottamaan lääkkeitään määräaikoina. Olen nähnyt Neron menevän esimerkiksi mäyrän koloon maan alle, siellä panta voisi tarttua johonkin juurakkoon.
PoistaOiskos sillä Nerolla joku emännän koulutuskausi menossa;)Nähtiin tytön kanssa pari vuotta sitten sirkuksessa kissaesitys ja tytölle mainitsin että kissoja onkin paljon vaikeampi kouluttaa kuin koiria johon tyttö tuumasi että tottakai on kun ne kissat kouluttaa meitä:D
VastaaPoistaFiksu tyttö ;) Totta on, että olen oppinut Nerolta paljon ja se on varmasti kouluttanut minua enemmän kuin minä sitä. Olisko tämä viimeinen jokin kärsivällisyys harjoitus. Kissat oppivat mielestäni nopeammin kuin koirat, mutta motivoiminen on joskus vaikeaa, niillä kun ei ole koirien miellyttämisen tarvetta ja ne pystyvät sanomaan herkkupaloillekin ei kiitos jos niikseen tulee.
PoistaHuh, vasta nyt ehdin lukemaan karkureissusta, onneksi Nero tuli kuitenkin takaisin! <3
VastaaPoistaNyt meillä on taas rauha maassa. Nero on normaali rento itsensä, tunkeilijan on varmaan karkoitettu. Toistaiseksi.
PoistaVoihan rinssi, ja rinssit menot. Pikkkuisen törkeätä piiloitella omassa pihapiirissä (vaikkakin huojentavaa) kun koko blogistania on huolissaan!
VastaaPoistaOnneksi huoh löytyi ja saamme huilata :)
Luulen, että Neron oli pidettävä vahtia varmistaakseen, että tunkeilija on karkoitettu. Yritän ottaa viime tapahtumista opikseni ja olla huolestumatta niin kauheasti.
PoistaVoi onnea että Nero taas palasi kotiin. Halaus!
VastaaPoistaKiitos myötäelämisestä, Nina ja halit sinnekin.
PoistaHyvää mieltä ja kiitollisuutta on riittänyt tähän päivään asti, kun olen miettinyt Neron paluuta. Siitäkin on kiitollinen mieli, että koiravanhuksemme toipui entiselleen vaikka oli kovasti sairas joulun jälkeen. Papy
VastaaPoistaSamoin, Papy, kiitollinen mieli on vallinnut täälläkin. Kiitos taas sinulle rukousavusta ja myötäelämisestä. Ihanaa, että koiravanhus tuli kuntoon eikä kyse ollut mistään vakavammasta.
Poista