29.5.2013

Tikkana paikalla

Nero on aina valppaana ja tuntuu, että se tietää minua paremmin, mitä milloinkin on tekeillä.

Käydessäni kylällä löysin tieltä kuolleen käpytikan, se oli ilmeisesti törmännyt autoon. Ne, jotka tuntevat minut eivät pidä mitenkään omituisena sitä, että poimin tikan mukaani.
Olin lähdössä illalla kyläilemään ja laitoin tikan odottelemaan tallin hyllylle. Aikomukseni oli myöhemmin tarkastella sitä vähän lähemmin.

Tikka on hyvin kaunis lintu, sekä väritykseltään, että muodoltaan. 

Yöllä heräsin siihen, että Nero rymysi tohkeissaan sisään tikka mukanaan. Se oli löytänyt aarteeni ja halusi tuoda sen talteen. Mietin miten ihmeessä se oli onnistunut kiipeämään tallin hyllylle, seinää pitkin ilmeisesti.

Nyt minäkin onnistuin saamaan lintukuvan.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Konna!
Kaikille aurinkoisia toukokuun viimeisiä päiviä!

52 kommenttia:

  1. :( voi surku :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikka taisi olla kevätmietteissään kun lensi noin taitamattomasti.

      Poista
  2. Tikka on tosiaankin kaunis lintu,mulla on yksi tikansulka aarteena,mies sen kerran kalareissultaan mukanaan toi:)

    VastaaPoista
  3. Kaunis lintu todella, harmi että sen elämä päättyi niin traagisesti.

    Hassu rymyäjä-Nero, moisen aarteen vuoksi lienee mahdollista ylittää kiipeilykykynsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on pihapiirissäkin tikkoja, niitä näkee varsinkin talvella. Kesällä ne taitavat oleilla enemmän metsissä. Nero tuo kaikki hienot löydöt kotiin :)

      Poista
  4. mie näin tässä vasta elävän tikan, harmitti kun en kerennyt kuvaa ottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin hidas kuvaaja, että harvoin onnistun tallentamaan elävän linnun. Pitäsi olla malttia ja pitkä putki :)

      Poista
  5. Surku tikkaa, toivottavasti ei ollut ehtinyt saada poikasia kuolemaan orpouteen :( Kissat on höpsöjä, yritti tietysti kerskailla, että tällaisen minä olen saanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo orvot ovat aina ensimmäinen ajatus tähän aikaan kun näkee kuolleen eläimen ja ikävä kyllä niitä esiintyy aika paljon autoteiden varsilla. Kissathan eivät yleensä koske raatoihin, mutta harvinaisuudet pitää kantaa kotiin.

      Poista
  6. Kaunis lintu, toden totta. Ja hienoja kuvia! ;P Harmi, että sen kohtalo oli noin surullinen.

    Ja hauska saalistaja sinulla, taisi olla helppo saalis tällä kertaa.

    Ja kiitos, sinulla on miellyttävän oloinen blogi. Todella kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti viihdyt Autuaassa olossa. Ehkä Nero on talvella tiiraillut tikkaa ja ajatteli, että nyt minä sen sain :)

      Poista
  7. Voi tikka parkaa! Toivottavasti ei jäänyt orpoja jälkeläisiä. Sitä minäkin aina mietin, kun näen keväällä kuolleen eläimen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kauhistuttaa kun kesällä tehdään hakkuita, kuinka monta kotia siinä tuhoutuukaan. Sain lähimetsän hakkuun siirrettyä kesäkuulta elo- syyskuulle vedoten eläinten puolesta. Se ei ole paras aika, mutta parempi kuin alkukesä.

      Poista
  8. Kaunis tikka, harmi että kävi näin. Taisi Nerokin tykästyä tikan väritykseen kun sinulle sen kiikutti.

    VastaaPoista
  9. Kissa on kissa on kissa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, kissan tehtävä on olla asioista perillä ja toimia tarvittaessa :)

      Poista
  10. No voi sun, tikka ON kaunis, mutta tuo Neron kuva on ihan huippu!

    Mä voin kuvitella kuinka Nero tuo löytöään sulle ja puhe(ajatus?)kuplan sen päälle: "äiti, äiti, mä löysin sen piilon" :D

    (minähän siis olin mun kissoille aina äiti, en mää muista tiedä :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain parasta mammalle :) En ajattele, että olisin kissan äiti (vaikka kiintymys on samaa luokkaa kuin lapseen), mutta Nero pitää minua selvästi emonaan. Johtuu varmaan siitä, että jouduin sijaistamaan emoa alkuvaiheessa.

      Poista
    2. Aika oikea kupla siis :D

      Poista
    3. Kissaihmiset osaavat kuplittaa mirrien aatokset :)

      Poista
  11. Sammakoita, oravia ja muita, joten kyllä joukkoon yksi tikkakin mahtuu! Onkohan se teidän pelastama orava muuten selvinnyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellinen luonto makuuhuoneessa :) Oravasta ei ole kuulunut vielä mitään, mutta lupasivat ilmoittaa sen kohtalosta, joten kai se on hengissä kun loppuraporttia ei ole kuulunut.

