Palkitsemista

Sain työprojektini valmiiksi kunnialla ja palkitsin itseäni. Kirpparilla oli myynnissä todella edullisia kukkia. Valitsin valkoisen atsalean. Ihan kuin ei valkoista olisi jo tarpeeksi ympärillä.

Agnes ja karitsa ilahtuivat myös.

Toin kellarista sisään yhden narsissiruukun, joka on täynnä nuppuja. Pelkkä uuden kasvun vihreyskin piristää mieltä kevättä odotellessa.

Herttalehteä kannattelemaan löysin kirpparilta viidelläkymmenellä sentillä noin komean nuorukaisen. Vähän romanttinen minun makuuni, mutta taitaa olla kevättä rinnassa.

Takana pilkistää oliivipuu, joka taisi selvitä hengissä tästäkin talvesta, siinä on kukkanuppuja.

Kun jouluruusun kukat alkoivat nuokkua leikkasin ne maljakkoon. Ne virkistyivät ja  ovat todella kestäviä leikokukkina, nämä ovat oleet vedessä jo viikkoja. Saa nähdä sinnitteleekö jouluruusu hengissä siihen asti, että se pääsisi puutarhaan kasvamaan.

Maatuskat

Pidän vanhoista maatuskanukeista. Uudet ovat mielestäni jotenkin räikeitä, vähän kuin ylimeikattuja. Osa kokoelmastani seisoo hyllyllä keittiössä klik

Aion laiskotella koko viikonlopun. Sain ison projektin valmiiksi ja nyt otan rennosti hetken aikaa. Jospa ehtisi vaikka käydä kirpparilla ja aloitella kevätsiivouksia.

Syksyllä maljakkoon poimimani jättimaksaruohot klik alkoivat tehdä pieniä alkuja. Sain vähän multaterapiaa kun istutin ne ruukkuihin. Keväämmällä ne pääsevät kukkapenkkiin.

Menopeli

Olen perinyt hienot lumikengät. Nyt kun lumi ei enää ole ihan pehmeää näillä voi lähteä hangille.

Kulkimet ovat hyvin vanhat ja paljon käytetyt, mutta ne ovat täysin kunnossa. Verkko-osa on punottu suonista, erittäin lujaa tekoa. Tehty Mainessa, USA:ssa, Norwayn kaupungissa. Mielenkiintoinen kirjoitusvirhe: Firman nimi on Snowcraft Inc.

Painavammat kuin nykyiset pienet muoviset lumikengät, jotka ovat varmasti kätevämmät.
Näillä on juhlavaa tarpoa.

Kanadalainen lumikenkäklubi on lähtenyt retkelle samanlaisilla välineillä.
Mukavaa ulkoiluviikonloppua kaikille!

Vähän aurinkoa

Aurinko jaksaa jo kiivetä niin korkealle, että pääsee katsomaan ikkunasta sisään.
Se huomaa kuivuneen köynnöshortesian kukinnon,

koristekurpitsat

ja hedelmämaljan.

Se etsii lukemista ja huomaa myös Neron ja minut sohvalla, muttei onneksi vielä kaikkea talven kätkemää pölyä. Muutaman viikon päästä se alkaa kyllä siitä huomautella.
Mutta on se niin kiva!

Paljonko laitetaan?

Olen joskus lukenut vanhasta testistä, jossa ihminen punnitaan juuri ennen kuolemaa ja heti kuoleman jälkeen, jotta saataisiin selville paljonko sielu painaa. Muistaakseni tulos oli parikymmentä grammaa.

Sinitiainen oli lentänyt ikkunaan, sen sielu vapautui ennen punnitusta.

Harvoin punnitsen ruoka-aineita, käytän enemmän vetomittoja. Vaakoja kuitenkin löytyy huushollista aika monta.
Freija punnitsee kuivuneita jouluappelsiineja.

Tämän olette jo nähneetkin, vanhuksella on samat kujeet kuin Freijalla.
Oikein mukavaa viikkoa kaikille teille ystäväni!

Ulkoilua

Pakko päästä vähän ulkoilemaan. Nerolla on huono suojaväri näillä keleillä, mutta urheasti hän joskus jättää aitanparven ja kahlaa lumessa tutkimassa ympäristöä. Onneksi kovat pakkaset hellittivät voi lähteä vaikka hiihtelemään.

Oikein reipasta viikonloppua kaikille!

