Poikkeustila

Hei ystäväni, toivottavasti joulunne on sujunut mukavasti. Meille Tapani tuli kovalla ryminällä, se kiskoi puut juurineen maasta ja viskoi niitä ympäriinsä. Huiteli rungoilla sähkölankoja ja heitteli esteitä teille. Oltiin motissa ja ilman sähköä, mutta muuten turvassa. Talossa, jossa on uunit ja puuhella, pihalla kakkoskaivo ja varalla kompostivessa ei ole suurempaa hätää ilman sähköä. Elämä muuttui mielenkiintoisen yksinkertaiseksi. Illat olivat pitkiä kynttilänvalossa, mutta onneksi oli pino kirjoja. Kuten ystäväni sanoi: elämä tuntuu helpolta kun ei tarvitse tehdä valintoja. Ehkä juuri valtava valintojen kirjo joka päivä osaltaan rasittaa meitä. Puhelimetkin lakkasivat toimimasta kun tukiasemien akut hyytyivät.

Kaatuneet puut tukkivat tien talolle monesta kohtaa ja naapuriapu oli tarpeen. Ramilla ja sahalla oli kysyntää. Tosin pätkivistä puheluista ei aina saanut selvää kuka soitti. Myös yleinen tie oli poikki ja sähkölangat roikkuivat maassa. Koko naapurusto oli talkoilla raivaustöissä. Nerolla ei ollut vaikeuksia liikkua tuhoalueella.

Myrskyn jälkeen paistoi aurinko, melko erikoinen joulukuun maisema vai mitä? Mutta rauhaa kesti vain hetken sillä Tapanin perässä tuli Hannu, varsinainen copycat. Olimme saunomassa kun se saapui, pimeässä kuului taas rytinää ja pauketta kun puita meni nurin. Pohdittiin selviämmekö ehjänä takaisin talolle. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Tie oli taas aamulla poikki, mutta ritari Rami riensi apuun.
Nero ymmärsi vaaran eikä se suostunut tulemaan sisälle kumpanakaan yönä vaan vetäytyi henkilökohtaiseen väestösuojaansa talon alle. Siellä se tiesi olevansa turvassa vaikka talon päälle kaatuisi puu tai katto lähtisi lentoon. Viisas kissa. Paaston jälkeen sähkö maistuu hyvälle ja kun tietoliikenneyhteydetkin eilen illalla saatiin kuntoon niin tuntuu taas oikein turvalliselta. Mutta kovin haavoittuvaisia olemme tekniikkamme kanssa. Toivotan teille mukavia vuoden viimeisiä päiviä!