Lumen vaje

Viime talvena ja varsinkin keväällä olin niin kyllästynyt lumeen, etten olisi uskonut koskaan sanovani, että kaipaan sitä. Niin vain on, tunnelman takia ja valon. Mutta nythän mä hokasin: viime talvena satoi kahden talven lumet, se on ilmeisesti loppunut. Tämä kuva on otettu eilen, marraskuisen (kohta joulukuisen) vihreää.

Kiitos vilukissi tunnustuksista, sain tunnustusparin jo aikaa sitten ja nyt on viimein aikaa vasta näiden vaatimiin kysymyksiin.
Ensin kahdeksan sattumanvaraista asiaa itsestäni:

1. Kerään saaria, olen bongannut jo aika monta. Vaikuttavin on ollut Islanti.
2. Tärkeimpiä lapsuuskokemuksiani oli kun tajusin, ettei sillä ole mitään merkitystä kuka saa suurimman palan.
3. Olen voittanut napatanssikilpailut Akabassa, palkintona oli matka Ammaniin.
4. Minulla on viisas kissa, joka kirjoittaa kolumneja ja joka on opettanut minulle paljon.
5. Yllätys, yllätys pidän vanhoista tavaroista, varsinkin sellaisista, jotka on hylätty.
6. Säröt ja klommut ovat minusta kiinnostavia. "There is a crack in everything, that's how the light gets in", runoili Leonard Cohen.
7. Minulla on  s u u r i  luukokoelma, ihailen niiden muotoja.
8. Omistan myös meidän kylän suurimman kotkansulkakokoelman.

Toinen tunnustus:
Väri: Kaikki ovat hyviä olemassa, sävy on tärkeä.
Ruoka: Ravitseva kasvisruoka.
Paikka, jossa haluaisin käydä: Huippuvuoret on vielä näkemättä.
Ai niin ja sitten vielä, nämä tunnustukset piti jakaa edelleen. Haluan antaa nämä kaikille lukijoilleni, ottakaa tästä jokainen, joka tuntee viehtymystä tunnustuksiin.