Lämpipinä päivinä elämä on ollut miellyttävän loivaliikkeistä, sillä helteellä en jaksa paljon muuta kuin vähän kuopsutella varjoisissa paikoissa. Onneksi niitä on. Helteitä ja siimeksiä.
Pidän kellukoista, jostain taimivaihdosta sain tälläisen keltaisen version. Lajikkeesta ei ole mitään tietoa.
Tulikellukka on jo kauan kasvanut puutarhassa, pidän sen räikeydestä. Myös tavallinen ojakellukka saa kukoitaa täällä.
Kasvimaa tuottaa jo satoa. Retiisit Amethyst ja French Breakfast ja tuore valkosipuli. Valkosipuleiden suhteen olen täysin omavarainen. Kun viimeiset edellisvuoden sadosta on syöty, saa kasvimaalta jo pieniä itusilmuista kasvaneita herkkuja.
Varsinainen valkosipulisato on jo reippaassa kasvussa.
Arovuokot kukoistavat hopeatäpläpeipin takana.
Pionit kukkivat runsaanpina kuin viime kesänä. Ryhdyin antamaan lisätukea punaiselle maatiaispionille ja hämmästyin, sen juurella näkyvistä valkoisista kukista. Oliko pioni alkaönut tehdä valkoisia kukkia. Nämä paljastuivat tulppaaneiksi, jotka ovat kukkineet näkymättömissä pionin varjossa. Peurakaan ei ole löytänyt niitä.
Jos päivät ovatkin loivaliikkeisiä, yön viileydessä jaksaa touhuta ja usein lähdemme pehtoorin kanssa iltauinnille vasta puolenyön tietämissä.
Nero tosin ottaa vain hiekkakylpyjä rannalla, sillä välin kun minä pulikoin vedessä. Uimakausi alkoi tänä vuonna varhain, jo toukokuussa. Muistan monta juhannusta kun vesi on ollut vielä jääkylmää.
Kesäöissä on taikaa.
Pellolta nousee usvaa ilman viiletessä.
Nerolla ei ole kiirettä kotiin. Rantapolulla on paljon mielenkiintoista tutkittavaa.
Oi, mikä tunnelma kuvissasi. Alkukesä on ollut tosiaan lämmin. Samaa rehevyyttä on ollut havaittavissa täälläkin. Ehkä toukokuun runsaat sateet antoivat potkua kasveille. Myös niille kasveille, jotka viime vuonna istutettiin, eivätkä saaneet juuriaan vielä kovin syvälle.
VastaaPoistaHienot tulppaanit löytyivät piilosta.
Täällä on aina rehevää, mutta tänä kesänä kasvu räjähti. Sateilla on varmasti osuutta asiaan, lämpö ja vesi, oiva yhdistelmä. Tulppaanit täytyy muistaa siirtää parempaan paikkaan.
PoistaHei, haastan sinut vastaamaan 20 kesäiseen kysymykseen! Kysymykset löytyvät blogipostauksestani!
VastaaPoistaHyvää & aurinkoista kesää!💛
https://jasukuvaa.blogspot.com/2021/06/20-kysymysta-kesasta.html
Kiitos haasteesta! Hauskaa puntaroitavaa kesämieltymyksistä.
PoistaMeillä on täällä kaksi kasvulavaa, toisesta on puolet jotakin pientä metsämansikan tyyppistä mansikkaa. LAitoin valkosipulia toiseen, mutta harvalta näyttää sinun maahasi verrattuna. Taidan odottaa jättisipuleita..:))
VastaaPoistaMinäkin odotan jättisipuleita :) Kymmenen sentin välein ja riviväli vajaa 40 senttiä. Varsista jo näen, että suuria sipuleita on odotettavissa. Josjotain olen oppinut niin valkosipulin kasvatuksen. Viime kesänä sain röyhistää rintaani kun puutarhatoimittaja sanoi, ettei ole koskaan nähnyt noin reheviä valkosipuleita. Tosin tämä on varmaanmyös lajikekysymys, minulla on omaa kantaa Aleksandraa.
PoistaIhku kellertävä kellukka. Oon niihi ihastunu, niinku monehen muuhunki, mutta tua tummakurijenpolovi ei oo onnistunu mua lumoamahan, onneksi. Ihanat valakooset 'pioonit' :)
VastaaPoistaOlen ollut huono karsimaan perwnnoita ja se kostautuu, muutenkin huomioni onollut enemmän hyötyviljelyssä.Tänä kesänä yritän korjata tilannetta ja tehdä aukkoja kukinnan salliessa. Vakoisten tulppaanien nimi ontoistaiseksi kateissa, peurat kun ovat syöneet tulput viime vuosina, enkä yhtään muista mitä olen joskus istuttanut. Sipulitkin ovat kasveja siirrellessä liikkuneet outoihin paikkoihin.
PoistaWau, ihana tunnelma! Ja hauskasti sanottu tuo "loivaliikkeistä", sillä sitähän se todellakin on nyt ollut!! Kesäiltojen usva ja kasvien tuoksu on jotain aivan pyörryttävän upeaa.
