1.12.2014

Verinen adventti

Verijälkiä kynnyksellä
Katsoin kaikessa rauhassa elokuvaa tabletilta kun alkoi kuulua hirveää huutoa ja kissanluukku loksahti. Nero syöksähti sisään ja ryntäsi huutaen suoraan salin pöydän alle. Tyypillinen "katso mitä toin" -karjunta. En kuitenkaan nähnyt heti saalista, mutta huomasin lattian olevan täynnä verisiä kissanjälkiä. Ensimmäinen ajatukseni oli "missähän on lähin eläinlääkäripäivystys?"
Kissa ei ontunut, mutta kehräsi äänekkäästi ja kiehnäsi jaloissa.

Nostin sen syliini ja yritin tutkia jalkoja, mutta se ei käynyt prissille. Se loikkasi pöydän alle nauttimaan myyrästään. Saaliin ympärillä ei näkynyt verta, joten se ei ollut peräisin myyrästä. Odottelin rauhassa aterian päättymistä. Alkupalojen jälkeen Nero suunnisti kupilleen ja halusi vielä täysihoitoon kuuluvan ilta-ateriansa. Sillä välin minä pyyhin kymmeniä verijälkiä ja pohdin miten hirveä haava kissan jalassa mahtaa olla. Pääsikö myyrä puremaan?
Aterian jälkeen kissa tuli tapansa mukaan pötköttelemään päälleni ja annoin sen rauhoittua. Kävin varovasti kaikki anturat läpi, enkä löytänyt yhtään rikkinäistä. Nero ei pidä siitä, että sen tassuja kosketellaan, mutta se ei myöskään aristanut käpäliään. Kissa kehräsi ja nukahti syvään uneen.
Kun se oli nukahtanut ja katsellut pätkän jännittävää unta; jalat sätkivät, viikset väpättivät ja korvat heiluivat, siirsin sen jatkamaan itsekseen uniaan. Tarkastin taskulampun valossa kaikki tassut, mutten löytänyt haavaa. Yö meni rauhallisesti ja aamulla Nero lähti tapansa mukaan aikaisin töihin. Taitaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi mihin verilammikkoon kissa oli astunut. Nero on keksinyt, että luukusta voi kuljettaa saaliit sisään, aamuretkeltään se toi tuliaisiksi metsämyyrän sänkyni alle.
Hyvää joulukuuta!

36 kommenttia:

  1. Huu jännittävää. Onneksi ei ollut herralle tullut haaveria. Voin vain kuvitella miten hankalia hoidettavia kissat ovat, kun ei koiratkaan aina niin helpolla anna tassuihin koskea. Itselleni kävi junannuksena päinvastoin. Hoitelin viiden koiran laumaa ja tyypit saivat yhden päivän aikana saaliikseen yhden oravan ja kaksi pesästä tippunutta linnunpoikaa. Ajattelin, että eteisen verijäljet olivat tietenkin näistä aarteista. Vasta myöhään illalla huomasin, että toinen koirani oli telonut tassunsa todella pahasti päivän ainaka. Tikkejä siihen en lähtenyt pyhäpäivänä hakemaan, eikä kuulema tunteja vanhaan anturahaavaan niitä usein laitetakaan. Onneksi oli sidetarpeita saatavilla ja selvittiin ilman antibioottikuuriakin, vaikkei haava ihan heti lähtenyt paranemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat saavat helposti haavan anturaansa, mutta voivat olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onneksi huomasit, eikä haava päässyt tulehtumaan. Nerolla on kerran ollut antura halki kissatappelun seurauksena, mutta silloin se riiputti jalkaansa surkeana. Nyt onneksi selvittiin säikähdyksellä.

      Poista
  2. Hurjaa menoa. Kätevähän tuo luukku loppujen lopuksi on, taitaa Nero ajatella, kun on päässyt kunnolla kulkemisen makuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero on huomannut luukun monet edut ja käyttää sitä ahkerasti. On se minustakin varsin kätevä, mutta saaliit voisi pinota luukun ulkopuolelle :)

      Poista
  3. Tää juttu oli ihan dekkariainesta... Nero ratkaisee. Onneksi tassut olivat kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nerohan voisi kolumniensa lisäksi ryhtyä kirjoittamaan dekkareita, mysteereitä riittää. Etsivä Nero ratkaisee :)

      Poista
  4. Nero toi sulle lahjan, mutta päättikin syödä sen itse. Jospa veri oli myyrän valtimosta peräisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero haluaa usein jakaa saaliinsa :) Ehkä veri jotenkin oli myyrästä peräisin, sitä oli vain niin paljon, että mahtaako pienen myyrän veri riittää. Tosin ulkona oli räntäkeli ja märät tassut saattoivat lisätä veriefektin vaikutusta.

      Poista
  5. Olipa Nerolla mieluinen saalis! Kuullostaa tosimieheltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero on kokenut saalistaja ja myyräkannan rajoittaja, ahkera hiirikissa.

