Vihdoinkin kissanpäiviä

Kevät tulikin pikavauhtia ja Nerostakin se on parasta mitä kissa voi toivoa talven hiljaiselon jälkeen. Lumi sulaa ja paljastaa myyränkolot metsärinteessä ja metsästämään pääsee jo kuivin jaloin.

Totuus pihalla on vielä tälläinen, mutta hanki kantaa ja kissa pääsee vapaasti liikkumaan minne mielii.

Tassuja voi kuivatella puutarhapenkillä auringon lämmittäessä mustaa kylkeä. Kukkapenkkien ja kasvimaan päällä on vielä lumikerros, mutta ei ehkä enää kauan. Iltaisin olemme retkeilleet kuuntelemassa lehtopöllön huutelua. Vain tähtien valaisemassa yössä se on jännittävä ääniefekti.

Olen vienyt kauriille kauraa metsänreunaan, mutta nekin tietävät, että auringonkukansiemenissä on enemmän energiaa. Onneksi maa paljastuu ja kauriit saavat helpommin ravintoa. Eilen katselin miten pukki naposteli lupiinin siemenkotia makuuhuoneeni ikkunan alla.

Ei mitään yksityisyyttä. Tinttikin kurkki makuuhuoneeseeni istuskellen lämpömittarin päällä ja nauttien sen korkeasta lukemasta.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!