Minulle alkaa vasta selvitä ankaran talven menetykset.
Kuten monilla muillakin melkein kaikki narsissit ovat menehtyneet. Kaikki muut pikarililjat, paitsi kirjopikarililja ja persian pikarililja ovat kadonneet.
Nämä viime syksynä istuttamani Triandrus Thaliat kuitenkin kukoistavat.
Eniten
minua surettaa lukuisien tarhajouluruusujen menetys, yksi vielä
yrittää kukkia pienesti. Osasyynä niiden menehtymiseen lienee asettelemani
peurasuojat, ne pidättivät vettä kasvien ympärillä.
Syyshortensia on kuollut ja monet kasvit, kuten kultatyräkki on kärsinyt ja kukkii nyt vaatimattomammin kuin aiempina keväinä.
Outoa, että niinkin sitkeä kasvi kuin väriminttu selvisi huonosti talvesta. Odottelen vielä siementaimien kehittymistä. Moni vanha iisoppi menehtyi ankarissa oloissa, samoin viiniruuta ja koiruoho. Viime kesänä istutettu ruusuherukka on vain osittain hengissä, en ollut suojannut sitä mitenkään, paitsi lumen tultua kasasin sen päälle lumisuojan, mutta silloin taisi olla jo liian myöhäistä. Onko teidän muiden ruusuherukat selvinneet?
Tulppaaneja on noussut olosuhteisiin nähden kiitettävästi, viime syksynä en ostanut montakaan sipulia, mutta istutin kesällä ylös kaivamani uudestaan. Sun Lover -tulppaanit hehkuvat vihreyden keskellä.
Kullerot selvisivät voittajina.
Orvokit istutin ulos jo aprillipäivänä. Ne jurottivat kylmyydessä ja ovat alkaneet vasta kukoistaa. Rikkaruohot sen sijaan eivät näytä lainkaan kärsineen haastavista olosuhteista, päinvastoin.
Olimme Neron kanssa rantaretkellä. Suuret kalat polskivat rantavedessä niin, että kaislat vain heiluivat. Nerolla oli kalastus mielessä, mutta minä aloin pelätä, että jättihauki nappaa kissan rantakiveltä. Istuin pitämässä vahtia kunnes Nero väsyi. Paluumatkalla poimin kimpun kieloja.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Voi kurja! Viime talvi on tehnyt todella pahaa puutarhoissa.
VastaaPoistaMinulla ruusuherukka ei selvinnyt, samoin pari jaloruusua menehtyi.
Puutarhurin on aina varauduttava menetyksiin, mutta tälläistä katoa en ole egnnen kokenut. Sinä menetit samat arvokkaat kaverit kuin minäkin. Ruusuherukassani kyllä vielä henki pihisee parissa oksassa, ensi talveksi ymmärrän suojata sen paremmin.
PoistaMinun ruusuherukka on hengissä, mutta vähän jurottaa eikä kuki. Viikonloppuna oli lehdessä mielenkiintoinen juttu talvivaurioista. Siinä asiantuntija kertoi että moni kasvi menehtyi jo lokakuussa syystä että maa oli jäätyessään litimärkää. Eikä osa kasveista ollut ehtinyt tuleentua ja varustautua talveen.
VastaaPoistaHortensianikin selvisivät, mutta palelluttivat latvuksia oksista.
Viime kesänä moni kasvi kärsi märkyydestä ja lumeton pakkasjakso taisi olla liikaa. Syksyllä taimialesta hankkimani pallohortensia selvisi valeistutuksessa kuin ihmeen kaupalla.
PoistaTosi kurja lukea, että noin paljon meni :(
VastaaPoistaOnneksi näistä kuvista menetys ei näy, päinvastoin!
Ihania kukkijoita <3
Täälläkin mietitään menikö ruusut, mutta yritän malttaa mieleni ja muistaa että oikeastaan kevät on vasta suht alussa :)
Kaunista viikkoa!
Kiitos! Monien kasvien kohdalla elättelen vielä toivoa, jospa jotain nousisi kesän mittaan. Nyt näkee tuhot vasta kesän aikaisimmista kasvikavereista.
