Vappupäivä kului humalan selättämisessä. Mutta siitä hetken päästä enemmän.
Vappuaamuna lähdimme prinssin kanssa pihakierrokselle ja kuistilla Neron vaistot kertoivat, että siellä on joku muukin meidän lisäksemme. Prinssi osoitti kaappia kohti ja kun avasin sen oven näin vilauksen pitkähäntäisestä hiirestä, joka poistui "takaovesta". Aikani pengottua ruuvien, puutarhakalujen ja muun romun seassa löysin kirjakaupan kangaskassin, jonka taitoksiin hiirulainen oli jyrsinyt tiensä ja rakentanut soman pesän ja mussuttanut pihalyhtyyn tarkoitettua öljykynttilää. Hiiri pääsi pakoon sillä Neroa ei puuha kauaa kiinnostanut. Korkean kaapin takaa, yläosasta oli raottunut yksi lauta ja hiiri oli löytänyt itselleen mukavan jugend-kodin, joka tarjosi evästäkin.
Hiiriepisodin jälkeen kävin humalan kimppuun. Se on kiipeillyt kasvimaan kaariportissa ja sen raskas kasvusto romahdutti viime syksynä kaaren kasaan. Tartuin lapioon ja päätin kaivaa kasvin ylös. Helpommin sanottu kuin tehty, humalan valtavat juurilonkerot ulottuivat monien metrien päähän kasvimaalle, käytäväkatteiden ja kasvilavojen alla. Sinnikkäästi purin kaiken ja kiskoin lonkeroita. Päätin, ettei koskaan enää humalaa, ei ainakaan kasvimaalle.
Kyllä on kivaa kun aurinko lämmittää. Minä ehdin jo juoda kahvit kun prinssi vielä veteli sikeitä. Aherrus puutarhassa antaa makeat unet.
Kesään on enää vähäsen, meidän pihallamme pomppi eilen jo västäräkki.
Upean keväiset puuhat siellä. Meillä vielä nietokset takapihalla.
VastaaPoistaAurinko toi energiaa ja hävitti nietokset. Maa on vieläkin jäässä syvemmältä, joten puutarhatyöt keskittyvät suliin kohtiin.
PoistaIhana kun olet nähnyt jo västäräkin. Minullakin oli viime kesän lopulla humalaprojekti kun se kaatoi kaariportin. Aikamoinen homma oli kun juuret olivat niin pitkät. - Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaVästäräkin näkeminen sai sydämen sykkimään toivosta. Sinullahan on ollut identtinen projekti kaariportin ja humalan kanssa.
PoistaMeillä on autotallin kaapista löytynyt vähän samanlainen kätkö. Hiirellä oli meillä nurmikonsiemenbaari.
VastaaPoistaIhanaa, kun västäräkit kertovat, että kevät on tullut, vaikka se ole aina muuten tuntunut niin ajankohtaiselta.
Aurinkoista uutta viikkoa! <3
P.S. Toivottavasti humala on nyt selätetty. :D
Ei voi kuin ihailla jyrsijöiden selviytymisstrategioita. Säilytän kuistilla myös linnunsiemeniä, mutta ne ovat kannellisessa peltitynnyrissä. Ehkä hiiri pohti öljykynttilän äärellä miten saisi kammettua tynnyrinkannen auki. Vahvasti epäilen, että humala yrittää vielä vastaiskua, mutta olen valmiusasemissa.
PoistaKaariportti ha humala, kuinka tuttua! Molemmat lähti silloisen Lillan pihalta myös, metallinen kaariportti huomattavasti vähemmällä työllä. Täytyykin muistaa sanoa nykyiselle omistajalle, että joku sitkeä juurenpätkä saattaa edelleen löytyä....
VastaaPoistaNoita juurenpätkiä täytyy tarkkailla. Humala on raskas taakka :)
PoistaHurjat juuret humalalla. Onneksi Nero kertoi, että hiiri on talossa.
