Ruukuntekijä

Jos ei nyt tekijä niin tuunailija kuitenkin. Viikonloppuna tuunailin taas muutamia ruukkuja, sillä niitä tarvitaan pian.
Maalasin nämä harmaalla kalkkimaalilla, hioin vähän teräsvillalla ja vahasin pariin kertaan. Ensin levitin siveltimellä värittömän vahan ja sen kuivuttua valkoisen.

Ei ehkä kaikkein kauneimmat ruukut, mutta paremmat kuin nämä mustat alkuperäiset. Viime kesänä kerttu teki pesän aitan ovikranssiin ja alue piti rauhoittaa. Aitassa on puutarhatarvikkeiden varasto ja myös ruukut jäivät kerttuperheen taakse. Kukat oli kuitenkin saatava multaan, joten ostin paikallisesta rautakaupasta tälläisiä suuria ja halpoja muoviruukkuja.

Sain puutarhuriystävältäni näin ihanat pääsiäiskukat. Laitoin pioninjuurakot jo ruukkuun kasvamaan, sillä ne olivat hyvällä alulla.
Isommassa pussissa on 7 kpl latva-artisokan juurakoita ja ajattelin laittaa niistäkin muutaman koko kesäksi ruukkuun kasvamaan ja loput kasvimaalle. Jos taas yrittäisin talvettaa ruukut kellarissa, toistaiseksi en tosin ole talvetuksessa onnistunut. Kohta nähdään ovatko talvisuojatut artisokat ja kardonit selvinneet kasvimaalla.

Monissa blogeissa on jo saanut ihastella kevätkukkijoita. Vaikka kukkapenkeistä nousee jo kaikenlaista, olen nähnyt kukkivana vasta sinivuokon. Mutta hyödyn tavoittelija iloitsee valtavasti tälläisestä näystä: köynnöspinaatti on aloittanut pontevasti matkansa kohti korkeuksia.

Kellarissa talvehtinut ranskanrakuunakin on jo hyvässä kasvussa. Ranskalainen rakuuna on yleensä selvinnyt talvesta kasvimaallakin, mutta varmuuden vuoksi kasvatan sitä myös ruukussa.

Ei meillä täysin kukatonta kuitenkaan ole, ruukkunarsisseissa käy aurinkoisena päivänä kova kuhina. Onneksi leppä näyttää kohta kukkivan ja raitakin piakkoin, ne antavat  ravintoa näille puutarhurin apulaisille.
Sunnuntaiaamuna hieraisin silmiäni kun heräsin sankkaan lumisateeseen. Astuessamme ulos, Nero pysähtyi ulko-ovelle ja vilkaisi kysyvästi minuun. Se päätti palata takaisin sisälle, torkkumaan siemenhautomon lämpöalustalle. Kevääseen ei ole luottamista.
Kaunista viikkoa kaikille!

Kielletyillä aineilla kauriita vastaan

Kun aloitin viljelyn täällä, aluetta hallitsivat peurat. Olin ilmeisesti tullut niiden reviirille ja häikäilemättä ne popsivat kaiken kasvattamani, jopa ruukuista katosivat tulppaanit. Yhtenä keväänä ne panivat puiset pihakalusteet säpäleiksi ja kuskasivat kottikärryni keskelle peltoa, en kyllä ymmärrä miten. Luulin tuhoa ensin ihmisen aiheuttamaksi ilkivallaksi, mutta sorkan jäljet paljastivat syylliset. Kokeilin kaikenlaista karkotetta ja viimein löysin toimivan aineen, joka sai peurat karttamaan pihaa ja kasvimaata. Ne muuttivat kulkureittejään ja moneen vuoteen niistä ei ollut haittaa vaikka liikkuivatkin lähistöllä.

