 |
| Kuvan otin yöllä taskulampun valossa. |
Vappuaattona tulin saunasta ja oli jo pimeää. Marjapensaiden keskella
havaitsin liikettä ja luulin, että suuri vesimyyrä siellä vaeltaa.
Kävin hakemassa taskulampun ja huomasin kulkijan siiliksi. Se oli
varmaan vasta herännyt ja nälkäinen. Kävin Neron ruokakaapilla ja toin
siilille annoksen kissanruokaa. Jätin sen aterioimaan rauhassa. Noin
tunnin päästä lähdin katsomaan onko ruoka maittanut ja olisin korjannut
mahdolliset tähteet pois.
Nälkäinen neulatyyny oli popsinut kaiken
ja taskulampun valossa näin, että se oli kylläisenä käpertynyt
marjapensaan alle nukkumaan. Vein sille vielä vähän peittoa, sillä yöstä
oli tulossa kylmä.
Olen aina toivonut siiliä pihapiiriin, mutta tämä on ensimmäinen lähes 20 vuoteen. Toivottavasti se jää tänne asumaan.
Seuraavana
iltana kyttäsin näkyykö siiliä marjapensaikossa, mutta turhaan. Satoi
ja improvisoin siiliä varten pienen majan, jossa oli kuivia olkia
mukavuutena. Vein majan viereen lautasellisen ruokaa ja yritin tiirailla
ikkunasta näkyykö kupilla liikettä. Näkyi, musta kissa siellä mietti,
että aikooko piika panna sen ulkoruokintaan. Aamulla lautanen oli tyhjä,
mutten tiedä kuka ruuan popsi.
Toivottavasti Nero ei kiusaa
siiliä, sillä kissa on selvästi vähän töpinöissään ja kyttää jatkuvasti
ulkona. Kukkapenkkiä tarkastellessani löysin eilen siilin ulosteen,
joten kyllä se täällä liikkuu. Ruokkisin sitä jonkin aikaa näin keväällä
ja syksyllä voisin antaa ruoka-apua talvehtimista varten.
Ajattelin,
että se söisi kaikki etanat puutarhasta, mutta etanat ovatkin
vaarallisia siileille. Etanat ja kotilot ovat niille ensisijainen
keuhkomatojen tartunnanlähde. Keuhkomadot ovat pääsyy siilien
tautikuolemiin. Onneksi pihalta löytyy runsaasti myös muuta
hyönteisravintoa.
Valkosipulin
kasvatuksesta haluan sanoa vielä, että niille voi toki jättää katteen
koko kesäksikin. Minäkin laitan sipuleille uuden olkikatteen
lannoituksen jälkeen. Kate pitää maan tasaisen kosteana ja estää
rikkaruohojen kasvun. Lehtikatetta en suosi kasvimaalla, koska etanat
tykkäävät siitä.
Nyt olen siilistä kateellinen! Meilläkin mökillä niitä pari kesää sitten kuljeskeli. Enää ei ole näkynyt.
VastaaPoistaOlen aina kadehtinut niitä, joiden pihall liikkuu siilejä. Ajattelin, että ne viihtyvät vain taajamissa, eivätkä eksy näin syrjään. Ilahduin kovasti tulokkaasta ja toivon, että se jää tänne asumaan.
PoistaAivan lähellä on mäyräluolasto ja siilit ja mäyrät eivät voi elää samalla alueella. Viime aikoina ei mäyriä ole näkynyt, ehkä ne ovat muuttaneet pois.
Minun kokemukseni mukaan, kissa ja siili tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään. Äkkiä Nero oppii, että ei siilissä ole mitään kiinnostavaa (paistia). Hyvä parivaljakko, joiden välillä ei tarvitse pelätä verilöylyä :)
VastaaPoistaKiva kuulla! Nero innostuu aina hirveästi kun pihapiiriin ilmestyy uusi laji, toivottavasti siili ja kissa löytävät sopusoinnun.
PoistaOi ihanaa! Siilit ovat niin hellyttävän suloisia. Meillä oli viime kesänä kaksi siiliä pihapiirissä. Tänä keväänä olen varmuudella nähnyt vasta yhden noin viikko sitten. Siitä lähtien olen laittanut kissanruokaa ulos samaan paikkaan kuin viime kesänäkin heitä ruokin. Aina on kuppi tyhjentynyt. Yhden kerran näin siilin siinä syömässä, joten toivottavasti kuppi on muillakin kerroilla tyhjentynyt siilien toimesta.
