Tunnelmasta toiseen

Kevät alkoi tulla vauhdilla, mutta ikävä kyllä vesisateiden avulla. On nimittäin märkää ja viime vuoden jälkeen olen tullut hieman yliherkäksi märkyydelle.
Tätä kirjoittaessani alkoi taivaalta putoilla valkoisia nenäliinoja, mutta ensi viikoksi on lupailtu etelään jo kesälämpötiloja.
Päivän paras uutinen on se, että Nero sai myyrän saaliikseen pitkästä aikaa. Puhuin puhelimessa kun saalis tuotiin saliin, enkä kai kiinnittänyt tarpeeksi huomiota kissan riemuun, sillä yhdellä tassun tempaisulla hiiri lensi kaaressa syliini. Keskustelukumppanini hämmästyi puhelimesta kuuluvaa kirkaisua.

Kasvuun lähtenyt punasipuli tuottaa makua salaattiin.
Rannan puusavottaa siivotessani, lähelleni lennähti palokärki. Se tarkkaili aikansa puuhiani, kirkaisi pari kertaa ja laskeutui aivan lähelle maahan. Se löysi jotain syötävää kaatamani lahopuun kannosta. Olisipa ollut kamera mukana, aurinko osui mustatakin punaiseen lakkiin kun se touhukkaasti puuhaili varvikossa minusta välittämättä.

Ajattelin lopettaa kauriiden ruokinnan maaliskuun lopussa. Sitten tuli hurja lumimyräkkä ja bambit tulivat pihaan kertomaan, että vielä tarvittaisiin rehua.
Piti käydä ostamassa vielä yksi rehusäkki, mutta sen loputtua saavat selvitä omillaan.
Toivottavasti kasvimaan aita pitää, sipulikukkien elämä taitaa kuitenkin loppua lyhyeen tänä keväänä. En ole saanut taottua noiden päähän kasvioppia sen vertaa, että erottaisivat koristekasvit villeistä.
Joutsenpariskunta saapui kotijärvelle pari viikkoa sitten kun se oli vielä tuhdissa jääpeitteessä. Kuuntelin niiden keskustelua rannalla. En saanut sanoista selvää, mutta se kuulosti tältä: "Kuka sanoi, että lähdetään vaan jo pohjoiseen, saadaan hyvä pesäpaikka." Melkoista marmatusta.
Eilen minua tervehti kurki kun illalla olin taas siistimässä rantametsikköä.

Jostain syystä en ole vielä kauheasti innostunut esikasvatuksesta. Muutamia taimia on kyllä jo tulossa, mutta enin osa odottelee vielä siemenpussissa. Metsänkarsinta ja jälkien siivoaminen on vienyt kaiken ylimääräisen ajan enkä halunnut taimihyllyjä/pöytiä esille pääsiäiseksi. Nyt pitäisi tarttua rivakasti toimeen.

Aurinko lämmittää paistaessaan saunamökin sopivaksi viettää taukoa ja saunan kuistin nojatuolissa istuskellessa tuli jo ihan kuuma. Lumet sulavat nyt vauhdilla kun yöpakkaset eivät enää pitkitä niiden elämää.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Lippujen voittajat ja pääsiäisraportti

Pääsiäinen sujui mitä kauneimmassa säässä. Perjantaina olin Helsingissä bileissä, missä leivottiin porukalla karjalanpiirakoita. Myöhästyin juuri sen verran, että ehdin maistelemaan tuotoksia ja nauttimaan hyvästä seurasta.

Lauantaina pehtoori kävi tarkastamassa ranta-alueen karsimisjälkeä ja oli hyvin tyytyväinen, sillä pusikon katoaminen toi Nerolle paljon hyviä kalastuspaikkoja lisää.

Sunnuntaina kestitsin vieraita kotonani. Oli upea päivä ja teimme kaksi retkeä aurinkoisella jäällä herkkujen sulattelemista vauhdittamaan.
Olen jo moneen kertaan maininnut, että hyasintit olisivat meilläkin mukavia kevätkukkia ja ilokseni löysin niitä keltaisina käydessäni ostamassa rehua kauriille Hankkijalta. Tuoksu on hyasinttimainen, mutta ei lainkaan jouluinen, enemmänkin hunajainen.

Sitten lippujen voittajiin.
Arvonnat suoritti lahjomaton Randomizer.org.
Lahden Pihapiirimessujen kahden lipun paketit voittivat
Pirjo Immonen ja  Marketta.
Liput ovat fyysisessä muodossa, joten tarvitsen teidän molempien postiosoitteet, lähetättekö blogin sähköpostiin kiitos.

Helsingin Messukeskuksen Kevätmesujen lipun voittivat
Navettapiika ja Intianminttu.
Liput ovat sähköisessä muodossa, joten voisitteko kertoa blogin sähköpostiosoitteeseen mihin sähköpostiosoitteeseen haluatte lippunne.

