Kävin eilen luomumansikkatilalla poimimassa punaista herkkua. Poimijoita kehoitettiin maistelemaan ahkerasti marjoja, ja onhan se hyvä maistella, että voi olla varma mitä laatikkoonsa poimii.
Mansikan satokausi päättyi tällä tilalla tähän. Sanoivat, etteivät muista koskaan poiminnan päättyneen näin aikaisin.
Kotona valmistin marjat nopeasti säilytykseen ja samalla vähän maistelin niitä vakuuttuakseni, että ovat hyviä. Mansikoita voi syödä liikaa, se tuli todistettua. Aikamoinen mansikkaähky.
Tämän kesän mansikkainnostus johtuu tästä Leena Lumin postauksesta, jossa hän arvioi Sinikka Piipon kirjan Puhdasta ravintoa.
Harjaneilikoita kasvaa siellä täällä. Niissä on kiehtovia väriyhdistelmiä ja sävyjä. Kukka on kestävä ja kaunis, leviää hyvin itsekseen.
Mietin miksi kasvia kutsutaan harjaneilikaksi? Ehkä siksi, että nuput muodostavat tälläisen harjan.
Vaaleanpunaisen harjaneilikan takana näkyy viime vuonna saamani pehmytmesiheinä. Se on suloisen pehmeä kirjavalehtinen, melko matalana kasvava heinä. Jos minulla olisi kuupuutarha, laittaisin tätä sinne. Se loistaa salaperäistä valoa illan hämärässä.
On taas perjantai, toivottelen hyvää viikonloppua kaikille!
2 tuntia sitten






































