Nero on niin töpinöissään talven jälkeen, ettemme juuri tapaa kuin harvoin ruokakupilla kun hän tulee pytämään annostelijaa töihin. Monta yötäkin on kulunut putkeen ulkona, siis Nerolla. Aikaisempina vuosina ei näin kiihkeää villiintymistä ole havaittu. Enää ei edes tärkeä aamukahvihetki lepotuolissa kiinnosta prinssiä vaan hän suuntaa heti aamiaisensa jälkeen takaisin töihin. Onko työnarkomania tarttunut kissaankin vai liikkuuko reviirillä tunkeutuja, jota on pidettävä silmällä kaiken aikaa?
Sain kuitenkin seuraa iltaiselle rantaretkelle. Ensin Neron piti puikahtaa kasvimaalle, siellä nousee rohtovirmajuurta ja Nero kävi siinä vähän pyöriskelemässä ja sai ruskeanharmaan maastopuvun.
Minulla on ollut kova kissadeprivaatio. On kuin jokin päivittäinen lääke jäisi ottamatta jos ei saa kehräys- ja rentoutusterapiaa, elämästä puuttuu lämpöä. Snif. Viime yönä veijari kuitenkin tuli sisään nukkumaan kokonaista kolmeksi tunniksi, sitten oli taas riennettävä töihin.
Tietääkseni en ole loukannut häntä mitenkään, mutta tänään aion kuitenkin tehdä kurjan tempun ja viedä prinssin eläinlääkäriin perusterveystarkastukseen ja saamaan rokotukset.
Lämpimästi tervetuloa mukaan Annu, Alexandra ja SisustEllen!
Mukavaa keväistä viikonloppua kaikille!
Kissadeprivaatio ;) Mikä kuvaava sana! Meidän missi menee ja tulee, avasin sille eilen illalla oven kymmenen kertaa! Toisaalta ymmärrän kyllä, kevät tekee ihmisenkin (minut ainakin!) vähän levottomaksi.
VastaaPoistaOlen käynyt blogissasi ennenkin, ihailemassa kauniita kuviasi. Nyt päätin jättää jäljen vierailustani. Aurinkoista kevättä!
Innolla odotan sään lämpenemistä niin, että kissalla on oma kulkureitti tulla ja mennä miten mielii. Muuten kyllä availen ovea mielelläni, mutta aamuöiset herätykset eivät ole kivoja. Selvää levottomuutta on havaittavissa henkilökunnassakin. Kiitos kommentista, on mukava tietää ketkä täällä vierailevat, tervetuloa taas!
PoistaKevätkiireitä♥
VastaaPoistaIhastuin tuohon alimpaan kuvaasi. Sen ympärille voisi kirjoittaa sadun.
Kissaterapiaa ei täällä, mutta rapsutteluterapiasta vastaa koira. Ihmiseltä puuttuu jokin tunnetaso, joka eläimellä on, uskollisen ystävyyden isompi syvyys tai jokin.
Reipasta lääkärikäyntiä teille!!
Voi hyvin!
Kiireitä tosiaankin, kevät innostaa! Tuntuu että eläinten mutkaton käyttäytyminen heijastaa niiden kanssa touhuavasta ihmisestäkin parhaita puolia. Rapsutuksia terapeutillesi ja mukavaa viikonloppua!
PoistaOi kisut ovat niiin ihania! Kivasti kirjoitettu onnellisen kissan elämästä mukavine kuvineen!
VastaaPoistaKiitos, ihania ovat!
PoistaUpeita kuvia, kylläpä Neron turkki kiiltää kauniisti. Kissadeprivaatio, kuinka kuvaavaa. Siihen on vaan totuteltava ja oltava iloinen kissan huomionosoituksista, niistä mitä se ihmiselle ehtii keskellä kevään kiireitä suomaan.
VastaaPoistaTsemppiä eläinlääkäriin, me käytiin eilen.
