18.1.2012

Surullinen muisto

Löysin pari vuotta sitten vintiltä muumioituneen västäräkin, en tiedä miten se on sinne joutunut. Ehkä ikkuna on ollut auki ja lintu lentänyt sisään ja jäänyt vangiksi. Sydäntäriipaisevaa on sen asento, se on suunnannut katseensa ylöspäin, valoon ja kuollut tähän asentoon. Se on toivonut viimeiseen asti. Kärsin lievästä klautrofobiasta eli ahtaanpaikankammosta, enkä voisi laittaa elävää lintua (tai mitään elävää) häkkiin. Sydäntäni korventaa aina kun katson västäräkkiä, mutta se saa muistuttaa, että kaikissa avoimissa ikkunoissa on hyvä olla verkot. Ulko-ovessa on hyttysverho talvellakin ja silti tintit joskus ryömivät sen alta kuistille jos ovi on raollaan. Siksi nurkassa on haavi, jolla vaikeimmat tapaukset on vangittava, jotta ne pääsevät vapauteen.
Lähettänyt Cheri klo 08:00
Tunnisteet:

9 kommenttia:

  1. Paula18.1.2012 klo 11.32.00

    Tosiaan surullista ajatella västäräkin kohtaloa. Maailmassa on niin paljon ihan turhilta tuntuvia kuolemia.

    VastaaPoista
  2. Unknown18.1.2012 klo 11.47.00

    Voi toista pientä, mulla on myös surullinen lintumuisto muutaman vuoden takaa.
    Mulla on alapihalla ns. alaterassi kahden koivun välissä ja niissä molemmissa koivuissa on linnunpöntöt.Olin tehnyt jotain puutarhahommia aiemmin viikolla ja multa oli jäänyt sankko siihen terassin viereen ja sieltlä löysin linnunpojan kuolleena sitten myöhemmin..ai että syytin itseäni, ja sen jälkeen olen katsonut, ettei sankkoja ja saaveja jää pesintäaikaan sinne.Surullista.

    VastaaPoista
  3. Cheri18.1.2012 klo 11.57.00

    Paula, västäräkit ovat ystäviämme ja olen aina iloinen kun ne keväällä saapuvat ja tepastelevat nurmikolla. Tunnen syyllisyyttä västäräkin kohtalosta.

    Tuija, näitä onnettomuuksia sattuu. Lohdullista on tietää, että ne koskettavat eivätkä useimmat ihmiset suhtaudu välinpitämättömästi elollisten olentojen kärsimyksiin.

    VastaaPoista
  4. TuijaH.19.1.2012 klo 8.35.00

    Surullinen pieni västäräkki. :(
    Monen monet pikkuiset linnut olen meidän kuistilta ja pihakeittiöltä pelastanut takaisin ulos. Toistaiseksi olen saanut ne rauhoitettua ja kämmenten välissä kantanut vapauteen.

    VastaaPoista
  5. Cheri19.1.2012 klo 20.11.00

    TuijaR., joskus lintu on kuistilta lennähtänyt sisään kun avaan oven. Olen luullut, että se osasikin ulos ja kun palaan takaisin se istuu salin palmussa. Muuten saisivat lennellä vapaasti, mutta ne raukat satuttavat itsensä ikkunoihin.

    VastaaPoista
  6. TuijaH.20.1.2012 klo 10.39.00

    Ei ne pikkuiset osaa itse mennä ulos vaikka kuinkas jättäisi oven auki. Eikä ne pluirut pitkin huonetta ole kivoja. :)

    VastaaPoista
  7. Cheri20.1.2012 klo 17.37.00

    TuijaR., tosi on ei ole linnut kivoja sisätiloissa. Mutta keväällä taas ne rynnivät kuistille riemurinnoin. Pitää vain hellästi ohjailla niitä ulos.

    VastaaPoista
  8. Sanni21.1.2012 klo 10.19.00

    Minullakin on surullinen västäräkkimuisto. Talvella 2006 oli vähän lunta jouluviikolla ja edesmennyt isäni ja poikani siivosivat puita ja oksia melko kovassa pakkasessa ja tekivät tulet. Siihen tulille ilmestyi västärkki. Ihan lähelle lämmittelemään eikä pelännyt ihmisiäkään. Aina kun näen västäräkin pomppivan pihamaalla, ajattelen tuota västäräkkiä ja sen väistämättä kamalaa kohtaloa. Miten se oli jäänyt tänne kylmään ja pimeään ja miten se tuli siihen nuotiolle heiluttelemaan iloista pyrstöään.

    VastaaPoista
  9. Cheri21.1.2012 klo 13.05.00

    Sanni, vaikeaa, ettei voi tuollaisessa tilanteessa tehdä mitään vaikka haluaisi auttaa. Mitenkähän västäräkki oli pysynyt hengissä noin pitkään, taisi olla lauhaa ja se löysi jostakin hyönteisiä. Liikuttavaa, että se tuli nuotiolle lämmittelemään.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)