Varoitus! Postaus sisältää asioita, jotka voivat järkyttää herkimpiä lukijoita.
Eräänä aamuna prinssi toi suuren vesimyyrän sisälle makuuhuoneen ikkunasta. Olikin jo aika nousta ylös. Kehuin saalistajan ja asettelin paistin hopeavadille (olemme siirtyneet sanomalehdestä arvokkaampiin alustoihin).
Kului pari päivää ja ihmettelin miksi Nero vastoin tapojaan menee aina välillä sängyn alle. Lopulta sen viesti meni perille ja kurkkasin helmalakanan taakse. Siellä makasi jättimäinen vesimyyränjötkälevainaja (kuvassa). Harjanvarrella hilasin otuksen lähemmäs, en halunnut viettää enää yhtään yötä sen seurassa. Myyrä oli viettänyt siellä ainakin kaksi yötä.
Nerosta näkee, että se on siirtynyt luonnonmukaiseen ravintoon. Turkki on joustava ja pehmeä, se kiiltelee niin, että illan valossa kissa näytti aivan siniseltä kun turkki heijasteli taivasta.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Muistattehan syödä hyvin.
Voi miten se on suloinen. Siis tuo raato.
VastaaPoistaJyrsijän omistajan näkökulma :) On se kieltämättä söpö.
PoistaVau mikä saalis! Mutta en kyllä minäkään haluaisi nukkua tuollaisen kanssa, vaikkakin eri kerroksissa...
VastaaPoistaNero on siirtynyt suurriistaan, näitä tulee jonossa. En ymmärrä miksi yksi oli sängyn alla, ei se yleensä niitä kätke, päinvastoin. Onneksi ei kuitenkaan ollut sängyssä :)
Poista"Muistattehan syödä hyvin" :D
VastaaPoistaOiva kysymys myyräkuvan jälkeen! Täytyy heti tunnustaa, että en niin hyvin ja luonnonmukaisesti kuin Nero!! Komea jötkäle, on tainnut olla aikamoinen jännitysnäytelmä noiden kahden välillä :)
Meillä on molemmilla aika luonnonmukainen ruokavalio, tosin hyvin erilainen :) Nero on innoissaan metsästyskaudesta ja minä tyytyväinen kun se suojelee kasvimaata noilta tuholaisilta.
PoistaHuh huh! Aikamoinen katti. Onneksi huomasit katsoa sängyn alle, ei olisi ollut kiva huomata "lahjaa" vasta sitten kun se alkaa haista... :/
VastaaPoistaNero kyllä yritti sanoa, että sängyn alla on yllätys, mutten heti ymmärtänyt :) Onneksi kissa oli sinnikäs ja raato pääsi ajoissa ulos.
PoistaKomea saalis Nerolla! Noiden talttahampaiden käsittelyyn ei kyllä huvittaisi joutua. Taitava saalistaja sinulla!
VastaaPoistaNero on kärsivällinen ja taitava metsästäjä, harjoittelu tekee mestarin. Olen nähnyt joskus, miten pieni metsämyyräkin yrittää purra kissaa, siinä on oltava taitava, ettei menetä saalista eikä saa turhia haavoja.
PoistaTaitava saalistaja on Nero! Ja aina välillä olen tosi tyytyväinen siitä, että Viiru on periaatteessa sisäkissa;)
VastaaPoistaHyviä metsästysretkiä Nerolle ja herkkää vainua sinulle!
Kesällä kun kissalla on vapaa kulku ulos, saattaa saalista kertyä sisätiloihinkin. Ainakin isoimmat on tuotava näytille. Minusta riittäisi, että ne jätetään portaille ihailtavaksi.
PoistaOmpas saalistaja kun tuollaisia saa sängyn alle..huh hieman hurjaa löytää tuollaista
VastaaPoistaVaikka ihailen Neron metsästystaitoja, en haluaisi saaliita sisätiloihin. Mutta Nero ei malta odotella kehuja ulkona.
