14.1.2013

Lucy tuli takaisin!

Muistatteko vielä Lucy Blackin klik ? Olin melko varma, että Lucy oli menehtynyt ja jättänyt minut lopullisesti. Sen lehdet kuolivat ja lähtivät irti nyppäisemällä aivan kuin kasvi olisi mädäntynyt. Olin päättänyt haudata Lucyn ja viimeiset toivon rippeeni lumihankeen. Ruukku unohtui kuitenkin kuistin nurkkaan, mistä ennen pakkasia siirsin sen eteisen nurkkaan, mistä siivotessani siirsin sen keittiöön ja kun seuraavan kerran tartuin ruukkuun miettien jatkotoimenpiteitä minut kohtasi ihana näky. Lucy oli elossa! Voi onnen päivää! Ja nyt sanon kaikille kuten Leena Lumi: Jouluruusun kanssa ei pidä hätiköidä, sitä ei kannata heittää pois silloinkaan kun elonmerkkejä ei enää ole, mullan alla elää toivo. Yritän nyt kaikin keinoin vaalia Lucyn kevääseen.


Lisää kasvuvoimaa näkyy maljakossa, johon olen jättänyt syksyllä poimitut jättimaksaruohot. Ne versovat innokkaina ja taimet pääsevät puutarhaan keväällä.

Haastenaisia oli liikkeellä ja otin vastaan kolmekin haastetta.

Kiitos My life kysymyksistä, tässä satelee vastauksia:
1. Harrastatko puutarhanhoitoa?
Kyllä
2. Lempi- ja inhokkikasvisi?
Vaikea määritellä suosikkia perheessä, jossa on monta lasta. Tällä hetkellä hoitelen noita jouluruusuja ja ne ovat suosikkilistan kärjessä. Inhokkikasvini on jättiputki, jota ei onneksi kasva puutarhassani.
3. Mistä haaveilet?
Yhä enenevästä mielentyyneydestä
4. Missä olet matkustellut?
Olen matkustellut jokapuolella Euroopassa ja aika paljon muuallakin.
5. Mikä on ollut paras matkasi?
Tiibetin retki
6. Horoskooppimerkkisi? Vastaako luonteesi horoskooppisi luonnekuvausta?
Jousimies, kyllä luonnekuvauksessa on aika paljon tuttuja piirteitä.
7. Lempitaiteilijasi? 
Tällä hetkellä Michelangelo, koska hän liittyy nyt yhteen työprojektiini.
8. Millaisesta musiikista pidät?
Klassisesta musiikista, mutta muitakin suosikkeja löytyy.
9. Lempiruokasi?
Terveellinen, kaunis ja maukas kasvisruoka.
10. Onko sinulla lemmikkejä? Millaisia?
Minulla on kissa.Tai ehkä kissalla on minut :)
11. Toteutunut unelmasi?
Yksi niistä on, että saan asua maalla ja hoitaa puutarhaa. 

Kiitos Tiinalle Villa Namuun toisesta haasteesta ja tässä vastaukset kiperiin kysymyksiin: 
1. Missä huoneessa mieluiten oleilet kotona?
Aika tasapuolisesti tulee oleiltua kaikkialla, eniten kuitenkin työhuoneessa.
2. Oletko koskaan käynyt oopperassa? Tykkäsitkö?

Olen käynyt ja pidän oopparasta sekä livenä, että laitteesta kuunnellen.
3. Onko paikkakunnallasi jokin paikka/kauppa tms., missä erityisesti tykkäät käydä tai oleilla?

Kauppoja on vähän, parhaiten viihdyn kirppiksen asiamiespostissa ja puutarhoilla.
4. Mikä sinusta piti tulla isona?

Karjakko tai salainen agentti
5. Uskaltaisitko hypätä benji-hypyn?

En, en kaipaa senkaltaista jännitystä
6. Uskaltaisitko/haluaisitko syödä pallokalaa?

En, olen kasvissyöjä :)
7. Onko sinulla jokin rakas esine ylitse muiden? Mikä?

