Käväisin Hämeenlinnassa vierailulla. Taidemuseossa on nostalginen näyttely: Kuin silloin ennen - Lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana.
Koivun kuvat ovat ikoneja suomalaisesta elämästä 1920-1950 luvuilta.
Monipuolinen taiteilija oli äärimmäisen tuottelias kuvittaja.
Kuvien lapset ovat kilttejä ja puhtoisia. Voisi kuvitella, että ennen oli kaikki paremmin ja elämä auvoista.
Itse pidän eniten Koivun satukuvituksista, joihin liittyy paljon muistoja lapsuudesta.
Näyttelyssä on esillä myös aikakausiin kuuluvaa esineistöä. Varsinainen nostalgiapläjäys, käykää katsomassa.
Hämeenlinnan Taidemuseo
Rudolf Koivu - Kuin silloin ennen
24.5.-27.10.2013
Aukioloajat
ti-to 11-18
pe-su 11-17
Pääsin tapaamaan myös Myrsky-koiraa. Musta koiranpentu, joka ei ole hetkeäkään paikallaan on vaikea kuvauskohde, mutta jotain sentään onnistuin nappaamaan.
Torstai on toivoa täynnä!
Leppoisaa päivää kaikille!
5 tuntia sitten
Minäkin pidän suunnattomasti Koivun kuvituksista. Niissä on jotain herkkää, sadunomaista ja niin suomalaiskansallista.
VastaaPoistaMelkoinen honkkeli tuo Myrsky-koira, ainakin tuosta hauskasta koipi kuvasta päätellen!
Koivun kuvat ovat kansallisromanttisia suorastaan :)
PoistaNe tuntuvat puhuttelevan kaikkia lempeydellään.
Myrsky on melkoinen honkkeli, pennun pyöreys on kadonnut ja tilalla on pitkäsäärinen varhaisteini.
Koivu on kuvittajana yhtä suomalainen kuin kouvukin :D
VastaaPoistaJa kummasti tulee nostalginen olo!
Koivuun ei ole suomalainen lapsi voinut olla törmäämättä :)
PoistaVarmasti upea näyttely! Pitääpä laittaa harkintaan :)
VastaaPoistaHämeenlinna on oiva kesäretkikohde.
PoistaKoivun kuvittamat sadut olivat minunkin lempilukemistani, ja etenkin eksoottiset, joiden kuvissa oli mahtavia värejä: Oli kaksi prinsessaa ja Elämään mieltynyt Dirai radsha. Muistan nimet näin hyvin koska kirja on minulla edelleen!
VastaaPoistaMinullakin on tallessa lapsuuteni satukirja; Raul Roineen Satuja. Rudolf Koivun kuvitukset tuli tutkittua tarkkaan kun kuuntelin minulle luettua tarinaa, lopulta osasin sadut sanasta sanaan ulkoa ja huijasin ihmisiä, että osaan lukea. Tiesin ihan tarkkaan missä kohdassa piti kääntää sivuakin. Jos joku luki minulle väärin korjasin oitis ja kyllästyneenä lukijat huomauttivat, että onko mitään mieltä lukea näitä sinulle kun osaat ne ulkoa. Mutta uudelleen ja uudelleen vaivasin läheisiäni lukemaan, vieläkin pidän siitä, että joku lukee minulle ääneen :)
PoistaKiitos kun muistutit,
VastaaPoistaon ehdottomasti käytävä tuolla!
Vielä ehtii mainiosti :)
PoistaHienot makupalat, olisi takuulla mielenkiintoinen näyttely. Hurjan pitkää kinttua tuolla Myrskyllä!
VastaaPoistaJos tekee mieli palata lapsuuteen, niin kohti Hämeenlinnaa vaan :) Myrskyllä on hauskat rimppakintut, sutjakka malli.
PoistaKoivu ei vanhene, paranee vain ja kai siihen jo nostalgiakin vaikuttaa, ei enään niin jokapäiväistä, mutta ah, niin ihanaa.