Lämpimät onnittelut voittajille!
Kaikille aurinkoista viikkoa!

Uusi keittiöpiikamme Alice

Pääsiäislampaat pääsivät laiduntamaan vihanneskrassipeltoon.

Jo aikoja sitten aloin epäillä vanhan muovisen vedenkeittimen terveellisyyttä, eli mitä aineita kiehuva vesi irrottaa muovista. Pitkään olen keittänyt kahvi-/teeveden teräskattilassa, puuhellassahan palaa tuli kaiken aikaa ja minulla on myös kaasuliesi, joka kiehauttaa veden nopeasti.
Tottumus on toinen luonto ja aloin kaivata vedenkeitintä, sitä kun ei tarvitse vahtia, eikä vesi unohdu kiehumaan.
Etsin täysin teräksistä keitintä, sellaista jossa ei ole yhtään muovia kosketuksissa veden kanssa. Löysin vain yhden valmistajan, jonka keittimet ovat täysin muovittomia sisältä, myös kalkkisuodatin on terästä, italialaisen Ottoni Fabrican.
Suomessa ei keittimiä ole myynnissä, mutta netistähän voi tilata nykyisin mitä vain.
Kirjoitin Ottonille ja varmistin, että keittimen pistoke sopii Suomen sähköverkkoon ja sainkin Alice Ottonilta nopeasti ystävällisen vastauksen ja kirjeenvaihtomme jälkeen uskalsin ottaa Alice-keittimen palvelukseen.

Alice on ujo tyttö, hän ei edes koputtanut ovelle saapuessaan, vaan odotti portaalla pahvilaatikossaan kun lähdin aamulla ruokkimaan eläimiä. Tuliaisina hänellä oli ystävällinen kirje ja paketti, joka sisälsi puoli tusinaa Ottonin kahvilusikoita.
Ystävällistä ja sujuvaa kaupankäyntiä.

Alicea löytyy monissa söpöissä väreissä ja Ottonilla on myös muita täysin teräksisiä keitinmalleja.
Tämä ei ole yhteistyöpostaus, enkä hyödy tuotteen mainostamisesta, halusin vain jakaa iloni uudesta keittimestä, joka antaa minulle paitsi puhdasta keitinvettä, myös mielenrauhaa.


Iloista pääsiäisen odotusta!

Taas liputusta

Taas olisi kaksi lippua arvonnassa. Helsingin Messukeskuksen Kevätmessut 12.-15.4. ovat kevään kohokohta puutarhurille, sisustajalle, remontoijalle ja kokkaajalle.
Viime vuonna löysin paljon uusia ideoita ja tuotteita mukaani vaikka keskityin lähinnä puutarhaosioon. Innolla odotan tämän vuoden antia. Ehkä tavataan tuollakin.

Samalla lipulla voi iskeä monta kärpästä yhdellä iskulla: Oma koti, Oma mökki, Kevätpuutarha, Sisusta ja Lähiruoka & Luomu -messut. Haukkaa niin iso pala kuin kunto kestää.

Arvon kaksi lippua tätä postausta kommentoineiden kesken. 
Kaikki voivat osallistua, anonyymit jättäkää ystävällisesti nimimerkki ja sähköpostiosoite, jotta tavoitan teidät mahdollisen voiton osuessa kohdalle.
Arvonta päättyy pääsiäisen jälkeen 3.4.

Onnea arvontaan!

Piian työnkuva

Päiväni alkaa eläinten ruokkimisella. Ensin tarjoilen aterian Nerolle, sitten lähdemme ulos ruokkimaan muita lemmikkejä. Lintujen (ja oravien) siemenautomaatti ja rasvamakkaratelineet täytetään tarvittaessa. Mustarastaille olen vienyt rusinoita, mutta usein rusinasaalis houkuttaa paikalle myös varislintuja; variksia, harakoita ja närhiä.
Öisin myös supikoirapariskunta käy siemenautomaatin alla etsimässä syötävää, ne eivät horrosta koko talvea, vaan heräävät välillä ruokailemaan.

Kun metsäkauriit havaitsevat liikettä pihalla, ne ryhmittyvät ruokintapaikalle odottelemaan päivän ateriaa. Olen vienyt niille talven aikana heinää, porkkanoita ja riistarehua. Lisäksi ne syövät halulla kaatamieni lehtipuiden silmuja ja oksankärkiä. Myös jänikset ja pikkujyrsijät vierailevat ruokintapaikalla. Kauriit väistyvät kauemmaksi kun lähestyn, mutta kun puhelen niille ne pysähtyvät kuuntelemaan. Laumassa on viisi jäsentä, perhekunta. Isäpukki ja äiti, sekä kaksi pikkupukkia ja yksi pikkutyttö. Pikkupukit juoksevat joskus ympyrää ihan vain elämisen riemusta ja harjoittelevat elämisen taitoja leikissä puskemalla toisiaan.

