Kissavaje

Nero on niin töpinöissään talven jälkeen, ettemme juuri tapaa kuin harvoin ruokakupilla kun hän tulee pytämään annostelijaa töihin. Monta yötäkin on kulunut putkeen ulkona, siis Nerolla. Aikaisempina vuosina ei näin kiihkeää villiintymistä ole havaittu. Enää ei edes tärkeä aamukahvihetki lepotuolissa kiinnosta prinssiä vaan hän suuntaa heti aamiaisensa jälkeen takaisin töihin. Onko työnarkomania tarttunut kissaankin vai liikkuuko reviirillä tunkeutuja, jota on pidettävä silmällä kaiken aikaa?

Sain kuitenkin seuraa iltaiselle rantaretkelle. Ensin Neron piti puikahtaa kasvimaalle, siellä nousee rohtovirmajuurta ja Nero kävi siinä vähän pyöriskelemässä ja sai ruskeanharmaan maastopuvun.

Minulla on ollut kova kissadeprivaatio. On kuin jokin päivittäinen lääke jäisi ottamatta jos ei saa kehräys- ja rentoutusterapiaa, elämästä puuttuu lämpöä. Snif. Viime yönä veijari kuitenkin tuli sisään nukkumaan kokonaista kolmeksi tunniksi, sitten oli taas riennettävä töihin.
Tietääkseni en ole loukannut häntä mitenkään, mutta tänään aion kuitenkin tehdä kurjan tempun ja viedä prinssin eläinlääkäriin perusterveystarkastukseen ja saamaan rokotukset.

Lämpimästi tervetuloa mukaan Annu, Alexandra ja SisustEllen!
Mukavaa keväistä viikonloppua kaikille!

Onnellisuusravintoa

Varhain keväällä kasvimaa ei vielä tuota satoa, mutta villivihanneksia on jo paljon saatavilla. Tällä kertaa tein viherpirtelön, jossa on vuohenputkea, nokkosta, voikukkaa, tarha- ja villisuolaheinää. Yrtti-istutuksestani leikkasin mukaan persiljaa, korianteria, timjamia ja meiramia. Löysin kasvimaata muokatessani vielä yhden porkkanan, jonka raastoin joukkoon, lisäsin yhden luomuomenan, luomutomaatin ja raikasta vettä. Sekoitin kaikki aineet tehosekoittimessa ja maustoin mustapippurilla ja yrttisuolalla. Pirtelön nauttimisen jälkeen tuntuu kuin onnellisuustaso kohoaisi huomattavasti. Huumaavia aineita juomassa ei ollut, mutta kevään voimaa runsaasti.

Pirtelön aineksina voi käyttää lähes mitä tahansa, vihanneksia, marjoja, hedelmiä, villivihanneksia...
Lisää tietoa viherpirtelöistä Miian  Ilon Pisara -blogista.

Kauneus ei katoa

Monesti en raatsi heittää pois kuihtuneitakaan kukkia,
niissä on omanlaistaan kauneutta. Vuoden pimeämmällä puolella ne ilahduttavat maljakoissa ja asetelmissa. Kuvaamieni kukkien lisäksi kuivatan erilaiset hortensiat, joita blogissa on esiintynyt monissa kuvissa.

Tulppaaneja

Pioneja ja pelargoneja viime kesältä.

Daalia ja jaloleinikki

Mäkimeiramikranssi on  jo pari vuotta vanha, sen väri on säilynyt hyvin. Kevään kunniaksi se sai paperiperhosen.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi –iinu–!
Riemukasta Vappua kaikille!

Let the sunshine in!

Monen mielestä krookukset ovat varmaan jo niin käsitelty, mutta minä jaksan vielä. Kun ensimmäiset  krookukset ovat jo kuihtuneet, toisaalla osa on täydessä terässä. Aurinko on saanut kukat hehkumaan, ne loistavat syli avoinna toivottaen pörriäiset tervetulleeksi. Kova kuhina kukissa käykin, nokkos- ja neitoperhosetkin nautiskelevat krookusten antimia.

Alkukeväästä odotin jännityksellä nousevatko nämä ollenkaan, sillä syksyllä katonrakentajat joutuivat ajamaan niiden yli autolla ja nosturin tassut tiivistivät maata. Mutta reippaasti kukat nousivat, autonrenkaiden jättämistä uristakin.

