Hyvää ystävänpäivää!

Nero on pukeutunut juhlan kunniaksi. Ei uskoisi villikissataustaisesta katista, mutta Nero rakastaa valjaita, kaulapantoja ja kaikkia kaulakillukkeita. Kun kissa oli vielä pentu kuului kesytysoperaatioon valjasulkoilu. Nero siis ulkoilutti minua fleksin päässä. Mentiin pitkin metsiä, satoi tai paistoi. Siitä jäi molemmille mukavat muistot ja vieläkin, kun valjaat otetaan esille alkaa aivan mieletön kehrääminen. Siis Nero kehrää, minä en ota rukkia esille. Joskus kun musta prinssi haluaa myöhään yöllä asioilleen vien sen valjaissa, se kun saattaa jäädä sinne haahuilemaan, enkä minä pääse ajoissa nukkumaan. Nero kulkee valjaissa kuin koira, hyvin määrätietoisesti se johdattelee minua ja välillä minäkin saan määrätä suuntaa. Erimielisyyttä syntyy ainoastaan jos haluan palata kotiin kissan mielestä liian aikaisin. Se murisee ja mutisee itsekseen, mutta seuraa kuitenkin. Nykyisin kiertelemme metsissä ilman valjaita. Kaulapantaa en uskalla sillä pitää koska kissa ulkoilee vapaasti, pelkään, että panta tarttuu kiinni puunoksaan tai vaikka naulaan talon alla. Olen kuullut tästä surullisen tarinan. Juhlakäyttöön on kuitenkin pari pantaa varalla.

Saimme Neron kanssa Arkiporinaa-blogin Paulalta ja Ruskalta näin hienon tunnustuksen. Mahtaa olla saksaa ja tarkoittaa lempiblogia, no tuo kuulostaa oudolta, tarkoitan siis mieliblogia, no ei tuokaan toimi. Suomeksi sanotaan kai suosikkiblogi. Oli miten oli kiitämme nöyrästi kunnianosoituksesta ♥ Tätä pitäisi jakaa edelleen, joten jaan tämän kaikille tänään täällä käyville blogiystäville, olkaa hyvä! Olette kaikki suosikkejani.

Tervetuloa lukijaksi, Myrsky!