Agnes on aika rakas
8. Katsotko mieluummin televisiota vai kuunteletko radiota?

Kuuntelen aika vähän radiota, melkein vain autolla ajellessa, koska haluan työskennellä hiljaisuudessa. Joten katson mieluummin televisiota.
9. Kuunteletko radiosta Kansanradio-ohjelmaa?

Mikä se on? Varmaankin kansalaisten foorumi, en ole kuunnellut.
10. Katsotko televisiosta joka päivä uutiset?

Melkein päivittäin tulee katsottua, kesällä ei aina ehdi avata telkkaria joka päivä.
11. Viihdytkö mieluummin hameessa vai housuissa?

Molemmat käy, kotona peuhaan enimmäkseen housuissa, muualla hameessa. 

Ja vielä kerran, kiitos myös Karolinalle haasteesta ja kysymyksistä!
1. Mikä on puutarhasi lempipaikka?
Lempipaikka on aurinkotuolissa, puiden varjossa aamukahvia juoden.
2. Miten hankit puutarhaasi kasveja (ostamalla/jakamalla/kylvämällä/taimenvaihdosta)?

Käytän kaikkia noita keinoja, kasvini ovat enimmäkseen vaihdettuja tai saatuja.
3. Millä puutarhasi kasvilla on eniten tunnearvoa?

Lemmikeillä, olen siirtänyt ne lapsuudenkotini pihasta ja sinne olen istuttanut ne lapsena mummuni kanssa tyhjältä tontilta löytämistämme taimista.
4. Mikä on seuraava projekti puutarhassasi?

Kevään ensimmäinen projekti on kasvun ihastelu, sen jälkeen viikot kuluvat kasvimaalla.
5. Miten kuvaisit puutarhaasi ? Romanttinen -, moderni -, perinne- , muu puutarha?

Puolivilli salainen puutarha
6. Mikä on puutarhasi riesa?

Vuohenputken kanssa käymme taistelua jatkuvasti.
7.Millainen on paras puutarhapäiväsi?

Lämmin, pitkä ja iloisia yllätyksiä täynnä.
8.Kuinka monta tuntia viikossa käytät aikaa puutarhan hoitoon parhaana puutarha-aikana?

Lähes kaiken aikani, työnteko vähän haittaa harrastusta.
9. Parhain puutarhakirjasi?

Suomalainen piha ja puutarha
10. Mikä sai sinut tänään hymyilemään?

Olin ystävän luona kahvilla ja mustikkapiirakalla, jutustelimme mukavia ja haaveilimme puutarhan tulevasta kasvukaudesta.
11. Mitkä ovat parhaat puutarhavinkkisi?

Ei kannata yrittää kaikkea kerralla, puutarha rakentuu vähitellen eikä tule koskaan valmiiksi. 

Nyt vastasin jo 33 kysymykseen, haasteellisimman osuuden, eli uusien kysymysten keksimisen ja haasteen edelleen ohjaamisen jätän tällä kertaa pois. On ehdittävä töiden pariin :) 

Haasteiden lisäksi blogiin tupsahti myös tunnustus, lämmin kiitos tästä Lady of The Mess
Tämän tunnustuksen haluan ojentaa kaikille uusille lukijoilleni! Olkaa hyvä!
Kaikille oikein mukavaa viikkoa!

60 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa, että Lucy on taas täällä :) Ja maksaruohosi ovat huippuvoinnissa. Iso urakka tuo 33 kysymykseen vastaaminen, kiva oli kyllä lukea sinusta! Onnea tunnnustuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Lucyn paluu on riemastuttava, kasvit pystyvät yllättämään. Tässä tapauksessa hitaudesta oli hyötyä.

      Poista
  2. Onnea tunnustuksesta! Oli mukava lukea vastauksiasi. Mukavaa maanantaita, Cheri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin sinulle mukavaa maanantaita. Nyt Lucyn salaisuus paljastui :)

      Poista
  3. Ihanaa! Lucy siis vain lepäsi ;)

    Mukavia vastauksia Cheri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, Lucy vain nukkui Ruususen unta :)

      Poista
  4. Mulla on tuolla työhuoneen pöydällä pari ehkä tapausta. Kesän korvilla tietää mitkä oikeasti ovat kuolleet. Ihana Lucy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa pitää kosteana ja tarkkailla josko uuden kasvun merkkejä tulisi näkyviin.

