1.2.2012

Tylsää!

Nero parka on pitkästynyt. Ulkona liikkumaan tottunut kissa ei tahdo millään saada aikaa kulumaan sisätiloissa. Mutta kun pakkanen paukkuu ei pihalla tarkene käydä kuin nopeasti asioilla. Onhan prinssillä sisävessakin, mutta sitä käytetään vain äärimmäisessä hädässä, on se sen verran luonnotonta.
Yritän parhaani mukaan olla leikkikaverina, saliin on pystytetty tikkaat kiipeilytelineeksi ja jokapuolella on leikkihiiriä ja palloja. Ongelmia tuottaa myös valmisruoka, se alkaa tökkiä, pitäisi saada tuoretta särvintä ja jahdin hurmaa. Mikään ei tunnu enää maistuvan, herkut kuten keitetty seiti ja katkaravut menettelevät silloin tällöin, mutta täydellisenä lihansyöjänä kissa ei pelkästään niillä pärjää. Ostin pakastettuja eläinten lihapullia ja yritin tarjota raakana ja kypsennettynä – onneksi naapurin koirille kelpasi. Nerosta on tullut aikuinen, peräkamarin poika, vielä viime talvena se lähti reippaasti töihin melkein joka aamu. Toivottavasti kissa ei vaivu alakuloon.

Mukavia asioita ovat leikki, sylissä köllöttely, kynän liikkeet paperilla, harjaaminen ja muu sukiminen...

Helmikuu alkoi aurinkoisissa merkeissä, ei aikaakaan kun kevät koittaa. Reipasta helmikuuta teille kaikille!

9 kommenttia:

  1. Tsemppiä Nerolle tähän kylmään maailmaan. Meidän kissat viihdyttäytyy ikkunoilla ulos katsellen ja tietysti toistensa kanssa painien, itämaisille ulkoilu ei ole se ihan ykkösjuttu.

    VastaaPoista
  2. Luulin ensin, että blogissa on jonkin hirveän pedon kuva, musta karhu esimerkiksi. Ja sitten olikin haukotteleva, pitkästynyt kissa. On muuten ihana vaaleanpunainen kieli ja tosivalkeat pepsodent-kulmahampaat.

    VastaaPoista
  3. Eilen luin jutun eläinten apatiasta; ei maistu liikunta eikä ruoka, uni vain. Koirille on kuulemma mielialalääkkeitäkin. Nero ei niitä tarvitse. Sillä taitaa olla poikkeuksellisen virikkeelliset olot sekä ulkona että sisällä.
    Tuli mieleen, että niinpä meistä ihmisistäkin on hienoa päästä välillä ULOS syömään.
    Papy
    Ihana kuva Samista. Voin vain kuvitella, miten ikävä sen kotiväellä on tuota katsetta.

    VastaaPoista
  4. Miten kauan olenkaan sairastellut, täällä on vaikka kuinka monta kirjoitusta, nyt ei auta kuin skrollata taaksepäin ja mennä kuromaan aikaa ja lukemista kuvineen kiinni!

    Kukas nyt sisätiloista ulos haluaisi, työnjohtajaa voi leikkiä sisälläkin!

    VastaaPoista
  5. e l ä m ä n i m a t k a t , reippaasti Nero yrittää olla ulkona, joskus se käy kymmenen kertaa päivässä tarkistamassa joko tarkenisi : ) Eikös kissoja pidetä yleisesti lämmöstä nauttivina olentoina.

    P a u l a , kuljeskelin viikonloppuna ympäriinsä metsissä tarkastelemassa kuka siellä on liikkunut. Onneksi ei näkynyt karhun eikä ilveksen jälkiä. Ilveksiä täällä kyllä on nähty ja naapurustosta on kadonnut joitakin kissoja. Pantasusikin on nähty. Pepsodent hymy tosiaan on prinssillä, ei tarjoilla jäätelöä tai muuta makeaa.

    P a p y , Samia on kovin ikävä kaikilla. Uskon myös, ettei Nero ole ihan vielä lääkeavun tarpeessa. Kissa on luultavasti niin viisas, ettei se syö yhtä paljon kuin ulkona liikkuessa, pysyvät linjat kunnossa.

    v i l u k i s s i , mukavaa kuulla sinusta, toivottavasti tauti on hellittänyt lopullisesti. Sisällä työnjohtaja kieltää mm. imuroimisen ja pesukoneenkin käyttö on siinä ja siinä, noita laitteita voi käyttää vain kun hän ulkoilee.

    VastaaPoista
  6. Tuttua, Samurai potee tuota samaa vaivaa. Ruoka kyllä näyttää maistuvan ja kaikki aika kuluukin kerjätessä ja ihmisten 'herkuttelua' katsellessa :)

    VastaaPoista
  7. M a r i a , Nero yrittää ilmeisesti säilyttää mittansa kesän uimarannoille. Meillä on taas kaikki matot rutussa kun piti purkaa kissan energialataus : ) Paras lelu tällä hetkellä on pajunoksa, jota on niin ihanaa jahdata.

    VastaaPoista
  8. R i i t t a S i n i k k a , Nero kiittää :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista