Tunnelmia Malcesinesta

Malcesinen kadut ovat kapeita ja erittäin kapeita.

Joutsenet kiertelevät rantoja. Vähän pelkäsin niitä kun tulimme uidessa vastakkain, mutta ne eivät ole aggressiivisia vaan täysin kesyjä.

Malcesinen rantaviivaa pohjoiseen päin kaupungin vanhan linnoituksen tornista katsottuna. Vasemmalla takana näkyy Rivan rantaa ja oikealla pieni Torbole.

Kapeat kujat ja kadut on kivetty pienillä mukulakivillä.

Vaikka rannoilla rentoudutaan uiden ja aurinkoa palvoen, pitää kaupungissa esiintyä puettuna.

Malcesinen kirkossa lepäilee lasiarkussaan Pyhä Theresa.

Eräänä päivänä kapusin korkealla kaupungin yläpuolella sijaitsevan Madonna dell’Accoglienzan (vieraanvaraisuus) luo. Reitti oli melko jyrkkä ajoittain, mutta mielenkiintoinen ja kiipeäminen oli hyvin meditatiivista. Näköala patsaalta kaupunkiin ja järvelle on huikea. Itse patsas on moderni eikä mielestäni erityisen kaunis.

Lämpöä riitti niin, että tämä ihmisen "ensimmäinen" vaate, viikunanlehti, olisi hyvin riittänyt.

Täydellinen lomakohde

Halusin lähteä aurinkoisempiin maisemiin verryttelemään jalkojani. Kohteeksi valikoitui Gardajärvi Pohjois-Italiassa. Valinta osui aivan nappiin, näin monipuolista lomakohdetta ei helposti löydä. Gardalta paikaksi valikoitui Malcesine, pieni keskiaikainen kaupunki vuoren sylissä. Aurinko paistoi ja lämpötila pysytteli lähellä 30 astetta. Iltaisin auringon laskettua oli vähän viileämpää.

Garda vilisee turisteja kesäaikaan, mutta tunnelma on rento ja tilaa-antava.

Malcesinen takana kohoaa Monte Baldo -vuori, jonka  korkein kohta on 2218 metriä. Malcesinesta pääsee köysiradalla 1750 metrin korkeuteen.  Sieltä voi patikoida alas tai tehdä eri pituisia ja tasoisia retkiä vuoren rinteillä, reitit ovat hyvin merkittyjä.

Järven pohjoispää on tuulisempi ja suosittu surffauskohde. Hyvällä tuulella järvi on valkoisenaan erilaisia purjeita. Useita surffaus- ja purjehduskursseja on myös tarjolla.

Rannat täyttyvät päivisin auringonpalvojista. Vesi on kirkasta ja puhdasta ja koska järvi on hyvin syvä pysyy se aina virkistävän viileänä. Rannat ovat kivikkoisia, Malcesinessa ei ole varsinaisia aurinkorantoja, mutta voit asettua minne haluat, rantaviivaa riittää. Iltaisin rannat ovat suosittuja picnic-kohteita.

Riippuliito on suosittu aktiviteetti. Tässä liitelijät kotiutuvat auringon laskiessa. Itse en rohjennut kokeilla.

Hotelli Pelerin isäntä, Sid.

Seuraavassa postaksessa kerron vähän lisää viikostani ja Gardasta.

Puhtaanapitolaitos

Postilaatikolle johtavalla tiellä törmäsin puhtaanapitolaitoksen tyyppeihin. He olivat ahkerasti siivoamassa pois jyrsijän raatoa. Metsäsittiäinen (Geotrupes stercorosus) syö lantaa, mätäneviä sieniä ja raatoja.

Nopeasti ne tekivät selvää raadosta. Porukkaa tuli ja meni, osa kaivautui maahan, ehkä ne munivat sinne ja veivät ruokaa toukille.

Joku oli lähtenyt niin sanotusti saappaat jalassa. Kuoriaisen vatsapuoli on upean värinen.
Tarpeellisia olentoja, pitävät paikat siisteinä.

Samaan aikaan toisaalla kimalaiskuoriainen (Trichius fasciatus) suutelee intohimoisesti mustialan ruusua.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Kristiina K!

Maljakkoon

Kesä on antoisaa aikaa, kukkia riittää paljon poimittavaksi.
Orvokkeja ja lobeliaa.

Ruusuja

Mårbackaa

Orvokkeja ja vähän muutakin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Karhunpentu?

Veljeni lähetti kuvia uudesta perheenjäsenestä. Voiko olento tästä suloisemmaksi tulla? Always Brave, eli Roy on Newfoundlandinkoiran (nöffin) alku. On kuulemma reipas, rohkea ja oppivainen. Roy asuu Kuusamossa ja hänellä on odotettavissa paljon ulkoilmaelämää samoilevan ja kalastelevan isäntänsä kanssa.

Märkyyskään ei tunnu haittaavan, onhan rotua alunpitäen käytetty myös vesipelastuskoirana. Yleensä nöffit pitävät uimisesta, niillä  on pienet räpylätkin tassuissa. Hyvä, että Roylla on hulppeat tilat asua, sillä näistä koirista kasvaa oikeita jättiläisiä, mutta onneksi ne ovat ystävällisiä ja lempeämielisiä.

Sainkohan kirppuja?

Kesälomalla on niin paljon puuhaa, etten ole juuri ehtinyt käydä kirpputoreilla. Meillä päin on kesäisin kovin hiljaista noilla toreilla, mutta pistäydyin kuitenkin muutamalla. Koskaan muuten en ole saanut kirppuja kirpputorilta. Oletteko te? Tällä kertaa mukaan tarttui kuitenkin paljon muita eläimiä.
Löysin kauniit Tassettin käsin väritetyt taideprintit raameissaan, kolme rahaa kappale.

Ötökkä kasvitaulu. Heinäsirkka, sudenkorento, muurahaiskorento, vesimittari, hepokatti ja metsätorakka. Kansanopettajain Osakeyhtiö "Valistuksen" eläintieteellinen kuvasto.

Ja vielä lisää eläimiä: Keltasirkku, peukaloinen, peipponen, laulurastas, kottarainen, varpunen, talitiainen, töyhtötiainen, närhi, haarapääskynen, musta leppälintu (ei löydy Suomessa) sekä muurahainen. Samaa Valistuksen eläintieteellistä kuvastosarjaa.
Koulutaulut maksoivat huikeat 20 rahaa kappale, mutta ajattelin tuhlata kesän kunniaksi. Kuvataulut ovat harvinaisen hyväkuntoisia ja kirpputoribudjetissani oli varaa, koska en ole kesällä sitä juuri käyttänyt. Lisäksi löytyi vielä kaksi kivaa vasua viisi rahaa yhteensä.
Koulutauluilla olen ajatellut "tapetoida" työhuoneen seinät. Tauluja on vuosien varrella kertynyt joitain.

Kaupanpäälle sain vielä yhden linnun. Peltipurkissa on kulumaa, joten sille ei voitu laittaa hintaa. Lisäksi kaupantekijäisinä tuli purkin alla näkyvät yhdeksän osaa Isoa Tietosankirjaa vuodelta 1932. Komea sidosasu nahkaselkineen ja kultauksineen. Tieto on varmaan osin vanhentunutta, mutta näitä on kiva lueskella.

Postilaatikkooni oli tullut ilmoitus kadonneesta kissasta. Toinen etsintäjuliste oli hienosti niitattu puupinoon tien varteen. Kesävieraana ollut kisu tästä läheltä on kateissa ja huoli on tietysti kova. Nero varmaan tietää jotain, muttei kerro. Toivottavasti Miiru pian löytyy.

Lähtisinkö?

Piti lähteä Pohjoiseen vaeltamaan, mutta peruin suunnitelman sateiden vuoksi. Vaikka tunturissa ja merenrannoilla on mukava vaellella sateessakin niin märät varusteet, joita ei saa koskaan kuivattua ovat masentava asia.

Minne sitä oikein lähtisi verryttelemään jalkojaan ja katselemaan avaria maisemia?
Tekisi hyvää olla vähän aikaa pois kotoa. Olisi sitten taas kiva palata.

Täytyy miettiä. Lomaa on vielä jäljellä.

Tervetuloa Autuaaseen oloon Peppi!