Iloitsen pörriäisistä, ne ovat puutarhurin tärkeitä pikku apulaisia. Jossain päin maailmaa mehiläiset ja kimalaiset on hävitetty tyystin ympäristömyrkyillä ja niiden korvaamattomuus on havaittu kun ihmiset yrittävät itse pölyttää hedelmätarhoja. Taudit ovat tuhonneet kantoja myös Suomessa, mutta meilläpäin on onneksi paljon näitä ahertajia. Raita kukkii pihan reunalla ja tarjoaa runsaasti täydennystä mesikupuihin.

Myös ylipuutarhuri on kiinnostunut pörriäisten touhuista.

Illalla poltimme roskia, myrskyt ovat pudottaneet paljon oksia puista. Peuralauma laidunsi pellolla, mukana oli muutamia vasojakin. Hämärän laskeutuessa istuskeltiin kansituolissa nautiskellen mustaherukkalikööriä ja kuunnellen lintujen konserttia.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Irene! En päässyt profiilikuvasi kautta blogiisi, mutta laita joskus kommenttia niin siitä varmaan pääsen eteenpäin.
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Kiintymyksen kohteeni heräsi

Lumi suli viimein jouluruusuni päältä, se on kukkinut jo lumen alla. Joulukuussa kasvissa näkyi nuppuja, kuten raportoin täällä  klik. Paksu lumipeite on painanut sen kyyryyn, mutta ehkä aurinko saa sen suoristamaan selkänsä ja paljastamaan ihanat kasvonsa. Kaunokaisen suonissa taitaa virrata pakkasnestettä. Olen niin odottanut tätä näkyä. Snif.

Monta kukkaa on odotettavissa.
Ennen puutarhaan istuttamista se näytti tältä klik

Kasvi on myrkyllinen, ei ehkä ole vaaraa, että joku käy syömässä sen.

Vähän myöhemmin se oli jo nostanut katseensa kohti aurinkoa.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Taina!

Lisäys: Jouluruusun kasvatus tuntuu kiinnostavan monia, sain itse hyvät ohjeet Sarilta

Elonmerkkejä

Miten ihania päiviä, aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpö helli. Kävimme Neron kanssa tervehtimässä joutsenpariskuntaa, joka oli päiväunilla jään reunalla.

Aurinko oli herättänyt myös sinivuokot. Kaulushaikaran outo kumina kuului järveltä, sepelkyyhkyt kujersivat ja västäräkkikin kävi tervehtimässä. Matkalla pelotimme makuusijoiltaan kaksi peuraa ja jonkin kanalinnun. Voi tätä elämän ihanuutta!
Pari kaunista päivää ja heti unohtuvat talven koettelemukset.

Nero tarkasteli joko voisi aloittaa kalastuskauden.

Kissa on hyvä retkikumppani, se löytää aina kaikenlaista,
mikä minulta saattaa jäädä huomaamatta.

Tällä kertaa se sanoi, että katsos piika, liito-oravain toiletti.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Kanelia ja kaardemummaa! Kaunista viikkoa kaikille!

Mitään maahanpantavaa?

Runsaasti potentiaalisia kasveja on varastoituna pieniin pusseihin, purkkeihin, rasioihin... Posti toi alkukeväästä paksun kirjeen, joka sisälsi monia mielenkiintoisia siemeniä. Osa on jo kylvetty ja itänytkin. En tiedä miten apinanleipäpuu viihtyy näillä leveysasteilla, mutta onhan sillekin annettava mahdollisuus:) Kiitos Suvi! Itsekin olen postitellut siemeniä, mikään posti ei ilahduta puutarhuria niin kuin siemenkirje.

Vielä pari laatikollista kaikkea hyvää ja kaunista. Jos ja kun taimia tulee liikaa, on niille onneksi tarjolla hyviä koteja.
Kun ulkona kevät käy painia talven kanssa on siemenpussien rapistelu hyvää terapiaa puutarhakuumepotilaalle.

Pelon ilmapiiri

Kevään mittaan ovat ilveksen jäljet kiertäneet pellolla pihapiiriä vaarallisen läheltä. Nero on ollut hieman säikyn oloinen, ulos mennessä se jää pitkäksi aikaa ovenrakoon tiirailemaan onko reitti selvä. Kun yöllä hain sitä aitanparvesta se murisi uhkaavasti pimeyteen. Toivon, että kissapeto siirtyy rauhallisempiin korpiin, kun pihalla liike lisääntyy. Lumi ei enää paljasta sen jälkiä. Kun lähdimme rantaretkelle, pörhisti Nero karvansa näyttääkseen suuremmalta, sitä selvästi jännitti ja arvelutti koko retki.
Pelästyimme molemmat pahanpäiväisesti kun yht'äkkiä jalkojemme juuresta nousi siivilleen suuri lintu. Haikara on pesinyt järvellä jo useana vuonna.