Viime vuonna peurat katosivat ja tilalle tuli metsäkaurislauma. Ne ovat ketteriä eivätkä tunnu pelkäävän mitään. Usein ne hengailevat lintujen ruokintapaikoilla. Ajan niitä takaa haukkuen koiramaisesti ja käsiäni heilutellen. Ne kyllä pakenevat, mutta vain tullakseen kohta takaisin. Taitavat oikein odottaa viihdyttävää performanssia.
Lisäksi tunteeni olivat ristiriitaisia; metsäkauriin on vaikea selviytyä talvesta, ne elävät paljolti ruokinnan varassa. Lumien sulettua metsistä ja pelloilta, niillä ei ole enää hätää ja päätin ryhtyä torjuntapuuhiin.

Löysin varastosta yhden korkkaamattoman purkin tehokasta karkotetta, ruotsalaista Rå' Odöriä. Sitkeää tököttiä laitetaan tikunnokkaan ja tikut ripustetaan hajuesteeksi karkotettavan kuonon korkeudelle. Aine haisee kuvottavalle, se jotenkin iskee hajuhermoon. Onneksi ihmisnenä ei haista sitä matkan päästä. Tehoaa myös jäniksiin ja myyriin.

Kuva on otettu viikko sitten, ei meillä enää ole noin paljon lunta.

Tein hajuaidan pellon reunaan kasvimaan taakse ja joka puolelle pihaa kauriiden kulkureiteille. Katsotaan tehoaako kemiallinen aita. Ajattelin tilata lisää tätä tehokasta ja helppoa aitaa, mutta harmikseni sain tietää, ettei Rå' odöria ole saanut myydä enää kesän 2010 jälkeen. Aine sisältää 5% hirvensarviöljyä, joka on teurastamoiden sivutuote (sisältää erilaisia eläinten osia). EU:n kemakaaliasetus REACH vaati, että aine on tutkittava, jotta sitä voi käyttää ja valmistajilla ei ole varaa satsata monta miljoonaa kruunua testeihin. Vähän niin kuin meidän terva-case.
Löysin kuitenkin uuden tuotteen, myöskin ruotsalaisen, Rå-väck. Se on yrteistä ja jonkilaisista biologisista lannoitteista tehty tyyny, jonka teho kestää puoli vuotta. Eri tuotteet kesä- ja talvikäyttöön. Saatanpa kokeilla.

Synttäriarvonnan lusikat lähtivät jakoon seuraaville:
Aila (karhuoja), Teija Hämäläinen ja Enkulin käsityöt.
Lähettäkäähän osoitteenne blogin sähköpostiin, niin pääsette hämmentämään.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Kaisa ja Arja!
Aurinkoista huhtikuun alkua kaikille!

Vakioaikaan!

Ärsyttääkö viisareiden siirtely? Meneekö rytmi sekaisin? Minua kesä- ja talviaika ärsyttää erityisesti siksi, että koen sen täysin turhaksi ja järjettömäksi tavaksi. Fyysisesti en kärsi aikaerosta, koska en elä tarkasti kellon mukaan, mutta tunnin eroon tottumiseen ja vuorokausirytmin löytymiseen menee tovi. Unitutkija Timo Partosen mukaan kesäaikaan siirtyminen rasittaa sydäntä ja verisuonia. Nämä vaikutukset ovat samanlaisia kuin vuorotyöntekijöillä havaitut.
Suomea sitoo Euroopan Unionin kesäaikadirektiivi, joka tuli voimaan 2002. Kesäaikaa puolusteltiin mm. enegiansäästö-syillä, mutta se on osoittautunut merkityksettömäksi.
Ota kantaa ja allekirjoita kansalaisaloite, jolla yritetään saada loppu tälle turhuudelle. Aikaa on vain 8.4. asti.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Kastanjan varjossa, Merve'nin evinden, Kaisa ja Hilda Hissu!

Mukavaa kevätviikkoa kaikille!

