Kypsää kamaa

Puutarhuri on elänyt pitkään uurastuksensa hedelmillä. Loppukin sato on kypsynyt ja suurin osa korjattu jo talteen.
Istutin talvikurpitsat vanhaan viinipullokoriin ja koristeeksi kasvatin krassia.

Maalasin kesällä valkoisen metalliportin vihreäksi, se sulautuu paremmin maisemaan.

Korissa kasvaa yksi Tom Fox ja yksi turbaanikurpitsa. Kummastakin on satoa odotettavissa, vielä saisivat kasvaa tovin, nyt ovat potkupallon kokoisia.

Kesäkurpitsa sato on ollut mittaamaton ja täytyy tunnustaa, että osa on joutunut kompostin ruoaksi. Pakastimeen ei mahdu ja vaikka olen lisännyt sitä lähes kaikkeen ruoanlaitossa ja leivonnassa, liika on liikaa.
Yleisesti olen kuitenkin sitä mieltä, ettei kompostiin kannata viljellä.
Purjot kasvoivat tänä vuonna komeiksi, niitä on valmistettu monin tavoin ja loput pääsevät maakellariin, mutta vielä ei ole kiirettä.

Avomaankurkkujen sato on myös ollut suuri. Olen tehnyt kaikenlaisia erilaisia marinoituja kurkkuja lisukkeeksi. Tomaatteja on tullut kohtuullisesti. Viime kesänä miellyin Sungold kirsikkatomaatteihin ja nyt kasvatin suurimman osan niitä. Sitä sanotaan maailman makeimmaksi tomaatiksi ja se tosiaan on hedelmämäisen makea ja herkullinen. Niitä napsii suuhunsa sitä mukaa kun kypsyvät. Lisäksi kasvaa muutamia Gardeners Delight ja Money Maker -tomaatteja.
Silpoydin- ja sokeriherneitä on tullut mukavasti. Sokeriherneitä myös pakastan.

Herneitten kanssa kukoistaa punakosmos. Etualan iisopit ovat jo kukkineet, ne ovat pörriäisten suursuosikkeja.

Kirjorevonhäntä "Callaloo Tricolor Red" venähti kolmimetriseksi ja sen lehdet ovat punaisia, eivät kolmivärisisiä. Serkkunsa "Callaloo Red" taas jäi parikymmentä senttiseksi.
Näistä olen poiminut lehtiä salaatteihin.
Takana kasvaa taivaita hipovia maa-artisokan varsia.
Keltasipuleista osa kasvoi hyvin ja osa jäi melko pieniksi, niitä kasvoi kahdessa paikassa ja ne oli istutettu eri aikaan. Perunat, porkkanat ja palsternakat ovat vielä maassa, siis ne, joita ei ole vielä syöty. Osan perunoista ehdin viedä kellariin ja loput nostan ensi viikolla.

Kaikenlaista muutakin syötävää löytyy kukkien seasta. Ensi viikolla yritän ehtiä sienimetsäänkin.

Nero ei luovuta vaan jatkaa kesää aurinkotuolissa varjon alla, satoi tai paistoi.

Suloinen Annabelle

Viime kesän ihastus on säilyttänyt tenhonsa. Blogivierailulla Tahvosilla iskin silmäni paallohortensia Pink Annabelleen (Hydrangea arborescens) ja suhteesta tuli heti pysyvä.
Alkukesällä Annabelle joutui peuran raatelemaksi ja siitäkös suivaannuin. Rakensin heti aidan neitokaisen ympärille, mutta aidatut kasvit eivät oikein ole silmänilo ja halusin Annabellen voivan kukoistaa vapaana.
Trico Garden peurakarkote on tehonnut ja Annabelle ehti kehittää uusia kukkia riemukseni. Kuvissa kukinta on jo hieman ohi, mutta pari nuppuakin on vielä katkotuissa latvoissa.

Istutin Annabellen puolivarjoisaan paikkaan ja se tuntuu viihtyvän hyvin, mutta ehkä aurinkoisemmassa paikassa kukat olisivat punaisempia. Annabelle kukkii saman vuoden versoilla, viime syksynä leikkasin kasvin matalaksi ohjeen mukaan.

Syysleimut kukkivat aina vain ja nuppujakin on vielä monessa puskassa. Peurat pistivät nämä suihinsa kesällä, mutta karkote on toiminut. Vaikka peura vierailee pihassa päivittäin, se käy syömässä omenoita villiintyneestä, ihmisellelle kelpaamattomasta omenapuusta, se ei ole koskenut karkotteella käsiteltyihin kasveihin. Tämä peurakarkote ei ole maksettu mainos, haluan vain välittää ilosanomaa, että jotain on tehtävissä peuratuhoille.