VastaaPoistaJospa saisikin tuoksut tänne mukaan, huumaavaa. Kun edelleen tulee enimmäkseen pysyteltyä kotona, korostuu loivaliikkeisyys lämpiminä jaksoina.
PoistaMahtavat tunnelmat, niinkuin muutkin ovat tuossa aikaisemmin jo huokailleet. 👩🌾
VastaaPoistaRakastan kesäisiä öitä tuoksuineen ja tunnelmineen. Tuota kun saisi pullotettua talven pimeisiin ja koleisiin hetkiin.
PoistaNiin kyllä se ihan siltä tuntuu, että kyse on tsivaallinen lannoitus. Kaikki kasvaa todella rehevästi ja luonto on aivan täynnä kesän vihreyttä ja kukat toisensa jälkeen aloittavat kuninnon.
VastaaPoistaSinulla on tunnelmallisia kuvia, mutta yksi on minusta se paras eli "Nerolla ei ole kiirettä kotiin". Minulle siinä välittyy ilta ja yön läheisyys.Miten monesti myös minun kissani ovat viipyilleet illan hämärtyessä ja kaikki aisti valppaana kuunnellet luonnon ääniä ja valppaana seuranneet ympäristön pienintäkin elämän ääntä.
Kellukat ovat minun lemppareita ja myös tuo luonnossa kasvava ojakellukka.
Nero tykkää katsella saunan terassilla kun sorsat seilaavat järvellä. Vaikka joskus loikoilemme mökin sohvalla itikoilta turvassa, saattaa kissa äkkiä rynnätä terassille kun sorsa ui ohi. Miten se tietää, sorsa ei näy sohvalle, eikä kauempana uiskentelevasta linnusta kuulu ääntä. Ainakaan minä en kuule. Neron kanssa liikkuessa näkee paljon enemmän, kissalla on valppaat aistit. Ojakellukassa on herkkää kauneutta, sitä kasvaa kasvimaankin nurkassa koristeena.
PoistaJuu rehevää on. Minä tein viime kesänä saman tempun tummakurjenpolvelle, mutta siirsin paakut puutarhasta arboretumiin, siellä on tilaa mellastaa ja ruokkia pörriäisiä.
VastaaPoistaKiva, että olet saanut satoa ja lisää tulee ihan varmasti. Näitä kuvia katseli jälleen mielellään!
Minäkin siirsin parimätästä pihan reunalle, mutta aion pitää niitä silmällä. Pörriäisille pitää istuttaa jotakin herkkua tilalle. Ainakin mirrinminttua siirrän kukkapenkin kulmaan kasvimaalta.
PoistaTummakurjenpolvella on ihmeellinen kyky levitä vaikka leikkaa kukinnot ajoissa pois. Minun tulikellukka kukkii tosi huonosti, pitäisiköhän sitä jakaa?
VastaaPoistaTumma kukkii usein salaa uudestaan kukintojen leikkaamisen jälkeen. Onneksi se on melko helppo poistettava,siemenpankkia vain saattaa olla maassa.
PoistaEn ole koskaan jakanut tulikellukkaa, puska kasvaa maltillisesti. Siitäkin leikkaan kukinnot kukinnan jälkeen pois uuden kukinnan toivossa. Usein se kukkiikin uudelleen jonkin verran.
Ihmeellisen rehevää ja vauhdikasta on kasvu ollut alkukesällä. Pionien varretkin huitelevat ennätyskorkeuksissa, pelottaa jo etukäteen, miten kukinnot mahtavat pysyä pystyssä. Mutta rehevyyshän on vain mukavaa, koska kesäkausi ei jatku loputtomiin. Uintisäät minuakin ilhduttavat, harvoin tarkenee näin aikaisin käydä pulahtamssa ilman saunan lämpöä. Upeita iltahetkikuvia olet saanut ikuistettua!
VastaaPoistaTäällä ensimmäisenä kukkinut pioni pudotti jo suurimman osan terälehdistään sateessa. Muut ovat vielä nupulla ja tosiaan korkeampina kuin koskaan. Rehevyys on plussaa, varsinkin kasvimaalla :)
PoistaOlet todella taitava taltioimaan tunnelmia kuviin. Huokailin ihastuksesta näitä katsellessani.
VastaaPoistaRehevää on ihan joka puolella. Niin perennat kuin rikkaruohotkin kasvavat kohisten kohti korkeuksia - ja runsautta.
Pitääpä olla tummakurjenpolven kanssa varovainen. Minulla se on suhteellisen tuore asukki, mutta varovaisuuteen on syytä, kun muita nurkanvaltaajia on jo ennestään riittävästi.
