2.8.2016

Sunnuntailapsi

Pari viikkoa siihen meni, perhonen kuoriutui sunnuntaina. En nähnyt kuoriutumisprosessia, ainoastaan vastasyntyneen ihmettelemässä maailmaa kotelon vieressä. Se tekeytyi tuossa muutamia tunteja, kuivatteli kai itseään. Jotain siitä valuikin, kotelon alla näkyy punainen valumajälki. Onko perhosenkin syntymä verinen? Suruvaippa siitä tuli, kuten ötökkäasiantuntija Intianminttu perhospostauksessa jo arvasikin. Onnea uudelle perhoselle!

Yöt alkavat jo pimetä. Kasvimaan portissa roikkuu aurinkokennolamppu.
Toinenkin hieno luontoelämys pitää kirjata tänne. Olin mustikoita poimimassa rantametsikössä ja kökötin mättään juuressa kun kuulin rapinaa. Puskista ilmestyi metsäkaurisuros, oli aivan tyyni sää ja vaikka se pysähtyi haistelemaan ilmaa se ei äkännyt liikkumatonta ihmistä. Ennen kuin se näki minut, se vaistosi vaaran ja pysähtyi parin metrin päähän eteeni. Olipa hienoa tarkastella sitä läheltä. Huomatessaan minut se kääntyi salamannopeasti 180 astetta ja pakeni. Kylläpä se oli pienikokoinen ja siro.

En vieläkään päässyt lupaamaani hyötyyn asti, siitä seuraavalla kerralla.
Mukavaa viikkoa!

27 kommenttia:

  1. Onnea uudelle perhoselle 😊 Vaikuttava kohtaaminen metsäkauriin kanssa, mä en varmaan olisi uskaltanut noin lähelle jäädä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhosia ei voi olla liikaa. Pikkuinen kauris on aika vaaraton, toista oli pari vuotta sitten uroshirven kanssa. Mutta kääntyi sekin :)

      Poista
  2. Upea kohtaaminen kauriin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kulki tuttua polkuaan, eikä odottanut kohtaavansa ketään. Ehdin tarkastella sitä hyvän tovin.

      Poista
  3. Wau kauris noin lähellä! Ei tainnut olla Nero matkassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero oli kyllä mukana, mutta se kyllästyi paikallaanoloon ja häipyi omille teilleen. Ensin luulinkin, että Nero rapistelee puskassa :)

      Poista
  4. Kaunis perhonen. Elokuun illat ovat ihanat, kuin samettia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan lämpimiä elokuun iltoja, niissä on lumoa.

      Poista
  5. Voih, sait eturivin paikan luonnon ihmeiden esityksiin. Niin pieni perhonen taikka uljas kauris, niin ihmeellisen kauniita kumpikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avara luonto -kanava auki kaiken aikaa :)

      Poista
  6. Olipa Sinulla kaunis kohtaaminen metsässä, harvinainenkin, kauriit ovat aika arkoja!

    Olen niin iloinen kun perhosia jälleen näkee, luulin niiden jo kadonneen! Suuri ilonaiheeni on myös illalla lentävät lepakot, luulin niidenkin kadonneen Kivipellosta! Kaunis suruvaippa, samettinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli jännä tunne katsoa kaurista silmiin lähietäisyydeltä. Tuolla mustikkametsässä näkyy niiden makuupaikkoja, joten se taitaa olla niiden koti. Rinteestä näkyy suoraan kasvimaalleni, sieltä on hyvä ttarkkailla sadon kypsymistä :) Minäkin iloitsen perhosten uudesta tulemisesta. Tänään kun kuljin minttupuskien keskeltä, lehahti kymmeniä perhosia lentoon. Ihana näky.

      Poista
  7. Kaunis perhonen niitä on nyt ollut :)

    VastaaPoista
  8. Satuitpa hienosti näkemään vastakuoriutuneen perhosen. Meilläkin on näkynyt enemmän perhosia, mutta ei kuitenkaan minun mielestäni vielä tarpeeksi, joten se on hyvä syy istuttaa lisää perhoskasveja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhoskasvit houkuttelevat perhoset paikalle. Minähän sain Neron syntymäpäivänä lahjaksi perhospuutarhan, saa nähdä miten perhoset ensi kesänä viihtyvät kun kylvän siemenet.

      Poista
  9. Kiva tuo perhosen tarina ja kaunishan siitä tuli:)
    Luonnossa voi kokea äkkiarvaamatta vaikka mitä. Kerran suuri uroshirvi juoksi aivan edestäni kun kykin sieniä keräämässä. En ennättänyt edes pelästyä ja luulen, ettei sekään huomannut minua ollenkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirvet ova kunnioitusta ja pelkoakin herättäviä otuksia, ne ovat niin suuria. En haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta.

      Poista
  10. Blogissani on sinulle haaste ja tunnustus. Ota mukaasi, jos tahdot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja linkki unohtui: http://vaaleanvihrea.blogspot.fi/2016/08/tunnustus-ja-haaste_2.html

      Poista
    2. Kiitos, käyn kurkkaamassa.

      Poista
  11. Tuollaiset kohtaamiset sykähdyttävät ja niitä muistelee mielellään pitkään.
    Siitä tuli sitten suruvaippa. Taisit päästä melkein perhosen kummiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullapa on kummiperhonen, en tosin ole nähnyt sitä sen koommin, mutta täällä onkin ollut aika sateista, ehkä se on jossakin suojassa.

      Poista
  12. Ihana perhonen! Ja vau, mikä kohtaaminen kaurispukin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luontoelämyksiä kotipiirissä :)

      Poista
  13. Ihanaa saada kohdata kauris noin läheltä. Mielenkiintoinen tuo perhosen syntymä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinainen kohtaaminen syöpyi mieleen.

      Poista

Kiitos kommentista