Kultapallo on ihana syyskukkija ja kestävä maljakkokukka. Kasvin design on mielestäni kuitenkin epäonnistunut, siitä on tehty liian korkea ja ohutvartinen kukkien painoon nähden. Viimeistään sateet saavat sen kumolleen jos ei tuki ole ihan kaulaan asti. Tänä vuonna tuin mielestäni nerokkaasti ja kaikki näytti pitkään hyvältä, mutta sateet painoivat kukat riippumaan.

Missähän se pehtoori taas luuraa?

Mukavaa syysviikkoa kaikille!

Hyvin istuva syysasu

Suureksi ilokseni Nero on pulskistunut ja nahka on muuttunut sopivan kokoiseksi eikä enää roiku päällä. Tyylikäs ja hyvin istuva syysasu siis.

Sylituntumakin kertoo, että pian on saavutettu normaalit, rotevat mitat.

Lihakset ovat myös  tulleet takaisin. Niitä tarvittiin viikonloppuna kun reviirille oli ilmeisesti tunkeutunut vierailija. Pehtoori päivysti pihalla yötä päivää ja niskasta löytyi pieniä tappelunjälkiä.
Myyräsaaliit ovat myös olleet kohtuullisia.
Kilpirauhaslääkkeen annostelu kissaan onnistuu jo hyvin, vaikka Nero ei edelleenkään tykkää hommasta.

Yöllä on mukava kölliä piian kyljessä, mutta varma syksyn merkki on se kun Neron tapaa paiväsaikaankin sisällä torkuilla. 

Istuva syysasu ja hieno kampaus on myös tällä ylämaan rouvalla. Olin ystävän kanssa näyttelykierroksella Hämeenlinnassa ja kävimme kahvilla Tiirinkosken Tehtaalla, siellä laiduntaa näitä sarvipäitä.

Tämä nuori Highlander oli erittäin kiinnostunut puhelimista.

Hyvää syyskuuta kaikille!

Valkosipulien nosto

Nostin 11.8. kaksi kolmasosaa valkosipuleista ja eilen loput.
Sato on muhkea ja hyvälaatuunen.

Lajike on Aleksandra.

 Jotkut ovat aika jättejä.

Joukossa oli parit kaksoset ja yhdet kolmoset.

Osa esikuivuu tukka pystyssä keittiön ovessa.
Jokos te olette nostaneet valkosipulit?

Kasvimaalta voi hakea jokapäiväisen ruokansa, mutta täytyy sanoa, että kesäkurpitsakyllästys nostaa jo päätään. Saisinpa tähän liitettyä tuolla vallitsevan tuoksun, se on ihana sekoitus yrttejä, kypsyyttä ja kukkaisuutta.

Kasvimaan aidan tukena olevilla tikkailla istuu puutarhaprinsessa kahvitauollaan.

Varjot ovat jo pitkiä kun pehtoori ja piika ehtivät iltauinnille. Joskus se on kyllä yöuinti. Yhtenä yönä kun palasin saunasta ja uinnilta metsäosuudella oli jo niin pimeää, etten nähnyt yksityiskohtia. Pehtoori ei ollut silloin mukana. Yht'äkkiä jalkojeni juuresta kuului äkäinen sähähdys. Sydän hypähti pelästyksestä ja otin muutaman nopeamman askeleen. En nähnyt mitään, mutta luulen, että äänetön kulkuni oli yllättänyt ja pelästyttänyt  supikoiran.

Lopuksi iloisia uutisia peurakarkotteen tehosta. Syödyt syysleimut ovat alkaneet kukkia, vaikka hieman myöhemmin. Kukinta on nyt runsaampaa, sillä poikkipurrut varret ovat haaroittuneet ja kukkamäärä moninkertaistunut.

Näissä puskissa ei ole Wunderbaumeja, joten Trico Garden on tehonnut. Myös kuunliljat näyttävät nyt normaaleilta, vaikka ne alkukesästä purtiin ihan nysiksi. Hortensiat ovat myös säästyneet sorkkajaloilta.
Karkote on vaikuttanut nyt noin kuukauden.
Peuran jälkiä näkyy kyllä puutarhassa, mutta herkut ovat muuttuneet vastenmielisiksi.
Minussa herää toivo kevään loistokkaasta sipulikukkien merestä. Olin jo päättänyt, etten enää istuta tulppaaneita, mutta ehkä sittenkin.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pörinää ja käärmettä kaivosta

Betweeniltä tuli haaste bongata kimalaisia. Kiitos kivasta kimalaisten tarkkailuhetkestä. Bongaaminen ei ole vaikeaa, sillä melkoinen pörinä käy kaiken aikaa puutarhassa. Vaikeampaa on saada kuvaa noista ahertajista, ne eivät ole hetkeäkään paikallaan vaikka kuinka nätisti pyysin.
Isohirvenjuuren kukat ovat erityisesti perhosten suosiossa, mutta myös kimalaiset ovat niihin mieltyneet. Kukissa on usein ruuhkaa.