VastaaPoistaHumalat ovat vaarallisen ekspansiivisia. Ilman Neroa jäisi minulta moni ilmiö havaitsematta.
PoistaOnpas humalalla sitkeät juuret. kerran olen kaivanut humalan pois mutta se oli helppo, oli tuore humala. Vanhan kanssa kaivuu käy raskaaksi.
VastaaPoistaSitkeät ja vahvat, kaksin käsin sain kiskoa niitä. Olen kaivanut kasvimaan reunalta myös jätitatarin, se vasta oli kaamea urakka, mutta vieläkin vuosien jälkeen aina jostain nousee uusi alku. Toivottavasti humala pysyy nyt poissa.
PoistaKokemuksesta tiedän, minkä urakan humalan kanssa olet tehnyt. Muutama vuosi sitten meillä humala romahdutti alapihalle johtavien portaiden yläpään kaaren. Paikka ei muutenkaan ollut paras mahdollinen humalalle, joten päätin kaivaa sen pois. Olipa urakka. Olin aivan varma, että osa juurista jäi multaan ja minua peloteltiinkin, että sieltä se kasvaa uudelleen. Ei ole kasvanut. Päätin, etten uutta humalaa meidän pihaan laita. Ainakaan ennen, kuin keksin paikan, jossa se taatusti saa viettää loppuelämänsä. Toistaiseksi paikkaa ei ole löytynyt.
VastaaPoistaMeidän hiirikissa viettää päivänsä mieluummin ikkunalaudalla auringonpaisteessa ja naapurin kissa käy napsimassa hiiret Juuson puolesta. Eilen iltapäiväkahvilla katseltiin ikkunasta, kun naapurin Leevi metsästi hiiren Juuson vakiopaikalta.
Blogistania on ihana paikka, täällä ei jää vaivansa kanssa yksin. Monella on ollut tämä sama ongelma humalakaaren kanssa. Luulen, ettei humala lisäänny juurenpätkistä, toivottavasti olen oikeassa.
PoistaHih, Juuso on ulkoistanut hiirenpyynnin, nokkela kissa :)
Huh mikä homma humalan kaivuussa! Istutin omani tontin reunalle, jossa se saa kasvaa pitkin naapurin rumaa verkkoaitaa :-D
VastaaPoistaJa huh hiirelle... ovat ne ihan söpöjä ja jonnekin niidenkin täytyy pesä rakentaa, mutta eteisen kaappi ei ehkä ole se paikka, josta haluaa hiirenpesän löytää.
Ihana Nero ♥
Täällä kottarainen tekee pesää, pöntöstä kuuluu ikään kuin pienen vasaran nakuttelua. Siellä on remontti meneillään :-) Kyllä väsyttääkin, pari aurinkoista päivää pihalla, niin alkaa nukuttaa heti kun pehvansa johonkin laskee. Tänään viritin jo riippumaton, siihen on hyvä käydä toviksi, kunnes jäätyy.
Rumalle verkkoaidalle humala on omiaan ja kivan näköinenkin. Onneksi tuo tuli nyt poistettua, en arvannut, että sen juuristo liikkuu koko palstan alla kuin maanalainen armeija.
PoistaHiiri on varmaan kihertänyt kaapissa koko talven kuunnellen Neron liikkumista lähistöllä.
Kottaraisella taitaa olla jo kiire remonttinsa kanssa, perheen pitää päästä muuttamaan pian sisään.
Humalan juurakko on varteenotettava vastus. Siihen ei pure edes kirves - kokeiltu on. Eikä päälle päin uskoisi niiden lonkeroiden määrää!
VastaaPoistaLonkerot piti kaivaa kaukaa, jopa ruusupensaiden alta. Moottorisaha tuli mieleen, mutta en halunnut pilata sen terää :) Yllättävän moni on taistellut humalan kanssa.
PoistaSellainen humala, joka toivottavasti lähti ahkeralla uurastuksella.
