Kavereiden kanssa rannalla

Lomapaikassani tapasin muitakin uusia kavereita. Kuvassa on vanhan ystäväni kanssa uusi tuttavuus, Koltiainen, joka nimestään huolimatta on mitä ystävällisin suomenhevonen. Koltiainen oli tullut kesäksi talon oman hevosen kaveriksi.

 Paarmojen ja mäkäräisten hyökkäyksiä vastaan hummat oli varustettu loimilla sekä silmät ja korvat suojaavilla verkoilla. Edessä Koltiainen ja takana Arska.

Päiväksi hevoset talutettiin laitumelle, illat ja yöt ne viettivät pihapiirissä. Arska ja emäntä kulkivat edellä, minä talutin Koltiaista perässä.

Kaverukset sukivat toisiaan.

Arska lepää.

Mitä te siellä sisällä kyhjötätte kauniina kesäiltana, tulkaa ulos! Arska tiirailee ikkunan takana.

Vanharouva Leeloo on tuttu jo vuosien takaa, se vieraili paljon meillä pentuna jo ennen kuin Nero oli kuvioissa. Kymmenen vuotta tuo tiettyä arvokkuutta.

Rantaleijona Miuru löytyi joskus myös vuoteestani. Miurulla oli työkiireitä eikä kovin paljon ehditty seurustella, mutta vähän syliteltiin kuitenkin ja vietettiin aikaa hiekkarannalla.

Välipalaksi vähän kasvisruokaa.

Miuru metsästeli kivilaiturilla.

Ihana Hopsu oli tietysti koko ajan mukana.

Viimeisimpänä, muttei minkään mittapuun mukaan vähäisimpänä vielä nöffi Roy, jota kävin tapaamassa Kuusamossa. Kuusikymmentä kiloa söpöyttä ja ystävällisyyttä. Viimeksi tavattiin yli 50 kiloa sitten täällä.

Jälleennäkeminen oli niin riemukas, että uskoin Royn muistavan minut. Tunsin itseni kovin pieneksi kun jättikoira tunki syliin. Tässä Roy poseeraa kotinsa hienolla, kierrätysmateriaaleista tehdyllä laavulla.

"Ei se meistä ole niin kauhean iso", tuumasi isäntäväkin kun päivittelin koiran kokoa.

Onneksi Roy on kuitenkin perusrauhallinen vaikka onkin teini-iässä.

Sillä isäntäväki on aika ison tassun alla.

Kiitos kaikille ystäville vieraanvaraisuudesta ja mukavista hetkistä, oli suurenmoinen loma!