Tarhavärimintuissa on jatkuva aherrus käynnissä.

Kasvimaan keskellä on iso kaistale harmaaminttua vai onkohan tuo omenaminttua. Se on siinä ihan pörriäisiä varten. Kasvuston keskellä kulkee polku ja kun aurinkoisena päivänä kuljen siitä on kuin astuisi kosken kuohuihin kun hyönteislauma lehahtaa kohisten lentoon.

Kurkkuyrtit ovat riehaantuneet kasvimaalla ja ne houkuttelevat medenkerääjiä. Kun karsin niitä aimo pinon kävi karsintapinossakin melkoinen kuhina vielä monta päivää.

Pallo-ohdakkeet ovat herkkulistalla väristä välittämättä, tässä valko-pallo-ohdake.

Ei ole kimalainen, mutta tälläinen hyönteisaihio löytyi harmaamintusta.

Viikonloppuna lakkasi vedentulo raanasta. Ikävä yllätys, mutta tuttu putkimies tuli maanantaiaamuna apuun. Porakaivon pumppu oli kuollut. Kun putkimies kapusi tikkailla runsaat kaksi metriä syvään kaivon yläosaan tutkimaan tilannetta kuului kaivosta: Olen täällä käärmeiden kanssa. Jokin siellä pohjalla tosiaan kiemurteli, muttei käärme vaan vaskitsa joka oli päässyt sinne kun olin väliaikaisesti peittänyt kaivon vain pressulla. Pyynnöstäni putkimies nosti, tosin inhoten, vaskitsan minulle. Pääsi raukka vapauteen kolkosta kaivosta.
Huh mikä urakka oli vaihtaa pumppu yli satametriseen kaivoon, mutta tänään vesi virtasi taas hanasta. 

Loppuun vielä tunnelmakuva aamuinniltani tänä aamuuna.

Ihmepuu peurankarkottimena

Mikä täällä lemuaa?

Valkohäntäpeuran vierailut puutarhassa eivät ilahduta. Eivätkä minkään sorkkaeläimen, vaikka ovatkin kauniita katsella.

Kun kaikki syysleimut, hortensiat ja hostat oli järsitty jo alkukesällä, päätin kokeilla jostain kuulemaani kikkaa. Kävin automiestenkaupassa ostamassa muutamia Wunderbaumeja ja ripustelin niitä peuran suosimien kasvien sekaan.
Kun seuraavana aamuna astuin ulos ovesta, koko piha lemusi. Miten kukaan voi olla tuollaisen kanssa autossa pyörtymättä.

Automieheltä sainkin vinkin, että hajupuuta otetaan muovikääreestä esiin vähän kerrallaan, ehkä niin olisi pitänyt tehdä puutarhassakin, teho kestäisi kauemmin.

Nyt muutaman viikon jälkeen haju on paljon haihtunut, mutta tehoa on jäljellä, syysleimut kasvavat iloisesti, ne ovat haarautuneet ja joissakin latvoissa näkyy jo nuppuja.
Tänään näin peuran jälkiä nurmikolla tuossa vieressä, mutta kasvit ovat säästyneet.

Tässä ihmepuu suojaa Vanille Fraisea, joka myöskin on sorkkajalkojen ruokalistalla.
Täällä liikkuu vain peuraemo ja kaksi vasaa, jotka ovat vasta alkaneet seurata emoaan. Tapasin ne äskettäin kasvimaan reunalta, äiti oli opettamassa pienokaisille parhaita ruokapaikkoja.
Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, peuraperhe lähtee syksyllä talvilaitumille jonnekin muualle ja tilalle tulevat metsäkauriit. Niitä ei pidättele mikään, pelkään. Mutta syksyllä kukinta on suurimmaksi osaksi ohi, eikä niin haittaa vaikka joku perenna niiden suuhun eksyykin.

 

Kasvimaa on toinen juttu, metsäkauriit ovat mestareita löytämään rakoja aidasta ja ne myös yrittävät rikkoa aitoja, saavat sorkillaan reiän kanaverkkoonkin. Ne osaavat myös ryömiä, kerran limbosivat itsensä portin ali noin 30 cm raosta.