Ihanat naiset puutarhassa

Elokuussa kasvimaallani käyskenteli viehättävä asiantuntijakaksikko. Toimittaja Outi Tynys ja valokuvaaja Teija Tuisku uskalsivat tulla tekemään juttua kasvimaasta, kasvun kannalta vuosisadan katastrofaalisimpana kesänä. Onnistuiko kaksikko haalimaan mitään kokoon selviää Kotipuutarhalehden juuri ilmestyneestä numerosta 4. Moni oli jutun jo bongannutkin edellisen postauksen kommenteista päätellen.

Oli todella kiva käyskennellä puutarha-asiantuntijoiden kanssa omalla kasvimaalla, joka onneksi elokuussa rehotti jo melkein normaalikesän malliin.
Meillä oli mukava ilta, eikä jutunaiheista ollut puutetta. Nauttiessamme iltapalaa puutarhassa, tuli Nerokin tervehtimään ja merkkasi puskemalla molemmat naiset hyväksytyiksi. Ei mitenkään itsestäänselvyys prinssiltä.
Olin aivan sulaa vahaa kun Outi seuraavana päivänä lähetti minulle Teijalta saamansa viestin: ’’Tuollaiset keikat ovat niin energisiä ja meidän ammatin kohokohtia!
Ihanan valovoimainen tarhuri!’’
Ja kun Outi jutun valmistuttua, nyt keväällä, kirjoitti: "Kasvimaasi on kaunein ja ennen kaikkea elämyksellisin, jossa olen vieraillut."  - eivät jalkani koskettaneet maata pitkään aikaan. Kasvimaani on puutarhanhoitoni ykkösprioriteetti on kannustavaa kun joku muukin arvostaa sitä.

Kuva: Teija Tuisku

Otsikko ainakin osuu aivan nappiin. Puutarhaestetiikkaa on niin monenlaista; joku tykkää mittanauhalla vedetyistä linjoista, minä suosin puolivilliä rehotusta. Keväällä valmistelen kasvimaata kuin maalausta, istuttelen ja kylvän ajatellen miltä lopputulos tulee näyttämään struktuureineen ja väreineen. Tälläistä jälkeä syntyi "huonona" kesänä.

Kuvat: Teija Tuisku

Kiitos Outi ja Teija hauskasta elämyksestä ja kauniista jutusta.

 Jutun ja kevään kunniaksi skoolasin itsekseni ruusulimonadilla. Uutta viljelykautta odotellessa.

Pääsiäispuuhia

Yöt ovat olleet niin kylmiä, että narsissit täytyi siirtää portailta sisätiloihin. Neroa ei palele, täydenkuun viikolla sillä on ollut öisinkin puuhaa ulkona. Pupukin tarkenee, sillä on huopatakki yllä.

Minulla oli lapsena kokonainen lauma tälläisiä lampaita. Nyt niitä on enää kaksi jäljellä.

Kirsikan oksat puhkesivat kukkaan pääsiäiseksi.

Samoin mustikat.

Hauskan pesäkaapin ostin viime kesänä Elsan lempituolista.

Maalasin muovimunia kalkkimaalilla.

Pian yöpakkaset hellittävät ja pääsiäiskukat voi taas siirtää portaille.

Jäkiruoaksi löysä muna

Ystäväni oli tulossa eilen kylään ja piti keksiä nopeita ja helppoja herkkuja eikä huvittanut ryhtyä leipomaan.
Jostain oli mieleeni piirtynyt kuva löysästä suklaamunasta. Täytteeseen sekoitin mascarponea ja kermaa, tomusokeria ja sitruunan mehua. Keltuainen on sokeritonta raikasta mangososetta. Suolapalan jälkeen keitin kahvit ja kysyin ystävältäni pitääkö hän munaruoista. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun sanoin tarjoavani jälkiruoaksi löysän munan. "Niistä en kyllä tykkää", kuului kommentti. Hyvin kuitenkin maistui.

Lisäys: Kun niin moni kertoo aikovansa kokeilla "löysän munan" tekemistä niin laitan tähän vielä yhden pikku vinkin. Kun munan yläosan rikkoo, suklaakuori halkeaa helposti puoliksi. Laitoin lautaselle vähän kuumaa vettä ja kastoin puolikkaiden reunat nopeasti siihen ja liimasin yhteen.

