Kissa ja talvi

Vieläkö siellä pyryttää?

Pakkanen hellitti ja Nero on ulkoillut reippaasti. Varhaisena aamuna huomasin suuret koiraeläimen jäljet, jotka menivät aivan talon nurkalta. Epäilen sutta, eläin seuraili peuran jälkiä pellolle ja kohti rantaa. Nerokin on ollut vähän hermostunut. Meillä kuuluu jatkuvaa koputusta, sillä tikka on saanut päähänsä ryhtyä takomaan talon päätyä. Miksi? Aikooko sekin muuttaa meille ja nakuttaa oviaukkoa. Nero nukkuu huonosti sillä hiiret liikkuvat talon rakenteissa (minä en kuule mitään) ja häiritsevät äänillään. On varmaankin turhauttavaa jahdata lattian alla liikkuvia siimahäntiä.

Hieman paranneltua Gallen-Kallelaa.
On pakko näyttää teillekin osa tästä riemastuttavasta syntymäpäivä- kortista, jonka ystäväni on tuunannut. Kuvaan innosti varmaankin se, että hänen käydessään täällä Neron esitti huiman trapetsinumeron yläoksilla.

Kuningatarelämää

Synttärien viettoon meni neljä päivää. Pidän rauhasta ja hiljaisuudesta, joten juhlatkin vietettiin hiljaisuudessa.
Sain lahjaksi neljän päivän retriitin, ihan naapurissa olevassa leirikeskuksessa.

Vegaani suklaakakku

Varsinaisena syntymäpäivänä sain kuninkaallisen kohtelun, hoviväki parveili ympärillä ja pani parastaan. Oli hauskaa ja rentoa, kaikki tapahtui hiljaisuudessa. (Tässä samaisessa paikassa minut on vuosia sitten valittu suomen kuningattareksi, tosin ihan epävirallisesti.) Neljän päivän aikana ystävien kanssa meditoitiin ja pohdittiin elämän pysymättömyytä, vanhenemista ja kuolemaakin. Miten valmistautua kohtaamaan sairaudet ja  menetykset. Mikä elämässä on tärkeää. Miten omat tekomme ja tomintamme vaikuttavat elämämme laatuun. Onko viisaus jotain mitä voi hankkia vai onko se jotakin miksi tullaan.
Oli sopivasti hauskaa ja vakavaa, kannatti vanheta.

Kiitos kaikille ystävilleni lahjoista ja muistamisesta. Lämmin kiitos myös blogiystävilleni onnitteluista ja kaikista kauniista sanoistanne.
Tervetuloa joukkoon Trina! Toivotan kaikille loistavaa viikkoa!

Kuokkavieras

Lämmin kiitos kaikille ihastuttavista syntymäpäiväonnitteluista!

Tarkka-aistinen Nero äkkäsi kuokkavieraan joka tepasteli lattialla. Ei ole onneksi torakka, vaan joku pronssinkarvainen metsän asukas, taitaa olla harjukiitäjäinen. Mitä se tekee sisätiloissa talvella? Epäilen, että se on tullut keräämieni sammalten mukana ja herännyt lämpimässä. Se köpötteli kaapin alle turvaan. Eihän sitä voi pakkaseenkaan häätää.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Syntymäpäiväjuhlintaa

Äitikarhu ja pikkukarhu toivottavat iloista juhlapäivää Suomelle ja kaikille Suomen ystäville! Karhut ovat jo muutaman vuoden vanhoja ja jaksavat aina vain vihertää. Huomenna minäkin vanhenen vuodella, eli meillä on menossa juhlaviikot :)

Pakkasraja ylittyi

Nero ei tykkää pakkasista ja lumesta. Kun mittari näytti lähes -20 astetta ei kissa lähtenyt ollenkaan töihin aamulla. Nerolla on ilmeisesti langaton ulkolämpömittari vakiovarusteena, sillä sen ei tarvinnut käydä edes ovenraossa tutkimassa tilannetta. Kun ruokakaan ei maistu entiseen tapaan, aloin jo epäillä, onko kissa terve. Ikä ilmeisesti saa aikaan sen, ettei ulkoilu kylmällä kiinnosta. Nuorempana ulos lähdettiin säässä kuin säässä.