PoistaMinä en meinaa ymmärtää mihin tarha-alpini on kadonnut kukkapenkistä :o Nero on niin tarkkana ihmettelemässä isoja vonkaleita :D
VastaaPoistaTarha-alpi ei voi kadota. Siirsin omani monta vuotta sitten, mutta vieläkin joudun kitkemään sen alkuja vanhasta paikasta. Nerolla oli jännää, se kipitti rantaviivaa kiveltä toiselle vonkaleiden perässä. Usein se on napannut särjen rannasta, mutta nuo pienet krokotiilit voisi jättää rauhaan.
PoistaMeillä taisi kadota ruusunätkelmä ainakin. Lisäksi pari vanhaa pionia, joiden juurennniska on noussut aikojen kuluessa reilusti maan pinnalle, enkä ole saanut niitä uudelleen istutettua, ovat aika heikossa hapessa muutamalla versolla, kukinta menetetty. Lisäksi muutamaa kurjenpolvea odottelen, olen ajatellut että ne eivät vähästä hätkähtäisi. Onko muilla ollut samaa? Mutta yllätykseksi esim. tähkälaventeli versoaa meidän savimaasta (heitin syksyllä ruukusta maahan) Lisäksi esim. loppukesästä istuttamanai myskiruusu Mozart ja Rhabsoby in blue -ruusu komeasti versoavat maanrajasta, vaikka niiden menetyksestä olin ihan varma. Ehkä tyvelle kasattu hiekka oli hyvä ratkaisu syksyllä :) Mutta aikamoinen talvi oli ja menetykset hyvä syy lähteä taimiostoksille :)
VastaaPoistaKiitos kivasta blogista, Sanna
Kiitos, Sanna! Onneksi pionini, vanhat ja uudet ovat säästyneet. Jalopionin kukinta tosin näyttäisi jäävän edellisvuosia vaatimattomammaksi. Kurjenpolvissa en ole vielä havainnut menetyksiä, mutta ihan kaikkia en ole vielä osannut kartoittaa. Aika jännää, että tälläisenä katovuonna laventeli selviää ja vielä syksyllä maahan laitettu. Nyt voi tosiaan hyvällä omallatunnolla käydä taimikaupoilla :) Onhan menetykset korvattava.
PoistaTappiot ovat olleet aika suuria monilla viime talvena. Suoraan sanoen en itse halua tutkia tarkasti omiani. Usea ruusu ainakin. Kait elämä on perimmältään muutosta. Tulee sitten tilaa uudelle.
VastaaPoistaMinullakaan ei ole täydellistä tappio-inventaariota, mutta koskaan aiemmin ei ole näin paljon kasveja menehtynyt kerralla. Ainahan joitakin tappioita tulee, se kuuluu tähän harrastukseen. Kuten sanoit, mikään ei ole pysyvää.
PoistaNo onpa harmillista :(. Mutta paljon kaunista jäi onneksi vielä jäljelle. Ja arvelen, että lisää on tulossa..
VastaaPoistaNiin juuri, onparempi iloita siitä, että paljon kauneutta on jäljellä menetyksistä huolimatta. Ja uusille kasvikavereille on nyt tilaa.
PoistaVoi että, ei nuo menetykset kivoja ole : ( Tosi yllättävää, että moni elinvoimaiseksi luultu kasvi on sittenkin antanut periksi talvelle. Ihmettelin metsätyräkkejäni, niissä ei enää henki pihissyt lainkaan. Ihmeellistä kyllä, muita tuhoja ei taida olla. Kuolleeksi luulemani neilikkaruusukin puskee uutta kasvua ihan tyvestä.
VastaaPoistaVoi pientä kalastajaa! Terkkuja ja rapsutuksia : )
Kalastaja kiittää! Saalista ei tällä kertaa tullut, onneksi. Onneksi säästyit isommilta menetyksiltä. Monia kasveja on minulla monessa paikasa ja toisessa ne selvisivät vaikka kaveri menehtyi. Eniten surettaa isommat pensaat, mutta mitään korvaamatonta ei tapahtunut.
PoistaJaan surusi menetyksistäsi. Menetin hortensioita ja iisopin,mutta sitä minä ihmettelen että sormustinkukka on hävinnyt,onneksi maassa on siemenpankki josta varmaan ensivuonna taas kukitaan.
VastaaPoistaOlin laittanut iisopin siementaimia varastoon kasvimaan taakse, aivan kuin aavistaen tulevan tuhon. Uusi polvi siis kasvamassa. Sormustinkukat tulevat ja menevät, mutta kokonaan ne eivät onneksi katoa. Viime vuonna ne kukoistivat ennen näkemättömasti, ehkä nyt on välivuosi. Hortensioiden menetys on tosi kurjaa, ne eivät kasva aivan hetkessä.