PoistaAikamoinen arkiruoka-annos juhlalautasella. Kuinkahan kauan Nero olisi saalistaan "riiputtanut"...
VastaaPoistaNäitä tuli yhteen perään monta, joten tämä saalis ehti jo pilaantua, kissa syö vain tuoretta saalista. Riiputus olisi jatkunut ikuisesti, mutta nyt otus päätyi myyrien hautausmaalle.
PoistaOmpa Nero aikamoinen saalistaja:)
VastaaPoistaSe on oikein taitava työssään :)
PoistaYääh, onneksi ei ehtinyt alkaa haisemaan sängyn alla!
VastaaPoistaOnneksi ei. Tosin kyllä meilläkin aina joskus siivotaan, mutta yllätys imurin suuttimessa olisi voinut järkyttää :)
PoistaHui kamalaa! Ja kauhiat nuo talttahampaat tosiaan ovat. Eikä ole myyrä käyttänyt hammaslääkärin määräämää pepsodenttia! ;-)
VastaaPoistaOn ne melkoiset sapelit, niillä mennään läpi melkein mistä vain. Hammashygienia ei ole vielä levinnyt myyrien keskuuteen.
PoistaHyiiiiiii!! :D Meillä oli aikoinaan Jack russelin terrieri ja se saalisti myös myyriä ja hiiriä ja rottia, ei syönyt mutta yhtäkkiä kävelyllä ollessa saattoi hyökätä puskaan tai vaikkapa kallellaan olevan veneen alle rannassa ja ravistella puolelta toiselle saaliin kuoliaaksi ja tuoda ylpeänä jalkojen juureen. :D Tuolle rodulle kun se on luontaista, hevostalleilla näitä koiria pidetään paljon myös sen takia vissiin ainakin Englannissa.
VastaaPoistaKyllä koiratkin osaavat. Ystäväni sekarotuinen koira kaivoi myyrät esiin maasta, se oli varsin ahkera ja taitava pyydystäjä. Myös Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on kuulemma hyvä jyrsijän pyydystäjä, vähän Jack russelin näköinen, pieni ja ketterä. Onneksi meillä ei ole rottia, niiden häätämisessä olisi kova työ.
PoistaVau, mikä pötkäle ; )
VastaaPoistaNero on aivan mahtava apulainen.... nuo vesimyyräthän on just niitä, jotka syövät puilta ja juureksilta juuria.
Alkuaikoina istutin innoissani omenapuita, kaikista oli seuraavana vuonna vain juurettomat tikut pystyssä. Kun olen rakentanut kasvimaan laajennusta, mietin että pitäsikä laittaa teräsverkot kaikkien lavojen pohjalle :) Kerran nuo varastivat kuistilta suuren vadillisen juuri nostettuja porkkanoita. Ne eivät ole puutarhurin suosikkeja.
PoistaKomea saalis, hyvä Nero!
VastaaPoistaTuollaista se Ruutikin koittii saalistaa, mutta lopputulos jäi laihaksi.
Komeat taltat. Ei ihme että keväällä puutarhuri huomaa totaalisia tuhoja.
Ei noita niin vain napata. Kattaessani marjapensaiden alustoja huomasin, että maa on kuin juustoa. Nerolla riittää töitä.
PoistaHuh...hieno saalis, mutta ei kiva kaveri makuuhuoneessa:))
VastaaPoistaEi ole miellyttävää sänkykamariseuraa :)
PoistaIiikkk!!!
