16.5.2013

Kiire paratiisissa

Oliivilehtoni pääsi ulkoilemaan. Puu voi talven jälkeeen suhteellisen hyvin, sen juurella on alusta asti kasvanut toinen puu, jossa on hieman saarnin näköiset lehdet. Pikkupuu kuihtuu talveksi, mutta aloittaa keväisin pontevana. Luulen, että siitä tulee jonkinlainen bonsai, sillä se ei juurikaan kasva pituutta, mutta runko on kyllä paksuntunut.

Työ vie tällä hetkellä päivät ja yöt. Vaikka alankin uupua, on tässä tilassa myös jotain nautinnollista. Voin rajata kaiken muun elämästäni ulkopuolelle, focus on yhdessä (tai kymmenessä) kohdassa ja tiedän taas kerran selviytyväni.
Paineen keskellä sain spontaania, porsitiivista palautetta, josta tuli uskomattoman paljon virtaa. Muistakaa kannustaa toisianne!

Elämä on muuttunut kovin vähäkissaiseksi. Nerolla on omat menonsa ja tapaamme lähinnä kun hän käy kutsumassa minua keittiöön tarjoiluhommiin.
Aika usein kuitenkin herään kissan vierestä, Nero on hipsinyt kotiin aamuyöstä ja kuorsaa kodikkaasti kyljessäni. Se tosiaan kuorsaa, kuorsaavatko kissat yleensäkin?

Welcome to join Autuas olo, Maria da Luz Gonçalves ja tervetuloa Autuaan olon piiriin Beatris!

Toivotan kaikille rentoa loppuviikkoa!


36 kommenttia:

  1. Kyllä kissat kuorsaavat. Toinen nukkuu vieressäni ja toinen jaloissani ja kun molemmat sattuvat kuorsaamaan, silloin on itsellä vaikeuksia saada unen päästä kiinni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun Nero oli nuori kyselin eläinlääkäriltä onko tavallista, että kissat kuorsaavat vai onko jokin hullusti. Ell sanoi, ettei ollut kuullut kuorsaavista mirreistä, mutta uskoi sen olevan ihan luonnollista :) Joskus kissan nukkuminen on aika äänekästä.

      Poista
  2. Aika ihana tuollainen oliivipuu. Missä se sinulla talvehtii?

    Kiireestä huolimatta aurinkoista torstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oliivipuu talvehtii salissa ikkunan ääressä, melko viileässä paikassa. Se pudottaa aika paljon lehtiä talven aikana, mutta hyvin on pärjännyt jo kolme vuotta. Kesät se saa viettää ulkona.

      Poista
  3. Meillä melkein kuorsataan. Minulla on siihen oma termikin: Nukkumisen ääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuorsausääniä on erilaisia, joskus pelkkää tuhinaa tai kimeää kuorsausta, joskus taas miehekästä ja matalaa :)

      Poista
  4. Olen myös todistanut kissan kuorsausta, välillä se on sellaista suloista vienoa vinkinaakin.

    Voimia työrutistukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juuri tuossa sanoin Minnalle, että äänirepertuaaria löytyy. Riippuukohan se siitä mitä unta nähdään :)

      Poista
  5. Olen minäkin kuullut kissan kuorsaavan. Jaksamista kiireeseen, mukavaa loppu viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen ajatellut kysyä tätä kuorsausasiaa jo aiemmin, onneksi tuntuu olevan ihan tavallinen ilmiö :)

      Poista
  6. Muistan nuo toukokuun kiireiset, energiset päivät. Jostain syystä minullakin aina toukokuu oli työssä varsinainen rutistuskuukausi. Tässä toukokuussa minulla on onneksi leppoisampaa.
    Kannustuksen ja hyvien sanojen saaminen tosiaankin kantaa pitkään ja antaa voimia.
    Jotkut kissat todella kuorsaavat, minun kissoistani Kesäheinä kuorsasi. Ruska ei kuorsaa, mutta kiskotellessaan se usein hauskasti örisee tyytyväisyyttään - kuulosta jotenkin aika miehiseltä tuo örinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi vain muutaman kerran vuodessa aikataulut törmäävät niin, että deadlinet kasautuvat samaan ajankohtaan. Lyhytaikaiset kiireet ovat energisiä, mutta jatkuvan kiireen kanssa sairastuisin varmasti.
      Kissa elää kiitoksella, sanotaan, mutta kyllä ihminenkin saa siitä mukavasti lisäenergiaa :)
      Nero on ihan äijä, röyhtäilee ja kuorsaa :)

      Poista
  7. Ihana oliivipuu! Onko se tehnyt jo satoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisenä kesänään se teki kaksi oliivia. Nyt se ei kukkinut koska leikkasin sitä keväällä. Saa nähdä intoutuuko se vielä.