PoistaVanhin hortensiani näyttää myös kuolleelta, uudet selvisivät, outoa! Perennapenkkiini tuli myös iso aukko nukkapähkämöiden hävittyä. Vaalimani vanha muratti on myös mennyttä. Tällaista tämä on, joskus hieman surua tai onnen hetkiä.
VastaaPoistaTuntuu lohdulliselta, että en ole ainut, joka koki menetyksiä ja että kato johtui olosuhteista, eikä omista laiminlyönneistä. Pian nämä menetykset unohtuvat ja kesän kukoistuksen seuraaminen vie mennessään.
PoistaOnneksi paljon selvisi, mutta paljon hävisikin. Väriminttu voi osin hyvin, osin huonosti ja osin hyvin huonosti. Lyhtykoiso hävisi kokonaan, samoin toinen kultatyräkki. Kultahekokki kituu, samoin pari särkynyttä sydäntä kun kaverinsa vieressä porskuttaa. Vielä en edes toedä mitä kaikkea talvi vei kun tuijotan vaan mustalla mullalla olevaa kukkapenkkiä 😳
VastaaPoistaOnneksi enemmän selvisi kuin menehtyi. Odottelin aikani, että sinulle lupaamani värimintut nousisivat, en olisi uskonut, että se on kaatuneiden joukossa. Mutta ei hätää, toisaalla se on noussut, joten tulossa on. Moni viime vuonna istuttamani kaksivuotisten taimi on myös kuollut, kuten kuuruoho ja osa salkoruusuista. Vielä varmaan tulee eteen uusia aukkoja ja ehkä jopa ihmeellinen henkiin herääminenkin.
PoistaHienoa, että tulossa on 😘 (Vinkkaa sitten koska lähtee niin tiedän käydä kotosalla)
PoistaÄsken löysin kahden kiven raosta alun joka voisi olla lyhtykoiso, antaas katsoo. Luin tänään, että neljäänkymmeneen vuoteen ei ole ollut vastaavia tuhoja, nyt on ollut neljä eri tekijää, jotka kasautuivat kaikki yhteen nippuun ja se näkyy nyt. Toipumisia toki voi tulla, mutta hitaasti -näin varmaan mm syyshortensioiden kanssa, jotka ovat tooooosi pienellä lehtialulla tällä hetkellä.
Laitan meiliä kun saan paketin postiin. Oudon tyhjältä kukkapenkeissä näyttää, en edes muista mitä kaikkea sieltä puuttuu. Uudet kasvit näyttävät selvinneen hyvin, paitsi tuo ruusuherukka.
PoistaIkävä, että tällaisia menetyksiä on päässyt tapahtumaan. Mutta lohdullista kuulla siksi, että olen kovasti ihmetellyt itse, kun osa kukista ei ole nousseet tiukasta odotuksesta huolimatta ja osa vain vaivoin ja vain osittain.
VastaaPoistaMukavaa toukokuuta Sinulle.
Kiitos! Lohdullista tosiaan, että ei ole ainoa joka koki menetyksiä. Moni kasvi onneksi toipuukin ja ehkä alkanut kesä saa ne uuteen kukoistukseen.
PoistaEi kai Nero antaisi kenenkään jättihauen napata itseään, ei se ole mikään eilisen teeren eikä etenkään kissan poika... mutta tiedän tunteen, haluaa tarkistaa, että poika pysyy kunnossa ♥
VastaaPoistaKamalat talvituhot! Mulla muuten hirmu huonosti selviää värimintut talvista, joka vuosi niitä istutan ja sitten noin kolmasosa selviää seuraavasta talvesta. Olisiko sitten tää saariston aina vähäluminen talvi, joka sitä aiheuttaa. Sun antama väriminttu on kyllä hengissä, onneksi!