VastaaPoistaMeillä kissat pysyvät siileistä muutaman metrin päässä, siilit kyllä kiinnostavat, mutta kissat eivät ihan lähelle mene.
Viime kesänä Ruusa oli nukkumassa lavakauluskasvimaalla ja siili taapersi ihan Ruusan vierestä, kumpikaan ei reagoinut toisiinsa mitenkään.
Helpottavaa kuulla, että kissat oppivat arvostamaan siilejä. Luin netistä, että siilit oppivat nopeasti ruokintapaikan ja aikataulun. Täällä metsän keskellä vain on arveluttavaa jättää ruokaa yöksi ulos, se saattaa houkutella monenlaisia eläimiä ja täytyy ajatella myös Neron turvallisuutta. Jospa siili oppisi tulemaan hämärissä aterialle baarin aukioloaikoina.
PoistaOnnea uudesta asukkaasta, siilit ovat ihania! Toivottavasti se jää asumaan pihaasi. Uskon, että yhteiselo Neron kanssa sujuu mutkattomasti. Täällä meilläpäim on yksi perhe, joiden missio on ollut vuosia siilien talvikotien rakennus, projekti on ollut vuosia hyvällä mallilla. Meillä ei siilejä ole, toisaalta onneksi sillä tuo meidän kylätie on sellainen missä autot ajavat aika lujaa ja yhteentörmäyksilttä ei siis voi välttyä.
VastaaPoistaTäällä olisi siilille rauhalliset oltavat ja hyönteisiä riittää ravinnoksi. Puoliso pitäisi tietysti löytyä, siilit tuskin viihtyvät yksin.
PoistaKatselin jo talvipesän rakennusohjeita netistä, vaikka täällä on myös paljon luonnonmukaisia talvehtimismahdollisuuksi, mutta kunnon tupa on aina kunnon tupa :) Alan uskoa, että kissa ja siili voivat elää rinnakkain.
Suloinen!
VastaaPoistaHih, luulin ensin että Nero on saanut pikkusisaruksen:)
Kissatkin olisivat tervetulleita, mutta huonot kokemukset muista kissoista on tehnyt Nerosta erittäin reviiritietoisen, pelkään ettei yhteiselo sujuisi ilman kärsimystä. Suloinen siili voi pitää pihalla omaa hoviaan :)
PoistaToivotaan, että siili jää pihapiiriin.
VastaaPoistaTosi hyvän kuvan olet saanut taskulampun valossa!
Itsekin ihmettelin miten hyvin taskulampun valossa kuvaaminen onnistui, oli siis jo aivan pimeää. Taskulamppu polvien välissä säätelin kameraa :)
PoistaIhana siili. Meilläkin oli jossain vaiheessa rivarin pihapiirissä siili mutta nyt sitä ei ole näkynyt vuosiin .
VastaaPoistaSiilejä vaanivat monet vaarat, ihminen llienee kuitenkin sen pahin vihollinen kaikkine härpäkkeineen ja ympäristömyrkkyineen. Ne ovat kuitenkin hyötyeläimiä ja niin suloisia pihaolioita.
PoistaMä en ole nähnyt aikoihin siiliä, tytön talon lähellä taisi olla siili, kun he ruokki sitä kissanruualla.
VastaaPoistaOnkohan siilit vähentyneet kun moni sanoo, ettei ole nähnyt aikoihin. Toivottavasti siilini löytää kaverin ja ne perustavat tänne siiliyhteisön. Talo tarjoaa kevät- ja syysruokinnan.
PoistaSiilet ovat jänniä (ainakin maalla), mutta emäntä ei anna mennä tassuetäisyydelle niitä! Tylsää.. - Max
VastaaPoistaHurjan jänniä otuksia!
PoistaSiilet ovat niin ihania, toivoisin niitä meillekin, mutta ei ole näkynyt.
VastaaPoistaLapsuudenkotin pihassa oli aina paljon siilejä. Onneksi tännekin on nyt ilmaantunut yksi.
PoistaMukavaa, että siili on löytänyt tiensä pihapiiriisi. Neljä vuotta sitten näin meidän pihassa viimeksi siilin. Aiemmin niitä asusti useampikin ja ne talvehtivat terassin alla. Oli hauska keväällä kuunnella urosten ääntelyä jalkojen alla. Meilläkin Juuso ja siilit tulivat hyvin juttuun ja mahtuivat hyvin samaan pihapiiriin. Nyt ei ole siilejä näkynyt ja pelkäänpä, että ympäristön tieremppa ei niitä hetkeen edes tuo.