      Poista
  5. Onnittelut tunnustuksesta, haasteiden vastauksia oli kiva lukea. Ja iloitkaamme Lucyn paluusta:)

    VastaaPoista
  6. Oli kiva lukea puutarhaisia vastauksiasi. Hienoa, että Lucy elää, aina niistä ei päältäpäin tiedä. Hän oli siis lakastuttanut lehdet, kun ajatteli, että nyt on talvi ja lunta tulee päälle. Huomasi sitten, että emännällä alkaa olla kevätfiiliksiä, joten alkoi pukata uutta kasvua :)Ai miten fiksu Lucy :-D Ihanaa, että löysit hänet puutarhaasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän Lucya maailman fiksuimpana jouluruusuna :) Fiksujen kanssa on helppo elää.

      Poista
  7. Ihanaa riemua olemassaolosta !

    VastaaPoista
  8. Mulle kävi samoin jouluruusun kanssa. :) Kukkaparka odotteli biojätekohtaloaan keittiön lavuaarissa, muut juuri kun olin tunkemassa sitä roskikseen huomasinkin alut. Pitää muista sinun ja Leena Lumin neuvo vastedeskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi huomasit! Kuinkahan monta jouluruusua heitetään turhaan pois. Minullakin on kestänyt ennen kuin olen kantapään kautta oppinut kasvin tavat. Kannattaa jakaa toivoa jouluruusun ylösnousemuksesta kaikille epätoivoisille.

      Poista
  9. Onnekas hän, Lucy Black, että olit hidas siirroissasi.
    Kummatkin pääsette riemuitsemaan kevätauringosta kunhan olette toisiinne lopputalven ehtineet tutustua.
    Mukavia vastauksia kerroit kysymyksiinkin.
    Onneksi vielä saadaan puutarhahommista lomailla ja niistä vain mukavasti unelmoida!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvit opettavat usein kärsivällisyyttä puutarhurille. Nauttikaamme puutarhalomasta, syksy oli niin sateinen, että moni multahomma jäi syksyllä tekemättä, siellä ne odottavat lumen alla.

      Poista
  10. Huh huh, onnittelut kysymysmaratonin suorittamisesta :-D Aikamoinen pläjäys.
    Mullakin oli toiveammattina salainen agentti. Sen vaihtoehto oli pienoismallien rakentaja. Kun ala-asteella piti piirtää toiveammatti, piirsin sen agentin, kun suurennuslasin kanssa kulkeva hahmo oli helpompi ;-)
    Voi että, miten iloinen sitä voikaan olla pienistä piipoista! Ne pelastavat päivän, viikon, ehkä kuukaudenkin, joskus kiitollisuus kestää montakin kuukautta tai vuosia, koko kasvin loppuelämän - tai oman loppuelämän, ei sen puoleen. Kyllä kasveihin voi rakastua, eikä se ole edes vaikeaa. Ihanaa, että Lucy sinnitteli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuossa, mutta ajattelin suorittaa koko maratonin kerralla. Pienet piipot nostavat usein ilon pintaan ja kohtapuoleen riemunkiljahduksia alkaa kuulua kaikilta pihoilta kun kasvukauden ensimmäiset alkavat ilmaantua. Olen niin iloinen Lucyn heräämisestä ja kyllä, kasveihin voi rakastua.

      Poista
  11. Onpas ihanaa, kyllä itsekin ilostuin, kun viime kesäinen keijunmekkoni oli kasvattunut vihreitä köynnöksiä kuihtuneiden joukkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama riemu minullakin oli viime keväänä keijunmekon kanssa. Pitkään se empi, mutta päätti sitten aloittaa uuden kasvukauden. Nyt se vielä lepäilee kellarissa, mutta kohta koti täyttyy ruukuista kun kellarin asukkeja aletaan siirtää valoon ja lämpöön. Nukkukuoon nyt kuitenkin vielä vähän aikaa.