Hento alku

Toista viikkoa sitten löysin tälläisen rääpäleen keskeltä nurmikkoa. Aurinko paahtoi kuumasti (aivan, aurinko paistoi), joten nostin pienokaisen reunemmalle varjoon ja piiloon. Yritin katsella missä päin olisi mahdollinen pesä, josta lapsi on kotoisin. En löytänyt puusta enkä maasta. Poikanen oli vielä aivan avuton. Tälläisten edessä tuntee olevansa ihan kädetön, haluaisi auttaa, mutta ei ole keinoja.

Illalla kävin katsomassa tilannetta, poikanen kyhjötti paikallaan ja ajattelin, että kohta se nääntyy tuohon. Sydäntä puristi.
Seuraavana päivänä kun kävin kurkkaamassa, poikanen vaikutti yllättävän pirteältä. Häivyin nopeasti ja tarkkailin kauempaa tilannetta. Mikä riemu, emo kävi ruokkimassa poikasta maassa.
Seuraavana päivänä en enää nähnyt pienokaista, mutta emon varoitusäänistä tiesin, että se on jossakin lähellä. Hyvä, että se oli piilossa, täällä kun liikkuu kaikenlaisia kulkijoita, muun muassa kissa.
En saanut selville kenen lapsi tämä oli, enkä enää häirinnyt perheen rauhaa, toivotin vain kaikkea hyvää elämän alkuun.

Rakas roju -haaste

Sain rakas roju -haasteen Home in the Stormin Alexandralta, kiitos!
Minun pitäisi nimetä kodistani esine josta en koskaan luopuisi. Rojua riittää, mutta yritän olla kiintymättä liikaa tavaroihin ja pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, ettei sellaista, josta en koskaan voisi luopua taida olla. Nimeän siis esineen, josta pidän paljon ja joka tuo minulle iloa ja josta en nyt haluaisi luopua.

Pyhä Agnes ja karitsa on veistetty joskus 1800-luvun jälkipuoliskolla puusta, luultavimmin lehmuksesta. Jälki on todella taidokasta pienine yksityiskohtineen. Figuuri on maalattu, osin kullattu ja alkuperäiskuntoinen. Agnes oli roomalainen aatelisneito, mutta figuuri on luultavasti itävaltalaista tai saksalaista alkuperää, noin 110 cm korkea.

Agnes on säilynyt hyvin ikäisekseen, vain pari "jalokiveä" on kadonnut rinnan koristeesta.

Vanhan pilarin, jolla Agnes seisoo olen löytänyt roskiksesta.
Se oli musta, mutta patinoin sen kullanväriseksi ja se on juuri sopiva Agnekselle.

Jossain vaiheessa Agnes vietti pitkän ajan varastossa,
mutta nyt hän oleilee salissa kaiken keskipisteenä. Se miten polkumme kohtasivat on toinen tarina, ehkä kerron siitä joskus.

Aiemmat postaukset Agnesista
klik    
klik 
Laitan haasteen eteenpäin. Jos sinulla on merkityksellinen esine, josta haluat kertoa niin ota haaste vastaan.

Kesäherkkuja

Olen poiminut jo yli 25 litraa mustikoita, niitä on nyt kiitettävästi metsässä. Tein vähän mustikkahilloa, sillä on mukava herkutella talvella. Syön marjoja joka päivä ja loput pakastan. Ja tietysti mustikkapiirakkaa tätyy saada.
Pihan reunoilla, kasvimaalla ja vähän kukkapenkeissäkin kasvaa ahomansikoita, nam, nam.

Sateista on se hyöty, että metsän kultaa on nyt runsaasti poimittavissa.

Piilokuva: Missä Nero luuraa?

Nero lähtee joskus mukaan marjan ja sienen poimintaan, se touhuilee omiaan metsässä; vaanii vesimyyriä tai kykkii rannalla kalastamassa. Kun kolmas mustikkalitra oli täyttymässä se tuli sanomaan, että olisi aika lähteä katsomaan onko ruokakupissa mitään. Henkilökunnankin ajatuskuplassa oli pizzan kuva.
Päivän kahden keikan saldo oli 2 x 3 litraa mustikoita eli kuusi
+ kanttarellit.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Susanna!