Arovuokko on ilmeisesti joko taitava muuntautumaan tai sitten sekin on saanut yliannostuksen taivaallista lannoitusta. Siirsin viime vuonna arovuokkoa uusiin paikkoihin. Nyt se kasvaa mm. syysleimujen ja jaloangervojen seassa melkoisen korkeana. Luultavasti syysleimut peittävät arovuokot ennen kukinnan alkamista, mutta aika hujopeiksi vuokot ehtivät venyä.
Kiitos! Helppoa taltioida kun on tunnelmat kohdillaan. Olen huomannut, että kasvit pystyvät venymään yli mittojensa jos joutuvat kilpailemaan toisten kanssa. Minulla oli viime kesänä myös upea kerrottu arovuokko, mutta sitä ei ole nyt näkynyt.
PoistaValkosipulin kasvatus ei minulta onnistu ei sitten millään. Olen yrittänyt jo kolmena vuonna nyt pidän välivuoden. Kasvit on todella reheviä tänä vuonna ja muutenkin on niin kovaa kasvua joka paikassa. Kellukoita minullakin on kahta sorttia. Uimassa en ole käynyt ja tuskin tulee käytyä. Mutta ihania on varmasti teidän yhteiset uinti retkenne.
VastaaPoistaEn luovuta tästä : valkosipulin kasvatus on helppoa. Itsekin harjoittelin muutaman vuoden, turhauduin ja lopetin koko homman. Sitten luomuvalkosipulin himo kävi niin suureksi, että päätin yrittää uudelleen. Opin ja onnistuin. Nyt osaan ja laitan taas hyvät ohjeet tänne blogiin, ehkä syksymmällä kun on talvivalkosipulin istutusaika. Vierailin viime syksynä ammattiviljelijän luona, eikä hänkään ollut saanut satoa valkosipuleistaan, aina ei kaikki mene nappiin vaikka parhaansa yrittää.
PoistaUintiretkemme ovat päivän (tai yön) kohokohta, matkalla näkee usein paljon jänniä asioita.
Tummakurjenpolvi tosiaan tekee kiitettävän paljon siementaimia. Niitä saa kitkeä kun voikukkia konsanaan. Onneksi sentään irtoavat helpommin kun voikukkaset ;)
VastaaPoistaOnneksi kurjenpolvi ei yllä ihan voikukan saavutuksiin, muuten se olisi vallannut jo pellotkin :)
PoistaHelppo se on kitkeä kun on ajoissa liikkeellä eikä anna rehottaa puskina, niin kuin minä.
Maagiset tunnelmat näissä kuvissasi! Minä en ole uskaltanut tummakurjenpolvea edes hankkia kun olen lukenut teidän muiden kokemuksia sen leviämisinnosta.
VastaaPoistaKomea valkosipulipenkki! Itse kasvatettu valkosipuli on vain niin hyvää ettei niiden jälkeen tee mieli kaupan kitkeriä valkosipuleita ostaa. Meillä on vielä vajaat kaksi viimevuotista sipulia jäljellä ja sitten pitänee siirtyä käyttämään itusilmuista itsekseen kylväytyneitä. Tuskin ehtii vielä uudet sipulit siihen mennessä valmistua.
Mukavaa viikkoa niin pehtoorille kuin sinullekin!
Kiitos Minna! Omissa valkosipuleissa on eri maku ja koko. Uudet istukkaat tulevat myös omista sipuleista, joten senkin suhteen olen omavarainen :)
PoistaTänä vuonna tosiaan kaikki on runsasta ja rehevää.
VastaaPoistaIhanat kuvat.
Tänä vuonna on kesätunnelmat olleet kohdallaan kaikin puolin.
Poistatumma kurjenpolvi on kova leviämään. Ostin aikoinaan yhden taimen ja sen jälkeen sitä on ollut kaikkialla puutarhassa.
VastaaPoistaOutoa, että pystyy leviämään kaikkiaalle, ei vain kavupenkkiinsä. Jäljelle jääneitä täytyy pitää tarkasti silmällä.
PoistaIhania kuvia 🤍 Ja mikä tunnelma myöhäisillan rantapolulla!
VastaaPoistaPerennoja on tullut kitkettyä aika kovalla kädellä täälläkin, mutta kurjenpolven jätin rauhaan. Nyt vähän harmittaa, mutta tosiaan ehkä kukinnan jälkeen raaskin sitäkin verottaa. Valtaa tosiaan tilaa vähän turhan paljon.
Olen ollut huono harventamaan perennoita, nyt rehottaa ihan liikaa, pienimmät jäävät jalkoihin. Tätä hommaa riittää syksyyn asti :)
PoistaMeilläkin tummakurjenpolvi on lähtenyt kasvuun sellaisella vauhdilla, siis sivusuunnassakin, että pitäisi vähän rajoittaa. Kun viime vuonna kaivoin kaikki poimulehdet noiden vierestä pois, taisi tummakurjenpolvi valloittaa kaikki tyhjät alueet;)
VastaaPoistaOlen nyt kaivanut useimmat tummat ylös, syrjemmällä se saa ainakin toistaiseksi ilahduttaa pörriäisiä.
Poista