Suolapalaksi tarjosin lämpimiä bataattileipiä. Tämän keksin ihan omasta päästä kun tarkastelin jääkaapin antia. Helppo, nopea ja herkullinen. Bataatin viipaleet asetellaan uunipellille ja öljytään. Paistoin ensin pelkkiä viipaleita puolisen tuntia, sitten sipaisin viipaleiden päälle vähän pestoa, sen päälle vuohenjuustoviipale ja kirsikkatomaatin siivu. Paistoin uudelleen niin kauan, että juusto alkoi sulaa. Lopuksi koristellaan vihreällä. Nämäkin maistuivat vieraalleni.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Mari!
Suloista palmusunnuntaita kaikille!

Suojausta

Kiitos Sailan paimenkirjeen, havahduin toimimaan ajoissa.

Lämpö sai puutarhassa nopeasti kasvua aikaiseksi, mutta nyt on luvassa kovia pakkasia ja ilman lumisuojaa airuet ovat pulassa.

Syksyllä hamstrasin pari sataa litraa kuivia lehtiä kompostorin viereen. Kannellisessa saavissa ne ovat pysyneet kuivina ja ovat nyt varsin käyttökelpoista suojausmateriaalia. Häkkyrät estävät tuulta riepottamasta piippojen peittoja pois.

Kaurissuojat pitävät lehtipeitteen hyvin paikoillaan jouluruusuilla. Yöllä satanut lumikerros auttaa myös asiaa.

Toivottavasti nyt pärjäävät.

Sailan uutiskirjeen, Puutarhapalsta, voi tilata sähköpostiinsa täältä. Saat monipuolista ja ajankohtaista tietoa tapahtumista ja kaikesta puutarhanhoitoon liittyvästä pari kertaa kuukaudessa.

Pehtoori on ryhtynyt valvomaan siementen itämistä lämpöalustalla sängyn alla. Lämmin piilo, vieraatkaan eivät häiritse. Edistää varmasti itämistä, nyt siellä muhii purjo Hannibal, tomaatti Sibirjak, laventeli ja suippopaprika.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Lilja&Salvia!

Kevät pelastettu

Eilen sain käteeni odotetun puutarhakirjan, Keittiöpuutarha, siemenestä lautaselle (Kati Jukarainen, Maria Kesänen ja Hanna Sumari, Readme.fi), ihan painotuoreena. Hyötypuutarhuri kiittää, kevät on pelastettu! Tuli miten pitkä odotus tahansa, aika kuluu rattoisasti uutta teosta maistellen. Taimihyllykin alkoi näyttää entistä toiveikkaammalta.

Kirjan tekijät ovat vanhoja tuttuja: Hanna Sumari, joka kirjoittaa blogia mm. Apu-lehden sivuilla, 100% Outdoor -blogin Kati ja Kanelia ja kardemummaa -blogin Maria. Tuttujen tekijöiden upea kirja tuottaa jännää myötäylpeyttä ja onnistumisen iloa itsellekin.
Kirja opastaa ihan "kädestä pitäen" keittiöpuutarhan perustamisen ja hoidon. Hanna on luonut kirjan herkulliset reseptit. Tänään kokeilin jo kukkakaalicouscousia. Vaikkei omasta maasta vielä satoa irtoakaan, kaikki aineet löytyivät kuitenkin keittiöstä.

Kirjassa yhdistyy kaikki hyvä: upeita, inspiroivia kuvia, paljon tietoa viljelystä ja kasveista sekä maukkaita reseptejä. Teoksen paksu paperi, joka tuntuu miellyttävältä koskettaa ja kangasselkä tuovat nostalgisen muistuman vanhoista tietoteoksista. Erityisesti iloitsen tietolaatikoista ja erilaisista taulukoista. Kirjasta on siten helppo löytää tarvitsemansa kun esimerkiksi kylvöaikaan miettii vaikkapa kumppanuus-kasveja.
Ainoa kritisoitava asia mielestäni oli kirjan typografia ja tekstiosuuksien horjuva taitto. Mutta, hei, kuka muu kuin minä katsoo tekstipintaa kun vieressä on mitä hienoimpia kuvia silmien iloksi.