VastaaPoistaOlen jo aikoja sitten lakannut sanomasta iiiikkk!!! Tästä on tullut osa arkea, huokaus :)
PoistaHopealautasella! Aivan mahtavaa :D
VastaaPoistaSiivotessani varastoja löytyi tullainen ruostumaton tarjoiluastia, jonka ajattelin viedä kirppikselle. Nyt se pääsi hyötykäyttöön :)
PoistaKomea mötkäle, siinä onkin paljon lihaa syötäväksi =) Meillä ovat onneksi oppineet jo, että tätä lajia ei sisälle tuoda, vaan se on syötävä rappusilla. Aamulla sitten vaan lasketaan montako sappirakkoa on yön aikana ilmestynyt =D Taitaa myyrä parka olla aivan avuton kissaa vastaan hampaistaan huolimatta. Pitäisköhän minunkin laittaa hopealautanen rappusille =D
VastaaPoistaHyvin tulee kissan vatsa täyteen :) Mitä? Eikö teillä ole hopealautasia lemmikeille? Myyrillä on kyllä mahdollisuutensa, eikä jokainen saalistus onnistu. Henkensä hädässä myyrä myös yrittää purra, mutta kissalla on keinonsa.
PoistaNero on varsinainen mestarisaalistaja! Tuo myyrähän on ihan hirveän iso!
VastaaPoistaNeron ruokavaliolle, olkoonkin sitten kuinka terveellistä hyvänsä, sanon kyllä nou tänk juu! :)
Vesimyyrät ovat rotan kokoisia jötkäleitä, monet luulevatkin niitä rotiksi. Jokainen syö hyvin omalla tavallaan, en usko että jyrsijäpaistit olisivat kovinkaan terveellisiä ihmiselle. Näin kasvissyöjän näkökulmasta ainakaan :)
PoistaMelko keltaiset hampaat kaverilla. Jo on mötikkä. Inhottaa pelkkä ajatuskin sängyn alla mätänevästä myyrästä. YÖK.
VastaaPoistaEi sentään paljastunut muumiotuneena juhannussiivouksen yhteydessä :)
PoistaEipä olisi kovin autuas olo, jos tietäisi nukkuvansa pari päivää sitten kuolleen vesirotan päällä;o)
VastaaPoistaKieltämättä ei tuntunut kovin autuaalta, mutta kaikkeen tottuneena ei kovasti hirvittänytkään :) Onneksi saaliit ovat sentään kuolleita, elävä vesimyyrälauma sisäälä olisi hankalampi juttu.
PoistaNo niin, sielläkin lellikit tuovat emännälleen lahjuksia. Kiva , että muitavat, eikö vain ;) Somihan nuo ovat, ei ollenkaan ällöjä :)
VastaaPoistaLahjamyyrää ei ole suuhun katsominen :) Nero on isoista saaliista kovin töpinöissään, onhan ilo jaettava.
PoistaMuistathan ettei lahjahevosen suuhun katsota! (Onneksi löysit sen.)
VastaaPoistaJuuri samaan aikaan kommentoin tuohon yläpuolelle mitä lahjahevosesta sanotaan :) Onneksi Nero paljasti kätkönsä.
PoistaOn teillä mukavia sänkykammari kavereita! ; ) Ja tehokissa!
VastaaPoistaAina kannattaa kurkata sängyn alle :)
PoistaNero on tehokas puutarhavahti.
Hi, olipa hauska lahja. Kauniisti olet paistin asetellut! Ihan hopealautaselle. Mureaksi haudutettu. Hyvä kun löytyi!
VastaaPoistaTämä oli niin murea, ettei enää kelvannut kissalle. Mutta sehän olikin lahja :) Onneksi ei ollut tyynyn alla.
PoistaAlkaisipa meidän kisukin jo pikkuhiljaa kantaa saalista näytille, toistaiseksi ei ole vielä mitään todisteita, että se osaisi saalistaa yhtään mitään. Kovin kiinnostuneena se kyllä vahtii reviiriään ja kurkkii koloihin.
VastaaPoistaKyllä kissa osaa. Nero menetti äitinsä ihan pienenä eikä sillä ole ollut muita opettajia kuin minä, silti se on täysin oppinut saalistaja ja tietää miten pitää toimia. Harjoitus tekee mestarin.