VastaaPoistaKoivu pysyy ja paranoo... Kuinkahan monta uutta tulemista hän on ehtinyt jo tehdä. Kestosuosikki.
PoistaKoivu on myös minun suuri idolini, ja ne piirrokset....ihania
VastaaPoistaSeuraavat kuvittajapolvet ovat paljon ammentaneet Koivun tyylistä. Yllättävää, miten yksinkertaisia monet kuvat loppujen lopuksi ovat, silti niin ilmeikkäitä.
PoistaIhanat kuvat, niissä on sitä jotain :) mukavaa loppuviikkoa sinulle.
VastaaPoistaKiitos, Koivu varmasti iloitsee jossakin pilven hattaralla jatkuvasti keräämästään suosiosta.
PoistaIhania piirroksia, taitaa olla tuo kirja minullakin
VastaaPoistaKoivu ehti kuvittaa lukemattoman määrän kirjoja. Nyt ne ovat aarteita.
PoistaKoivun kuvia olen minäkin tutkinut paljon lapsena. Kuvat ovat jotenkin niin eläviä, että kukin kuva tuntuu aina kertovan oman minitarinansa.
VastaaPoistaOli jännä nähdä miten paljon kuvista on jäänyt mieleen ja millaisia tunnelatauksia niissä oli. Muistin, heti jos en pitänyt jostakin sadusta tai kuvasta. Rakkaimmat kuvat ovat piirtyneet verkkokalvolle pysyvästi.
PoistaRudolf Koivulla on suorastaan taianomaisia kuvituksia esim. Prinsessa Tui (sadun nimeä en tiedä).
VastaaPoistaNuo itämaiset prinsessat ja miljööt olivat uskomattoman kauniita ja taitavasti kuvattuja. Usein taiteilijalla oli painoteknisistä syistä käytettävänään vain kaksi väriä. Muistaakseni prinsessa Tui oli juuri sellainen Koivun kehittämällä punaisen ja sinisen tekniikalla tehty.
PoistaKoivun kuvituksia ei voi olla rakastamatta ja niissä on samaa nostalgiaa kuin Wendelininkin töissä. Voi harmi, ajoin eilen ja tänään vauhdilla läpi Hämeenlinnan, tuonne olisi voinut todellakin poiketa!
VastaaPoistaVoi harmi. Näyttely on auki lokakuun 27. päivään asti, joten jos satut ajelemaan tuolla suunnalla, niin poikkea.
PoistaKoivun kuvitukset ovat ihanan nostalgisia! Valitettavasti vain meiltä on turhan pitkä matka Hämeenlinnaan :)
VastaaPoistaHarmi, jos olisi ollut kesäretken varrella olisi kannattanut pistäytyä.
PoistaOi Myrsky ja mitkä sääret, mikä katse ja turkin kiilto♥
VastaaPoistaMyrsky on valloittava persoona. Belgianpaimenkoirat ovat kauniita ja virtaviivaisia.
PoistaVoi mikä ihana koiruus!! Koivun työt ovat kauniita, pidän niiden tunnelmasta.
VastaaPoistaKoiranpentu on vastustamaton olio, vaikka pennun pyöreys alkaakin jo väistyä.
PoistaKoivun kuvitukset koskettavat useimpien tunne-elämää.
Ajan henkeen kuuluen lapset kuvattiin kirkassilmäisinä, rusoposkisina kultakutreina. Suloistakin suloisempia töitä.
VastaaPoistaKiukuttelevia, ilkeitä tai mököttäviä lapsia ei siihen aikaan ollut olemassa :) Elettiin aika mustavalkoisessa maailmassa, muistelen kirjoja joita silloin luin.
PoistaAjankuva on kuitenkin hieno tuolta puolelta, aika maalaista elämä myös oli. Joitakin kaupunkikuvauksiakin kyllä löytyi.
Hups, vierähti puolikas tunti kuviesi seurassa, todella kauniita :)
VastaaPoistaHups vielä toistekkin, paremmalla ajalla !
Tervetuloa Autuaaseen oloon, kiva kuulla, että viihdyit. Tule toistekin!
Poista