Puutarhan rinnakkaismaailma

Kasvimaalla käy melkoinen pörinä. Iltakierroksella poimin aamiaismansikoita ja huomasin, että kymmenet pörriäiset torkkuvat virmajuuren, kamomillan, mintun, ruiskaunokin ja kehäkukan kukinnoissa. Ahkerat työntekijät nukkuvat työmaallaan. Fenkolipenkin siimeksessä vietti siestaa horsmakiitäjä. Sillä on upea aniliinin ja oliviinvihreän kirjoma puku. Joku käy poimimassa kaikki kypsät puutarhamansikat. Yhtenä aamuna huomasin kylpyhuoneen ikkunasta nuoren oravan istuvan koivun oksalla mutustelemassa suurta mansikkaa. Onneksi minulle jäävät ahomansikat.

Tarvitsin katekangasta peittääkseni yhden alueen kasvimaan reunalta ja raahasin isoa mansikkamuovia paikalle. Kun aloin levitellä sitä huomasin, että muoviin olikin ehditty taas jo muuttaa, suuri ampiaispesä oli rikkoutunut liikutellessani alustaa. Yhtään pistoa en saanut. Aiemmin löysin yhdestä muovista tämän kodin. Varovasti otin pesän lapioon ja siirsin sen toukan kanssa samaan muovitelttaan, tosin eri osastoon. Huomasin, että toukka oli koteloitunut, pehmeä vihreä oli muuttunut kovaksi mustaksi. Tämä kuva on otettu siirron jälkeen. Kennot säilyivät ehjinä vaikka pesän paperikate olikin rikkoutunut. Ahkerat työläiset hoitelivat kennojen toukkia kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Seuraavana iltana kävin kurkkaamassa pesää ja siellä oli remontti jo hyvässä vaiheessa. Kennoston päälle oli rakennettu uusi kate. Pesä on muovin alla sateelta suojassa ja nyt en enää häiritse sen elämää. Kasvimaan liepeillä oleva ampiaispesä on mainio asia, pölytys tulee hoidettua.

Tämä kesä on myös varsinainen tuholaiskesä. Lähes kaikissa kasveissa on ollut kirvoja valtavat määrät. Siitä lienee johtuu miljoonat puutarhassa touhuavat kukkakärpäset, niiden toukathan saalistavat kirvoja ravinnokseen. Pahin vitsaus on kaalikoit, joita on täällä suuret parvet. Olen kitkenyt kaikki ristikukkaiset rikkakasvit kasvimaalta ja sen ympäristöstä hyvin tarkkaan, jopa sentin mittaisissa litulaukan taimissa oli kaalikoiden toukkia. Mutta kaalikoit iskivät myös illakkoon ja krasseihin. Koiden harmiksi kaalit kasvavat verkon alla ja joka päivä läimin koita hengiltä verkosta. Turhauttavaa, mutta tunnenpa tehneeni jotakin niiden torjumiseksi. Moni hyönteinen on oppinut hyödyntämään koiden ruumiita. Pistiäiset lentävät verkon ympärillä ja nappaavat lennossa siitä kuolleen koin ja vievät mennessään. Muurahaisille verkon paukutus on myös signaali, joka saa ne liikkeelle keräämään koisaalista. Myös hämähäkit ovat oppineet ryömimään koloistaan verkolle tuoreita paisteja poimimaan. Jos joku tietää hyvän torjuntakeinon kaalikoille niin kertokaa ihmeessä. Torjuntakasvit eivät tunnu niitä hetkauttavan.

Ötököistä huolimatta ja myös niiden ansiosta kasvimaa rehottaa. Vanhasta rekistä tein kurkuille kiipeilytelineen. Öttiäisiä pyydystävät linnut viihtyivät niin hyvin rekin oressa ja kakkivat, että kiinnitin siihen peltisuojan, se on luultavasti vanhasta kaivonvintistä kotoisin. Vasemmalla etualalla oleva korkea kasvi on haisusamettikukka. Sen lehdissä on ihana sitruksinen tuoksu ja sen pitäisi torjua tuhohyönteisiä, myös hyttysiä. Juurillaan kasvi torjuu rikkakasveja. Ehkä siitä johtuen penkissä kasvanut tilli ei menestynyt vaan jouduin tekemään uuden kylvön toisaalle. Haisuli itse on melkoinen herkkis, kun sitä koskettelee tai tönii, vetää se lehtensä suppuun ja näyttää loukkaantuneelta. Tänä kesänä kokeilin katkoa maa-artisokkien varret, jospa niitä kasvaisi tanakampia ja hieman lyhyempiä, eivätkä kaatuilisi niin helposti kuin kolmemetrisinä hujoppeina.

Pehtoori hyöri apuna kesäkukkien asettelussa. Hänellä on ollut tassut täynnä puuhaa, metsämyyriä on tullut näytille jatkuvana ketjuna. Tänä kesänä onkin kuulemma myyrien maksimi.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Hannele!
Mukavia kesäpäiviä kaikille!