Tehokas hedelmäkärpäsansa ja sienisatoa

Kiva päästä taas linjoille. Täällä rannoilla väki ainakin tuplaantuu kesän aikana ja kaikenlaiset mobiilit ovat yleistyneet niin paljon, että langaton verkko ruuhkautuu ja hidastuu.
Yksi syyskesän ongelmia on hedelmäkärpäsinvaasio keittiössä. Olen kokeillut jos jonkinlaista pyydystä niille, mutta nyt pääsin niistä nopeasti eroon yksinkertaisella ansalla. Lasipurkin pohjalla on valkoviinibalsamicoa, jossa pari tippaa tiskiainetta sekä halkaistu tuore luumu. Toimii. Tietysti heldelmähoukutin voi olla mikä tahansa kärpäsille maistuva.

Eilen illalla minulle tuli etiäinen, että kannattaisi lähteä metsään. Täällä on ollut aika hyvin sateita ja ajattelin, että se houkuttelee sieniä. Aikaa ei ollut paljon sillä lähdin metsälle vasta seitsemän aikoihin, joten pitkään ei ehtinyt kierrellä ennen pimeää, mutta ilokseni löysin pari litraa kanttarelleja, tämän kesän ensimmäiset.

Näen peuraperheen päivittäin, mutta pihaan ne eivät tule. Peuraemo kaksosineen on paljon arempi kuin metsäkaurislauma, joka ei ole vielä tullut talvilaitumilleen. Olen vienyt omat ja naapurinkin omenapudokkaat metsään peuroille ja muille eläimille naposteltavaksi. Ne kelpaavat myös jyrsijöille ja ainakin supikoiria olen nähnyt niitä rouskuttamassa. Myös ampiaiset lähtivät pihasta omenoiden perään.

Suurin osa kasvimaasta on aidattu tupla-aidalla sorkkaeläinten vuoksi, mutta silti punajuurisato meni suuremmaksi osaksi luonnon hyväksi. Ilmeisesti metsämyyrät olivat käyneet sadon kimppuun ja kovertaneet juurekset ontoiksi. Arghh! Ensi vuonna punajuuret kasvavat häkissä.

Tälläisenä kesänä tomaattisato on ollut huima. Pakastin tomaattimurskaa ja vähän kokonaisiakin tomaatteja talven varalle.
Porrastin vähän tomaattien esikasvatusta ja nyt tomaattihuoneessa kypsyvät Sweet Million -kirsikkatomaatit, mikä herkku, kuin karamelleja.
Kun pariin päivään en käynyt tomaattihuoneen satoa keräämässä, olivat inhat myyrät keksineet nautiskella niistäkin. Pitää kai verkottaa tomaattihuonekin.

Huomautin ongelmasta pehtoorille ja hän tarttui oitis torjuntatoimiin. Näin sievä saalis tuotiin näytille, myyrää salaatilla. Ehkä seuraavalla on tomaatti suussa.

Viime perjantaina piipahdin Lepaan puutarhanäyttelyssä. Opiston oma taimimyynti oli varsin houkutteleva ja pari kassillista perennoita odottaa nyt loppusijoituspaikkaa portaanpielessä.

Kissoja ja ihmisiä

Sunnuntaina kissaihmiset kokoontuivat teeman äärelle Purnauskis-kissakahvilaan Tampereelle.
Kahvilan asukkaat, kuvassa Piki, osasivat ottaa kaiken ihailun irti hurmaantuneista vierailijoista.

Lumipallo tarkkaili tilannetta rennosti katonrajasta.

Kahvilan vetonaulat, kaksi pentua, saivat yleisössä aikaan pentukuume-epidemian. Tässä Namitassu nauttii huomiosta.

Innokkaita leikittäjiä riitti ja pennut saivat tyhjentää akkunsa. Yllä Namitassu alla Peipponen.

Kahvilan ikkunan taaksekin kertyi yleisöä ihmettelemään pentuja ja lattialla konttaavia asiakkaita.

Elinalla oli mieleistään seuraa, kultaa ja hopeaa, kuten hän asian ilmaisi. Edessä Viiru ja Elinan kupeessa Micu.

