6.1.2013

Terveisiä kaukaa

Sain yllätyspostia. Ystävä kaukaa, monin tavoin kaukaa, lähes parinkymmenen vuoden ja tuhansien kilometrien takaa lähetti kirjeen.

Kirje oli seikkaillut jonkin aikaa, mutta löysi kuitenkin perille. Olen usein ajatellut  mitä ystävälleni Bipinille mahtaa kuulua.

Kohtaamisemme oli pimeä, taisi olla syksy 1994. Olin ollut pitkään Tiibetissä ja paluumatkalla vietin muutamia päiviä Bhaktapurissa, Nepalissa. Kaupunki on itseasiassa elävä museo, sinne ei pääse autolla ja muilta kuin kaupungissa asuvilta peritään portilla pääsymaksu. Matkustin ruotsalaisen retkikunnan mukana ja majoituimme pieneen majataloon. Sovimme, että lähdemme illalla yhdessä syömään jonnekin. Muut jäivät lepäämään, minä halusin katsella kaupunkia.

Illansuussa tuli pimeää ja sattui olemaan juuri se päivä viikosta kun kaupungissa ei jaeta sähköä kello kuuden jälkeen. Humps, kello 18 putosin täydelliseen pimeyteen vieraassa kaupungissa. En nähnyt mitään, seisoin jäkyttyneenä paikallani. Hetken kuluttua kuulin pimeydestä ystävällisen äänen: Can I help you? Yes, please! Kun silmäni vähän tottuivat pimeyteen erotin hämärästi edessäni valkoisen paidan. Sen sisällä oli Bipin, 14-vuotias nuorimies, joka ilmeisesti oli nähnyt tilanteeni jo ennen valojen sammumista.

En muistanut majatalon nimeä, mutta Bipin tiesi minne viedä minut. Käsikopelolla hän löysi rakennuksen seinästä oven, josta pääsin turvaan. Kysyin häneltä ruokailumahdollisuuksista myöhemmin illalla, hän kertoi tietävänsä ruokapaikan ja vievänsä retkikuntamme sinne. Niin kävikin.

Kaikki postauksen Bhaktapur-kuvat ovat netistä
Seuraavan aamuna Bipin odotti minua majatalon edustalla ja hänestä tuli oppaani Bhaktapurin päiviksi. Hän oli hyvin kohtelias ja vei minut kaikkiin paikkoihin mihin halusin ja myös moniin minne en ymmärtänyt haluta. Hänen mielestään olin erilainen kuin muut ulkomaalaiset, hänestä olin ujo (shy). Ihmettelin vähän, koska en pidä itseäni erityisen ujona ja ymmärsin hänen selityksestään etten ole hänen mielestään  ylimielinen kuten monet turistit. Viimeisenä päivänä hän halusi viedä minut kotiinsa tapaamaan perhettään. Annoin Bipinille palkaksi oppaana olemisesta pienen avustuksen hänen koulurahastoonsa ja myöhemmin kirjoittelimme silloin tällöin. Kerran lähetin hänelle pienen lahjan Nepaliin matkaavien ystävieni mukana. Vuosien saatossa yhteytemme hiipui, kunnes pari päivää sitten tuli kirje. Onneksi siinä oli myös sähköpostiosoite, on helppo ottaa yhteyttä. Vaikka ajattelen Bipiniä edelleen 14-vuotiaana, ymmärrän että hän on nyt aikuinen mies. Esittelisin mielelläni teille hänet ja hänen perheensä, mutta kuvani ovat dioja, enkä saa nyt niitä skannattua tähän.
Koskaan ei tiedä missä maailman kolkassa joku ajattelee sinua. Pienetkin kohtaamiset ovat saattaneet synnyttää tärkeitä muistoja.
Mukavaa sunnuntaita kaikille teille.

64 kommenttia:

  1. Mikä kohtaaminen ja mikä ihana yllätys ! Elämässä tapahtuu kaikenlaista, paljon hyvääkin.

    Suloista sunnuntaita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kirje oli hauska yllätys! Joskus mieleen tulee erilaisia kohtaamisia maailmalta ja olen varma, että jossain päin maailmaa muistellaan minuakin silloin tällöin vaikkei yhteyttä koskaan pidetykään.