      Poista
  12. Aika harva varmaan olis tikan matkaansa poiminut :)

    Itselle on jäänyt mieleen muisto kuolleesta linnusta, jonka lapsena löysin pihalta. Oli ihan päällisin puolin ihan normaalin näköinen, mutta kun käänsin ympäri, niin madot olivat jo ehtineet paikalle ensin. Siitä jäi jonkunmoinen kammo, enkä varmasti uskaltaisi koskea edes tikkaan, vaikka kaunis onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on harrastuksena eläinten osien keräily. En koskaan tappaisi eläintä, edes hyönteistä, mutta kuolleita eläimiä olen keräillyt lapsesta asti. Isäni metsästi, linnusti ja kalasti, totuin kuolleisiin eläimiin ja niiden käsittelyyn. Nero toi kerran sisälle ruumistoukkia kuhisevan liito-oravan raadon, se ei ollut kiva yllätys. Toivottavasti tämä mielikuva ei vahvista kammoasi :)

      Poista
  13. Valpas Nero :) nauttii varmasti tästä vuodeajasta täysin rinnoin. Ihailin toistamiseen nuo edellisen postauksen väripilkut, ihania tulppaaneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero viettää puolivilliä elämää, kotiin kutsuu lähinnä ruokakuppi ja täytyyhän turkki ja korvat huollattaa myös silloin tällöin.

      Poista
  14. Ei ollut sitten tikankaan kuolema aivan turha, vaikkakin valitettava.
    Olisin tainnut minäkin sen talteen poimia eikä minua ihan aina ymmärretä :)
    Meillä on mm hiiren luuranko lasin alla kehyksissä. Se löytyi vanhan talon ulkovuorausta uusittaessa seinähirren päältä.
    Nyt pahvilaatikossa odotta lasin alle pääsyä isomman linnun luuranko, joka löytyi puupinojen välistä tässä keväällä. Yhtään en tiedä mikä lintu se on, mutta nokassa on keltaista väriä.

    Meinaatko puhdistuttaa tuon tikan muurahaiskeossa vai tutkitko vain muutoin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogistaniassa löytyy aina vertaistukea :) Olen joskus nylkenyt kauniita lintuja, tästä tikasta otin talteen siivet ja pyrstön, jotka pingotin kuivumaan styroksiin. Hautasin linnun kunnioittavin menoin. Minulla on suuri kokoelma erilaisia eläinten osia ja meilläkin löytyy muumioitunut hiiri lasiarkussa, löytynyt ulkovarastosta. Täytyykin laittaa joskus kuva. Muumioituneen västäräkkini, joka on häkissä olenkin esitellyt täällä blogissa.

      Poista
  15. Hyviin käsiin ja tassuihin tikka kuitenkin päätyi. Kaunis lintu..ajatellaan ettei poikasia ole...
    Nero on erikoinen kissa; pelastaa oravavauvan ( olen myös miettinyt mitä sille ipanalle mahtaa kuulua ) ja tuo kuolleen linnun kotiin ( ei itse saalistamaansa ).
    Nero on näkijä !
    Kissat aistivat niin paljon ja viisautta mahtuu pieniin aivoihin. Edesmenneen Veikka-kissamme aivot painoivat 23 g. ( ruumiinavaus tehtiin koska oli jalostuskissojen sukua).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerron kyllä jos saan tietää jotakin oravan kohtalosta. Jostain kumman syystä Nero ymmärtää mikä on harvinaisempi eläin, kerran se toi, kuten jo tuolla ylempänä mainitsin, mätänemistilassa olevan liito-oravan raadon. Miten kaukaa lie sen raahannut yöllä sisään, yleensähän kissat eivät ole kiinnostuneita raadoista. Nero on ensimmäinen kissani ja luulin etteivät ne ole kovin älykkäitä olentoja, mutta olen huomannut, että ne ovat ainakin yhtä älykkäitä kuin koirat.

      Poista
    2. Olin kovin hämmästynyt kun aloin koirankoulutusopeilla opettaa kissalle temppuja, sehän oppi kaiken paljon nopeammin kuin koira, eikä unohda temppua vaikka olisi kulunut pitkäkin aika viime kerrasta. Yleensä temppuilemme vain talvisin, kesällä on muut kiireet :) Kissan motivoimisessa voi olla ongelmia, nillä kun ei ole koiran miellyttämisen halua. Ja mitä siisteyskasvatukseen tulee, villit kissanpennut oppivat heti käyttämään hiekkalaatikkoa sisätiloissa.