      Poista
  12. Olipa hieno! Lucy ei näemmä hermostu helposti. Aika monta kysymystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vaaditaan kärsivällisyyttä sekä minulta, että Lucylta. Nyt tuli paljastettua kaikki salat :)

      Poista
  13. Olet siis viherpeukalo!:) Noin kivoja ylläreitä ei minulle ole sattunut koskaan. Onnea teille kahdelle, sinulle ja Lucylle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitämme molemmat ja toivomme sinullekin kivoja ylläreitä!

      Poista
  14. No niin, vihdoinkin pääsin tännekin - tosin tulin toisen blogin kautta, mutta nyt olit ilmestynyt kokonaisuudessaan minunkin listoilleni. Kummallinen blogger.
    Tuo ruusu on mielettömäm hyvän värinen. Itsekin huolisin, mutta kun nuo ovat kovin myrkyllisiä, en ole uskaltanut ostaa - sen verran noilla karvapalleroilla on tapana makustella joitakin kukkia, etten viitsi riskeerata. Toisaalta atsaleakin on myrkyllinen, ja niitä minulla on aina talvella nurkat väärällään, kuten myös edelleenkin eläviä kissoja :) Joten, jos vaikka kuitenkin vielä jonakin päivänä Lucyn käsiini etsisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja kiitos vastaamisesta :)

      Poista
    2. Kiitos kivoista kysymyksistä! Vastasin sinulle tuolla edellisen postauksen kohdalla, mikset päässyt lukemaan Lucysta aiemmin :) Minulle sattui pieni vahinko. Onneksi meidän karvaolento ei ole lainkaan kiinnostunut kasveista (paitsi heinästä), johtuu varmaan siitä, että ulkona on paljon mielenkiintoisempia asioita, sisällä lähinnä makoillaan. Muutoin en minäkään tohtisi pitää myrkyllisiä kasveja.

      Poista
    3. Ahaa, sinä olit siis hieman hätäinen :) Samoin on ollut lähellä käydä joskus...

      Poista
  15. Onnea tunnustuksesta Ja olihan kerraksi kysymyksiä,oli kivaa lukea vastauksiasi
    Hyvää että Lysy pelaistui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olihan tuossa vastaamista, kuin poliisikuulustelussa :)
      Toivokaamme, että Lucy kasvaa ja voimistuu ja pääsee keväällä puutarhaan jatkamaan eloaan.

      Poista
  16. Tiedätkö, huomasin juuri ihan pari päivää sitten, että meilläkin on lähtenyt kärsinyt jouluruusu taas kasvamaan.:) Se on kyllä ihan tavallinen valkoinen yksilö, mutta silti. Ei pidä selvästikään luovuttaa liian aikaisin. Ja "puolivilli salainen puutarha": perfect! Ehkä minullakin vielä joskus.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluruusulla on sen verran poikkeavat tavat, että sen kanssa eläminen vaatii vähän totuttelua. Sääli, että monta yksilöä on varmasti heitetty turhaan pois. Ei pidä luovuttaa!

      Poista
  17. Iso liuta vastauksia kymmeniin kysymyksiin, aika urakka, mutta mukavaa oli lukea. Sinnikäs ruusu, aplodit sille ja tuosta tarmosta ja sisukkuudesta pitää itsekin ottaa oppia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos jaksoit lukea, tekstiä tuli luvattoman paljon, mutta haasteet ovat haasteita :) Lucy on ihastuttavan elinvoimainen.

      Poista
  18. Kiitos,kiitos ja kiitos: 33sta vastauksesta; kiitos erityisesti yhdestä nro 3:sta!

    VastaaPoista
  19. Ihana Lucy! Ja hyvä tietää tuo jouluruusuista.
    Onnea tunnustuksista, olet ne ansainnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt on opittu jotakin jouluruusujen hoidosta.