      Poista
  2. Voi miten ihana tarina, kiitos kun jaoit sen kanssamme! Mukavaa sunnuntaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näin hieno yllätys on pakko jakaa, kiva jos se tuo iloa muillekin.

      Poista
  3. Ihana tarina.Mukavaa loppiaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ritva, mukavaa loppiaista sinullekin!

      Poista
  4. Mitäs tähänkin nyt sanoisi. Jotain kaunista ja kliseistä kai. Tarinasi kuulostaa aivan mahtavalta, millä tahansa mittakaavalla mitattuna. Olisi hauska tietää, miksi olet viettänyt pitkiäkin aikoja kaukoidässä, se ei nyt kuitenkaan ole parikymmentä vuotta sitten ollut sitä ihan yleisintä matkustussuuntaa... En minä mitenkään utelias ole :D mutta vaikutat monella tapaa varsin mielenkiintoiselta persoonalta... Kohta tietysti paljastat, että R. Geren kanssa poikkeilette tapaamassa ystäväänne D. Lamaa silloin tällöin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen elämäni aikana kiertänyt maailmaa aika paljon vaikka nyt olenkin enemmän kotikissa. Suonissani virtaa pisara nomadiverta ja se on pitänyt minua liikkeessä. Olen tavannut D. Laman, mutta R. Gerea en :) Kaukoitään matkustaminen on osittain kuin aikamatka menneisyyteen ja Tiibetinretkessäni oli myös filosofisia piirteitä :) noin pyöreästi ilmaisten.

      Poista
  5. Elämä tuntuu jatkuvasti olevan sellaista tavallista harmaameleerattua ja sitten se yhtäkkiä jotenkin positiivisesti yllättää. Olen muutaman yllätyskirjeen saanut minäkin aikoinani ja aina ne hykerryttävät. On mukava lukea tällaisista ylläreistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirje tosiaan piristi harmaita päiviä :) Joku jossakin maailman kolkassa on päättänyt kirjoittaa minulle pitkän ajan jälkeen.

      Poista
  6. Oli varmasti ihan mielettömän hieno yllätys. Ja ihana sellainen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellinen yllätys, voisi kuvitella, että lapsuudessa kohdatut sadat turistit eivät jää mieleen pitkäksi aikaa. Lämmitti mieltä.

      Poista
  7. Ympäri mennään yhteen tullaan, sitähän se elämä on! Ihanaa, että sinua muistettiin ajatuksien lisäksi myös postikortilla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä juuri, että ajatukset ovat johtaneet tekoon ja kokeiluun josko kirje vielä löytäisi perille. Maailma kovasti pienenee täläisten tapahtumien kautta.

      Poista
  8. Vau!
    TÄMÄ jos mikä on sitä elämän suolaa! Kohtaamisia ja yllätyksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on monia itämaisia mausteita :)

      Poista
  9. Olisi tosi mielenkiintoista kuulla lisää tuosta Tiibetin-reissustasi. Arvaan, että siitä olisi paljon kerrottavaa.:) Ihanaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon olisi kerrottavaa Tiibetistä, jossain vaiheessa voin tarinoida matkasta enemmänkin. Kunhan hankin jossain vaiheessa uuden filmiskannerin, jotta saan kuvat digitoitua.

      Poista
  10. IHANAAA !
    se on jännä juttu että tuostakin ensin säikäyttävästä tilanteesta kehittyi lopulta hyvää ja jälleen syttyi uusi ystävyys maailmaan :D ihan mielettömän ihana tarina ja kannustaisinkin sinua kertoilemaan matkatarinoita jatkossakin. sitten kun siltä tuntuu. ihan mielettömän ihana tarina! ystävyydet tapaavat säilyä vaikka vuosiakin menisi välissä ettei pidä yhteyttä. mukavaa päivää sulle! tämä oli antoisa aamukahvihetkonen tämän tarinan parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että aina on maailmalla pahakin tilanne päättynyt hyvin, jos ei ystävyyteen niin hyvin kuitenkin. Ihan mielelläni tarinoin matkoistani joskus muulloinkin. Kiva kuulla, että sait antoisan hetken :)

      Poista
  11. Oi että miten kiehtova tarina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni kirje sisälsi tarinan kohtaamisesta.