Nero on vanha tekijä, mutta jättihauki näytti aivan krokotiililta kun se selkäevä näkyvissä kiiti kaislikossa. Ajattelin, että pidän vahtia, ettei kissa joudu veden varaan. Kaikenlaisia huolia sitä itselleen haalii :) Nero oli kyllä täpinöissään, se kuuli jo kaukaa, että nyt on rannassa isoa kalaa ja ryntäsi onkikivelleen. Olen aina luullut, että värimunttu kestää mitä vaan. Huomasin sellaisen jutun, että se puska, jonka varret leikkasin syksyllä kärsi, kun taas se, joka sai pitää vartensa selvisi. Kiva ajatella, että tämän pihan väriminttu kukkii Saaripalstalla.
PoistaMinullakin väriminttu ja idänunikko ovat kärsineet talvesta. Syysleimut menivät melkein kokonaan. Akileija on kuollut useasta paikasta, mutta aivan yhden akileijan vieressä kasvava lehtoängelmä ei ole moksiskaan. Erikoinen talvi. Onneksi jotain sentään kasvaa vielä :) Ihana kuva kalastaja-Nerosta :)
VastaaPoistaOnpa jännä juttu, että värimintut ovat yleisesti noin kärsineet. Piti käydä oikein pihalla tarkastamassa, minun syysleimuni ovat selviytyneet hyvin. Toivottavasti pitkään aikaan ei tule samanllaista talvea. Seuduilla näillä on Nero tunnettu kalamies :)
PoistaVäriminttu katosi tältäkin pihalta. Syyshortensia selvisi, mutta Vanille Fraisesta jouduin leikkaamaan monta isoa oksaa pois. Tutkin niitä ja olivat kyllä aivan kuivia. Onneksi Vanille Fraise näyttää versovan alhaalta ja joistakin oksista, joten täysin menetetty se ei ole. Ihmettelen myös, missä purppurapunalatva viipyy. Vähitellen alkaa jo hyväksyä menneen talven ankaruuden ja menetetyt kasvit. Iloitaan niistä, jotka selviytyivät.
VastaaPoistaOnneksi hauki ei napannut Neroa. Sen sijaan Nero olisi voinut napata hauen, jotta emäntä olisi saanut vaikkapa kalapullia.
Väriminttu onkin siis salaisesti herkkis :) Vanille Fraiseni kuoli, mutta maltanpa vielä jos se vaikka alkaisi versoa. Kiitos kun annoit toivoa. Kukkapenkeistä ei arvaisi, että jotain puuttuu jos ei tietäisi. Paljon on onneksi jäljellä ja moni uutuuskin ihastuttaa. Morsiusleinikki on suuri puska ja nupulla. Vain kerran on Nero tuonut kalan kotiin, yleensä se nauttii ne heti rannalla :)
PoistaMenetykset olivat niin surullisia ja logiikkaa ei ollut lainkaan, huomasin. Jokin tosi herkkä säilyi ja sitten joku iankaikkinen kuoli, onneksi tapaamisessa ensi kuulla pääsemme taimiherkkujen pariin ja paikkataimia varmaan löytyy! Jouluruusujen menetys surettaa aina syvältä sydämestä! Mulla kukki jostain ihmeen syystä keisarinpikkarit, mutta persianpikkarit menehtyivät, myös kaikki hyasintit ja melkein kaikki helmihyasintit menetin, syksyllä täytyy kukkasipuleita hankkia. Myös melkein kaikki maanpeiteruusut menetin!
VastaaPoistaVuodet eivät ole veljeksiä, panostan edelleen syyskattamiseen, se auttoi ainakin pioneilla, jouluruusut olivat suojaamatta ja ihmeesti ne uusivat voimalla itseään!
Toivottavasti saamme kunnon kesän ja hyvät syksyn, jotta kasvit ehtivät tuleentua kunnolla ennen talvea!
Ihana tuo kalastaja-Nero!
Tosiaan, nyt vasta hoksasin, että kaikki hyasintit puuttuvat kevätkuorosta. Jouluruusuja suren kovasti, ne ovat niin hidaskasvuisia ja olen aina ihaillut niiden kylmänkestävyyttä. Märkyys taisi koitua niiden kohtaloksi. Toivottavasti edessä on upea kesä ja kasvien haavat parantuvat.
PoistaTaimiostoksia tiedossa. Torilla kuulin taimikauppiaalta, että talvi on tietysti koetellut myös taimistoja. Mutta onneksi kasvit ovat uusiutuva tuote. Tänään huomasin kuolleen jouluruusun juurella pienen elävän poikasen. Snif
VastaaPoistaLuulin, ettei meillä ole paljon menetyksiä, mutta olin väärässä- Kaikki syysleimut, paria hassua lukuunottamatta, kuolivat. Väriminttua en ole nähnyt. Yksi hortensia meni ja katsotaan nyt vielä, ilmaantuuko jotain muuta.