Kiitos, turkin kiiltoa saa kiittää luonnonmukaisesta ravinnosta :) Kiireitä on kesäaikaan, nämä välikaudet tuntuvat aina oudoilta kun on talvella tottunut sylikissaan.
PoistaOnkohan nyt joku superkevät, kun meidänkin leikatut sisäkissat on täällä ihan levottomina. En muista tälläistä ulosvouhkaamista aikaisemmilta keväiltä.
VastaaPoistaEhkä ulkona on jotain mistä me emme mitään tiedä. Ehkä kissojen kalenterissa on jokin erikoisvuosi. Äsken paljastui syy Neron stressiin, kahviseuraksi tuli kissa, mutta aivan vieras. Pelästyi minua ja lähti livohkaan.
PoistaSinun kissallasihan on ihan oikeaa kissan elämää kun saa reviiriään hoitaa. Löysin täältä kivan blosgin!
VastaaPoistaTervetuloa mummeli! Nero saa viettää kissanpäiviä, mutta nyt oli vähän stressaavaa kun käytiin eläinlääkärissä. No, lepo auttaa ja sitten koittaa taas eräelämä.
PoistaVoi surku, kun kissasi riiustaa niin innokkaasti, ettei emäntäänsä ehdi pitämään hyvänä. Toivottavasti sen hormoonitaso kohta laskee tavalliselle hyrräys/kehräystasolle!
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!!!
-Pia-
Ei pitäisi hormoonien hyrrätä, Nero on kastraatti ;) Toivottavasti kuitenkin elämä tasaantuu ja terapeutilla on aikaa minullekin. Mukavaa viikonloppua!
PoistaKylläpä Nero onkin upea kissa, niin musta ja kiiltävä turkki <3
VastaaPoistaSuomen kesä on lyhyt (harmi sinänsä) ja talvella saatte varmasti viettää paljon yhteistä aikaa Neron kanssa, lämmitellä peiton alla ja rapsutella. :) Kukapa nyt kauniilla kevät-/kesäsäällä kotona viihtyisikään jos ulkona on tarjolla kaikenlaista jännää!
Olen samaa mieltä :) komea on. Olet oikeassa siinäkin, että talvella saa ihan tarpeeksi sylitellä. Tämä vierotusaika vain tuntuu aina niin oudolta. Kurjalla ilmalla varmaan taas kotielämäkin maistuu.
PoistaTuo viimeinen kuva on lumoava, kuin taideteos!
VastaaPoistaMeillä ei ole tällä hetkellä kotieläimiä, mutta onneksi tyttären Muru koira tuli halittavaksi.
Toivottavasti hormooniriiviö menee Neroltasi pian ohi:)
Kiitos, kotieläimet ovat tärkeitä. Olen huomannut, että ihmiset muistavat menneisyydestään hyvin kaikki kotieläimensä, niiden nimet ja touhut, vaikka moni asia olisi jo pyyhkiytynyt muistista. Eläimet jäävät jotenkin tunnemuistiin. Onhan tutkittu juttu, että eläimen silittely tekee hyvää, Murulle rapsutus täältäkin.
PoistaVoi pientä liian reipasta prinssiä! Ymmärrän hyvin. Onneksi meillä Ransu nukkuu aina minun kanssa ja Mustikin, kun se yöjuoksultaan kotiutuu joskus puolenyön jälkeen. Yleensä luen vielä siinä vaiheessa, niin kuulen kun se tulee eteiseen kissanluukusta.
VastaaPoistaKissavaje on kurja juttu! Mitenkäs Nero onkin noin villiintynyt, siellä varmaan on jotakin mielenkiintoista.
Tällä on nyt sumuinen, tihkuinen sää, jolloin kissat eivät viihdy ulkona. Toivottavasti sielläkin niin saat kissan lämmittelemään kylkeesi!