Onko kuisti vielä tukevasti pystyssä? Vai painaako lumi liikaa?

Lumienkeli

Lunta on satanut paljon lisää ja kuntosali pihalla on ollut kovassa käytössä. Mutta täytyyhän lumesta myös nauttia ja ottaa siitä kaikki irti leikinkin kannalta. Lauhat ilmat ovat sopivia näihin puuhiin.

Tukka pystyssä katselin uutiskuvia Romaniasta ja Moldovasta, missä on satanut lunta 3-4 metriä!
Kuvittelin tilannetta tänne: Olisi melkoisen pimeää kun lumi peittäisi jo ikkunoita, ovesta ei pääsisi ulos lumiesteiden takia. Sähköt olisivat tietysti poikki, puhelinyhteydet pätkisivät ja
kaupungit halvaantuisivat. Jo pelkkä ajatus ahdistaa.

Voikaa hyvin ja viihtykää myös ulkona jos siihen on mahdollisuus!

Hyvää ystävänpäivää!

Nero on pukeutunut juhlan kunniaksi. Ei uskoisi villikissataustaisesta katista, mutta Nero rakastaa valjaita, kaulapantoja ja kaikkia kaulakillukkeita. Kun kissa oli vielä pentu kuului kesytysoperaatioon valjasulkoilu. Nero siis ulkoilutti minua fleksin päässä. Mentiin pitkin metsiä, satoi tai paistoi. Siitä jäi molemmille mukavat muistot ja vieläkin, kun valjaat otetaan esille alkaa aivan mieletön kehrääminen. Siis Nero kehrää, minä en ota rukkia esille. Joskus kun musta prinssi haluaa myöhään yöllä asioilleen vien sen valjaissa, se kun saattaa jäädä sinne haahuilemaan, enkä minä pääse ajoissa nukkumaan. Nero kulkee valjaissa kuin koira, hyvin määrätietoisesti se johdattelee minua ja välillä minäkin saan määrätä suuntaa. Erimielisyyttä syntyy ainoastaan jos haluan palata kotiin kissan mielestä liian aikaisin. Se murisee ja mutisee itsekseen, mutta seuraa kuitenkin. Nykyisin kiertelemme metsissä ilman valjaita. Kaulapantaa en uskalla sillä pitää koska kissa ulkoilee vapaasti, pelkään, että panta tarttuu kiinni puunoksaan tai vaikka naulaan talon alla. Olen kuullut tästä surullisen tarinan. Juhlakäyttöön on kuitenkin pari pantaa varalla.

Saimme Neron kanssa Arkiporinaa-blogin Paulalta ja Ruskalta näin hienon tunnustuksen. Mahtaa olla saksaa ja tarkoittaa lempiblogia, no tuo kuulostaa oudolta, tarkoitan siis mieliblogia, no ei tuokaan toimi. Suomeksi sanotaan kai suosikkiblogi. Oli miten oli kiitämme nöyrästi kunnianosoituksesta ♥ Tätä pitäisi jakaa edelleen, joten jaan tämän kaikille tänään täällä käyville blogiystäville, olkaa hyvä! Olette kaikki suosikkejani.

Tervetuloa lukijaksi, Myrsky!

Kasvimaalla

on hiljaista. Kasvit nukkuvat paksun lumipeiton alla.
Voitteko kuvitella, ihan kohta aidassa kiipeilee hajuherne?

Mustavalkoinen maisema muuttuu ensin vihreäksi ja sitten tulevat kaikki ihanat värit, joita alan jo kaivata.

Kohottavaa ja upottavaa

Tässä jalkojen omistaja. Olen joskus istuttanut korkkikohoon fasaanin jalat, siitä tuli teline kristallipallolleni (kaikkea sitä mieleen juolahtaa). Eräänä aurinkoisena päivänä haistoin palaneenkäryä; kristallipallo toimi polttolasina ja korkki kärysi. Kristallipallo sai metallisen jalustan muutti paikkaan mihin ei aurinko osu. Karhun pienoismalli on aitoa muovia.
Kuva on otettu viime keväänä, siksi lunta on noin vähän.

Lisää rantalöytöjä. Erimuotoisia verkon korkkikohoja ja kaksi punasavista verkon painoa. Näitä saattaa vieläkin löytää rannoilta vaikka nykyisissä verkoissa kohot ovat muovia.









Kesällä otetussa kuvassa on kohoja kuistin ikkunalla.