VastaaPoistaYmpäristön myllerrys on taatusti liikaa siilille, jos se ei ole turvassa portaiden alla :)
PoistaOma siilini on käyttänyt bed and supper -palvelua hyväkseen, sillä pahnaolkiin oli kaivettu pyöreä kolo ja ovensuussa oli siilin jätös.
Olisiko kotiloiden runsastuminen syynä siilien katoamiseen? Täällä ei onneksi ole lehtokotiloa, eikä etanoitakaan liiaksi, muuta hyönteisravintoa kyllä riittää.
VastaaPoistaOlen joskus nähnyt koiran "tulevan hulluksi" siilin nähtyään. Onneksi siilillä on hyvä suojamekanismi.
Siili on niin suloinen eläin. Ihanaa, kun olet saanut pihasiilin.
VastaaPoistaOlen kovin innoissani tästä uudesta tulokkaasta.
PoistaVoi ihanuus. Me taidamme asua liian maalla sillä täällä ei ole siilejä, kaupungissa sellainen vieraili säännöllisesti pihassamme. Olkikate on hyvää kasvimaalle, minä hautaan sen alle käytävien kohdalla puutarhan lehtiä jotta saan lisää humusta. kasveille en uskalla käyttää lehtikatetta sinun tavoin, vesi saa ne tosi tiiviiksi kerrokseksi ja kasvit eivät tykkää.
VastaaPoistaMinäkin aina luulin, etteivät siilit vaivaudu tänne korpeen, vaan pysyttelevät kulttuurin parissa. Mutta niin vain ilmestyi pihasiili tännekin.
PoistaRuohokate olisi myös hyvää, se lannoittaa kasveja, mutta minä sain siitä viheliäisen rikkaruoho-ongelman. Riippuu tietysti millainen nurmikkosekoitus on.
Siilit ovat hyödyllisiä puutarhan eläjiä, harmi vaan, että saavat noista etanoista ja kotiloista tauteja, muuten oltaisiin monella pihapiirillä ratkaistu kotilo-ongelmat. Mutta mukava niiden lyllerrystä on seurata ja joskus tuovat poikasensakin näytille:) Toivotaan, että siilisi viihtyy - joko keksit sille nimen?
VastaaPoistaHih, tänään jo mietin nimeä, koskapa siili tuntuu viihtyvän pihapiirissä. Seurailin sitä tänään ja on se mukava olento ja mestarillinen kätkeytyjä.
PoistaNyt ryhdyin pohtimaan, että saavatko muutkin etanoita syövät eläimet keuhkomatoja, todennäköisesti.
Meilläkin siili heräsi tuonne hankien keskeen takapihalle. Olen antanut nyt kissan Latsia siilille ja hänen lapsilleen.
VastaaPoistaHienoa, että ruokit siiliperhettä. Mistä ne hankkisivat ruokaa kun lumi on vielä maassa, kuolisivat varmasti ilman ruoka-apua.
PoistaOi, siilit on ihania :)
VastaaPoistaEntisen kodin pihalla siellä rivarissa siili oli vakituinen vieras. Siellä olikin koko takapiha asuntokohtainen, osalla runsas puutarha, osalla ihan luonnontilainen. Minusta oli tosi kiva ettei siellä ollut sellaista valtavaa rivaritalon takapiha nurmikkoa koko talon mitalta. Tykkäsin ja siilit tykkäsi myös :)
Siilit ovat mukavaa seuraa ja viihtyvät ihmisten läheisyydessä. Suomessa kanta on kuulemma taantunut, joten ruokinta ja talvipesien laitto auttaa kantaa elpymään.
PoistaOi, ihana siili! Toivottavasti se päättää asettua luoksesi asumaan. :) Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle ja Nerolle! <3
VastaaPoistaKiitos! Siili on erittäin tervetullut meidän pihapiiriin.
PoistaSiiliä pihaan toivon minäkin!!
VastaaPoistaEtanoista ja kotiloista pääsee parhaiten eroon puun tuhkalla, tai jos sitä ei ole, niin sitten dolomiittikalkilla.
Kylvät sitä reilusti, sihdin läpi tai ilmaan heitellen. :)
Kiitos vinkistä! Seuraavaksi katankin kaalimaan tuhkalla, sitä puulämmitteisessä talossa riittää. Siilit ovat mukavia naapureita.
Poista