Täällä liikkuu myös kettupariskunta. Ensimmäisessä kuvassa lienee rouva ja tässä herrakettu. Niitä on vaikea kuvata, sillä ne pakenevat nopeasti ihmisen havaittuaan. Ikkunasta voin kuitenkin seurailla niiden touhuja kun ne myyräköyhänä talvena yrittävät pyydystää jyrsijöitä hangen alta. Ne ovat ehkä asettuneet asumaan vanhaan kettuluolastoon lähitienoolle. Yhtenä kesänä sain seurailla siellä ketunpoikien leikkejä. Kauriit säikkyvät kettuja, vaikka ei niistä liene aikuiselle kauriille ole vaaraa.
Kovimmilla pakkasilla vein metsään ketuille vähän kissanruokaa, vaikka nämä näyttävät oikein hyväkuntoisilta.

Vapaa-aikanaan piika voi rentoutua vaikka tulta tuijotellen saunamökissä ja löylyissä rentoutuen.

Saunalla seurana on naali.
Hyvää Palmusunnuntaita ja mukavaa viikkoa kaikille viisareiden siirtelystä huolimatta.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon uudet seuraajat!

Neron kuulumiset

Nero voi taas hyvin, ruoka maistuu entiseen malliin ja lämpenevä sää mahdollistaa pidemmät ulkoilut.
Eläinlääkäri soitti vielä lauantainakin ja kyseli kuulumisia. Näillä seuduin on kuulemma ollut kissoilla kausiflunssaa, hengitystietulehdusta ja sellaista.

Myös kissanpurema kädessäni on lähes parantunut. En käynyt lääkärissä, mutta kehotan kaikkia muita hakeutumaan lääkärin vastaanotolle jos kissa haukkaa, purema voi olla vaarallinen.
Nero katselee ikkunasta tasokasta luonto-ohjelmaa. Kauriit hyörivät nurkissa koko ajan ja ketut kisailevat pellolla. Iltaisin lintujen ruokintapaikan alla on näkynyt supipariskunta, napostelemassa maahan pudonneita siemeniä.

Lumikon reitti

Tavataanko Lahdessa?

Messuilta saa potkua puutarhurin kevääseen. Tänä vuonna siihen on taas mahdollisuus Lahden Messukeskuksen  
Pihapiiri-messuilla 27.-29.4.
Messujen pääteemoja ovat:
- Puutarha kaikille aisteille
- Wild Gardens – Villiinnytään pihalla
- DIY puutarhaan
- Lasten unelmien piha

Sain jaettavaksi kaksi kahden pääsylipun pakettia messuille ja arvon ne tätä postausta kommentoineiden kesken.  
Mikä sinua eniten kiinnostaa puutarhamessuilla?
Kaikki voivat osallistua, anonyymit jättäkää ystävällisesti nimimerkki ja sähköpostiosoite, jotta tavoitan teidät mahdollisen voiton osuessa kohdalle.
Arvonta päättyy pääsiäisen jälkeen 3.4.
Itse suunnittelen vierailevani messuilla lauantaina 28.4. iltapäivällä, eli jos bongaat minut siellä, niin nykäise hihasta, olisi kiva tavata.

Syömishäiriö

Ystävä oli kylässä perjantaina ja Neron tullessa keittiöön ruokakupille hän totesi: Onpas se lihava.
Siis meidän sutjakka prinssi lihava?

Sunnuntaina touhusin koko päivän rannassa, siistin puunkaato-operaationi jälkiä ja polttelin oksia. Hikisen urakan päälle lämmitin vielä saunan ja palasin kotiin väsyneenä, mutta puhtaana vasta myöhään illalla.
Liekö Nero ottanut ystäväni huomautuksen liian vakavasti, sillä sen ruoka oli syömättä. Kissa käyttäytyi muutenkin oudosti ja vaikutti huonovointiselta.

Aamulla huomasin, että kissa oli käynyt hiekkalaatikolla pisulla, se on erittäin harvinaista, sillä prinssi pitää enemmän ulkovessasta.
Ruoka ei edelleenkään tuntunut maistuvan ja pienen näykkäilyn jälkeen Nero oksensi syömänsä. Aloin epäillä suolitukosta.
Puoleksi päiväksi saatiin aika eläinlääkäriltä. Kuten tavallista suoli toimi automatkan aikana.
Neron henkilääkäri oli lomalla ja nuori sijainen tarkasti potilaan. Kun kissaa punnittiin, kysyin lääkäriltä onko mirri hänestä lihava. Ei ole, erittäin hyväkuntoisen ja painoisen oloinen, hän totesi. Koko aikuisikänsä Nero on painanut saman verran, kuusi kiloa. Tohtori päätti antaa kisulle nesteytystä ja kaikki alkoi suht hyvin, mutta kun niskaan tökättiin nesteytyspiikin lisäksi vielä kirvelevä pahoinvointilääke, menetti kissa hermonsa ja puri minua käteen. Operaatio päättyi siihen ja lääkäri sitoi vuotavan käteni.
Kukkaro huomattavasti keventyneenä lähdimme kotiin. Hukkareissu, mutta tulipahan tehtyä.