Sisällä on mukava loikoilla lampaantaljalla ja tarkkailla henkilökunnan puuhia. Ihan nopeasti vain piipahdetaan ulkona asioilla.

Sisäleikit ovat alkaneet, lelut on otettu esille, tikkaat pystytetty saliin ja henkilökunnan kanssa leikitään matot makkaralle.

Nero pelkää tulta, mutta joskus on kiva köllötellä sylissä ja tuijotella uunissa humisevia liekkejä piian kanssa. Joitakin päiviä sitten poistin tuhkat uunista ja kun palasin ulkoa viemästä tuhkaämpäriä, hyppäsi uunista kissa. Utelias katti käytti tilaisuutta hyväkseen ja kävi tutkimassa jäähtynyttä uunia kun luukut jäivät auki.

Minulla on nettiyhteys tökkinyt enkä aina pääse kommentoimaan postauksianne, kun yritän niin sivu vain päivittyy ja päivittyy ja ..... Jonnekin yritin kirjautua lukijaksikin, mutta ei onnistunut: "Emme voi  toteuttaa pyyntöäsi, yritä myöhemmin uudestaan." Onkohan taas lunta langalla :)
Mukavaa viikkoa kaikille, pysytelkää lämpiminä!

Toivo

Hyvää adventtia kaikille! Tänään sytytetään toivon kynttilä. Tänä vuonna yhden jalan adventtikynttilä. Viime vuonna pantiin neljällä jalalla koreasti.  Joulukuu alkoi valkoisena, kiitos lumesta ja kuivasta ilmasta! Kuntosali pihalla avautui ja reipas kahden päivän harjoittelu lapion varressa tuntuu lihaksissa. Ihanaa! Katsotaan mitä mieltä olen lumesta maaliskuussa :)

Hyvät naiset ja herrat, Lucy Black!

Toivoin mustaa jouluruusua ja nyt meillä asuu Lucy Black. Tämä löytyi toiselta kirpputorilta. Lajinsa viimeinen ja vähän lehdet jo kellastuneet, tingin hinnaksi kolme ja puoli euroa (lähtöhinta oli 7 euroa). Osassa kukista on jo pulleat siemenet, mutta nuppujakin on vielä paljon. Poistin kellastuneet lehdet ja ruusu alkoi näyttää paljon pirteämmältä.
Kukan mukana tuli nettiosoite mistä löytyi hoito-ohjeita ja muuta tietoa myös suomeksi. Kasvi selviää sisätiloissa viileässä kunhan sen pitää tasaisen kosteana, ei kuitenkaan liikaa vettä kerralla, etteivät juuret seiso vedessä.

Voiko toivoa parempaa  jouluseuraa?

Kuva: http://www.info-helleborus.eu / Lucy Black

Ruosteenpoistoa

Vuosi takaisin löysin kirpparilta pienen, valurautaisen kuusenjalan. Se on erittäin hyvä ja tukeva kynttilänjalka isolle "kirkkokynttilälle" Ø 4 cm, joita olin ostanut käytettynä kirppikseltä. Ne oli vain kerran sytytetty ja sitten hylätty, kelpasivat minulle. Ruoste on kaunista kun se on oikeassa paikassa, mutta väärässä kohdassa se voi olla inha riesa.

Yksi kiristysruuveista oli ruostunut tiukkaan kiinni ja edellinen omistaja oli yrittänyt voimalla vääntää sitä auki niin että ruuvi oli katkennut ja vääntynyt. Suivaantuneena sitten heittänyt tekeleen kirpputorille ja läiskässyt kylkeen kolmen euron hintapyynnön. Ruuvi oli tietysti jumittunut ääriasentoon niin ettei kynttilä mahtunut reikään. Kokeilin ruosteenpoistoainetta, mutta laihoin tuloksin. Ystävä kehotti kokeilemaan Coca Colaa. Upotin ruuvinkohdan kolajuomaan yöksi ja kas, aamulla ruuvi irtosi kuin ei olisi koskaan ruosteessa ollutkaan.
Hyvä vinkki jos on ruostetta väärässä paikassa. Nyt ei vain tee enää mieli nauttia ko juomaa sisäisesti.