      Poista
  20. Onpas kivan punertavat alut ! Ja se on kyllä ihan totta, että jouluruusua ei kannata heittää pois, vaikka sillä ei olisi enää lehtiä. Silloin vain kastelua vähennetään reippaasti ; )
    Ihana lukea noita haasteiden vastauksia... etenkin noin runsaita ; ) Se oli minulle hyvä muistutus, että ruoka on kaunista... olen sen ihan unohtanut : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucylla kävi tuuri kun se joutui unohduksiin lehtien kuoltua, ei tullut kasteltuakaan. Jouluruusulla on ihan omat kujeensa ja vähitellen alan ymmärtää sitä. Ruoassa on hyvä olla ravintoa silmillekin :)

      Poista
  21. Varsinainen kysymys- ja vastauspatteristo. Hyvin ja mielenkiintoisesti selviät vastaamisesta.
    Mukavaa, että Lucy Jouluruusu on sittenkin hengissä ja alkoi virota. Minun valkoisessa jouluruusussani on uusia virkeitä lehtiä. Silti olen huolestunut, kun uusiakin lehtiä hiljakseen alkaa nuokkua, niiden varret taipuvat ja tulevat veteliksi, ja lopulta lehti kuihtuu. En tiedä, kärsiikö kasvi nyt kuivuudesta vai märkyydestä vai jostain muusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla nuo vielä vihreiden jouluruusujen lehdet nuokkuvat joskus kun en ole kastellut vähään aikaan, mutta nousevat taas saatuaan vettä. Olen ymmärtänyt, että märkyys on pahempi riski jouluruusulle kuin kuivuus.

      Poista
  22. Cheri, muistan sinun Lucy Black -ihanuutesi...

    Minulla on nyt kaksi rauskua jouluruusua ja yksi vieläkin upeasti kukkiva. Yhden rauskun vein minäkin viileään välivarastoon ja sieltä toin sen mikron viereen keittiön työpöydälle, jossa on sellainen tavallinen kaapinalusvalo. Nyt se lykkää uutta oksaa vimmatusti eli on toivoa saada ainakin muutama vietyä puutarhaan.

    Luulen, että Paulan kukka on saanut liikaa vettä...Minä kun kastelin liikaa, alkoivat kukinnot roikkua ihan velttoina.

    Jouluruusu on kaiken yrittämisen väärtti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toden totta, kaiken yrittämisen väärti! Nämä eloonheräämiset pitää muistaa aina kertoa kaikille jouluruusun kasvattajille, jouluruusu on erilainen.

      Poista
  23. Ai niin, en ehdi tai jaksa nyt lukea kaikkia vastauksiasi, mutta minullakin on tuo ooppera...Savonlinnan oopperajuhlat ovat olleet vuosia suvemme kohokohta. La Scalaankin oltiin kerran menossa, kun olimme Decenzanossa, jossa asuu eräs ystävämme, mutta kun siellä meni Aida ja se ei ole oikein minua eli vaihdoin pitkään iltaan muualla;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesänä olin Veronan Arenan oopperajuhlilla kuuntelemassa Aidaa. Orkesteria johti Placido Domingo ja muutkin esiintyjät olivat maailman huippuja. Yöllinen Arena täysikuineen loi upeat puitteet hienolle esitykselle.

      Poista
  24. Aikamoinen näyttelijätär tuo Lucy Black. Esitti niin taitavasti valekuollutta, että oli vähällä joutua pihan perille. Mutta onneksi huomasit vienon elämänhenkäyksen ja saatte viettää yhdessä vielä aika tovin.
    Oli hauska tutustua myös Agnesiin. Hän on päässyt arvoiselleen paikalle kodissasi.
    Karjakon ammatista haaveilin minäkin pikkutyttönä mummolassa.
    Onnittelut huolettoman oloisesta urakoinnistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucy on varsinainen draamakuningatar :) Agnes on kaiken keskipisteenä. Minulla oli lapsena oma nimikkolehmä kesäpaikassa ja olin niin innoissani, että vietin öitäkin navetassa. Joskus minulla oli myös oma vasikka, jota taluttelin lieassa kylän raitilla. Kouluaikana pestauduin kaupungin laidalla sijaitsevaan maataloon navetta-apulaiseksi, lähinnä siivosin paikkoja.