      Poista
  16. Nero on viisas!! Kissat ovat aina:)

    Surullinen loppu komealla tikalla, mutta sellaista se elämä on.
    Vanhemmiten olen tullut hentomieliseksi nähdessäni kuolleita lintuja ja muita matkansa päähän tulleitä eläimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, olen aina surrut kuolleita eläimiä, mutta vanhemmiten siihen on tullut uusi sävy. Pitäisi osata kääntää suru myötätunnoksi kaikkia elollisia olentoja kohtaan.

      Poista
  17. Naaraaksi minäkin sen totesin. Teidän tikkanne haluaa, että talviruokinta jatkuu kesälläkin :) Löysin yhdestä lahona kaatuneesta koivusta tikankolon, suuaukolle ole tarttunut punaisia höyheniä, niin, että tuohi oli kasvanut niiden ympärille ja ne ikäänkuin kasvoivat puun rungosta, pesässä ei oltu asuttu aikoihin.

    VastaaPoista
  18. Voi surku kaunista tikkaa. Mulla olisi ollut tilaisuus kuvata joku päivä, kykkiessäni kasvarissa tikka tuli viereiseen vanhaan omenapuuhun. Mutta eipä se kamera ollut mukana, harmitti. Oon suunnitellut puutarhaessua monin taskuin, kulkisi kaikki tarvittava aina mukana. Pikkupokkari mahtuisi taskuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli tänään hauska kohtaaminen kasvimaalla. Pääskypariskunta lenteli ympärilläni kun kykin siellä, välillä ne istuivat kasvimaan kaariportin päällä ja välillä napsivat hyönteisiä maassa hypellen. Aivan puolen metrin päässä minusta, elegantimpaa lintua tai taitavampaa lentäjää ei taida olla.

      Poista
  19. Työpaikan lintulaudalla vieraili aamulla juuri samanmoinen tikka, todella kaunis lintu. Harmi, että sun tikkas ei ole yhtä onnekas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain on vielä lintulaudat toiminnassa :) Meillä talviruokinta on jo lopetettu.

      Poista
  20. Tikka on kaunis lintu. Kissat ovat viisaita, kyllä n konstit keksii, tiedän kokemuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ovat viisaita ja selviytyjiä, ne kyllä keksivät keinot, siinä olet oikeassa.

      Poista
  21. Voi tikka parkaa, kaunis lintu kyllä! Aika uskomatonta että Nero roudasi tikan takaisin:)

    Hienoa että osaat käsitellä eläinten raatoja, meillä kaikki suvun miehet metsästävät, oma mies on kyllä enemmän kalastukseen suuntautunut mutta esim. äitini ei vieläkään pysty käsittelemään kuolleita eläimiä, kaloja lukuunottamatta.

    Tuo sinun eläinten osien keräileminen on kyllä huimaa, sun pitää esitellä koko kokoelma joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun liikkuu paljon luonnossa ymmärtää, ettei se ole pelkkää auvoisuutta ja ihanuutta vaan myös kaaosta ja jatkuvaa taistelua. Vaelluksillani olen törmännyt suurempiinkin kuolleisiin eläimiin, kuten poroihin, saukkoihin, hylkeisiin ja jopa valaisiin. Täytyypä joskus esitellä lisää luonnontieteellistä osastoa :)

      Poista
    2. Aivan totta....
      Odotan nyt mielenkiinnolla luonnontieteellisen osaston postauksia!;)

      Ihan ensiksi tuli mieleeni upea ketunkallo?, jonka näin jossakin aiemmessa postauksessasi. Se on todella kaunis.

      Poista
    3. Luonnontieteellisen osaston aarteita on vilahdellut postauksissa silloin tällöin ja ketunkallo on yksin niistä.

      Poista
    4. Viehättäviä ja niin mielenkiintoisia...

      Poista
    5. Jos kerran lukijoita kiinnostaa niin täytyy tosiaan postailla noita luonnontieteen ihmeitäkin :)

      Poista
  22. katselen aina tuota mustaa kissaa,ihan kuin meidän minttu, silloin 10 v.sitten, jäi auton alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, aina vain ikävöit Minttua. Oletko ajatellut uutta kissakumppania vai oliko kokemus menetyksestä liian rankka?

      Poista
  23. Kauniin tikan ja minkä tahansa luontokappaleen, myös ihmisen, kuolema tällaisen kauneimman suven keskellä tuntuu liian suurelta kontrastilta ja traagiselta. Yksi on pelistä poissa ja muu maailma jatkaa hehkumistaan ja kukkimistaan. Jotenkin syksy on luonnollisempi aika kuolla, kun silloin luontokin asettuu horrokseen ja talvilepoon ja osittain myös kuolemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, nyt kun on syntymisen ja kasvun aika, tuntuu kuolema erityisen epäreilulta. Varsinkin tapaturmainen ja turha kuolema. Mutta elämä aivan kuhisee ympärillä voimakkaana ja iloitkaamme siitä.

      Poista

Kiitos kommentista