Reissussa rähjääntyy

Kunnon sissi osaa maastoutua.

Olen ollut niin paljon poissa kotoa viime aikoina, että oli paikallaan tehdä Neron kanssa metsäretki niin kauan kun sää on vielä suotuisa. Vaikka kissaa ei näy missään niin kohta tanner tömisee kun huikkaan kasvimaan reunalta: "Tule, mennään rantaan!" Kissa manifestoituu kuin tyhjästä. Joskus vauhti on niin kova, että se on pysäytettävä kiipeämällä pellon reunan raitaan.

Lumen alta on paljastunut mielenkiintoisia tuoksuja ja järvelläkin on jo elämää.

Pienellä sula-alueella uiskenteli joutsen. Missähän sen puoliso mahtaa olla, yleensä näitä on aina kaksi.

Meillä on vielä luntakin.

Nero on ollut vähän masentunut. Yksi yö kului reviiripartiossa eikä siitä selvitty ihan naarmuitta. Onnesi prinssistä löytyi vain pieniä pintahaavoja. En tiedä mitä oli tapahtunut, mutta mahtoiko kissa viettää yönsä männyn oksalla, sillä toisessa takakäpälässä oli melkoinen pihkamöykky, haittasi varmaan jo astumistakin. Leikkasin möykystä suurimman osan ja tasoitin harjalla loput. Yleensä Nero ei anna kosketella käpäliään, mutta nyt apu oli mieleistä. On surullista nähdä kun yleensä iloinen ja letkeä kissa on kireä kuin viulunkieli säikkyen jokaista rasahdusta. Toivottavasti tunkeilija sai nähdä taivaan merkit ja ymmärsi vaihtaa maisemaa. Tilanne on ainakin toistaiseksi rauhoittunut ja Nero kehrää taas entiseen malliin.
Mukavaa viikonloppua kaikille!