VastaaPoistaNoi syysleimut harmittaa vietävästi! ='(
Tuhot alkavat konkretisoitua vasta nyt kun kasvu lähti vauhtiin. Ikävä kuulla syysleimujesi tuhosta, niiden puuttuminen kyllä näkyy. Minulla ne jostain syystä selvisivät. Myös jättisuuri alppiruusuni voi huonosti, mutta on kuitenkin hengissä. Kukkapenkkien ilme muuttuu tänä kesänä.
PoistaNäistä talven tuhoista on tiedotusvälineissä ja blogeissa ollut paljon juttua. Harmillista, mutta jotain säästyi sinullakin. Kiva tuo prinsessa!
VastaaPoistaOnneksi enemmän säästyi kuin menehtyi. Kasveihinkin voi kiintyä ja niiden menetys surettaa, mutta nyt on uusiutumisen aika.
PoistaSama juttu meilläkin. Narsisseille kävi köpelösti:( Taitaa olla ihan yleismaailmallinen juttu.
VastaaPoistaVoi narsisseja, niillä on ollut tosi vaikeaa. Syksyllä täytyy istuttaa uusia sipuleita.
PoistaMeiltäkin löytyi aukkopaikkoja, vaikka kuinka:(
VastaaPoistaMutta useista niistäkin on eloa löytynyt lopulta, kunhan vain jaksaa odottaa. Vielä on silti odotettavaa...
Varmaankin on hyvä odotella vielä ennen kuin alkaa poistaa menehtyneitä. Henkiinheräämisiä saattaa vielä tapahtua. Ainakin yksi jouluruusuni osoittaa elonmerkkejä. Joistakin kasveista saattaa nousta myös siementaimia.
PoistaMinun ruusuherukkani näytti elävältä huhtikuussa. En tiedä, milloin se oli tehnyt pienet punertavat silmun alut. Syksyllä vai milloin. Mutta mitään ei tapahtunutkaan. Ja nyt siinä on lehteä ihan 5-10 sentin matkalta juuresta. Voisi sanoa, että se on juuri ja juuri selvinnyt talvesta. Syyshortensiani on samassa jamassa.
VastaaPoistaMinun ruusuherukalleni kävi aivan samoin. Tarkastelin sitä keväällä ja se näytti olevan hengissä, mutta vain alaosaan puhkesivat lehdet. Eli henki pihisee, mutta heikosti.
PoistaEipä ole tällaista joukkotuhoa ennen ollut, ei. Vanhat, suuret kultatyräkit poissa (pari pientä jäi), vuosia kasvaneet jalohortensiat poissa, syyshortenasiat siinä ja siinä - yläosat paljaana ja yksi aivan henkihieverissä. Tulppaanit ja muut vastaavat.. oi voi, vain muutamia näkösällä. Jotkin puskatkin aika onnettomassa lehdessä, mutta hengissä kuitenkin. Vanhaa suurta neilikkaruusua kauhulla katselen päivittäin, pukkaa nyt vain muutamaa uutta lehteä, toivon, että saa vielä puhtia eloonsa. Viime vuonna siirretyt kasvit ovat ja porskuttavat hienosti - paitsi yllättäin väriminttu! Ei nouse muutamasta sentistä, ei sitten millään vaikka kuinka temppuja yrittäisi. Onneksi sentään muutama suurempikin alku on.
VastaaPoistaOn kyllä aika jännästi tuo talvi tehnyt tuhojaan, tuntuu, ettei siinä ole mitään logiikkaa. Mutta onneksi on ehdottomasti suurin osa kasveista tallella ja hyvissä voimissaan. Ainoat, mitkä jäävät kirpaisemaan, ovat tuo suuri neilikkaruusu ja yksi syyshortensia jos ne eivät tuosta tokeennu. Mutta toisaalta, saapa sitten taas keksiä jotain uutta niiden tilalle... Kivoja puutarhahetkiä teille :)
Kiitos! En minäkään löydä tästä kadosta mitään logiikkaa, ehkä selviytyminenoli kasveilla puhtaasti tuurista kiinni. Kaikki muut marunat kuolivat, mutta aaprotti, jonka varret jänis kalusi talvella, voi hyvin. Sinulla oli paljon menetyksiä, eniten tietysti surettaa vanhat pensaat ja muut suuret kasvit. Niiden kehitys on vienyt aikaa kun taas perenna on helppo korvata. Olot olivat tosi ankarat kun mintutkin lannistuivat. Uutta kohti!