Lumi rentoutui välillä katsemalla kala-tv:tä.

Kahvilan seinillä oli muotokuvia asukkaista ja muistakin kisuista.

Tuija ikuisti Micun suloisuutta.

Pennut uuvahtivat lopulta, Namitassu löysi turvallisen paikan nokosille.

Seurapiirielämä vaatii veronsa, Lumikin päätti ottaa torkut.
Vierailijat saivat nauttia ihanista makeista herkuista ja kuohuvasta juomasta, kiitos Tiina!
Tuijalle suuri kiitos tapaamisen organisoimisesta!
Oli kiva tavata teitä kaikkia.

Primacat sponsoroi Purnauskiksen asukkaita ja vierailijoillekin oli varattu runsaat tuotekassit kotikissoille vietäväksi. Kassit kiinnosti kovasti myös kahvilan asukkaita, Piki ja Hugo tutkivat sisältöä.
Meillä kotona Nero maisteli heti herkkuja ja varsinkin "Hurmaavan kanan ja rikkaan kanin" (Charming chicken with rich rabbit) liitto upposi salamana maalaispojan köyhään myyrään tottuneeseen vatsaan.

Äkkiä sato talteen

Yhtenä päivänä yritin kuvata pikkuista kolibrin oloista perhosta viinilaukassa, sen siivet lepattavat koko ajan, joten ihan tarkkaa kuvaa en onnistunut siitä saamaan. Seuraavana päivänä niitä oli kasvimaalla kymmeniä ja huolestuin. Aloin etsiä lajinimeä ja törmäsin uutisiin gammayökkösten hyökkäyksestä Suomeen.
Karmea vitsaus tulee Etelä-Venäjältä ja uutisen mukaan toukat voivat yhdessä vuorokaudessa syödä 2-3 hehtaaria viljelyksiä puhtaaksi. Toukat vahingoittavat mm. öljy- ja palkokasveja sekä perunaa ja juurikkaita. Toukat elävät lähes millä tahansa kasvustolla mm. nokkosella. Eli puutarhan perennatkin ovat vaarassa. Suuria härkäpapukasvustoja on jo kuulemma tuhoutunut.
Aloitin epätoivoisen etnisen puhdistuksen apunani pieni lasten haavi. Muutamia kymmeniä perhosia eliminoin manuaalisesti, mutta työ on aika turhauttavaa. Gammat rakastavat samoja mesikasveja kuin muutkin perhoset ja pörriäiset erityisesti kasvimaan minttuja ja kukkivia yrttejä. Nauhukset ja sinipallo-ohdakkeet ovat myös niiden suosiossa. Gammayökkönen on helppo tunnistaa merkistä, josta se on saanut nimensäkin: molemmissa siivissä on yläpuolella valkoinen, kreikkalaisten aakkosten γ-merkki. Meillä nämä yökköset lentelevät enemmän päivällä kuin yöllä. Onko teillä näkynyt näitä tuholaisia?

Sato on kypsynyt ennätysvauhtia ja on suurelta osin valmis korjattavaksi. Tilasin Elsan lempituoli -puodista kauniin ja kätevän sadonkorjuukorin. Olen tähän ostokseen erittäin tyytyväinen, sillä kori on lujaa tekoa, tarpeeksi suuri ja lisäksi kaunis. Korista löytyy sokeriherneitä, jotka ryöppään pakkaseen, silpoydinhernettä, kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa, vihannesportulakkaa ja salaattia.

Valkosipulit ovat tuleentuneet ja nostin nekin parempaan talteen. Satoni on tänä vuonna tavallista isompi, koska sain pari vuotta sitten itusilmuja ystävän ystävältä ja kokeilin kasvatusta niistä. Ensimmäisenä vuonna kasvoi pyöreä sipuli, joka nostetaan normaaliin tapaan, annetaan kuivua ja istutetaan takaisin syksyllä. Toisena vuonna sipuli muodostaa kynsiä. Aika komeita sipuleita niistäkin tuli, mutta lajikkeesta minulla ei ole tietoa. Kynsistä viljelemäni valkosipuli on 'Aleksandraa'.