      Poista
  6. Onneksi oli Nero ja tassut kunnossa! Ehkäpä hän on syönyt pääruoaksi vaikkapa rusakon ja jälkiruoan toi sisälle asti kun se mahtui luukusta? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin, että näen pihalla päivän valjettua jonkin ison raadon, mutta mitään ei paljastunut. Onneksi luukku on pieni :) ei passaa kissankaan paljon lihota jos ei halua juuttua siihen kuin Nalle Puh kaninkoloon.

      Poista
  7. Hui, kylläpä varmasti säikäytti nähdä nuo jäljet.
    Onneksi vahinkoa ei tapahtunut, paitsi myyrälle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa on selvästi hyvässä iskussa eikä vammoja ole ilmaantunut. Moneen kertaan olen tarkistanut.

      Poista
  8. Hyvä, ettei tassuissa ole mitään. Voi vain kuvitella kuinka tuollaisesta pelästyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin sitä pelästyy niin, että taju meinaa mennä, mutta kumma kyllä alkaa pian toimia täysin rationaalisesti. Onneksi selvisin pelästymisellä. Kissatappeluissakin voi tulla pahoja haavoja. Ja se huudon, joka kissasta lähtee voi hyvin tulkita tuskanhuudoksi, ei mitään naukumista.

      Poista
  9. Onpa vauhdikasta menoa :) Onneksi selvisitte pelkällä säikähdyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nerolla sattuu ja tapahtuu, mutta onneksi ei tullut tällä kertaa lääkärireissua. Aikuinen kissa osaa onneksi jo hyvin varoa vaaroja.

      Poista
  10. No teilläpä on vauhtia ja vaaratilanteita!
    Mahotonta luukutusta :D
    Onneksi ne vaaratilanteet on sitä vain myyrille :)
    ( ja pikkuisen sydämentykytyksiä palvelusväelle)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero on aiheuttanut minulle paljon sydämentykytyksiä, mutta taas selvittiin säikähdyksellä. Meillä luukutetaan ahkerasti ja Nero on varsin tyytyväinen omaan oveensa.

      Poista
  11. Olipa hyvä, ettei Neron tassuista löytynyt mitään. Varmasti jää kyllä mieltä jäytämään, mistä moiset verijäljet juontuivat. Nero on selvästikin oppinut kissanluukun käytön. Itseäni ei kovasti ilahduittaisi myyräateriat sängyn tai pöydän alla. Toisaalta, muistan aikoinaan sanoneeni, ettei meidän pöydällä kyllä kissat tepastele. No, tepastelee sittenkin. Eli kaikkeen tottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ennen moista nähnyt, silloinkaan kun Nerolla oli antura halki. Luukku on päässyt alkukankeuden jälkeen suureen suosioon, Nero ymmätää miten hienoa on kun voi tuoda eväät sisään eikä kukaan torppaa kuljetusyritystä kynnyksellä :) Kaikkeen tottuu.

      Poista
  12. Onneksi ei tarvinnut päivystykseen lähteä!

    VastaaPoista
  13. Melkoista meininkiä! Onneksi veri ei ollut peräisin Nerosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä Nero päätti vähän piristää harmaata oloani :)

      Poista
  14. No huh! Onneks ei ollut mitään omaa :) Meilläkin joskus minttu tuli punaisella tassunpäällä kotio.. Lapset oli ihan kauhuissaan mutta sitten mies hoksas että se kisu siis olikin käynyt läheisellä maalitehtaalla :)) Saanut punamultaa käpäliinsä. Sillai ne meitä peläyttelee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai maalitehtaalla :) Kyllä minäkin yritin miettiä, että voisiko olla kyseessä jokin väriaine, mutta kyllä se verta oli. Helpotus oli suuri kun huomasin, että kissa on ehjä.

      Poista
  15. No onpa mysteeri. Hyvä puoli on, että sinulla ei ainakaan myyrät jaloissa pyöri, kun eräs hoitelee niitä päiviltä noin tehokkaasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen erityisen kiitollinen jyrsijäkannan kurissapitämisestä. Kasvimaalla riehui ennen vesimyyräjengi ja keväisin nurmikko oli kuin kynnöspeltoa, nyt on ollut huomattavasti rauhallisempaa ja siistimpää.

      Poista
  16. Neron salainen ja vaarallinen elämä. Paljastaa emännälle sen minkä tahtoo..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat eivät ole syyttä saaneet mystistä mainettaan.

      Poista
  17. Teillähän oli ihan Halloween -meininkiä näin adventtina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissalla on tainnut mennä pyhät sekaisin :)

      Poista
  18. Onneksi Nero ei ollut haavoittunut myyräjahdissa:) Meilläkin Miuku yritti kovasti päästä sisään hiiri suussaan, ei onnistunut. Kehuin kyllä saalistajaa, mutta kehotin nauttimaan sen pihalla;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa voi hyvin, mysteeriksi jäi tuo verimäärä. Onneksi näin. Lämpimänä vuodenaikana kun ovet ovat paljon auki, meillä tulee saalista sisään tasaisena virtana, onneksi yleensä vain eteiseen asti. Paitsi joskus pitää piika myös herättää iloisesti saalista esitellen. Kehut pitää antaa jyrsijäsaaliista, niiden eliminointi tärkeää puhtaanapitoa.

      Poista

Kiitos kommentista