Neljä varianttia

Sain kivan haasteen sekä Kivipellon Sailalta, että Vaaleanvihreältä: Neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina. Kiitos molemmille. Tälläiset katsaukset ovat mukavia, tulee pohdittua puutarhaa, sen muutoksia ja koko puuhan mielekkyyttä.

Valitsin kohteeksi tietysti kasvimaan, oman pikku paratiisini. Talvella se nukkuu, eikä siellä tule paljon vierailtua. Vain silloin tällöin teen tarkistuskierroksia ja tutkailen vierailijoiden jälkiä. Pirtissä kuitenkin punotaan uusia juonia ja suunnitellaan esikasvatusta. Helmikuun lopulla ovat jo ensimmäiset siemenet itämässä.

Toukokuussa on jo täysi tohina päällä ja suurin osa ajasta kuluu kasvimaan parissa. Maa on muokattu ja lannoitettu. Ensimmäiset siemenet siroteltu riveihin ja taimia istutettu. Pikkuisia on suojeltava vielä harsoin öiden kylmyydeltä.

Kesällä iloitaan kasvusta ja satoa pääsee jo maistelemaan. Olkikatteen ansiosta kastelua ja rikkojen kitkemistä on yleensä aika vähän. Edelleen kasvimaalla tulee kuitenkin vietettyä paljon aikaa joka päivä, puuhaa riittää.

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Kellarin hyllyt täyttyvät, kuivuri surisee ja pakastin pullistelee. Puutarhuri nostaa palkkaa uurastuksestaan. Kasvimaa valmistellaan talvilepoon, valkosipulit istutetaan ja hoidetaan mahdolliset syyskylvöt.
Jokainen  vuosi on erilainen, jokainen sato on erilainen ja puutarhurikin muuttuu ajan saatossa. Koko rulettia pyörittää parantumaton puutarhahulluus. Mutta tämä hulluuden laji tekee vain hyvää ihmiselle.
En laita haatetta eteen päin, sillä olen tapani mukaan jälkijunassa tämän kanssa ja haaste on varmaan kiertänyt jo laajalti.