Valkosipulit vaikuttivat hiukan käsivän kuivuudesta tänä kesänä ja kastelin niitä aluksi, mutta jätin sitten katteen alle oman onnensa nojaan. Osasta sipuleista tuli suuria ja osasta erittäin suuria.
Suurimmat kynnet valitsen syksyllä maahanpantavaksi ensi kesän satoa varten.

Valkosipuli on hyvä korjata kuivana aikana, eikä korjuuta kannata pitkittää, sillä noston viivästyminen saa kynnet irtoamaan toisistaan, kuten tällä yksilöllä on alkanut käydä. Sipuli on silti käyttökelpoinen, mutta sen säilyvyys heikkenee.

Noston jälkeen puhdistin sipulit mullasta ja ripustin keittiöön kuivumaan, lankaan, nippuina tai..

letillä. Aleksandra ei ole letitettävää lajia jäykkävartisuutensa vuoksi, mutta onnistuin kuitenkin värkkäämään jonkinlaisen palmikon pienemmistä sipuleista.
Mukavaa viikkoa kaikille!

Palefaces

Tämän kesän helteet eivät ole houkutelleet festivaalikentille, mutta sunnuntaina päätimme lähteä kavereiden kanssa Karjaalle, missä kolmipäiväinen Faces Festival juhli viimeistä päivää suvaitsevuutta ja monikulttuurisuutta musiikin voimin.
Räppäri Paleface tuli ihan lähelle julistamaan teemaa.

Meidät sai liikkeelle "Folk meets Rap" Värttinä features Paleface ja konsertti olikin sunnuntain parasta antia. Ennakkoon mietin, että miten nämä esiintyjät sopivat yhteen, mutta aivan mahtavan shown he saivat aikaiseksi.
Erinomainen paketti sanomaa ja viihdettä.

Minulle nostalginen elämys oli Hasse Walli ja Asamaan-yhtye. Nuoruuteeni kuului paljon tanssia Asamaan-yhtyeen rytmien tahdissa ja vaikka nykyinen Asamaan ei ole sama kuin silloin, houkutteli musiikki nytkin tanssimaan.
Hasse Wallin muistan jo lapsuudesta, The Islanders, Jormas, Blues Section ja Piirpauke.
Festivaalin tunnelma oli intiimi ja rento kuin kyläjuhlissa. Sääkin suosi, aurinko pysyi pilvessä, tuuli vilvoitti, eikä ollut liian kuuma edes tanssahdellessa. Oli erittäin mukava päivä.

Punainen kuu

... luo järvelle siltaa, 
ei tulla koskaan voisi kai tälläistä iltaa.
Vuosisadan toiseksi pisin kuunpimennys perjantaina sai ihmiset hakeutumaan aitiopaikalle katsomaan komeaa näytelmää.
Järven rannoilla vallitsi jännittynyt ja hiljainen tunnelma kun pääesiintyjää odotettiin näyttämölle.

Mekin istuimme ystäväni kanssa saunarannassani hyvissä ajoin odottelemaan. 
Pilvikerros näytti huolestuttavalta.

Ystäväni toi noitarumpunsa mukanaan ja lauloi upeita mantroja sen säestyksellä. Tunnelma ei olisi voinut olla mystisempi, mutta kuu ei näyttäytynyt. Kokemuksesta tiedän, ettei kuuhun voi luottaa, mutta se on mestari luomaan yllätyksiä.

 Juuri kun alkoi tuntua toivottomalta, astui diiva esiin pilviverhon takaa upeassa punaisessa asussaan, jota hän ei kovin usein esittele.

Viimeinen kuva on napattu tänään 0.42.
Näytelmä kesti pitkään ja oli lumoava, mutta aivan loppuun asti en pysynyt valveilla.
Olitko sinä katsomassa samaa näytelmää?