Punainen jouluruusu kirppikseltä

Tullessani pääkaupungista kotia kohti poikkesin matkan varrella kirppiksellä. Jalat olivat pettää jo ennen kuin pääsin sisälle ovesta. Oven ulkopuolella oli hyllyissä kanervia ja kotkansilmäni bongasi hyllyköstä myös jotain ihanaa. Suuria, reheviä, hyväkuntoisia, punaisia, kerrottuja jouluruusuja. Vain viisi euroa kappale. Muistuttaa kukkapenkissäni kasvavaa, jonka erittäin ylpeänä esittelin täällä.
Ostin kaksi ja koska kohta tulee kuulemma pakkaset istutin molemmat ulos. Jouluruusu on vaikea saada selviämään sisällä talven yli, se vaatii hyvin viileän paikan. Kukat ajattelin poimia maljakkoon ennen kovia pakkasia.

Kukassa olevan lapun takana oli nettiosoite, josta löytyi tietoa jouluruususta saksaksi.
Sieltä selvisi, että kukkapenkissäni kasvaa ilmeisesti Frilly Isabelle.

Jouluruusun nimen (saks. Christrose) mytologiasta kerrotaan muun muassa:
Köyhä paimen oli matkalla Beetlehemiin. hän itki katkerasti, koska hänellä ei ollut mitään lahjaa vietäväksi Jeesuslapselle. Hänen maahan pudonneista kyynelistään kehittyi kukkia, kauniita kuin ruusut. Ikionnellisena poimi paimen jouluruusuja seimen lapselle.

Aloin katua, että istutin molemmat ruusut ulos, palasin apajille ja ostin vielä pari lisää, ainakin yhden aion pitää ilonani sisällä.

Jouluruusua kutsutaan myös ennustajakukaksi (Orakelblume). Kukkaa käytettiin ennustamaan tulevan vuoden säätä. Jouluyönä poimittiin 12 kukkanuppua ja laitettiin ne vesilasiin. Kukkanuput edustivat tulevan vuoden 12 kuukautta. Jos nuppu ei auennut tarkoitti se huonoa säätä ja avoimet kukat ennustivat hyvää säätä.

Jo antiikin aikana jouluruusua käytettiin lääkkeenä. Hippokrates käytti jouluruusua laksatiivina ja diureettina. Lisäksi jouluruusua on käytetty lääkkeenä mielisairauteen.

Keskikiajalla jouluruusu oli noitien käsikirjan mukaan ikuisen nuoruuden lähde. Lattialle ripoteltu, hienoksi jauhettu jouluruusupulveri teki näkymättömäksi.

Vuonna 600 eKr. toimi jouluruusu jopa biologisena aseena sodankäynnissä. Ateenalaiset piirittivät Kirrhan kaupunkia Solonin johdolla. Solon esti kaupunkilaisten vedensaannin joesta ja käski liottaa jouluruusun juuria vedessä. Kun kaupungin vesivarastot ehtyivät vapauttia Solon joen omaan uomaansa ja kaupunkilaiset joivat myrkytettyä vettä saaden niin pahoja ripulitauteja että kaupunki oli helppo vallata.
Nykyisinkin jouluruusun juurta käytetään lääketieteessä sydän- ja verisuonitautien lääkkeissä. Vaikuttava aine on hellebrin.

Nälkä kasvaa syödessä, nyt tekisi kovasti mieli tummanpunaista, melkein mustaa Rebeccaa.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon 
AnnaS ja Lady of the Mess! Kaikille mukavaa viikkoa!

Jouluruusun juurella

Peuraemo ja pikku bambi lepäävät jouluruusun juurella. Bambeista kerroin ensimmäisen kerran täällä.

Oikea peuraemo laiduntaa pihapiirissä kahden vasansa kanssa. Olin jättänyt kasvimaan aitaan aukon syystöitä tehdessäni ja peurat kävivät syömässä joulupöytään säästämäni lehtikaalin. Mutta suon sen peurojen jouluateriaksi. Maa on niin märkää, etteivät ne saaneet porkkanoita ylös maasta ja korjasin ne parempaan talteen, ettei jäisi viimetinkaan. Maa-artisokkiakin voisi vielä kaivella vähän kellariin.

Lukijoiden joukkoon on jossain vaiheessa pujahtanut
Töölön tyllerö, lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin!
Rauhaisaa sunnuntaita kaikille!