VastaaPoistaVoi, miten kauniita kuvia, kerta kaikkiaan. Nero ajatteli, että on se nyt kumma, kun ei saa kalastaa(kaan) yksin. Tuohon kirvaongelmaan en kyllä tiedä konstia, pyöräilin eilen ja rinnuspieliini kertyi kirvoja! Eli kyllä niitä on ja melkoisen paljon onkin.
VastaaPoistaKiitos! Kirvatilanne on vähän helpottanut, mutta minulla on tunne, että tästä kesästä tulee varsinainen tuholaiskesä. Nerosta kyllä näki, että minä häiritsin kalastuspuuhia ja pelotin vonkaleet tiehensä. Onneksi prinssi voi milloin tahansa mennä itsekseen kykkimään kivelle, mutta suuret saaliit eivät ole aina paikalla.
PoistaMinullakin kuoli 2 syyshortenisiaa kotipihalla, ja harmittaa kun Vanilla Fraiseen tulee vain muutamaan oksaan lehtiä, sillä se oli tosi iso taimi. Niin, ja mökillä menehtyivät jouluruusut...
VastaaPoistaPaljon menetyksiä kaikilla. Minun Vanilla Fraiseni ei naytä elonmerkkejä. Jouluruusut ovat iso menetys. Kuitenkin jotkut herkkänä pitämäni kasvit eivät näytä kärsineen lainkaan.
PoistaVoi ei, nuo vastoinkäymiset ovat niin surullista. Jaksuja ja iso hali sinulle <3
VastaaPoistaKiitos! Onneksi nämä ovat pieniä vastoinkäymisiä, kohta jo unohtuneet.
PoistaVerottipa talvi paljon ihanuuksia. Harmillista.
VastaaPoistaMutta näyttää sinulla kukoistavan niin monta kaunotarta siellä!
Oikeastaan luulen, että selvisin kuitenkin aika vähillä menetyksillä. Nyt on uuden kasvun aika ja ainahan puutarhurin on varauduttava menetyksiin :)
PoistaKun lukee näistä ihmisten talvituhoista, alkaa tuntua, että jokainen kasvi, joka selvisi hengissä, on suoranainen ihme. Ja niitä ihmeitä on meilläkin todella paljon, enemmän kuin tuhoja.
VastaaPoistaIloitsen jokaisesta selvinneestä kasvista. Ihmeellisiä elpymisiäkin näyttää tapahtuvan kun jaksaa odottaa. Tänään huomasin ilokseni, että viime syksynä istuttamani jalokärhö nousee maasta. Olin aivan varma, että se on menehtynyt.
PoistaIlmeisesti tuo vanhempieni piha on todella suojaisa ja onni on viime talvea ajatellen myös hiekkainen maaperä. Sieltä kuoli ainoastaan ryhmäruusuja, jotka kasvoivat savisemmassa paikassa. Kaikki muu on mielestäni hengissä. Noh, joitain sipulikasveja on tainnut menehtyä kyllä... Aa niin ja väriminttuja ei näy meilläkään.
VastaaPoistaKiva kuulla, että olet säästynyt suuremmilta menetyksiltä. Eilen kävin Marketanpuistossa ja sielläkin huomasin monta paljasta pensasta. Värimintut ovat selvästi talven kärsineimpiä kavereita. Muitakin minttuja on kadonnut minttupenkistä vaikka olen aina luullut, ettei niistä pääse millään eroon.
PoistaNiin upea kuva Nerosta! Toiselle olisi kala maistunut, eipä ole tainneet meidän pojat ikinä käyneet kalassa. Mutta tänäänkin Onni sai lohta, lohipiirakkaa tehdessä ja oli oikea onnenpoika. :)
VastaaPoistaEn tiennyt, että kissatkin kalastavat ennen kuin näin kerran Neron nappaavan särjen rantavedestä. Sunnuntaisin prinssi saa kala-aterian: nelikulmaseitiä keitwttynä. Muulloin kalantarve hoidettava itse.
Poista