Suuhunpantavaa

Lämmön vaikutuksesta sato kypsyy hurjaa vauhtia.
Huomasin, että kaaleilla oli kuumat paikat verkon alla, nehän pitävät viileämmistä oloista. Jotkut kyssäkaalit olivat haljenneet ja luulen sen johtuvan lämmöstä. Säilöin lehtikaalin pääsadon kuivaamalla. Onneksi kuivuria voi käyttää yläkerrassa, sillä sehän toimii kuin lämpöpuhallin.
Tomaatteja on nyt kaikki kulhot täynnä sato kypsyy vikkelään. Porrastin taimikasvatuksen, joten ihan kaikki eivät kypsy samanaikaisesti. Onneksi pienestä tomaattihuoneestani saa kolme sivua ja kattoluukut auki, muuten saattaisi olla tompskuilla kuumat paikat.

Avomaankurkut ovat kasvaneet hyvin ja satoa on saanut poimia jo jonkin aikaa. En ole kastellut kasvimaalla muuta kuin kurkkuja, vähän kurpitsoita ja tomaattihuoneen tomaatteja silloin tällöin. Muu on pärjännyt omillaan.

Onneksi saimme kunnon sateita, maa kastui syvältä ja kate pitää hyvin kosteutta. Kuvassa vihannesportulakka, erinomainen runsaasti C-vitamiinia sisätävä yrtti. Lehdissä on myös paljon Omega-3-rasvahappoja.
Se on voinut tänä vuonna erinomaisesti, sillä kasvi ei siedä märkyyttä.

Pehtoori tarkastaa, että valkosipulien kate on asianmukaisesti paikallaan.
Valkosipulit ovat alkaneet tuleentua ja kohta on korjattava sato talteen. Minulla on vielä edellisvuodenkin satoa jäljellä ja sipulit ovat säilyneet oikein hyvin. Keltasipulia jouduin ostamaan yhden kerran, punasipulit riittivät uuteen satoon asti, joten sipuliomavaraisuus on hyvä.

Mehevää ja rehevää. Olen karsinut kasvimaalta paljon kukkakasvustoja, varsinkin jättiläiseksi kasvavaa kurkkuyrttiä. Kehäkukista olen kerännyt siemeniä talteen, jotta ne kukinta jatkuisi pitempään. Olen kylvänyt kehäkukkaa monessa erässä, joten uutta satoa on tulossa.

Kesäkurpitsoita on kolmea lajia, vihreitä, keltaisia ja raidallista latinoa. Näitäkin pitää kerätä päivittäin, jotta eivät kasva liian suuriksi.

Pensasmarjat; mustat ja punaiset viinimarjat sekä karviaiset ovat jo kypsiä. Samaan aikaan pitäisi poimia mustikoita ja vadelmia, mutta helteinen metsä ei ole kovin houkutteleva kun pitäisi ötököiden takia olla hyvin vaatetettu. Kotimaisemista olen poiminut jonkin verran mustikoita ja vadelmia. Marjapensaissa voi viettää aikaa illan viileydessä.
Olen kuitenkin nauttinut lämpötilasta, talo on oikein ajoitetulla ristivedolla pysynyt melko viileänä ja yöt ovat olleet ihan miellyttäviä. Ulkona voi puuhailla vain varjossa tehtävien projektien parissa, kuten puutarhakalusteiden huolto ja kunnostus, kalusteen voi aina siirtää varjoisaan kohtaan.

Valkosipuli ja unikko ovat liittoutuneet.

Myös pehtoori viihtyy siimeksessä päivän hiostavat hetket ja kun tuntuu oikein kuumalta siirtyy hän talon alle, missä on aina viileää.
Öisin meitä on valvottanut makuuhuoneen avoimen ikkunan takana koivussa huutelevat lehtopöllön poikaset. Yhtenä yönä kun metelistä ei meinannut tulla ollenkaan loppua, soitin tabletilta aikuisen lehtopöllön ääntelyä ja kas, lapsikatras mykistyi.
Kauniita päiviä teille!

P.S. Areenassa on vielä jonkin aikaa katsottavissa hieno norjalainen elokuva, Keittiötarinoita. Hauskuutta helteeseen, jos ette ole sitä vielä nähneet.