      Poista
  12. Oih, mahtoi olla aika sykähdyttävää löytää tuo kirje postilaatikosta ja avata se! Ihana tarina taustalla :) Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin iloisesti yllättynyt kun luin kirjekuoren päältä lähettäjän nimen. Enkä olisi varmaankaan koskaan tullut kertoneeksi tarinaa täällä ilman kirjeen ilmestymistä. Mukavaa viikkoa sinullekin.

      Poista
  13. Ihana tarina ja olipas melkoinen yllätys!! Minäkin tahtoisin kuulla lisää Tiibetistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on hyvä syy hankkia diaskanneri ja täyttää lukijoiden toive tarinoimalla Tiibetistä. Onneksi minulla on hyvä matkapäiväkirja muistin tukena :)

      Poista
  14. Voi miten mukava tarina, ihana että Bipin otti yhteyttä :)

    Minäkin luen mielelläni lisää matkakertomuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva kuulla vanhasta ystävästä, jota minäkään en ole koskaan unohtanut. Matkakertomuksia luvassa jossain vaiheessa.

      Poista
  15. Koskettavaa ja liikuttavaa, että Bipin joka on ollut 14-vuotias poikanen sinua kotimaassaan opastaessaan, nyt kolmikymppisenä miehenä muistaa sinua ja lähettää postia. Ja kiva sekin, että voitte pitää sähköpostitse yhteyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähköposti mahdollistaa hieman reaaliaikaisemman kommunikoinnin kuin maakirjeet, jotka välillämme kulkevat melko hitaasti. Siinä voi helpommin kertoa ja kysellä kuulumisia ja lähettää vaikka kuvia.

      Poista
  16. Mieletön tapaus! Hauska ajatella, että hän kaikkien näiden vuosien jälkeen näki sen vaivan ja kirjoitti ihan oikean kirjeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hieman hämmentynyt yhteydenotosta, mutta todella iloinen. Vaikka tapasimme vain muutamien päivien ajan välillemme syntyi ystävyys.

      Poista
  17. Ihana tarina! Se antaa uskoa ihmisen hyvyyteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkoillani olen kohdannut paljon ihmisten hyvyyttä ja huolenpitoa muukalaisesta. Suhtaudun lähtökohtaisesti kiinnostuksella ihmisiin ja se luo mahdollisuuksia kommunikointiin. Matkatoverini varoittelivat minua luottamasta paikalliseen poikaan, mutta valitsin luottamuksen ja toimin ihan oikein.

      Poista
  18. Vastaukset
    1. Hienoa jos kertomus oli antoisa.

      Poista
  19. Ihana kertomus! Kun luottaa aidosti, ei voi tapahtua mitään pahaa. Maailma on täynnä näitä Bipineitä. Kiva, kun hän antoi kulua itsestään. Yhteyksissä voi olla niin monilla tavoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmalla kannattaa aina olla varovainen, mutta olen menestyksekkäästi luottanut intuitiooni, silloinkin kun muut ovat olleet eri mieltä ja usein yllättynyt positiivisesti. Kun viipyy vain vähän aikaa jossakin paikassa on suuri onni löytää itselleen paikallinen opas ja minusta on oikein myös korvata hänen vaivansa. Esimerkiksi Lähi-Idässä otin vieraassa kaupungissa mielelläni jonkun tarjoutuvan oppaakseni ja säästin paljon aikaa ja vaivaa. Tunsin myös oloni turvallisemmaksi ja tinkimisessäkin oppaasta oli usein paljon hyötyä. Molemmat hyötyivät ja viettivät mukavan päivän, ei kannata olla liian epäluuloinen.