Eilinen eläinlääkärireissu otti niin koville molemmille, että yhdessä nukuttiin sohvalla iltapäiväunet. Sain kissan houkuteltua yöksi sisään viereeni muutamiksi tunneiksi, mutta jo neljän aikaan sen piti lähteä rajoja vartiomaan. Näin pihalla vieraan kissan ja se lienee kiihkon syy. Nero on alkanut viettää sissielämää ja vartioi valtakuntansa rajoja tauotta. Sadekaan ei haittaa, hän vaanii poterossaan talon alla, käy vain silloin tällöin muonituspisteessä.
PoistaSamoin meillä on kissat ulkona passissa tai kiertävät reviiriä. Se on se kevät, vaikka olisi leikattu kissa. Ulkona on niin paljon mielenkiintoista, ääniä ja eläimiä:D
VastaaPoistaNoin se varmaan on. Olihan talvi korkeine hankineen kissalle varmaan kova koettelemus, nyt vahinko otetaan takaisin. Se niille suotakoon. Varmaan pitäisi huolestua jos kissa ei olisi lainkaan kiinnostunut ulkoelämästä.
PoistaKyllähän noin komean pojan pitää vähän kierrelläkin naapurustossa esiintymässä. Sinun kannattaisi kuitenkin hommata muutama "varakissa" siliteltäväksi =) Minulta hävisi viime toukokuussa kolme leikattua tyttökissaa. Ensimmäinen palasi kuukauden, toinen kolmen kuukauden ja kolmas neljän kuukauden päästä. Onneksi minulla oli vielä kaksi kotona "varalta", muutenhan olisi tullut mahdoton hätä silitettävien puutteessa =) Terveisiä Nerolle meidän tyttökatraalta .
VastaaPoistaNero ei tykkää vieraista kissoista, muuten täällä vierailleet kodittomat olisivat saaneet jäädäkin. Vai lähtevät tytötkin noin pitkille reissuille. Onneksi Nero pysyttelee pihapiirissä, joka on aika laaja. Nyt se tulikin jo kotisohvalle viettämään siestaa, onkohan tunkeilija häädetty.
PoistaYmmärrän vajeen! Muutaman yön yli kestävä työmatka aiheutti myös vajeen... Onneksi nyt on kotiuduttu! Toivottavasti teille vieraileva pysyy kurissa ja nuhteessa, eikä aiheuta mitään vaivaa!
VastaaPoistaJoskus pidempi kauppareissukin aiheuttaa jo vajetta :) Reviiririkkomukset on harmillinen jokakeväinen riesa, mutta onneksi nyt on vältytty vammoilta ja isommilta huolilta. Kissa, niin kuin ihminenkin muuttuu kovasti stressaantuneena. Nyt ollaan toivottavasti taas normaalissa kontaktissa.
PoistaOnnellinen kissa ja kaikesta tämänhetkisestä huolimatta sinäkin olet selvästi onnellinen.
VastaaPoistaHuolehdit ja rakastat!
Käyppä kurkkaamassa blogistani tuliaiset =D
Olet oikeassa Matonkude, olemme oikeita onnen myyriä ja siitä pitää osata olla iloinen. Lähden heti luoksesi kurkkaamaan.
PoistaTaas niin upeita kuvia mustasta prinssistäsi. Minullekin tuttu tuo kissavaje. Minuun se iski eilen illalla pelkästään siksi, että kun olimme kahden Ruskan kanssa matkustettu maalta kaupunkiin (mies jäi maalle), Ruska kökötteli koko illan yksin vaatehuoneessa ja huonekalujen alla. En tiedä ottiko häntä päähän, että toin hänet kopassa kaupunkiin, vai tuliko kenties huono olo linja-autossa, vai halusiko muuten vain omaa yksityista rauhaa. Onneksi hän suvaitsi yön nukkua sängyssäni, ja kissaterapiaa tuli taas tankatuksi tämän päivän varalle.
VastaaPoistaVoi Ruskaa, ehkä matka otti koville. Onneksi kissat ovat anteeksiantaivaisia. Nero menee aina sängyn alle kun palaamme eläinlääkäristä, mutta hetken kuluttua hän on kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Poista