Vieraisiin pöytiin

Viime viikolla sain pyöristää vatsaani vieraiden pöytien herkuilla. Tai eivät ne kovin vieraita olleet tuttujen pöytiä, kesäherkuilla katettuna.
Torstaina juhlittiin Helsingin Käpylän idyllissä, mukana oli mm. kuvan "vaahteramäen eemeli".

Sää suosii puutarhajuhlia aurinkovarjon alla.

Lauantaina suuntasin Raumalle Marjan luo puutarhabloggareiden tapaamiseen ja juhlimaan Suvikumpu-blogin kymmenvuotista taivalta.
Viiru istui portailla vastaanottamassa vieraita.

Herkullisen aamiaisen jälkeen lähdimme yhteen puutarhureiden pyhiinvaelluskohteista: Vakka-Taimeen, missä Vesa Muurinen esitteli meille satumaista puistoa ja toinen toistaan erikoisempia kasveja. Hurja määrä tietoa tulvi taas puutarhagurun huulilta. Ilma oli sakeana kysymyksiä ja kaikkiin löytyi vastaus.
Aiemmin retkeilimme täällä kesäkuussa 2016, siitä kertoo postaus täällä.

Keltaiset Kanadanliljat kukassa.

Aika monen ostoskoriin päätyi Kanadanliljan herkkä punainen versio.

Tämänkin olisin halunnut, jokin luppio, jota ei tällä hetkellä ollut myynnissä.

Ostin monarkkiperhoselle tuliaisiksi mesisilkkiyrtin taimen, katkaisin kukinnon maljakkoon istuttaessani kasvin  ruukkuun.
Kun etsin tietoa netistä törmäsin tähän:
"Tämä laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty."
Kääk, minusta tuli tietämättäni kasvirikollinen. Lupaan pitää yrttiä tarkasti silmällä ja hävittää sen jos se osoittautuu pahantapaiseksi.

Pionien äärellä.

Antoisan retken jälkeen palasimme Marjan herkkujen ääreen Suvikumpuun.
Saaripalstan Saila ehti seurustella Ruusan kanssa.

Puutarhassa-blogin Maria auttoi kuvaamaan muistiin aiemmin Marjalta saamieni pelakuiden unohtuneita nimiä.

Marja on armoitettu pitokokki, häneltä syntyvät kauniit ja suussasulavat herkut kymmenelle tai 200:lle syöjälle.
En tiennyt, että voisin syödä niin paljon. Kun olin jo ääriäni myöten täynnä, jälkiruokakin nautittuna, purjehti pöytään vielä tämä kaunotar.

Muutkin halusivat ikuistaa upean Pavlovan ja tuli todistettua vanha viisaus: jälkiruualle on oma vatsansa.
Juhlimme iltaan asti puutarhajuttujen parissa. Taimivaihtoakin oli ja kotiutin muutamia mielenkiintoisia perennoita ystäviltä. Nero sai Marjalta tuliaisiksi aidon kissanmintun, siitä kehräävä kiitos.
Paitsi, että oli hauskaa, niin opin aivan valtavasti puutarha-asiaa tällä retkellä. Minusta saattaa kehkeytyä vielä kunnon perennankasvattajakin, ainakin innostus on tarttunut näistä tapaamisista.
Kiitos Marjalle kesän kohokohdan järjestämisestä ja ihanista herkuista, jotka syöpyivät lähtemättömästi makumuistiini! Kaikille kiitos hauskasta seurasta ja puutarhavinkeistä!
Paluumatkastakaan ei puuttunut jännitystä, pari kertaa jouduin jarruttamaan peuran takia. Ensimmäisellä kerralla tielle aikonut sorkkajalka pelästyi ja päätti palata takaisin pellolle lajitoverinsa luo. Toisella kertaa kesäyössä toikkaroi vielä pilkullinen peuranvasa keskellä tietä. Onneksi oli aika vähän liikennettä eikä takana lähellä ajanut kukaan.

Kotipeurakin toi kaksosensa näytille ensimmäisen kerran maanantaina. Ne olivat pihan reunalla, mutta pelästyivät minua ja pakenivat pellon yli.

Mukavaa viikkoa, pysykää viileineä!