Hyvää äitienpäivää kaikille naisille!
Kokoelmissani on iso kasa äitienpäiväkortteja 1950-70-luvuilta. Joku äiti on tallentanut kaikki lapsiltaan ja myöhemmin myös lapsenlapsiltaan saamansa kortit. 50-luvun kortit on allekirjoitettu horjuvalla lapsen käsialalla, joka myöhemmin muuttuu aikusen omaleimaiseksi merkiksi. Osaan äiti on lisännyt vuosiluvun arkistointia varten. Runot ovat ajan hengen mukaan yltiöpateettisia. Vai mitä sanotte tästä: Sa Äiti-vanha. Raadat vain
kuin verta hikoillen,
mut sydämes on lämmin ain.
Käsivarren vahvan sulta sain
ja mielen uljuuden.
Sä poskeltani kuivasit
niin usein kyynelen,
ja mua poikaas suutelit
ja poveen mulle puhalsit
sa laulun voittoisen.
(H. O. Vinje)
Allekirjoituksena on Kuopus
Kortti on lähetetty ilmeisesti armeijan harmaista.
Vahvaa vahvaa tekstiä äidille tuossa runossa. 60-luvulla kirjoitin kansakoulussa aineen "Minun äitini". Luettelin siinä hirmuisen määrän töitä (karjanhoidosta ruuanlaittoon jne), joita äiti tekee. Kokosin homman yhteen loppulauseessa: "Äiti on hyvä olemassa." Nyt olen ollut hänestä orpona kohta 10 vuotta. Onneksi ehdin kertoa äidille, että hän merkitsi minulle paljon muutakin kuin auttajaa ja uurastajaa. Ja miten hyvä hän oli olemassa. Takapihalla on rakas muisto: jasmiini, jonka sain lapsuudenkodin pihasta, johon äiti oli tuonut sen oman lapsuudenkotinsa pihasta. Odotan, että omilla lapsillani olisi joskus maapläntti, johon mahtuisi tuoksuva pensas.
VastaaPoistaPapy
Papy, totta äiti on hyvä olemassa! Mikä onkaan hienompi perintö kuin kasvi, jota vaalia ja jolla on historia. Pihallani kukkii kohta suloinen lemmikki, jonka lapsena mummun kanssa kävin hakemassa tyhjältä tontilta kotipihaamme. Se oli tärkeintä mitä halusin kotitalostamme kun se myytiin. Muitakin kasveja tuli, esim. juuri kukkiva jalokiurunkannus sekä pari angervolajia. Nekin ovat hyvä olemassa.
VastaaPoista