En luota Wunderbaumin tehon kestävyyteen, joten päätin kokeilla myös kaupallista karkotetta.
Ostin Trico Garden hirvieläinkarkotetta, jota käytetään mm. metsätaimikoiden suojaamiseen. Ruiskuttelin sitä syysleimuille ja hortensioiden lehdille, sekä kasvimaan aidan takana kukkakasveille. Tehoaineena tuotteessa on lampaanrasva ja aine haiseekin vähän lampaantaljalle. Syötäville kasvinosille ainetta ei tietenkään pidä ruiskuttaa. Karkotusefekti tuntuu toimivan, minä en haista mitään, mutta herkkävainuinen peura ylenkatsoo ennen niin herkullisia kasveja. Peuran jäljet näkyvät hyvin kaapelikaivuun jättämässä paljaassa maassa, joten ne kyllä kiertelevät puutarhassa, mutta perennat ovat saaneet olla rauhassa. Onko kellään kokemusta Trico Gardenista?

Hirviö pihassa

Monta unetonta yötä olen viettänyt kun tiesin, että se on tulossa. Viime kesänä en uskaltanut tehdä juurikaan uusia kukkapenkkejä kun en tiennyt millaisia reittejä hirviö tulee kulkemaan.
Sieltä se lähestyy!

Tälläistä jälkeä se jättää.

Meille kaivettiin valokuitukaapeli. Pelkoni oli turha, mietittiin monta vaihtoehtoista reittiä, miten kaapeli parhaiten ja vähimmin vaurioin saadaan talolle. Tämä on kyläyhdistyksen oma hanke, kyläkuituosuuskunta. Vapaaehtoinen työryhmä on tehnyt sen eteen lukemattomia työtunteja ja selvitellyt miljoonia yksityiskohtia parin vuoden ajan. Tuossa kaapeliputki nyt on pihan reunalla. Kaivuujälki on jo siistitty, on ihan uskomatonta miten valtavalla romuluisella kaivinkoneella saa niin siistiä jälkeä aikaiseksi. Taitavasta kuljettajastahan se on kiinni. Loppupätkä nurmikon reunaan kaivetaan pikkukaivurilla, ettei puutarhaan tule pahoja arpia.

Pehtoori kävi luonnolliseti tarkistamassa, että kaikki on tehty asianmukaisesti.

Erittäin hyödyllistä

Sadeviikon aikana kasvimaan kukkijat pääsivät riehaantumaan rajattomasti. Hyöty alkoi jäädä jalkoihin ja sehän ei sovi, sillä ensin hyöty sitten huvi. Pari kottikärryllistä kukkia lähti kompostiin (osa pääsi maljakoihinkin) ja operaation jälkeen näyttää näin kukattomalta :).
Laitoin keväällä tuohon keskelle tuolin ja pikku pöydän yhden isomman kasvilavan tilalle, sillä ajattelin istuttaa siihen syksyllä pienen omenapuun. Mitä mieltä olette sopiiko omenapuu kasvimaalle? Mikä olisi hyvä kääpiökokoinen lajike?
Tai ehkä jokin muu hedelmäpuu? Etuna olisi ainakin se, että puu olisi aidatulla alueella, eivätkä sorkkajalat heti pääsisi sen kimppuun.

Lähinnä jouduin poistamaan villiintynyttä kurkkuyrttiä, kasvimaalla ei enää päässyt liikkumaan kun se rönsyili joka puolella ja lojui jo hyötykasvienkin päällä. Nyt pääsevät purjotkin vapaammin jatkamaan pulskistumistaan. Auringonkukat olen suorakylvänyt, ne kukkivat siis aika myöhään, mikä on tarkoituskin. Myös kehäkukkaa on tulossa uusia aaltoja.

Viljelylaatikoiden ja ja käytävän välistä esiin tunkeneet sormustinkukat lopettelevat kukintaansa ja näitäkin poistan ahkerasti.

Satonäkymät ovat tänä vuonna erinomaiset. Yrtit on jo kuivattu varastoon, kesäkurpitsa etsii päivittäin uutta muotoa keittiössä. Viikonloppuna tein kesäkurpitsa-juustokeksejä. Erittäin herkullista.
Avomaankurkuista on tullut ennätyssato ja kaikki muukin näyttää kypsyvän mallikkaasti. Lähiaikoina kun sää on suotuisa aion korjata valkosipulisadon talteen.
Myös metsän sato on ollut runsasta, sieniä ja mustikoita on tallessa jo talven tarpeet.