Viime keväänä Nero teki hurjan löydön: rannassa, savusaunan takana makasi kuollut peura. Tai oikeastaan vain peuran jäänteet: valtava karvapilvi ja kaluttu luuranko. Se oli toiminut talven ajan ravinnonlähteenä monille eläimille. Kuolinsyy on epäselvä. Nero oli aivan töpinöissä ja käyttäytyi kuin olisi itse kaatanut peuran. Se otti karvankappaleet hengiltä moneen kertaan ja hankasi itseään peuran jäänteisin, merkiten saaliin omakseen.

Olen korjannut peuran pois, mutta rantaretkillä Nero haluaa aina viettää pienen muistotilaisuuden ja kieriskellä peurankaatopaikalla.

Ja kenen jälki tämä sitten on? Painallus on 10 cm pitkä ja noin
7 cm leveä. Onnistuin löytämään vain yhden kuvion. Astuja on ollut parinkymmenen metrin päässä portailtamme, tulossa ovelle päin. Toivoisin, että se on koiran jälki, mutta täällä ei tietääkseni liiku irrallisia, suuria koiria. Mikä iso koiraeläin jää jäljelle?

Minä en osaa pelätä näitä arkoja petoja. Mutta tuon ilveksen suhteen on ollut kova huoli Nerosta. Sutta pääsee pakoon vaikka puuhun, mutta ilveksellä on samat taidot kuin kissalla.

Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi Tarja ja Matkatar!

Aurinkoista pikaruokaa

Joskus, varsinkin puutarhasesonkeina on niin kiire, ettei aika tahdo riittää ruoanlaitolle. Yksi terveellinen, alle kymmenessä minuutissa valmistuva  pikaruokavaihtoehtoni on tämä: Pötkylä valmista luomuporkkanasosetta, purkki kookoskermaa, mustapippuria, vähän muskottipähkinää ja ripaus suolaa. Aineet sekoitetaan kattilassa, kun keitto on kuumaa se on valmis tarjoiltavaksi. Lisäksi pari palaa luomuruisleipää, itse laitan päälle tahinia. Sään salliessa nautitaan puutarhassa linnunlaulun kera. Tämän voimalla jaksaa taas muokata maata hyvillä mielin.

Punainen variaatio: pötkylä punajuuri-perunasosetta, pehmeää vuohenjuustoa (aurajuusto sopii myös hyvin),  soijakermaa, mustapippuria, suola kannattaa tarkistaa ihan lopuksi, sillä juustossahan on suolaa.

Heräämisiä

Kirsikka kukkii jo maljakossa.
Eilen sain kuunnella peipposten konserttia. Virtuoosien musiikki osui suoraan sydämeen. Kurjet lensivät pääni yli ja joutsenet juttelivat kovaäänisesti järvellä.

Keijunmekko talvehti kellarissa ja on ilokseni
herännyt salin ikkunalla.

Villirucola on myös noussut talviunilta. Se pääsee ulos vasta juhannuksen jälkeen kun kirppojen vaellus on ohi. Muuten saan ihailla vain pitsilehtistä kasvia.

Hortensioissa on nuppuja. Ne talvehtivat sisällä, paitsi Endless Summerit viettivät talvea kellarissa. Toivottavasti ne kukkivat tänä kesänä, viime kesän kukinta jäi kovin heikoksi.

Yhdessä laventelissa on jo nuppuja. Osa laventeleista talvehtii ulkona, niiden kohtalosta en vielä tiedä. Toivottavasti ne ovat selvinneet hyvin syksyn märkyydestä.

Paljon muitakin kellarin asukkeja hieroo silmiään salissa.
Mm. siniverinen verenpisara, jiaogulan, gojipensas ja kärhöt. Helmihyasintit ja narsissit ovat päässeet kuistille ja ulos.
Osa kasveista nukkuu vielä kellarissa, täytynee herätellä niitäkin ihan pian.

Olen aloitellut jo siemenkylvöjäkin.Tai pitäisi kai sanoa vasta. Minulla ei ole kasvihuonetta ja taimet ehtivät nyt hyvin suoraan ulosistutukseen.

Kyllä kasvu on ihanaa. Itsekin tuntee heräävänsä näiden kanssa puuhastellessa. Toivotan oikein ihanaa keväistä viikkoa kaikille!