VastaaPoistaKesäkodin humala kiertää vanhan tammen ympärillä ja siitä ei ole haittaa, tammi kestää ja vanha pihanurmi on laihaa maata jonne saakin humala hukuttaa juurensa.
Vestrikka kuten täällä joskus kuulee sanottavan on jo saapunut ja eilen pariskunta haeskeli einettä pyrstöt keikkuen vielä niin harmaalta elottomalta nurmikolta.
Maija on pyydystänyt todistettavasti ainakin yhden hiirulaisen ja voi sitä tärkeyttä mikä kissan elekielestä huokui kun saaliinsa kanssa ylväänä poistui aterialle kuistin alle.
Aurinkopäivän terveisin....
Oikeassa paikassa humala on viehättävä köynnös. Västäräkit ovat kovin tuttavallisia. Mminusta tuntuu, että tänne tulee aina sama västäräkki vaikka saattaa olla jo vaikka kuinka mones polvi. Se on kovin tuttavallinen ja hyppelee parin metrin päässä kun touhuan pihalla. Aika paljon syötävääkin se jo löysi nurmikolta. Maija on syystäkin ylpeä saaliistaan, ei noita jyrsijöitä ole helppo napata.
PoistaOlen miettinyt sopivaa köynnöstä pihalle. Humala sopisi vanhan talon ilmapiiriin, mutta jos se levittäytyy noin laajalle, täytyy ehkä vielä miettiä...
VastaaPoistaHumala on komea köynnös, mutta siinä on myös huonoja puolia. Ensinnäkin nuo juuret, toiseksi kuolleet varret oli aina poistettava kaaresta talven tullen ja kolmanneksi vielä se, että humalan varret ovat hurjan karkeat. Pari kertaa oksa teki kaulaani ikävän jäljen kun kuljin kaaren ali ja jatkuvasti se yritti takertua hiuksiini. Taidan laittaa kärhön sen tilalle.
PoistaOlen vältellyt humalaa, kun on niin haasteellinen hallita:) Luettuani muiden kokemuksista, taidan vältellä edelleen... Meiltä puuttuu myös kissa, joten hiiret on pyydystettävä itse:(
VastaaPoistaJos ei mieli panna olutta, ei humala ole tarpeellinen :) Kissa on mainio apulainen ainakin näin maaseudulla. Kasvimaata piinaavista vesimyyristäkin olen päässyt sen avulla kokonaan eroon.
PoistaHumala on hankala hävitettävä. Meillä oli edelliset omistajat istuttaneet humalan liian lämpimään paikkaan, ja siihen tuli aina härmää. Kaivoin sen pois. Mutta nyt muutaman vuoden päästä paikalla kasvaa taas humala. Samoin pihalle on ilmestynyt toinenkin.
VastaaPoistaIik! En siis tainnutkaan päästä eroon humalastani. Ihan takuulla joitakin juuren pätkiä jäi maahan. Haaveilin joskus tekeväni humalamajan, mutta nyt luovun siitäkin ideasta.
PoistaIhania kuvia ja juttuja. Näin kanssa västäräkin kolmisen viikkoa sitten, siinä se hypähteli pienessä lumessa, oli varmasti aika hämmentynytkin. Luontoihmiseltä kysyttiin tässä kerran tv:ssä, että pitääkö loru linnuista ja kesästä paikkansa, niin ei kuulemma, tulevat kun tulevat.Mutta uskon taas itse vahvasti, että kyllä vanha kansa tiesi! Eläköön lorukin!
VastaaPoistaKiitos! Ennen taisi vuodenkierto olla hieman vakaampaa ja lintujen kalenteri oli luotettavampi. Pääskysiä en ole vielä nähnyt joten västäräkin mittaan on vielä vähäsen kesään.
PoistaOnpa humalan kanssa ollut urakka! Meidän puutarhassamme humalaa ei ole, enkä olisi osannut arvata, että se on noin sitkeä. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos, Tiiu. Puutarhassani on toinenkin humala, nyt mietin pitäisikö aloittaa urakka senkin kanssa.
Poista