Anteeksi häiriö

Minusta tuntuu, että olen pihapiirin pahin häirikkö. Mitä tahansa alankin puuhata, tunkeudun jonkun reviirille aiheutan häiriötilan. Karsin saunapolun varteen kasvaneita vesoja kun huomasin pienessä kuusessa linnunpesän. Jokin pikkulintu. Homma oli lopetettava.

Kasvimaan reunalle, raitaan rakensi rastas pesänsä. Se pyrähti lentoon joka kerta kun menin kasvimaalle. Sille sanoin, että paras tottua puuhailuihini, keittiöpuutarha ei voi odottaa poikasten valmistumista. Onnistuimme yhteiselossamme, poikaset kuoriutuivat ja lähtivät maailmalle.

Siivoilin marjapensaiden alustoja ja huomasin äkkiä tuijottavani hautovaa rastasta silmiin. Homma piti lopettaa.

Kasteluvesiastian vieressä lojui tyhjä turvesäkki. Ihmettelin sen laskokseen ilmestynyttä limenvihreää kasvustoa. Ajattelin siirtää säkin pois, mutta kun tartuin siihen kuului sisältä loiskahdus, olin osunut sammakon kotiin. Säkki sai jäädä paikoilleen ja laitoin vielä sen päälle pienen penkin, etten vahingossa astu valtakunnan päälle. Parina päivänä kurkkasin helman alle ja aina suuri sammakko kökötti siellä ja huusi: Ovi kiinni!

Kasvimaan pienoismaailma on ihan oma lukunsa. Mitä teenkin, häiritsen jonkun elämää. Matojen, tuhatjalkaisten, muurahaisten, pörriäisten ja kaikenlaisten öttiäisten. Kun lähestyn kasvustoja kastelukannun kanssa juoksevat hämähäkit pakoon munapakettiensa kanssa, taas se sadettaja tulee.

Nurmikkoa ajaessani hyppäsi outo jyrsijä turvaan ison kiven päälle. Hetken ehdin ihailla sen eleganttia ulkonäköä; vaaleassa turkissa oli selkeä tumma juova pitkin selkää. Se oli koivuhiiri, en tiennyt sellaisia olevankaan, ennen kuin etsin netistä vieraalle nimen.

Pihan omistaja.
Hyvää viikonloppua!