Pyhä Agnes rapsuttaa Neroa otsasta.

Illalla lääkäri vielä soitti ja kyseli sekä kissan, että minun vointiani. Käsi turposi on ollut kipeä, mutta lääkäriin en ole lähtenyt. En haluaisi tämän vuoksi ryhtyä syömään antibiootteja ja tetanusrokotus minulla on voimassa.
Nero voi paremmin, ruoka ei maistu vieläkään ihan normaalisti, mutta ruokahalu tuntuu palaavan vähitellen ja pehtoori käy säännöllisesti tarkastamassa tiluksiaan.
En haluaisi joutua kissan kanssa riitaan, sillä on sellaiset aseet, että ihminen jää kyllä toiseksi. Kulmahammas pureutuu syvälle.

Hyvää viikkoa kaikille! 

Suoraan asiaan

Tapahtui marketissa.
Juureshyllyllä:
Herra: Onpa sinulla upea takki, aivan kuin maalaus.
Minä: Kiitos, vähän väriä talveen.
Otin nauriini ja jatkoin ostoskierrostani.
Leipähyllyllä herra lähestyi uudestaan:
Herra: Tekisi mieli purkaa tuo taideteoksesi.
Minä: Hmmm..
Herra: Olisiko hyvä idea?
Minä: Ei, siitä seuraisi vain paljon hämmennystä.
Herra: Ok.

En kokenut tulleeni ahdistelluksi enkä ahdistunut.
Mutta mitä mies oikeastaan halusi?
A: Tehdä kuvataiteellisen syvä-analyysin takistani?
B: Ratkoa vaatteeni saumat?
C: Riisua takin yltäni?
Mitä veikkaat?

Satoa ja lannoitevinkki

Kasvimaalla kaikki hyvin. kasvilavat nukkuvat viiman silkkiseksi siloittaman lumipeiton alla. Mutta puutarhuri on herännyt ja ajatuksissa pyörii jo sato.

Malabarin pinaateista on itänyt vain yksi. Kylvin kai kymmenkunta siementä. Muuta esikasvatusta en ole vielä aloittanut.

Tämän vinkin olen jakanut ennenkin: kertaalleen syöty varsiselleri tuottaa uutta satoa kun tyviosan leikkaa kokonaisena irti ja laittaa veteen. Tästä saa vihreää vaikka salaattiin.
Kellarissa on vielä omia perunoita, palsternakkoja ja muutama purjokin. Puna-, kelta- ja valkosipuleita riittää myös vielä pitkään. Pakastimesta löytyy mm. papuja, sokeriherneitä, kesäkurpitsaa, tomaatteja, pinaattia ja tietysti monenlaisia marjoja. Komerossa on purkeittain kuivattua lehtikaalia, nokkosta, yrttejä ja sieniä. Nälkä ei pääse yllättämään viljelijää.

Pinterestistä osui silmään lannoitusvinkki, jota piti kokeilla. Banaanin kuoret laitetaan pariksi päiväksi likoamaan veteen ja vesi käytetään kasveille lannoitteena. Kuorissa on runsaasti mineraaleja mm. kaliumia, rautaa ja kalsiumia. Minä käytän aina luomubanaaneja, muissa saattaa olla lisänä haitallisia kasvinsuojeluaineita. Ohjeessa vinkattiin myös tomaatin taimia istuttaessa laittamaan maahan lannoitteeksi banaaninkuoria pilkottuna.
Liotuksen jälkeen kuoret voi tietysti kompostoida normaaliin tapaan.

Ainakin runkotimjami on pitänyt banaanikastelusta ja lähtenyt hurjaan kasvuun.

Vein jouluhyasintit kellariin kukinnan jälkeen, ajatuksena istuttaa sipulit keväällä puutarhaan. Yksi sipuli oli maakellarin pimeydessä innostunut kukintaan ja se piti tietysti tuoda sisälle. Joulukukasta pääsiäiskukaksi.

Aiemmin kerroin krokuslöydöstäni ja pari krookusta jaksoi tehdä pienen kukankin. En tosin kuvannut niitä ennen kuin nyt kun kukinta on jo ohi. Sainpahan vähän kevään tunnelmaa.

Pelargoniat ovat alkaneet jo kukkia, tosin vielä vaatimattomasti.

 Pehtoori kasvivalossa.