PoistaApua, mikä jötkäle - aika yäk :). Nerolta mestarillinen saalistustyö eliminoida tuholainen.
VastaaPoistaNäitä on tullut jo sarjassa :) Kissa taitaa olla mielipuuhassaan. Kyllä koolla on väliä.
PoistaHerttanen sentään..onpas pojalla ( vai tytöllä) kokoa. Jotenkin tosi liikuttava otus tuossa noin maatessaan ja pikku hampaiden suusta näkyessä. Aikamoiset taltat.
VastaaPoistaJa oikein hopelautasella...kyllä Nerolla on Suloset oltavat :) Siis tarjoilu pelaa.
Joskus olen iltaisin nähnyt noita vilistävän pihan reunamilla, kylmät väreet menevät kun en voi välttyä rottamielikuvalta vaikka söpöjä myyriähän ne vain ovat. Ajattelin, että on se aika alentavaa prinssille syödä sanomalehdeltä, joten siirryimme hopealautasiin :)
PoistaKissaperheen iloja :) Meillä kotia täyttää näin keväällä sisiliskot ja päästäiset. Joskus on tuotu fasaanin poikastakin.
VastaaPoistaToivon totisesti, ettei mitään eksoottista elävää ilmesty kotiimme. Viime keväänähän Nero toi elävän oravanpoikasen, jolle oli onneksi vahingoittumaton. Se matkusti Korkeasaaren eläinhoitolaan ja elelee nyt Nuuksiossa :)
PoistaKiitos...kiitos.... sanoo meidän Helmipöllö ...
VastaaPoistapu...pu...puuu...
Maistuis varmaan pöllöllekin :) Meilläkin on asustellut helmipöllö, toivottavasti se ei ole muuttanut metsänkaatojen vuoksi.
PoistaMyyrälle on vähän päässyt kertymään hammaskiveä...
VastaaPoistaKuuluukohan hammaskaluston olla noin keltainen. Jäniksillä hampaat kasvavat kaiken aikaa, onkohan myyrillä sama juttu?
PoistaVoi hyvänen aika, kertakaikkiaan. Joskus toivon, että joku piilottelisi asuntooni karkkipusseja, joita voisin tuskan tullessa etsiä. Sinä taas et tiedä, mitä voi karkkia etsiessä tulla vastaan...Nerolle nostan hattua! Ja kun oikein mietin, niin sullekin!
VastaaPoistaKiitos vain! Karkkipusseja ei meiltä löydy, jos en ole sattunut itse hukkaamaan, mikä on mahdollista, talvella löysin pari vuotta vanhan suklaalevyn :)
PoistaKyllä Nero on...Nero! Minä olisin varmasti kiljunut kurkku suorana löytäessäni kotoa tuollaisen ystävän, vaikkakin hengettömän.
VastaaPoistaTäällä saisi kirkua kurkkunsa käheäksi jos jokaisen saaliin vuoksi avaisi äänensä :)
PoistaKaikkeen tottuu, kunhan ovat hengettömiä eivätkä vilistä ympäri huushollia.
Siinä ollut prinssillä kantamista! Huomasin myös että aikaisemmissa kommenteissa oltiin ihmetelty hampaiden väriä? Tietääkseni suurimmalla osalla jyrsijöistä on keltaiset ja juurettomat etuhampaat jotka kasvavat jatkuvasti, joten mitään epätavallista ei ole tässä kaverissa ollut.
VastaaPoistaOn siinä ollut raahaamista kun on pitänyt vielä hypätä korkealla olevasta ikkunasta sisään. Minä vähän epäilin, että keltainen on normiväri vesimyyrillä ja että ne kasvavat koko ajan, muutenhan ne kuluisivat nopeasti tyngiksi. Sitä en kyllä tiennyt, että hampaat ovat juurettomat, aina oppii lisää.
Poista