      Poista
  25. Hii, taas olisi haaste...Koeta kestää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tähänhän alkaa tulla jo rutiinia :)

      Poista
  26. Hei :) Piti oikein tulla tsekkaamaan kuka on Cheri, kun kommentoidaan paljon samoja blogeja. Ja kas, täällähän olikin tyhjentävä vastaus :)!!Herttinen, ehän mie ole tajunnut että sullon nuo puutarha-asiat pinnalla. Ihanaa!! Tiedän tunteen, pikku terhakat elämänalut saa niiiin iloiseksi, mullon jääkaapissa hyasintinpiikit juuri nousseet :)
    Itse olen puutarhuri, ihan kukkahullu! Tervetuloa vastavierailulle, jos vain ehdit noilta kommenteiltasi, niitä sulla on vino pino, huh huh :)!
    -Helena ja Blackie-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan, kiva kun löysit tänne. Elämäni on ollut viime aikoina haasteellista :) ja lisää pukkaa. Ainahan sitä kuitenkin ehtii käymään vastavierailulla.

      Poista
  27. Puutarha rakentuu vähitellen eikä koskaan tule valmiiksi ~ niin filosofinen ja kaunis toteamus! Sitä lukiessa tulee hyvä ja rauhaisa olo ... Ja unelmoin yhä enemmän puutarhasta :)
    Myös lapsuuden ammattihaaveesi toivat myös omani mieleen - sairaanhoitaja tai lentäjä ... Nyt katson sairaala-sarjoja tv:stä ja joskus lennän unissani :)
    Upeeta että Lucy Black on palaamassa ... Kasvun voima yllättää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varmati ole ainoa, jonka mielestä valmis puutarha ei ole enää elossa. Minusta ei tullut karjakkoa, enkä ole salainen agenttikaan :) en ainakaan tunnusta. Kasvun voima on hämmästyttävää ja riemastuttavaa.

      Poista
  28. Voi hurja, sinua on haastettu enemmänkin, mutta 33 kysymykseen vastaaminen ei näyttänyt tuottavan ongelmaa. Olipa mukava lukea ajatuksiasi =)

    Kun kuvailit lempipaikkaasi muistin että niin, kyllä se kesä vielä tulee ja saa juoda aamuteetä, päiväteetä ja iltateetä pihalla. Se on niin parasta!

    Puolivilli salainen puutarha kuulostaa hauskalta! Olisipa mukava päästä joskus käymään ihastelemassa puutarhaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on ollut haasteellista :) Kesä tulee ja ihanat tauot kupposen kanssa kätensä jälkiä ihaillen. Ja joutilaat päivät kirjan kanssa puiden siimeksessä.

      Poista
  29. Voih, ihan kateellinen olen kun jaksat ja ehdit haasteisiin vastata. Minä aina kaikista haasteista ilostun ja innostun, mutta haastavan arjen edessä ne sitten tahtoo jäädä...

    Minun jättimaksaruoholleni kävi sama homma! Unohdin isännän ruohonleikkurilla murjoman yksilön maljakkoon piiiiitkäksi aikaa ja sillä aikaa oli ilmestynyt komea juuristo. Tosin laitoin sen maahan juuri ennen lumia, saas nähdä selvisikö reppana siitä. Kovia kokenut yksilö, mutta onneksi elämä yllättää!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiat pitää priorisoida, ymmärrän, ettei sinun arjessasi voi olla blogihaasteet listan kärjessä. Istun paljon koneella työn merkeissä ja siinä sivussa on aikaa rustailla haastevastauksiakin.

      Maksaruoho selviää todennäköisesti, ne ovat sitkeitä kasveja. Minulla on kerran yksi yksilö selvinnyt kovan talven ruukussa ulkona. Taidan laittaa noita alkuja kylvömultaan kunhan kerkeän.

      Poista

Kiitos kommentista