Julkaisutilaisuudessa oli ilo tavata vanhoja tuttuja bloggaajaystäviä ja uusiakin.

Kiitos Hanna, Kati ja Maria!

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Helinä, Eila ja Aquila!

Syötävät pääsiäisruohot

Lämmin kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista ja onnitteluista. En vastoin tapojani vastannut jokaiseen jottei kommenttiketjusta tulisi kiusallisen pitkä, arvontahan on voimassa kuun loppuun. Jokaisen olen kyllä iloisena lukenut.
Vajaa kaksi viikkoa pääsiäiseen ja meillä jo pääsiäisruohot kasvavat. Rairuohokin on ihan kivaa, mutta koska hyötyviljely on mennyt veriin niin kasvatan syötäviä pääsiäiskoristeita. Tämä annos on Nerolle, kissakin kaipaa vihreää. Myös kauriit saavat laiduntaa heinäpellossa.

Viherkrassi on nopeakasvuista ja sitä ehtii laittaa vielä pääsiäiseksi. Se on myös hyvin kaunista pienine lehtineen. Lampaatkin tykkäävät ja tällä voi koristella pääsiäisruokia tai nauttia salaatissa ja leivän päällä.

Nämä ovat jo menneet parempiin suihin, uutta on tulossa.

Hiirenkorvia maljakossa.

Taimikasvatus on lähtenyt hyvin käyntiin.

Sipulit ovat säilyneet erittäin hyvin, viimeiset punasipulit ovat alkaneet kasvaa ja varret voi hyödyntää vihersipulina.

Salaatin suhteen olen ollut omavarainen jo viikkoja. Salanovasalatti on ostettu marketista ja se säilyy ja kasvaa erittäin hyvin vesiviljelyssä. Kulhossa on neljä salaattiruukkua ja ne kasvavat sitä mukaa kun käytän niitä. Ruukkuja ei saa tukehduttaa vedellä, mutta niiden on oltava koko ajan tasaisen kosteita. Kasvivalo tietysti auttaa keittiön sisäpuutarhan kukoistuksessa tähän aikaan.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Helinä!
Mukavaa viikkoa kaikille! Käykää lunastamassa arpa edellisen postauksen viisivuotisarpajaisista.

Nerokas lusikka

Autuas olo täytti 5.3. viisi vuotta. Merkkivuoden kunniaksi arvon lukijoiden kesken kolme Nero-lusikkaa.
Hämmentävän esineen voi ripustaa tassuista kupin reunaan.

Lusikat ovat keramiikkaa ja kaikki pikkuisen erilaisia. Kolme palkintoa siis ja säännöt ovat entiset.
Arvon tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken kolme palkintoa. Yksi arpa per kommentti ja linkityksestä bonusarpa. Kerro kommentissa montako arpaa lunastat. Anonyymit, laitattehan ystävällisesti sähköpostiosoitteen ja nimimerkin mukaan. Kerro kommentissasi montako arpaa lunastat.
Arvonta suoritetaan pääsiäisen jälkeen, 31.3.
Arvonta on päättynyt.

Ensimmäisen postauksen kuvassa esiintyi Nero. Silloin, 5.3.2011, oli näin paljon lunta. Aurinko oli kuitenkin pilkistänyt ja tunnelma keväinen.
Kiitos teille kaikille ystävyydestä, neuvoista, vinkeistä ja kannustavista kommenteista vuosien aikana. Jatketaan tästä entisin ja vähän uusinkin kujein.
Mukavan keväistä viikonloppua kaikille!