      Poista
  20. Hieno kertomus, tuli hymy huulille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ilo jakaa hyväntuulisuutta :)

      Poista
  21. Ihana tarina :) mahtava kun on tuollaisia muistoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistot ovat mukavia, varsinkin jos niitä voi jakaa :)

      Poista
  22. Wau mikä tarina. Ihastuttavaa, että sait yllätyspostia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellinen yllätys, joka kirvoitti montakin muistoa.

      Poista
  23. Miten jännää saada tuollaista postia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittävää ja ilahduttavaa.

      Poista
  24. Voi mikä kaunis kohtaaminen! Ja miten iloinen olen postistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskat yllätykset ovat aina tervetulleita :)

      Poista
  25. Erittäin mielenkiintoinen tarina ja aika huikea yhteydenotto vuosien jälkeen! Minäkin mielelläni kuulisin lisää matkatarinoitasi ja sinun tapauksessasi mitä tahansa tarinoita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiinnosta :) tarinoita kohtaan. Matkakertomuksia tuleen kun ne luontevasti ovat tullakseen.

      Poista
  26. Miten hauska jälleenkohtaaminen!

    Nyt vain ahkerasti meilaamaan ja teidän ystävyytenne voi jatkua 4-ever.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävä mutta hauska kohtaaminen, tästä on hyvä jatkaa vaikka 4-ever.

      Poista
  27. Hienoa, että ystävä ajattelee sinua vuosien jälkeenkin. Luottavaisuus ja aito hyväntahtoisuus löytää kaltaisensa luo.
    Tapahtumasi ovat kyllä mielenkiintoisia ja kiehtovia.
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ehkä käteen osunut vanha kirje kirvoitti halun kokeilla löytyykö vanha tuttavuus vielä, tiedä häntä. Ystävällisyys kannattaa aina, se saattaa johtaa ystävyyteen. Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  28. Oli mielenkiintoista lukea sinun kertomusta
    Kylmät väret nousi ihoni pinnalle,kun ajattelin miten hurjalta se tuntui kun vierassa kaupunkissa
    ja äkki pimeä tulee,hyi.Oli ihana että tuli hyvä
    ihminen pelastamaan sinut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sitä tyrmistyksestä selvittyä alkaisi huutaa apua :) jos ei ystävällinen sielu olisi jo apua tarjoamassa. Bhaktapur oli onneksi aika turvallinen paikka.

      Poista
  29. Ihana postaus! Kiitos, Cheri. Olet sinä kyllä jännä persoona! Tuo kaupunki näyttää tosi mielenkiintoiselta kuvissa. Olisi upeaa kävellä noilla kaduilla noitten rakennusten keskellä. Vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bhaktapur on keskiaikainen kaupunki ja UNESCON maailmanperintökohde, kuten suuri osa Kathmandun laaksosta. Lähes koko kaupunki on säilynyt alkuperäisenä, sen ympärille on tietysti myöhemmin rakennettu lisää. Rakennukset ovat täynnä veistoksia ja koristeluja. Suosittelen käymään jos liikkuu tuolla päin, muistaakseni noin 30 kilometriä Kathmandusta. Bhaktapur oli joskus muinoin Nepalin pääkaupunki.

      Poista
  30. Hieno tarina, upea muisto ja todellinen yllätys kortin muodossa! Sinulla on niin mielettömiä asioita meille jaettavaksi, kiva kun myös sen teet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain muisteltavaa kiikkustuolissa :) Muistoja on kiva jakaa varsinkin kun tuntuu, että muut haluavat kuulla niitä.

      Poista
  31. Oi minulle tuli aivan kylmät väreet liikutuksesta lukiessani tekstiäsi - mikä Kohtaaminen - lähimmäisenä - kulttuuri ja kieli-muurien läpi! On varmasti lämmittänyt tämä tervehdys sinua - hienoa että kortti on saapunut perille ... ja että sähköposti myös kulkee! Kiitos että jaat tarinan kanssamme - ihana valonsäde :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi, Nina. Olin ollut matkalla pitkään ja Tiibetissä tottunut kieli- ja kulttuurimuurien murtamiseen. Kohtaamisemme Bhaktapurissa oli jotenkin täysin luonteva ja me viihdyimme yhdessä.

      Poista

Kiitos kommentista