      Poista
  8. Kyllä ne kissat kuorsaa ja unia nähdessään päästävät mielenkiintoisia äänähdyksiä. Näin ainakin meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unennäköä meilläkin säestetään murinalla, maiskutuksella tai mutinalla :)

      Poista
  9. Kyllä kissat kuorsaa, muistan menneestä nuoruudestani. Älä vedä itseäsi ihan piippuun, muista levätäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistähän olin saanut päähäni, että kissat ovat liian elegantteja kuorsatakseen. Onneksi kiire on lyhytaikaista, vähän aikaa sitä on vaikka aidanseipäänä, kuten sanotaan :)

      Poista
  10. Kaunis oliivi. Varmasti ihana tunne herätä kotiinpalaajan vierestä :), kuorsaava kissa kuulostaa ihanalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu mukavalta kun karvakaveri nukkuu vieressä kun aamulla herään, luulen, että se käy monta kertaa yössä ulkona. Taas oli yllätys kylpyhuoneessa, mutta siitä myöhemmin :)

      Poista
  11. Valitettavasti minun keväällä hankkimani minioliivipuu ei näytä yhtä hyvinvoivalta. Se ei näytä oikeastaan miltään. Se on lehdetön. Ja tod.näk. myös hengetön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän oliivipuutasi vaivaa? Älä vielä luovuta vaan katso josko se hyvinkin virkistyisi. Minusta nämä eivät ole kauhean vaikeahoitoisia, vettä ja valoa. Ehkä se viihtyy talvet niin hyvin kun salissa on aika viileää.

      Poista
  12. Meitin Gebsu kuorsaa.....
    Ostin innottamanasi myös oliivipuun, olen käyttänyt sitä ulkoilemassa päiväkseltään mutta ehkä viikonloppuna muuttaapi kasvihuoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on todistettu, että kissatkin kuorsaavat :)
      Oliivipuu kestää muuten jonkin verran pakkastakin, minun öljypuuni on ollut ulkona vielä aika myöhään syksyllä eikä ole moksiskaan. Se selvästi viihtyy ulkona, puu kun on :)

      Poista
  13. Laitetaan nyt vielä kerta kiellon päälle, että meidän Jasu (blogini Jack) on alkanut kuorsata vasta iän myötä. Se on nyt 11-vuotias ja vasta tänä talvena ollaan ensimmäisen kerran horina kuultu. Joskus päiväsaikaan olen sitä ihan pelästynyt, kun olen luullut meneväni tyhjään huoneeseen ja sieltä onkin alkanut kuulua krohinaa. On ne niin elämän iloja, vaikka niiden perään pitääkin välillä murehtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhemmitenhan monet ihmisetkin alkavat kuorsata :) Eläimistä on paljon iloa, kuorsauskin on vain söpöä.

      Poista
  14. Uupumus on tuttu tunne, mutta siitä kun selviää ja ehkä saa nukkua ponnisteluihinsa tyytyväisenä kaikki univelat pois, elämä tuntuu kevyemmältä taas :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tämä on tervettä, hetkellisestä venymisestä johtuvaa uupumusta. Kun projektit ovat valmiit tuntuu ensin aivan tyhjältä ja sen jälkeen olo on mahtavan energinen.

      Poista
  15. Kauniita kuvia! Tuollainen oliivipuu olisi kyllä ihana... Pari kertaa olen niihin törmännyt ja vielä saanut käveltyä ohi. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oliivipuu viihtyy jos se saa olla talvet viileässä.

      Poista
  16. Kiitos itsellesi, ihana blogi. Oletko uskaltanut jättää oliivipuutasi jo öiksi ulos? Oma puuni on talven jäljiltä aika heikossa hapessa mutta ruukku painaa niin valtavasit että jos jaksan raahata sen ulos, seuraavan kerran siirrän sitä vasta syksyllä :)

    Peonies of Beatris

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oliivipuu on ollut jo muutaman viikon ulkona päivät ja yöt. Se ei ole erityisen herkkä kylmälle, kestää jopa vähän pakkasta, mutta ei varmaan suoraan sisältä tuotuna, mutta kesän ulkona karaistuttuaan.

      Poista
  17. Oliivipuu on viehättävä. Sellainen on hankittava, jos noin hyviä kokemuksia siitä on niinkuin sinulla. Vaan taidat olla aikamoinen puutarhataituri.
    Onni- kissa kuorsaa, välillä kuuluu myös " piuu" tai " piih" , välillä ihan ronskia kuorsausta, kuorsaus on minusta ihanan kuuloista, niin rauhoittavaa.
    Olen kyllä ymmärtänyt, että kuorsaustaipumusta olisi ylipainoisilla katzeilla, koska sisäelimet on vähän ahtaalla.
    Myös meidän normaalipainoinen Kaapo 8- v. on alkanut kuorsata silloin tällöin. Niin liikuttavaa ja inhimillistä...
    Voimia loppurutistukseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, loppu häämöttää jo! Oliivipuun tärkein elinehto lienee viileä paikka talvella, muuten se on mielestäni helppohoitoinen. Nero on kuorsannut ihan nuoresta, eikä totisesti ole ollut pulska.

      Poista
  18. Kun keväällä on kiirettä, sen jotenkin jaksaakin paremmin. Eikö? Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt kun kesä on päässyt käyntiin, voimavaroja tosiaan tuntuu olevan enemmän.

      Poista

Kiitos kommentista